TaMMiKuuN TaRiNaTuPa

sanko

Keskustelun kolmiottelija
Heinämammat 2014
Toukomammat 2017


Erinomaista Uutta Vuotta 2012 !

 

 

Jutustelu jatkukoon kuten ennenkin
 
Tulipas näemmä sama otsikko mikä oli täällä vuosi sitten :)

Mitenkäs vuoden vaihtuminen on sujunut?
Meillä juhlittiin vanhempieni ja anopin kanssa meillä, syötiin hyvin ja töllötettiin tv:tä. Ammuttiin muutama raketti, eipäs tuo meidän poika niistä edes säikähtänyt, katseli vain ihmeissään. Ja tähtisädetikku oli lumoava, sai jopa naurun aikaiseksi.
Poitsu meni nukkumaan normiaikaan, eikä tuota pamahatelut haitanneet.

Pitäsi varmaan jonkinmoinen laihiskuuri aloittaa, meinaa tulla kilot takaisin... Tarttis vaan nuo suklaat piilottaa, joulupukki kun niitä toi monen monta laatikkoa ;) Ja josko kelit muuttuis hieman mukavammiks (elikkäs kurakelit pois), vois taas vaunutella.

Onneks työnantaja laittoi tänään viestiä. Minunhan täytyy töissä tehdä erikseen hakemus hoitovapaasta. Eipä olis tullu omaan mieleen edes ajatella, saas nähdä tuleeko kelasta niitten päätös jo tälläviikolla...
 
Me oltiin mun äidin luona uutta vuotta juhlimassa. Oli varsin rauhallinen illanvietto, kun mukana oli myös veljeni raskaana oleva puoliso :) Poika pääsi mukaan saunomaan ja meni nukkumaan siinä puoli ysin pintaan, mistä nukkuikin sitten johonkin puoli kahteen asti. Ei siis herännyt ilotulituksiin, vaikka meidän ja naapurin raketit ammuttiin ihan siitä ikkunan ulkopuolelta puolilta öin. Me ei ammuttu mitään raketteja etukäteen. Mä en välitä mistään paukuista yhtään, enkä edes missään vaiheessa ajatellut, että pojankaan olisi välttämätöntä nähdä niitä muualta kuin ikkunasta..

Mä eilen laskeskelin tämän vuoden tuloja, jotta saan tilattua verokortin kuntalisää varten. Kyllä se on aika hassu ajatus, että äitiysloma loppuu jo tässä kuussa! Onneksi ei ole pakko mennä vielä (päivä)töihin.. Iltaopetushommat jatkuukin taas loppiaisen jälkeen ja opintojakin on nyt keväällä enemmän kuin syksyllä.
 
Oltiin kotosalla, mut käväistiin isännän työkaverin luona.
Poika meni suht normaaliin aikaan nukkumaan, mut jytke ulkona oli melkonen ja sai
vähän väliä käydä laittamassa tuttia! :) Muuten meni ihan mukavasti, hyvää ruokaa ja tvn katselua.

Me päätettiin, että mä menen samalle gynelle jossa kävin jo vuonna 2009-2010 ja hommataan sitten taas sama hormoniyhdistelmä primolut nor + clomifen ja katotaan tuottaako tulosta. Aika on vasta 23.2..
 
Työmaalla käyty, lappu täytelty. Mullehan oli lomaakin kertyny ties kuinka. Alotan siis hoitovapaan, pidän kesällä n kuukauden lomaa ja jatkan syksyyn hoitovapaalla. Meinasin ensin pitää loman lopussa mut tulin "järkiini", tuostahan saa ihan kivat tulot tuohon väliin. Vaikka hoitolisä nousikin kympillä niin ei meitä juuri lohduta ;D

Meillä nukutaan yöllä 3tunnin pätkissä, sit herätään tissille tankkaamaan ja jatketaan unia. Ja poika syö kuin hevonen, eli meillä ei syömisen vähyydestä ainakaan heräilyt johdu - tosin ilman juopottelua ei suostu takaisin nukkumaan...
 
Hyvät vuoden alut vaan meiltäkin....

Vuosi vaihtui ihan kotona olessa tekemättä mitään ihmeempää. Täällä kans alkaa vaaka näyttään kohta uutta kymmentä joten taas
pitäs ottaa itseään niskasta kiinni. Onneks on kohta kaikki joulu herkut mussuteltu ja uusia ei tilalle osteta, sillä mä en osta itse herkku mutta syön niitä kyllä jos kaapista löytyy (isäntä aina valittaa kun sen karkkipussi on hävinny).

Meillä tulee huomenna 8kk täyteen neuvolaan mennään vasta maanantaina.
 
Pitkästä aikaa moro tupaan tännekin!

Meillä on ollu niin puuhakasta etten oo paljoo koneen äärellä istunu. Oon yrittäny pitää tv:n ja tietsikan kii ja keskittyy vauvaan. Tai siis, siihen on nyt vähän pakko keskittyy kun se kävelee (tai siis luulee osaavansa kävellä)... Menee huonekalujen reunoja pitkin kävellen ja roikkuu joka paikassa, ei oo enää hetkeekään paikallaan. Konttausvauhti on ihan käsittämätön.

Niin, ihan turhaa mä stressasin sillon joskus et meidän vauva ei opi koskaan liikkuun kun ei voitu pitää sitä lattialla, selällään lyhyitä aikoja ja mahallaan ei yhtään. Jotenkin ilmeisesti se refluksi helpotti jossain pisteessä kun yhtäkkiä se alkoi nauttia siitä lattialla olosta ja sit 2kk sisään tapahtuikin kaikki tää; selältä mahalleen käännös, ryömiminen, istumaannousu, konttaaminen, seisomaannousu ja nyt kävely-yritykset.. Joka viikko on ollu ihan eri meininki kun se on keksinyt jotain uutta.

Kun asennettiin turvaportti tohon rappusiin, se oli pakko laittaa vasta ekan portaan yläpuolelle, koska toisella puolella seinä loppui kesken... Näin ollen Seve pääsee nouseen ekalle rappuselle, seisoo sit siinä vasten porttia. Tää on ehkä vaarallisin paikka vauvalle ja se viettää siinä varmaan yhtäänsä kolme tuntii päivässä roikkuen. Nyt se on kyl oppinut laskeutuun siitä nätisti alas, mut väsyneenä tarvii tosi tarkkaan vahtia.... Oon päästäny sen rappusiin niin et kuljen itse perässä, niin nekin se kipuaa ylös tosi nopeesti ja ketterästi innosta hihkuen samalla.

Sori, mun ei oo tarkotus brassailla, :D mut olen vaan iloinen mun vauvasta <3, siitä et hän on tuollainen pirtsakka energiapakkaus ja voi melko hyvin!

Uutena vuotena oltiin ihan kolmisin kotona ja vauva meni nukkumaan noin 22 aikaan, mut heräsi yllättäen tasan vuonna 2012! Katseltiin siinä sit yhdessä yläkerran ikkunoista ilotulituksia ja vauva rauhottui nukkuun joskus 01 aikoihin, ei ollut peloissaan tai känkkäränkkä, heräs vaan siihen meteliin...

Mulla ois miljardi asiaa, mut kirjottelen ehkä myöhemmin, ettei tästä yhdestä viestistä tule kilometrin pitusta.

Mitäs kaikkien vauvoille kuuluu? Ja miten ulkoilut menee näin talvella?
Me ollaan tehty melkein joka päivä nyt rattailla (!!jee se vihdoin onnistuu!!) LYHYT rauhallinen keskipäivän ulkoilu.... Sit jos haluun vielä urheilla, oon menny iltapäivällä tunnin vaunulenkille, mut se tapahtuu ehkä kerran viikos... Ihanaa kun vihdoinkin toi nukahtaa ulos! Ei tainnu olla mikään kesäihminen tuo meiän vauva...
 
Hienoa kuulla teilta hyviä uutisia, Vesimeloni!

Kyllä teidän vaikeuksien jälkeen saakin brassailla vähän :) Meidän muru ei kiipeä portaisiin vielä kuin toiselle askelmalle, sekin on sellaista kieli keskellä suuta kiipeämistä ja pohdintaa vaativaa loputtoman hidasta toimintaa.. Koitan muistaa pitää tuon turvaportin kiinni aina, kun en ole ihan vieressä varmistamassa.. Valtavan nopeasti on tuo seisominen kehittynyt, kun joulun jälkeen tuo vasta oppi kunnolla seisomaan, ja nyt se jo ottaa askelia pitäen yhdellä kädellä kiinni tuesta! Ja voi sitä itsetyytyväisyyden määrää, kun onnistuu jossain uudessa jutussa, kuten Brio-kärryä vasten nousemisessa! Onneksi tuo tuntuu olevan tosi rauhallinen luonteeltaan, harkitsevainen ihmettelijä. Kyllä meillä silti kopsahdellaan sinne tänne erityisesti väsyneenä. Nytkin on otsassa kaksi mustelmaa ja naarmu silmäkulmassa..

Poika ei nuku vaunuissa enää sitäkään vähää kuin aiemmin. Piti vaihtaa ratasosa käyttöön, kun kävelyt oli pelkkää huutoa alusta loppuun. Nyt pikkumies pönöttää selkä suora rattaissa ja ihmettelee maailmaa, kovasti saattaa haukotella, mutta heti alkaa huuto, jos lasken makaavaan asentoon. Eli meillä siis nukutaan vain ja ainoastaan sisällä.
 
Joo, se on ihana kun vauva saa niin paljon iloo siitä kun se keksii jonkun pienenkin asian. Onnistumisen iloa. Tai no, vauvallehan ne on suuria asioita. On toi aika huimaa toi pienen ihmisen kehityksen vauhti ekoina vuosina! Lelujen hakkaaminen toisiaan vasten saa ton naaman hohtamaan onnesta niinkuin naantalin aurinko, tai yleensäkin kaiken koluuttaminen ja hakkaaminen :D Mä en tiiä mikä ihme juttu toi on mut se on alkanu viemään lelut niskan taakse... Silleen et pitää molemmilla käsillä siitä lelusta ja vetää sen pään yli niskaan kiinni ja tuo sen sieltä takasin...

Meilläki tuo vaunuihin nukahtaminen on joinain kertoina mahdotonta, mut sit kun on pakkasta ja vauva on valvonut 4-5 tuntia ennen lenkille lähtöä niin nukahtaminen on taattu... Mut noilla rattailla on kiva mennä just siks et vauva vähä pääsee näkemään maailmaa, se jotenkin lieventää mun omatunnon tuskia siitä et ollaan oltu niin huonosti käymässä missään. mut on sekin asia nyt vähä muuttunu; esim jouluna oltiin reissussa 300km päässä (ja matkat meni ihme hyvin!!) ja nyt pyritään menemään kauppaan aina vauvan kanssa ja muutenkin viemään sitä useemmin miehen porukoilla käymään... Hoidossa se on ollu siellä vain kerran 45min ja sen oli huutanut koko ajan ja kytännyt ulko-ovea. Mut tää on kai just tätä ikää, kun eroahdistus on pahinta. Joskus huomaa et vauvalle ulee eroahditusta siitäki ku iskä lähtee esim. iltavuoroon... Ja joskus se itkee kun mä meen yläkertaan käymään suihkussa..
 
ihana kuulla teijän kuulumiset vesimeloni!! :)

meillä mennään edelleen pyörimällä, käsien varassa pyörii paikallaan ja konttausasentoon yrittää. ryömi ehkä metrin verran tuossa vuoden lopussa mutta ei oo sitäkään enää tehny :D kävelykärryllä menee lujaa!! istuu kans selkä suorana pitkiäkin aikoja mutta ei ite nouse seisomaan eikä istumaan. vaunuissa viihtyy paremmin nyt kun on nostettu selkänoja pystyyn, näkee paremmin :)

me taistellaan edelleen unien kanssa, nyt tullut joku tolkku tuohon nukahtamiseen, menee unille n. klo 21 ja aamusin noustaan klo 9-10.. yöt heräillään 2-4 kertaa, nyt useemmin kun toinen on räkänokkana :)

pitää saada nyt vaan toi syöminen kuntoon, joku tolkku siihen on tullu ja ruoka maistuu.. mutta pitäis vaan säännöllisesti antaa ruokaa koko päivän, ei vaan suurinpiirtein.. mutta ehkä se tästä nyt kun korvat on kunnossa.

huomenna saatan soittaa aamusta lääkärille aikaa, saa kattoo korvat ja keuhkot kun on nyt muutaman päivän ollu aika takkuinen :P
 
Morjens!

Anteeksi mää oon niin kauheen laiska etten oo jaksanu kirjotella kahteen paikkaan, sorisorisori :D 

Meillä vuosi vaihtui suht rauhallisesti tytön kummipariskunnan luona. Raketteja ei alkuun pelännyt, hihkui vaan rintarepussa innoissaan, kunnes yksi pata kaatui ja alko tykittää suoraan meitä päin ja juostiin ja muuten kovaa karkuun. Miehen kummityttöä osui rintaan, hieman nenän aluseen räiskähti kans, mut onneksi ei käynyt pahemmin. Ja onneksi oli suojalasit päässä. Tyttö säikähti sitten aika kovasti sitä meidän panikointia ja itki aivan hysteerisesti varmaan puoli tuntia tapahtuman jälkeen. Oltiin sisällä loppuilta ja ammuttiin loput raketit vasta kun pienimmä oli nukkumassa. Unia ei onneksi paukut häirinneet. 
Muuten normi uusi vuosi, syötiin hyvin, saunottiin, valettiin tinat ja sitä rataa. 

Mulla on tämä perinteinen uuden vuoden lupaus, eli painon hallintaa luvassa huhtikuulle, kun on mun 25v. syndet ja tytön 1v. Sit saa taas mässäillä :D No ei vaines, mut ny tehokuuri sinne saakka ja sitten vähän höllemmin, mut yritän taas pitää ton mässäilyn kurissa. 

Hoitovapaa anomuksen kävin mäkin tekemässä eilen ja tänään meinaan sit soittaa verotoimistoon, jotta saan uudet kortit. Yritin netissä, en osannut :D Blondi mikä blondi :D Meinaan nyt olla hoitovapaalla toukokuun loppuun, kesän käyn töissä ja tyttö on sit isänsä, kumminsa ja mumminsa hoidossa vuorotellen ja sit jatkan hoitovapaalla elokuun alusta lokakuun loppuun. Tarkotus oli mennä maaliskuussa töihin, mut en pysty. En vain voi viedä noin pientä vielä hoitoon täysin tuntemattomalle ihmiselle muiden lasten kiusattavaksi :( Onneksi mulla on töissä keikkailumahdollisuus, niin voin sit tehdä vkl vuoroja kun isi on kotona tytön kaa :)

Ihana kuulla muuten Vesimeloni, että teidänkin pojalla jo paremmin menee. Ja saat tosiaan brassailla, on sen verran koetellut tuo elämä teitä tässä viime aikoina, että ei haittaa brassailut tässä vaiheessa :D
 
Mä en ole vielä saanut verokorttia, mut eikös se kohta lähetetä sieltä?? Ja sit sen saa korjata... Mä oon aina ihan onneton noiden verokorttien kanssa, kun oon tällainen taiteilijasielu joka inhoaa kaikkea tuollaista :D

Tuli vaan mieleen et pitäs saada se verokortti et sen vois myös työnantajalle viedä... Alan nyt tekeen keikkaa, sain äsken tekstarin sijaispalvelusta (oon saanu niitä siis koko ajan) mut nyt sit soitin sinne takasin ja sanoin et joo, mä voin ottaa sen lauantai aamuvuoron... :D
Meen tonne keskussairaalaan neurologiselle osastolle ja mulla on nyt jo vähän paineita, tosin onneks tää on lähihoitajan, ei sairaanhoitajan keikka, niin ei mun sinänsä tarvii osata muuta ku pestä ja syöttää ihmisiä ja mittailla lämpöjä ... Ainaki luulisin ja toivon niin! No, ei kai se mitään jos vähän on hukassa....!!!!! Aargh silti! Mutta oon samalla innoissani!
 
Meillä on otettu nyt sitten ekat konttausasennot, josko ryömiminen vaihtuis konttaukseen... Ja unirytmit on todella hakusessa, nyt nukutaan miten sattuu, mut eipä tuo haittaa pääasia et nukkuu. Yöunille kyllä mennään 20-21.

Verottajalta pitää pyytää kelalle verokortti etuutta varten, muuten saattaavat ottaa kellalla lisä%  mukaan joko on useilla lähempänä 50%.  Jos ei pyydä niin kelahan ottaa muistaakseni 20% automaattisesti. Itse ajattelin lasketuttaa % mahdollisimman pieneks, nythän niitä rahoja tarvitsee.
 
Meillä on myös poikaan tullut niin paljon vauhtia, ettei enää aika riitä konella istumiseen sitäkään vähää, mitä ennen. :)

Meillä siis alettiin nousta tukea vasten seisomaan ennen joulua, ja uuden vuodenn tinoilla Max oppi vihdoin konttaamaan! :D Alle puolivuotiaana nousi konttausasentoon, ja oon siitä asti joka päivä aatellu että "kyllä se kohta lähtee konttaamaan." :) Istumaan on myös oppinut. Tuntuu, että nyt menee kehitys ihan hirveää vauhtia eteenpäin, joka päivä oppii poika jotain uutta. Aikaisemmin uutta taitoa sai odotella aina sen kuukauden pari.

Me oltiin alkuviikosta pojan kanssa ensimmäistä kertaa junassa, kun käytiin mun isän luona kyläilemässä. Menomatka meni yllättävän hyvin, mutta paluumatkalla poika ei olisi millään jaksanut oola aloillaan. Onneksi ei ollut kuin kahden tunnin matka. Muuten meni reissu oikein mukavasti, poika ei edes vierastanut pappaansa tällä kertaa. Edellisellä tapaamisella huusi pää punaisena. :D

Nyt herättiin näköjään unilta, lisää toiste.
 
Meilläkin on sitä konttausasentoa haettu ja hartaasti. Ekan kerran peffa nousi konttausasentoon jo elokuulla... Nyt sitten sain parhaan joululahjan ikinä: neiti otti ekat konttausaskeleensa jouluaattona!! Täytyy sanoa, että likalla on tajua täydellisestä ajoituksesta, kun oppi ryömimään 11.11.11 (eli juuri ennen isäinpäivää) ja nyt tuo konttaus sitten jouluna - mummon, tädin ja 3 serkkulikan silmien alla! <3 No, sitten alettiinkin nousta kesken konttaamisen istumaan jo itse ihan kunnolla... nousta polviseisontaa... ja siitä täysseisontaan tukea vasten... ja kaikki tuo n. viikossa, ennen kuin vuosi kerkesi vaihtua. Nyt sitten on tullut mukaan kuvioihin se, että neiti ainakin yrittää laskeutua seisomasta pyllylleen, väsyneenä tosin vahinkoja sattuu ja tulee kupsahdeltua mukkelis-makkelis...

Vesimeloni
, olipa kiva kuulla teidän perheen erinomaisia uutisia! Varsinkin kun se alku tosiaan oli haastava...

Minulla olisi vielä muutama viikko yhteistä kotiaikaa tytön kanssa. Sitten velvollisuus kutsuu, on palattava töihin, vaikka alunpitäen aioin olla poissa vakivirastani vuosiloma- ja hoitovapaajärjestelyin sekä säästöjeni turvin koko vuoden. Mutta yksinhuoltajuuden ja erittäin epäsäännöllisen kolmivuorotyön yhteen sovittaminen tuntui liki mahdottomalta yhtälöltä, joten kun tarjoutui mahdollisuus siirtyä päivätyöhön takaisin siihen toimipaikkaan, jossa olen virkaurani aloittanutkin, tartuin välittömästi tilaisuuteen. Likalle on nyt haussa perhepäivähoitopaikka. Sydäntä riippii viedä likka hoitoon, mutta pitemmällä tähtäimellä on varmasti hänen kannaltaan parempi, että äiti on säännöllisemmässä työssä. Ja lyheneehän tuo työmatkakin puoleen, eipä tarvitse niin pitkää pätkää ajella itärekkojen ruokana.
 
Meillä ei ole vierastamisesta / eroahdistuksesta tietoakaan. Oli loppiaisena mummilassa yökylässä eikä mitään, kuten ei myöskään pappalan tunnin hoitokeikasta. Kyllä se varmaan joskus on edessä... Mut ihana kyl kun näkee äitin (tai isän) niin tulee heti tykö - syliin- ja halaamaan <3

Nyt on ihan oikeesti keksitty käsien taputtaminen, sitä harrastetaan etenkin syöttärissä, ja hoitopöydällä. Ja myös heiluttaminen, välillä on lapa ojossa että moro! ja välillä taas sellanen tyyliin hovitervehdys :)

Voihan verokortti! Mä en oo ikinä tajunnu niitten päälle... Pitää varmaan soittaa sinne ja pyytää vääntään rautalangasta miten nyt tehdään :S
Ja sit tuli onkelma, mahdankohan saada lomarahoja ennen kesäkuuta, sillon kait kunta yleensä ne maksaa. Ja mun loma olis nyt huhtikuussa. Ja voinkoha olla hoitovapaalla ollessani lomalla, vai pitääkö se katkasta siks ajaks...? Plaah!

Onnittelut kaikille uusista opituista taidoista!
 
sanko: mä oon kesälomalla 30.3 - 3.3 ja oon hoitovapaalla 6.2 lähtien isäkuukauden jälkeen (tai siis ukko on 3vkoa kotona). mun kesälomarahat vaikuttaa vaan kodinhoidontuen hoitolisään.. eli voit olla lomalla ja hoitovapaalla :)

jos ei sitten työmaalle oo ongelma, mun piti selvittää voiko olla lomalla ja hoitovapaalla..
 
^ Kiitti tiedosta.

Täytynee soittaa viel palkanlaskijalle ja varmistella systeemit kuin toimii. Ja jos sais tietää kuin huima palkka mulla nykyään on. Mammalomalle ku jäin niin sillon tuli mulle eka "höperölisä", liiton- ja yleiskorotukset, tais olla joku kuntalisäkin... Ja nyt on kait taas tulossa jotain korotuksia... Mihinköhän sen kaiken rahan kanssa joutuu, sit kun sitä alkaa taas tienaamaan... Tuo mahtava hoitajan palkka ;)
 
Mä laskin eilen uuden verokortin netissä etuutta varten, se oli erittäin helppoa joten siitä vaan lasketuttaamaan pienempää % jotta saa kaikki rahat kayttöön heti eikä sitten palautuksina.

Otin samalla palkkatuloa varten 2000 josko sitä kävis heittään keikkaa joskus, ettei ihan mökkihöperöidy vuoden aikana.
 
Kuis kauan teillä jaksetaan olla hereillä?
Meillä on n 3 tuntia, kauemminki tohistaa mut sit alkaa jo kiukuttaan ja nukkumaan ku laittaa niin kauheen huudon kera... Luulin et tässä iässä olis jo pitempiä pätkiä...

Tulipas taas oltua tahvo... Saanhan mä huhtikuulta (loma) palkan, ja lomarahan sit kesäkuussa.
Ja täytynee kait se muutosverokortti sit ottaa. Eipä siihen mutta muutosta tule kun noi hoitorahat. Kannattaa varmaan laskee sen mukaan mitä tulis vuodessa?
Jokohan tänään joku vastais kelassa, ja verotoimistossa... Eilen yritin jonkun tunnin ajan - meillä on ruuhkaa, kaikki palvelijat varattuja plaa plaa plaa...
 
Takaisin
Top