Tasa-arvo parisuhteessa

[Vargynja]

Ihanaa naistenpäivää! Naistenpäivän ideahan on ajaa naisten oikeuksia ja tasa-arvoa. Se on yhteiskunnallisesti tärkeä asia, mutta myös perheen sisällä.

Mitä tasa-arvo parisuhteessa sinulle tarkoittaa? Toteutuuko se parisuhteessasi?

Itselle tulee ensimmäiseksi mieleen molemminpuolinen arvostus. Kumpikin arvostaa toista eikä kumpikaan ole nokkimisjärjestyksessä toisen edellä.

Toisekseen töiden jakautuminen (edes suunnilleen) tasan. En ajattele sen tarkoittavan sitä, että molemmat vaihtaa yhtä monta vaippaa, tiskaa, tekee ruokaa jne jne. Vaan molemmat tekevät oman osansa kodin ylläpidossa. Siihen kuuluu kaikki lasten- ja kodinhoidosta rahan ansaitsemiseen, ulkotöihin ja laitteiden kunnossapitoon (enkä edes väitä luetelleeni kaikkea). Jos toinen on päivät töissä on luonnollista, että toinen hoitaa enemmän kotia. Mutta ei kuitenkaan niin, että toinen ei tee kotona mitään ja toinen hoitaa kodin ja lapset 24/7. Ja jos toinen pitää ruuanlaitosta ja toinen ruohonleikkuusta ei näitä rooleja tarvitse vaihtaa.

Miten sitten oma parisuhteeni? Sanoisin nykyisin toteutuvan ihan hyvin. Joskus on ollut aikoja, jolloin työsarka ei ole mennyt likimainkaan tasan. Toisaalta tämä on ollut sairauksien sanelemaa ja kyllä terveessä ja tasa-arvoisessa parisuhteessa myös tuetaan sitä joka voi huonosti.

 

[Pilkki24]

Minusta meillä menee aika tasaisesti kaikki työnteko. Meillä on aika pitkälti omat tonttimme kotitöissä ja talosta huolehtimisessa. Isoin on kuitenkin se, että autetaan toisiamme, kun toinen ei pysty tekemään ja yritetään tehdä muutenkin päivistä parempia toinen toisillemme. Minusta se on sitä toisen arvostamista arjessa, että yrittää tehdä toisen olon mukavaksi.

 

[Ginger]

Aika tasaisesti menee meilläkin. En koe, että olisi tasa-arvon kanssa ongelmia suhteessa tai työpaikallakaan.

Mulle tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan toista sukupuoleen katsomatta, kaikkeen on lähtökohtaisesti samat mahdollisuudet eikä myöskään ylenkatsota toisen osaamista sukupuolen takia. Meillä esim. mies leipoo pullaa paremmin kuin minä ja minä oon ajanut meidän ruohonleikkuriin ylivoimaisesti enemmän tunteja kuin hän! Vaikka muuten kyllä aika hyvin meillä menee "naisten töihin" ja "miesten töihin" hommat kotona ja se on täysin OK.

Mulle on myös aika tärkeää pitää kiinni siitä, että yleinen tasa-arvo ei kellahda toisin päin. Muistan miestäni esim. miestenpäivänä, vaikka onkin paljon vähemmän uutisoitu, kuin naistenpäivä.

 

[Haltiamieli]

Meidän parisuhteessakin molemmat kokee tärkeänä, että osallistutaan yhdessä kodin ja arjen ylläpitoon tasapuolisesti. Tasapuolisuus ei kuitenkaan tarkoita meillä sitä, että molempien pitäisi tehdä yhtä paljon samoja asioita, vaan enemmän niin että "tee sinä tuo niin minä teen tämän". Mitään määrättyjä hommia ei ole tarvinnut nimetä, kun aika luonnostaan meillä menee niin, että molemmat osallistuu ja haluaa myös huomioida toista, jotta molemmista menee reilusti asiat. Joskus itselläni on ollut huono omatunto, kun on tuntunut että mies siivoaa ja laittaa ruokaa paljon enemmän kuin minä, kun minulla on pitkä työmatka ja olen usein aika myöhään kotona.

Mutta yritän parhaani mukaan aina sitten esim. vapaapäivinä tehdä enemmän, kun mies on usein työpäivinäni päävastuussa kotihommista. Sen verran ollaan kotitöistä sovittu, että koetetaan tehdä ruokaa vuoroviikoin, eli ensin toinen tekee kotiruoat viikon ajan ja sitten taas toinen. Itse suosin sitten aina sellaisia reseptejä, joista saa useamman päivän ruoat kerralla, niin ei välttämättä tarvitse omalla viikolla kokata kunnolla kuin pari kertaa. Mies on meillä innokkaampi ruoanlaittaja, tykkää kokeilla kaikenlaisia uusia reseptejä ja keittokirjoja löytyy jos minkälaisia.

Raha-asioissa ollaan puolestaan sovittu niin, että kumpikin osallistuu tulojen suhteessa reilusti yhteisiin asioihin. Mies tienaa yli puolet enemmän kuin minä, joten hän maksaa yhteisistä kuluistakin enemmän.

 

[*Ninni*]

Sama täällä, että arjessa menee työnjaot tosi kivasti ja koen että molemmat osallistuu tasapuolisesti, niin työnteossa kuin taloudellisestikin.

Mutta sitten jos meille lapsi toivottavasti tulee, niin mulla on siitä vähän ehkä epätyypillinenkin ajatus. Tai lähinnä lähtökohdat on hyvin eri kuin monilla. Meillä tilanne on tosi selkeästi se, että lapsi on ennenkaikkea mun toive, mitä mä hartaasti olen halunnut, ja miehen puolelta kompromissi. Tässä meidän tilanteessa mä ajattelen niin, että olen valmis ottamaan isomman roolin lapsen hoidossa. Tunnen mieheni hyvin ja tiedän, että hän haluaa hoitaa tulevan isän roolinsa hyvin ja kantaa vastuuta. Mutta silti ajattelen, että kun toive on ensisijaisesti minun, en voi enkä haluakaan olettaa, että lapsen hoito ja esimerkiksi oma aika menisi täysin puoliksi. Mutta katsotaan miten käy, kun meille toivottavasti lapsi tulee aikanaan!

 

[Kyfi7]

Tasa-arvoisuus parisuhteessa on mustakin juuri niin, että jokainen saa tehdä niitä juttuja, joita haluaa tehdä ja sitten yhdessä tehdään myös pakkopullat. Kamalaa olisi jos joutuisi tekemään joitain asioita vain koska joku sukupuoli, vaikkei sukupuolella olisi asian kanssa mitään tekemistä. Itse on hyvin vaikea ottaa kantaa tilanteeseen, jossa toinen tienaa enemmän ja toinen on vaikka kotona hoitamassa asioita enemmän, koska meillä se menee aika tasan, mä tienaan pari sataa enemmän, mut mies käy pari kertaa useammin treeneissä viikossa.