Hiljasta näyttää olevan. Kaikki varmaan synnyttämässä, paitsi mä[&o]
Aamulla vessareisulla tuli jälleen veristä vuotoa (tätä tapahtu jo jouluna kolmena päivänä). Olisiko nyt lähtö hieman lähempänä. No eipä olekkaan nyt tähän mennessä tullut mitään muuta merkkiä, taitaa vain kiusoitella.
Aika ajoin todella masentunut, kokoajan olen ollut siinä uskossa/toivossa että tämä syntyy jo hyvissä ajoin (esikoinen viikolla 42). Mut näköjää tämäkin havittelee nuita samoja viikkoja.
Ja sit luulis et tää yliaikavarronta olis nyt helpompaa kun jo kuitenkin kerran koettua, ja paskat. Ajoittain koen olevani epäonnistunut ja valmiiksi huono äiti kun en saa lasta edes syntymään.
Ja vielä mieltä ahistaa se kun kahdella tutulla on laskettu 15.1, et jos jompikumpi heistä/tai vaik molemmat saa lapsen ennen minua koen varmaan totaali romahtamisen. Mies ei ymmärrä, sanoo ettei tämä kuitenkaan ole kilpajuoksu...Jonka kyllä tiedän itsekkin, päässä vain viiraa pahemman kerran.
Kovasti olen iloinen teidän kaikkien puolesta jotka jo vauvautuneita, mutta myönnän että välillä on todella vaikea käydä lukemassa näitä uutisia...kateellisuutta...?
Eikä hirveesti jaksa kuulla tuota "ei sinne mahaan ole yksikään jäänyt", no ei ole ei, mutta ei se mun olooni helpota.
Opas masentavaa tekstiä...
Jatketaan harjoituksia ja lippu korkeelle Juhannuskerho!