TaMMiKuuN TaRiNaTuPa

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja sanko
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä ollaan hereillä yleensä 2-3 tuntia ja sitten unille. Viimesten eli iltaunien jälkeen jaksaa olla pisimpään hereillä jopa yli 3 tuntia. Mutta meillähän on ikää vasta 8kk.
 
Meillä hereilläoloaika lisääntyy (yleensä) iltaa kohti. Aamusella poika jaksaa olla hereillä pari tuntia, iltapäivällä kolmisen tuntia ja illalla 4-5 tuntia. Aika tasaisesti nuo menevät. Tosin tänään jätkä touhusi puol kahdestatoista melkein puoli viiteen. Vähän meinasi mennä äidillä hermot...
 
Hip hei, meillä istutaan. Ei tosin perinteistä jalat suoraan edessä vaan tyyliin aitajuoksija asennossa (toinen jalka edessä toinen takana). Ja sit ollaan myös polvillaan, selkä suorana. Jee, ihana huomata et osataan olla välillä jopa PAIKALLAAN touhuamassa emoticon

Vieläkään saanu verokorttia aikaseks muutettua... Ja mullahan on tulotkin siinä oikein urakalla yläkanttiin.
Nyt vaan ihmetyttää se et kun kelahan ottaa sen +2%. Niin näitä äitiysloma/vanhempainvapaa tuloja kun kattelin niin niistä on menny sama vero mikä mulla oli palkasta, 20%. Eli siitä ei oo otettu sitä +2%.  En tosin kyl sillon tehny mitään muutosta verokorttiin, oisko pitäny?
 
Mulla tuli uusi verokortti jossa oli prosenttina 11,5%.. enkä taida jaksaa muuttaa :)

Ainakin kelalla sanovat, että ottavat automaattisesti sen 20% + 2%. Muutosverokortilla sen saa alemmas.
 
^^ Meilläkin poika istui ensin tuollaisessa aitajuoksija-asennossa :) Kun se oli löytynyt, löytyi se "oikea" istuma-asentokin pian. Poika ei siis koskaan "nouse istumaan" vaan laskeutuu konttausasennosta/seisomasta istumaan. Nyt tuo osaa jo hienosti mennä seisomasta kyykkyyn ja siitä istumaan :) Tosi nopeesti on nyt kehittynyt, kun tuossa konttausasennossa poika nytkytteli kaksi kuukautta ilman mitään edistystä mihinkään suuntaan! Neuvolakorttiinkin on nyt tullut rukseja vaikka kuinka :D Se on kyllä ihanaa, että tuo jaksaa nyt olla hetken istuallaankin, eikä ole ihan koko aikaa menossa. Tosin sitten, kun on meno päällä, niin ei kyllä äidin tarvi paljoa koneella istuskella!
 
^ Eli ns normaali istuminen on vielä odotettavissa :) ja meillä(kin) ensin kontataan ja siitä mennään istumaan. Näyttää hetkittäin "uhkaavalta" tuo jätkän povillaan istuminen, ajoittain on polvistuneena (niinku kosis) kädet ilmassa ja hytkyy - kait tuo sit joku päivä nousee siitä seisomaan tuosta vaan :o noh, ei kait lähiaikoina?...

Muutosverokortti vihdoin tilattu, miehen tekemänä mun hermoromahduksen jälkeen. Kuin voikin tollanen asia ottaa niin koville. Plaah! :)

Olettekos noudattanu suositeltua pakkasrajaa -10?
meillä poika nytkin ulkona, -14, harson virittelin kuomun eteen. Ja varpaatkin on nyt tarjentunu kun laitoin vilttiä varpeiden ympärille toppapussukan sisälle.
 
sanko, voipi hyvinkin olla että teidän pirpana ottaa kehitysspurtin, kuten meilläkin kävi (kerroin aiemmin tässä ketjussa). Nyt kehitystä on tapahtunut lisää, se "korkeuksista" laskeutuminen on parantunut aivan silmissä, neiti osaa siirtää otteensa esim. keittiöjakkaran ylimmältä tasolta sujuvasti jakkaran jalkaan, jos ei ihan meinaa ylettyä laskeutumaan muuten... ja ymmärtää sen, kun sanon hänelle "Laita polvet koukkuun." tai "Mene kyykkyyn, niin pääset alas." :D Muutenkin neitokainen on alkanut enempi koukistella polviaan seisoessaan jossain, hyvää treeniä reisilihaksille! ;)

Mistä tuo pakkasraja on lähtöjään? Minä kun tuolta yhdeltä saitilta lueksin, että tämänikäisille ei enää olisi pakkasrajaa... Mikä sinänsä on minusta vähän epäloogista, kun nämä loppukevään lapsoset ei vielä ole kovin kummoisista, "oikeista" talvikeleistä päässeet nauttimaan, niin mitenkä heidän keuhkonsa sitten olisivat päässeet tottumaan raakaan pakkasilmaan??
 
Kyllä nyt jotain taitaa olla kehitteillä. Seisoo pieniä hetkiä ilman tukea, tasapainoa siis kovin treenaillaan. Tietää äidille vieläkin vauhdikkaampia hetkiä jos nyt (JO) alkaa kävelyä suunnittelemaan...

Yleisesti(?) kait puhutaan alle vuoden ikäisille tuota pakkasrajaa. Mistä lähtöisin, jaa-a...
 
Meilläkin kirpoaa se ote tuesta melko huolettomasti, välillä meno on kyllä sellaista "into korvaa puuttuvan taidon" -tyyppistä koheltamista... Tänäänkin vauvajumpassa piti vain "muodollisesti" kiinni verkkareideni taskun vetoketjusta, tällaista ei ole kotona tapahtunut vielä kertaakaan!
 
Meillä poitsu oppi eilen vääntäytymään istumaan... mies oli ihan täpinöissään kun tulin jumpalta kotia että nyt se on oppinut tekemään jotain mitä äiti ei ole vielä nähnyt. Konttausasennosta vääntäytyy istumaan.

Mulle painotettiin neuvolassa että -15 astetta on ehdoton pakkasraja, onneks ei ole vielä ollut semmoisia pakkasia sillä meillä ei nukuta päikkäreitä sangyssä.

Eilenkin nukutin vaunuihin sisällä kun oli pientä lämpöä pojalla, todennäköisesti tekee hampaita kun jyystää kaikkea, kuola valuu ja ruokakaan ei taho maistua. Olishan tuo jo aikakin tulla hampaita lisää kun 4 kk mennyt edellisien puhkeamisesta.

 
Meidän neiti päätti ruveta konttaamaan itsenäisyyspäivänä. 2 pvää myöhemmin nousi seisimaan tukea vastaan. Viikon istui sillai toisella pakaralla käteen nojaten ja sit suoristi asentonsa.  Siis kaikki tämä viikossa!  Nyt sitten vain hiotaan taitoja, pääasiassa alastuloa hallitusti, ja varsin hienosti onnistuukin jo mutta niitä kopsahduksia kyllä riitti! 

Ja ulkona meilläkin on nukuttu -15 kelissä. on ruskovillan alushaalari + untuvapussukka. Siihen päälle viritin vielä äpakkauksen makuupussin ja "kuomin ja aukon eteen laitoin tytön nukahdettua ohuen viltin... ja lämmin oli tyttö kun heräsi 2,5t päikkäreiltä.
 
Huh, vihdoin pääsin rauhassa istumaan koneelle. Lähdettiin tiistaina käymään kotosalla ja tänään tultiin. Mies alotti isäkuukautensa (tai siis 3viikkoa se vaan kotona on :) mutta kuitenkin..

meillä on tällä viikolla bongattu selvät sanat "äiti" ja "isä" :) Poika nousee myös koko ajan konttausasentoon, liikuttaa jalkojaan ja käsiään, mutta vielä eri tahtiin, eli nytkyttää paikallaan :) nousi myös kaks kertaa istumaan ihan ite keskiviikkona, nojas silleen söpösti käteensä, mutta kun kättä liikutti niin sitten kellahti lattialle. Seisomaan nousu on myös opittu tällä viikolla, nousee näppärästi sohvalla äitiä, isää tai selkänojaa vaste.. ja voi sitä riemua! :) ei ryömi, eikä konttaa mutta antaa merkkejä huimasta kehityksestä! :D

Lokakuun lopulla saatiin hampaan piikki alas, mutta ikenet on ollu niin turvoksissa että se on hävinnyt.. nyt näkyy taas.. josko mekin saatais se eka hammas :) jonkin verran tuntuu vaivaavan ja lämpöäkin on.. Yöt mennään n. 3 herätyksellä ja jonkin verran on helpottunut taas tuo nukkumaan meno.. johtuisko siitä kun isä on kotosalla myös päivällä :)

sihtikurkku tuo on edelleen, kakoo välillä jopa 4 ja 5 kk sileille ruoille, ostin purkin 8kk sosetta mutta eihän siitä mitää tullu.. kyllä me ehditään ne syödä myöhemminkin :P
pojalle on saatu ruokavalioon nyt puolukka-omena-puuro, mustikka ja vadelma.. pieniä askeleita myös sillä suunnalla :)
 
satuj, taitaa meitin piltit mennä melko samaan tahtiin!! Tuolla hammasketjussa kirjoittelit, että 2 alaetuhammasta on, ja seuravia odoteltu hyvä tovi - niin meilläkin (ne alahampaat tuli viikkoa ennen 5kk päivää), ja nyt tällä viikolla puhkesi turpeaakin turpeampi yläien, siellä on jo komea valkoinen kulma näkyvissä, oikea yläetuhammas siis!

Ja nyt tuo kuvaamasi kehitys... meillä meni kanssa n. viikon päivät (olisiko ollut 6pv?), kun likka konttaamasta keksi istuma-asennon ja seisomaan nousun tukea vasten. Ja näemmä tuo ajoituksen taju on teilläkin hallussa, kun itsenäisyyspäivän kunniaksi otetaan merkittävä kehitysaskel. Meillähän kävi niin, että 11.11.11 ryömittiin, jouluaattona kontattiin... :) Seisoviltaan laskeutuminenkin sujuu jo todella mallikkaasti, neiti välillä ottaa vähän "ylimääräistä" treeniä reisille, kun jää kyykkäämään ylös-alas laskeutumatta kunnolla alas :D

Kävimme tällä viikolla tutustumassa hoitopaikkaan. Sieltä tuli ohjeita vaatetuksen puoleen... eli pitää olla kengät. Vaikka lapsi vasta seisoo tukea vasten, eikä kävele. No, onneksi on vielä alet menoillaan ja sentään jotain ostamisen arvoista tavaraa venäläisturistien jäljiltä tähteellä... löytyi  meinaan ihan gore-tex -kengät neidille alelaarista, -50%. "Tavan" talvikengät, joiden malli- ja kokovalikoima oli päässyt melko olemattomaksi, olisivat maksaneet enemmän. Koko täytyi heittää miltei silkalla "mutulla" 19-20... kun ei mitään valtaisia monoja viitsisi hommata, jos se kävely alkaakin luonnata, niin kauheilla kanooteilla se on sitten vaan entistä konstikkaampaa...
 
Meidän isokenkäisellä koko 19-20 meni pieneksi jo puolivuotiaana :D Onneksi ostettiin nuo talvikengät yhdestä loppuunmyynnistä syksyllä kokoa 22, joten näyttäisivät suht oikean kokoisilta. Kevätkengät ovat kokoa 23 :) Töissä käydessä ihmettelivät meidän murusen lapiokäsiä ja jättijalkoja! Hyvin noilla kanooteilla näkyy pysyvän pystyssä, tänään poika roikkui mun lahkeessa, sitten jäi ensin keskittyneesti paikoilleen ja irrotti sitten kätensä pariksi sekunniksi. Testailee siis tuota tasapainoaan ihan urakalla. Kyykkytreeniä on meilläkin päivittäin lukemattomia kertoja :D

Mä oon niin valtavan onnellinen, kun tuo poika alkaa vähitellen ymmärtää puhetta ja toimia sen mukaisesti. Tänään poika oppi heittämään pientä kilinäpalloa kissalle. Kissa ja poika leikkivät yhdessä liki tunnin :) Välillä pallo meinais mennä pojan suuhun, mutta silloin kielsin ja sanoin, että heitä pallo, ja poika heitti :) Lisäksi siinä myöhemmin lattialla leikkiessä poika vähän väliä pysähtyi jännä ilme kasvoillaan. Ei se mitään ähissyt tms, mutta kysyin sitten, että onko kakkahätä, mennäänkö kakkalle? Poika konttasi päristellen hurjaa vauhtia mun luo ja teki valtavat kakat vessaan :D Saattoi olla sattumaakin, mutta luulen, että poika ymmärtää puhetta paljon enemmän kuin osaisin kuvitellakaan.
 
Siis mitä, käyttääks täällä väki jo kenkiä vaaveilla?! Meillä ei vielä ajatustakaan, ulos mennään töppösillä ja sisällä sukilla :)

Nyt kun meillä liikkumisharkat vähentyneet, tai siis eipä juuri "muuta opittavaa" kuin käveleminen ilman tukea, niin puhetta kehitetään. Aloitti perjantaina tavuttamisen, mammammam ja pappappap jne. Kuulostaa ihan muumilaululta :D tai sit tyypistä tulee ruottinkielinen :D no joo, tulee välissä myös "emmää". Kovin oon yrittäny opettaa ÄI-TI mut ei luonaa :)

Meillä tuntuu välillä olevan korvat täynnä puuroo... Ei oikein viesti mee perille, etenkin EI on alkanut takkuileen, ei hetkauta juur ollenkaan.
 
sanko, minä en niin olisi pitänyt kiirettä tuolla kenkien hankkimisella, mutta kun sieltä hoitopaikasta ohjeistivat... Tosin tänäänkin kun käytiin tutustumassa, siellä oli seisomaan kykeneviä pikkupilttejä pelkissä toppatöppösissä...

Minä olen noita tavuharjoituksia tullut tehneeksi, kun neiti on ollut yliväsynyt ja hänet on pitänyt saada nukahtamaan. Olen vaimealla, mahdollisimman monotonisella äänellä "lauleskellut" noita tavuja, just jtn mammammammammaaa... Huhhuhhuhhuhuuu... ja hyhhyhhyhhyhhyy... eivät kyllä toimi, kun saavat likan nauraa rätkättämään :D Tässä päivänä muutamana olin jälleen kuulevinani likan sanovan "(h)yvä" (juu, on tullut aika kovin kehuttua neitiä syömisestä tms, joten on usein kuultu sana) sekä sitten ennen kuulumattoman "minne menee?" - jälkimmäistäkin on tullut jokunen kerta hoettua, kun tyty lähtee kauhealla vauhdilla ryömimään/konttaamaan toiseen huoneeseen, tapaan kysyä häneltä: "Minne menet?", joten kai se periaatteessa olisi mahdollista...

Sen verran meillä on tullut kehitystä lisää, että jos ollaan esim. olohuoneessa ja ruoka-aika alkaa lähestyä, kysyn neidiltä: "Mennäänkö syömään?", niin neiti lähtee mönkimään keittiötä kohti, kun lähes poikkeuksetta syömme siellä. Likka osaa jo myös yhdistää sanoja ja esineitä hiukan, esim. kun sanon "kirja", ottaa lelulaatikosta kirjan tai kun sanon "missä molla on?", niin ottaa lattialla olevien lelujen joukosta mollamaijansa... :)
 
Meillä on siis kengät ostettuna, mutta käytössä on vain huopikkaat tai Stonz-tossut säästä riippuen. Poika ei osaa seistä tuetta, joten nuo oikeat kengät tuntuu vielä vähän hupsuilta. Sitä paitsi mä kannan poikaa käytännössä päivittäin rengasliinassa/pitkässä liinassa (vähintään sisältä autoon ja takaisin), ja siinä kulkee helpommin pehmeissä jalkineissa.

Mua alkoi vähän naurattaa eilen, kun poika oli isin kanssa kylppärissä iltapesulla ja mä lähdin siitä hakemaan yöpukua. Poika tuijottaa mun perään ja huutaa mammammmamma :D Aiemmin mä sentään olin äiti/äitä.. Oon nyt muutamia kertoja ennen imetystä nukkumisvaippaa vaihtaeessa lorutellut pojalle tyyliin ma-ma-ma-ma-maitoa ti-ti-ti-ti-tissistä ja niin edelleen.. Kääk, onko munsta nyt tullut se maito :D Iltapesun jälkeen kyllä aina pestään hampaat ja mennään maidolle... Mä niin odotan ihan oikeasti järkeviä sanoja.. Nuo juttelut on tasan noita äittä-juttuja ja omien sanojen höpöttelyä. Mäkin on viime aikoina alkanut harrastaa tuota kyselyä, että missä mikäkin ja kukakin on, ja hienosti poika katsoo oikeaa ihmistä/eläintä/ottaa tavaran yms.
 
Alkaa epäilyttään tuo meitin kissa... Se on nyt muutaman kerran tullu vattan päälle tumpsuttaan - teki sitä vain silloin kun olin raskaana. Täytyy alkaa seuraan miten kissan vattakarvojen käy. Reilu vuosi sitten ihmeteltiin kun nyhti vattansa paljaaks, aateltiin et "oireilee" uudesta hiekasta. Mutta mutta, kun koitti huhtikuu ja poika syntyi, kissalle tuli karvat takaisin! Eli jotenkin se kait oli mun kans raskaana (tyttö on). Niin outoo...

Jei, meillä meni jo pari yötä vaan yhellä herätyksellä, toiveita vois siis olla että joskus tulis ne täysinäisetkin yöunet.

Eilen illalla oli hauskanen ku pestiin pojan hampaita, tämä rupes "laulamaan" harja suussaan :D
 
Voikun teidän pikkuiset on kovasti puheen kehityksessä meitä edellä!  Meidän neiti ei vielä mitään merkitseviä sanoja sano. Toki kauheesti "puhetta" tulee...otta-kotta-potta,  auta-outo-auto ymym... satunnaisesti olen ollut kuulevinani äitti/iti mut ne taitaa olla optimistista kuvitelmaa.  Eikä toi neiti mitenkään osoita tunnistavansa esineiden nimiä, saati sitten osoittaisi mitään pyynnöstä.  En oo edes varma tunteeko oman nimensä?

Mut meil onkin sitten keskitytty harjoittelemaan liikkumista. Neiti kulkee sujuvasti tukea vasten, kyykkää kukkuluuruuta sohvapöydän takaa. Alastulot on jo kovasti varmoja, ja pariin otteeseen on noussut ylös ilman tukea ja pienen hetken siinä seissytkin. 
Ja jo kuukauden verran on kiipeily on ollut kova juttu. Mummolassa sohvapöydän alatasolle, kotona pallin päälle.  On siinä vahtimista.

Ja kielto saa vaan toisen innostumaan. Kiihdyttää vauhtia, kirkuu riemusta ja hymyilee ilkikurisesti. Siis ainakin yksi sana on opittu emoticon 


Viimeyö meni taas ihan harakoille, valvottiin ja huudettiin 1.30 - 3.50.  Tänään sit todettiin et yläetuhammas on tullut oikein reilusti näkyville, kun melkein kuukauden on ollut ien turvoksissa mahtavasti. Ja iso on hammaskin Miten ton kokoinen hammas mahtuu noin pieneen suuhun?
 
 
Meillä on kans ollut levotonta ja poika keskittyy nyt kehittämään tuota liikkumista ja venymään pituutta :)

Parin-kolmen viimeisen viikon aikana poika on oppinut nousemaan tukea vasten seisomaan ja kävelemään hieman tuen varassa esim. sohvalla selkänojaa vasten ja rahia ympäri. On oppinut myös itse nousemaan istumaan ja istuu ilman tukea. Ja vihdoinkin, meillä ryömitään! :D JEE!

Vielä kun saatais se eka hammas ja jotenkin tuo syöminen sekä nukkuminen sujumaan! Ei vainkaan, tajuan kyllä että poika tekee hampaita --> ei syö ja kun opettelee liikkumaan --> ei nuku. Onneksi aurinko paistaa! <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top