Tarrataulut ja muut lapsen motivointikeinot

Uusperhesatu

Uusperhesatu

Asioista perillä oleva
Oletteko te käyttäneet tarratauluja tai muita motivointikeinoja ohjataksenne lapsen toimintaa haluttuun suuntaan? Toimiko se?

Olen itse nyt ensimmäistä kertaa turvautunut tarratauluun. Meillä asuu erittäin voimakastahtoinen ja jääräpäinen 3-vuotias - luonteensa on aivan eri luokkaa kuin isosisarustensa samassa iässä - ja nyt hänen vessakäyttäytymisensä on mennyt viime aikoina aivan mahdottomaksi. Lapsi oli jo pitkään päiväkuiva ja osasi vessahommat hienosti (toki pieniä vahinkoja sattui joskus), mutta nyt pari viikkoa sitten hän alkoi pissailla housuun muina miehinä. Ei siis ilmeisesti vain halunnut/jaksanut mennä vessaan, joten pissasi housuun ja jatkoi sitten touhujaan edes mainitsematta asiasta meille vanhemmille. Välillä, kun huomasin märät housut, hän väitti että se on "vain vettä" tai sitten myönsi auliisti pissanneensa housuun ja syytä kysyttäessä totesi vain ettei halunnut mennä vessaan.

Lapsen elämässä ei ole tapahtunut muutoksia eikä näköpiirissä ole muutakaan selittävää syytä tälle käytökselle (ei viitteitä esim. virtsatietulehduksesta, jotka muutenkin ovat aika harvinaisia pojilla), ja lapsen persoonan tuntien uskomme, että kyseessä on taas vain jokin "oikku" tai omapäisyyden muoto. Pelkoakaan en usko olevan pissailun taustalla, koska aina, kun lapsi on pelännyt mennä yksin vessaan, olemme kyllä menneet hänen kanssaan.

No, olimme aika neuvottomia asian kanssa, kun tuntui, ettei oikein mikään auttanut. Jostain syystä olin vähän skeptinen tarrataulujen ja vastaavien keinojen suhteen, mutta päätin sitten kuitenkin kokeilla. Piirsin lapselle taulun, jossa on palluroita vähän lautapelityylisesti. Selitin lapselle, että tarkoitus on kerätä tarroja palluroihin, ja aina, kun on viisi tarraa kasassa, hän saa jonkin vähän isomman palkinnon (kuten vaikka saippuakuplapurtilon). Tarran saa aina illalla, jos on päivän aikana suostunut käymään vessassa/puskassa pissalla. Vahingoista ei sakoteta, kunhan edes yrittää käydä pissalla asianmukaisissa paikoissa.

Takana on nyt vasta kaksi päivää, mutta ne ovat menneet suorastaan yllättävän hyvin. Lapsi on käynyt vessassa joko täysin omasta aloitteestaan tai sitten pienen houkuttelun / muistuttamisen kautta. Mietinpä vain, että voiko tämä tosiaan toimia näin hyvin vai onko tiedossa takapakkia? Ja onko oletettavaa, että kun tätä jatkaa jonkin aikaa, vessatoiminta iskostuu taas lapsen mieleen niin, että se pysyy siellä sittenkin, kun tarrataulusta luovutaan? :) Kokemuksia?
 
Minä olen käyttänyt tarrataulua keskimmäisellä lapsella 5- ja 7-vuotiaana. Ensimmäisellä kerralla opeteltiin luopumaan lumen syömisestä, se oli yllättävän vaikeaa, mutta lapsi sai itse määritellä palkinnon, niin onnistui kyllä. Kolmannen kerran kun oli saavuttanut palkinnon, niin ei enää tarvittu palkintoja, vaan tapa oli kitketty pois.

Toisella kerralla lahjottiin ottamaan puheessa r-äänne käyttöön. Taito oli, mutta tahtoa ei. Palkkiona oli oma kännykkä. Siinä keräilyaika oli muistaakseni 30 onnistunutta päivää, jotta r vakiintui puheeseen ja yksi palkinto oli riittävä.

Uskon, että pissailussa tarrojen kerääminen on toimiva keino. Yhdellä kummipojalta koko kuivaksi oppiminen perustui tarralahjontaan. Kyseessä oli 3-vuotias, joka osasi pidättää, mutta halusi aina tehdä vaippaan. Riittävän houkuttelevalla palkinnolla lopetti kerrasta vaippojen käyttämisen.
 
Meillä on tarrataulu käytössä, kun yritetään saada lapsi nukkumaan omassa sängyssään. Alkuun meni hyvin, mutta sitten yhtenä yönä säikähti pahaa unta ja sen jälkeen on ollut vaikeampaa. Tarran siis saa, kun herää aamulla omasta sängystä ja muistutamme häntä asiasta kun hän on yöllä tulossa viereen. Siinä mielessä toimii että nukkuu edes osan öistä omassa sängyssä, kun aiemmin sitä luksusta ei ole ollut kuin herraties koska viimeksi. Meilläkin on lautapelimäinen, missä on palluroita joita pitkin edetään ja aina kun saa tarran isoon palluraan (3-5 palluran välein) saa palkinnon. "Pelin" lopussa on luvattuna hop-lop. Vähän näyttää siltä ettei sinne loman aikana ehditä.
 
Meillä on edelleen edennyt hyvin tarrataulun kanssa. Pari kertaa lapsi on vähän vastustellut vessaan menoa, mutta mennyt sitten kuitenkin. Tänään olisi ensimmäisen palkinnon aika. Se taitaa olla Vau-kirja, koska paketti saapui juuri sopivasti tänään. :)
 
Meillä tuli tarrataulukko hiljattain täyteen ja lapsi pääsi hoploppiin. Ehdittiin juuri ennen loman loppua. :) Loman loppuminen sitten vähän vaikeutti omassa sängyssä nukkumista, mutta nyt on taas nukkunut siellä. :)
 
Onko jollain kokemusta miten nää toimii pienemmillä? Mietitään miten saataisi puolitoista vuotiasta motivoitua syömään paremmin.
 
Pingu94 sanoi:
Onko jollain kokemusta miten nää toimii pienemmillä? Mietitään miten saataisi puolitoista vuotiasta motivoitua syömään paremmin.
Click to expand...

En ole kokeillut, mutta noin pienellä voi olla vaikeampi. Ei ehkä osaa miettiä sitä että kun nyt syö vaikka kolme kertaa hyvin saa muutakin kuin tarran. Toisaalta pienelle se pelkkä tarrakin voi olla riittävä kannustin ilman taulukkoa. Se sitten vielä toinen asia, että mistä sen saa? Pitääkö syödä lautanen tyhjäksi vai jokin muu käsite?
 
Pingu94 sanoi:
Onko jollain kokemusta miten nää toimii pienemmillä? Mietitään miten saataisi puolitoista vuotiasta motivoitua syömään paremmin.
Click to expand...
En usko, että toimii. Syömisessä kannattaa miettiä, miksi ruoka ei maita ja lähteä ratkomaan sitä kautta. Isommalla toki syömisessä voi toimia, mutta siinäkin kannattaa olla varovainen, että lapsen nälänsäätelyjärjestelmä pysyy toimivana.
 
Meillä lapset on yleensä hyviä syömään, mutta aina ei tietenkään maistu eikä meillä pakotetakaan. Joskus kuitenkin pitää yrittää saada syömään vähän paremmin jos ruokaa ei ole juuri uponnut ja seuraavaan ateriaan on aikaa. Tällöin on toiminut se että lasketaan yhdessä montako lusikallista syödään ja minä näytän sormilla. Nyt lapsi on kiinnostunut laskemisesta niin toimii. Tätä ennen oli käytössä "pupunkorvat" eli kaksi sormea pystyssä, kaksi haarukallista. Joskus piti syödä haarukalliset koko pupuperheelle. Toimi nuorempana. On myös syöty molemmille poskille ja miksei muillekin ruumiinosille jos syömisen onnistuminen sitä vaatii.

Toinen hyvä tapa on ottaa lapsi mukaan ruoanlaittoon, niin ruoka maistuu erilailla. Meillä lapset on esim pilkkoneet kurkkua ja muita suht pehmeitä vihanneksia tylsällä voiveitsellä ihan pienestä pitäen. Samoin saavat ojentaa, mitata, sekoittaa ja osallistua aterian suunnitteluun.

Toki puolitoistavuotias on vielä hyvin pieni näihin temppuihin.
 
Meillä oli tarravihko, johon sai liimata tarran kun pissa/kakka tuli pottaan. Meillä oli aluksi potta tupakeittiössä, pääsi nopeasti siihen. Pikkuhiljaa ne tarrat vaan unohtui ja potta siirtyi vessaan.
 
Meidän nuorempi (1v3kk) ei perusta mistään tarroista, eikä vielä muutenkaan ymmärrä palkintojen päälle. Ei siis suostu potalle millään, ei edes vaippa päällä.
 
Meillä siis on ollut muiden kuin potta-asioiden tukena tarrataulu - tarrat ja palkinnot motivoivat mm. käyttäytymään kiltisti eikä pienempää muksita enää.:)
 
Ei ole ollut tarrajuttuja käytössä tähän mennessä ollenkaan, ei ole ollut tarvetta, mikä sinänsä on ollut minulle yllätys. Meillä taitaa olla helppo lapsi. Poika on nyt 3v 9kk. Mietin kyllä jossain vaiheessa pottajuttujen kanssa tarrataulua, mutta ei tullut ruvettua, ja tuli mentyä "virran mukana", eli pojan omien tahtien mukaan siinä asiassa. Poika on kyllä mielissään kun saa tarroja esim. lääkärissä tai verikokeissa käynnin yhteydessä, joten luulen, että ne olisivat toimineet hyvinä houkuttimina, jos olisi niitä jonkin motivaattoreina tarvittu.
 
Takaisin
Top