Tammikuun tarinat

Menipäs eilisilta jotenkin säikyssä olotilassa, eilen mätkähdin kaupan pihalla persiilleni liukkaalla parkkipaikalla. Ranne ja jalka tärähti ja vähän kolottelivat, mutta itkun tuli heti, ihan vaan säikähdyksestä ja hätä vauvasta, vaikka kyllähän se taitaa olla melko turvassa vedessä. Netistä googlettelin, ettei ois lääkäriin tarvetta jos liikkeet tuntuu eikä verenvuotoa tule. Yön nukuin ku tukki, mutta kyllä se vaan on kova suojeluvaisto pikkuista kohtaan.
 
Hui, oisin itekin säikähtäny! Itse asiassa joskus säikähdän jos rojahdan sohvalle liian vauhdikkaasti.. :hilarious: Että on se vaisto tosiaan melkonen!
 
Hui kamala! Pari kertaa olen itse meinannut kaatua, ja jo se on säikäyttänyt todella. :eek: Olisin varmaan itse hormonipäissäni lähtenyt heti tarkistamaan tilannetta, vaikka rationaalisesti mitään huolta ei olisi ollutkaan.

Tänään auto myös meinasi lähteä luisuun pari kertaa, kun tiet oli ihan peilijäässä. Mies ajoi siis ja minä olin kirjaimellisesti pelkääjän paikalla. :nailbiting: Mies yritti etsiä vaihtoehtoista turvallisempaa maisemareittiä, mutta eipä ne tiet siitä juurikaan paremmaksi muuttuneet. Mutta vaihdettiin kuitenkin pikatie ihan kaupunkitieksi, jotta tilannenopeus olisi ainakin pienempi. :) Nyt on turhan kallis lasti mukana, että kannattais mitään riskejä ottaa.
 
Tuosta autoilusta tuli mieleen, että ootteko te muut hankkineet raskausajalle turvavyöhön tollaista lisähärpäkettä, joka pitää turvavyön alempana, ettei se paina mahaa? Itse hankin sellaisen tuossa joskus syksyllä. Tuli kuitenkin koko syksy käytyä autolla töissä. Apukuskin paikalla ilman tuota oon sitten vaan käsin yrittänyt pitää turvavyön alempana, ja suurimmaksi osaksi siinä tulee oltua vain kaupunkiliikenteessä, niin nopeudet ei ole suuria.

Ja mäkin kertaalleen humpsahdin vauhdilla sohvan selkänojaa vasten, mihin en ollutkaan laittanut tyynyä. Mäkin säikähdin sitä. Noista kaatumisista terkkari antoi ohjeet, mutta tarkkaan en enää niitä muista. Voisikin ens viikolla kysyä, mihin pitikään ottaa yhteyttä ja muutenkin voisi tarkistaa, minne pitää/kannattaa soittaa milloinkin. Huomasin tässä ettei mun neuvolakortissakaan ole kuin neuvolan numero, ja siinäkin on takaisinsoitto ja soittavat sitten kun ehtivät (paitsi että se yksi vaihtoehto on kiireellinen, mutta sitä en oo tarvinnut vielä).
 
mulla ei oo ollu erikoisvyötä, mut ei ois varmaan huono ollu.. huh kun alkaa vatsa oleen jo valtava, äitiystakkikin menee nipinnapin-kiinni, ja just pakkaset alkaa. tuntuu että alkaa tuleen viimehetkien ostohulluus, just tilasin netti kaupasta hm:ltä imetyspaitoja ja neuletakin ja jollyroomilla oli aleja, tilasin rintapumpun, ja hoitolaukun, ja jotain muutakin oli :D niin oli niin nätti vihreä hoitolaukku , liekkö tarpeellinen?!?
 
Eiköhän laukulle aina käyttöä ole. :wink

Mä en edes tiennyt, että turvavyöhön saa sellasen lisähärpäkkeen. :smiley-ashamed008 Olis kyllä tullut tarpeeseen varsinkin loppuvuodesta, kun tuli autoiltua paljon. Tulipa nyt tyhmä olo, kun ei ollut tullut edes mieleen tarkistaa tollasta vaihtoehtoa.
 
Pakko avautua tämänpäiväisestä neuvolan lääkärikäynnistä!
Nyt 33+1 viikoilla mennään ja tänään oli normilääkärikäynti ja sairaslomaan jatkoa suunnitteilla.
Tiesin valmiiksi, että tänään siellä on uusi virolainen lääkäri, ensimmäistä päiväänsä töissä (voittanut tarjouskilpailun ja 16v talossa ollut huippu ihana lääkäri syrjäytetty). Yritin valmistautua ennakkoon ettei kaikki mene aivan putkeen, mutta nyt tuntuu ettei mennyt kyllä mikään putkeen.
Ensin kävin hoitajalla joka kirjoitti korttiin tämän hetken tiedot, viikot , painon yms. Lääkärille mennessä, onneksi lääkärin mukana oli omahoitajani.
Ensimmäinen tokaisu lääkäriltä oli että niin miten ne sinun verensokeriasiat oletko mittaillut, äimänä katsoin tohtoria ja sain kakistettua että en ole mitannut (minulla ei ole ollut mitään ongelmaa verensokereiden kanssa.)
Seraavaksi tohtori katsoo painoani ja alkaa paasaamaan että enkö urheile, ja siihen kerron ettei lenkkeily ole onnisunut, kun supistelua hyvin herkästi, tähän lääkäri tomerasti toteaa että ei muutakun lenkille, aivan turhaa naiset pelkää supistelua se ei haittaa mitään. ?!%&)! aikansa paasaa painosta ja häkeltyneenä lupaan aloittaa lenkkeilyn, sen jälkeen tohtori pyytää riisumaan tutkimusta varten, ensin tutkii sisä tutkimuksen ja hetken päästä toteaa "sinä ei saa lenkkeillä kohdunkaula liian ohut" että näin, olisiko voinut katsoa tilanteen ennekuin paasaa minulle lenkkeilystä.
Sitten siirtyy tutkimaan vauvaa, ja tekee mittauksiaan, kohta tupisee taas, miten verensokeriasiat, oletko käynyt sokerirasituksessa, teille tulossa suuri vauva.. taas häkeltyneenä totean käyneeni sokerirasituksessa ja kaikkioli silloin ok, kauhu alkoi jo hiipiä mieleen ja kyyneleet tippua hiljokselleen silmäkulmassa, sitten kertoi hoitajalle mittoja, joka kirjasi niitä ylös, ja hoitaja tarkisteli lääkärin sanomisisa, kun olikin saanut vauvan vatsan ympäryksen monta viikkoa pienemmäksi, tohtori kertoi vain että vastaa viikkoja, johon hoitaja ärähtää lääkärille että nythän on viikko 33 , jolloin lääkäri toteaa että minä kyllä luin viikosta 28...
käy tarkistaan papereitaan, tupisee, tulee jatkamaan mittailua ja toteaa minulle että teille tulee kyllä pieni vauva!
Että tallainen käynti näin tiivistettynä, ja vielä muutamaan kertaan tokeisi minulle ennenkuin lähdin että ei saa urheilla, parin viikon päästä uudestaan lääkärille.

Hirveä itku tuli autossa kun pääsin ulos, kyllä sitä on niin herkillä ja epävarma ensikertalaisena odottajana, että ei tämmöisiä kaipaisi, lääkäri oli näköjään tehnyt minusta oamt ennakkopäätöksensä jo ennen kuin tutki minua. Vaikka olikin ensimmäinen päivä, tuossa laitoksessa, niin mielestäni, pitäisi kohdata ihminen ihmisenä. Niin ja lääköri noin 50v. mies.
Onneksi se seuraava käynti eri tohtorilla. Onko muille sattunut mulkeroita, ennakkoluuloisia lääkäreitä neuvoloissa?
 
Voi tsiisus Jenspa! Ihan hirveältä kuulostaa! :eek: Onneks pääset ensi kerralla eri tyypille, ja onneksi sulla oli siellä edes se hoitaja sun puolella. Anna nyt ihmeessä palautetta tuosta ääliöstä! Mä ainakin selvittäisin heti huomenna, että mitä kautta voi antaa vähän noottia! Ei tollanen käytös ole vaan ok! Olkoonkin hänen ensimmäinen päivä. :angryfire

Mulla oli tänään uudessa neuvolassa taas päinvastainen kokemus. Juteltiin tädin kanssa yli kaksi tuntia:eek: ja oli ehkä paras neuvolakäynti koko raskausaikana. Sen verran perusteellinen oli. Olisin varmaan muuttanut jo aikaisemmin, jos olisin tiennyt, että laadussa voi olla näinkin suuria eroja eri paikkakunnilla (ja parempaan suuntaan). :)
 
No onpa ollu epäasiallinen lääkäri! Mikä lie kirjekoulutuksena tittelinsä tekaissut tunari :/

Jos neuvolan terkkari ei oo ollu huolissaan mistään sun kohdalla niin usko ennemmin sitä! Neuvolan terkkarit on monesti pätevämpiä sanoo raskauteen liittyvistä asioista mitään ihan kokemuksensa pohjalta, kun noi neuvolalääkärit saattaa hyvinkin olla ihan tavan yleislääkäreitä, jotka pääasiassa toimii terveyskeskuksessa ja tekee vaan välillä keikkaa neuvolaan. Eli siis ei mitään sen syvempää tietämystä raskaudesta.

Itsellä ollu kans semmonen tyyppi, joka lähetti mut ihan turhaan käyrille synnärille (josta sai toki maksaa vielä poliklinikkamaksunkin), kun vauvan sykkeet oli päälle 180, mutta ei uskonut, kun sanoin että tyyppi jumppaa nyt just tosissaan siellä mahassa. Käyrillä sitten kätilö sanoi, että jos vielä nään tätä lääkäriä, niin voin antaa heiltä sieltä synnäriltä terveisenä semmosen ohjeen, että jos äiti sanoo, että vauva kovasti liikkuu ja sykkeet on korkeat, niin sitten laitetaan äiti hetkeksi istuskelee ja kuunnellaan esim vartin päästä uudestaan, eikä ensimmäiseksi lähetetä ketään turhaan käyrille... Kaikenlaisia sitä on.
 
No on toikin ihan järkkyä, Mpk, että kyseenalaistetaan kun äiti sanoo vauvan nyt potkivan kunnolla. Ihan kuin se lääkäri vois sitä asiaa tossa kohtaa paremmin tietää. Pakko kysyä, että oliko mieslääkäri kyseessä sullakin? :grin
 
Siis herranen aika sentään mikä kokemus Jenspalla!!!!! Mulla on tämän kakkosen kohdalla eri neuvolalääkäri kuin esikoisen kohdalla ja olen tyytyväinen. Esikoisen kohdalla yritin lääkärille sanoa, että minulle on yksityinen gyne sanonut, että paikat on piukat ja tiehyet kapeat, että voi olla synnytys hankalaa ja pyysin, että sitä asiaa selvitettäisiin. Mitään ei selvitetty, lääkäri sanoi tutkittuaan paikat, että kyllä täältä mahtuu isompikin lapsi tulemaan ja tunsin helpotusta että no hyvä sitten. Esikoinen syntyi käynnistyksellä rv 38+2 ja painoi 2575g. Synnytyksessä leikattiin väliliha, autettiin imukupilla ja napanuora oli lyhyt. Että jälkikäteen ajatellen olisin toivonut lääkärin kuulevan mitä sanon ja toivon. Nyt kun ensi viikolla on yksi ylimääräinen lääkärikäynti uudella lääkärillä kun haen sairaslomaa viimeiselle työviikolle, niin meinaan kyllä tästä asiasta mainita. Terkkari jo puhui siitä, että kun on tällainen synnytys ollut aiempi, niin voi olla tarve tehdä lähete ylimääräiseen ultraan ja synnytystapa-arviointiin.
Minä ainakin ensisynnyttäjänä uskoin kaiken mitä sanottiin ja jälkeenpäin olen ihmetellyt monia asioita.
 
Ai hemmetti, kun ei sullakaan Antsku ole mennyt putkeen! Onneksi tällä kertaa sua on selvästi kuunneltu. :)

On se kumma, kun ensikertalaisenakin pitäisi muka jotenkin osata vaatia tiettyjä asioita, vaikka ei ole minkäänlaista vertailupohjaa näihin juttuihin! Siinä on niin helposti muiden vietävissä, kun tietenkin luottaa ammattilaisen näkemykseen ja arvioon.
 
Mäkin olin tässä pohtinut, että olikohan se nyt sittenkään niin osaava mun 36-viikon neuvolalääkäri, mutta ei se käynti nyt mitään tollaista ollut. Odotan kans esikoista, ja oli hyvä kun ekalla neuvolakäynnillä sanoin vaan suoraan, etten halua sille keskenmenneen raskauden terkkarille vaan jäin tälle, joka sattui tähän raskauteen. Tää nykyinen on tosiaan 30 vuotta ollut neuvolaterkkarina ja sopii kyseiseen hommaan niin hyvin. Mua vähän ahdistaa teidän muiden kertomukset vaihtuvista terkkareista.

Ei toi mun lääkäri puhunut mitään ylimääräistä, laittoi vaan neuvolakorttiin tiedot (ei tosin kaikkia tai oikein) ja lopuksi totes että ihan hyvältä näyttää. Mä kysyin siinä käynnin lopuksi epämääräisesti että "mites toi paino" tms. Rupesi sitten selittelemään, ettei hänellä ole koulutusta ottaa ultralla mittoja ja tehdä niistä painoarviota. En sitten kehdannut sanoa, että tarkoitin mun painoani ja painonmuutosta. Kotona sit totesin, että se oli laittanut painonmuutos/viikko-sarakkeeseen koko painonmuutoksen edellisestä käynnistä. Mut samapa se, laskin sen itse ja alle 800 gramman pysyttiin. Kuulosti vaan se vaa'an lukema sen verran suurelta, että aattelin, että ois tullut paljon. Oishan sinne voinut soittaa, jos ois ollu yli tuon 800 g.

Sf-mitan pallukkaa ei sitten tosiaan merkinnyt kortissa olevaan kuvaajaan, mutta ne satuin näkemään tietokoneen ruudulta ja tarkemminhan ne sinne saa kuin tohon korttiin. Siinä keskikäyrän molemmin puolin ne on pääasiassa ollut. Se yksi lähes alakäyrälle tippunut johtui todennäköisesti vauvan viistosta asennosta. Tätä viimeisintä lukuunottamatta ollut sama mittaaja, niin sekään ei vaikuta. Niin, sf-mitan perusteella lähinnä lääkäri oli sitä mieltä, että normaalikokoiselta vauva vaikuttaa. Kohdunkaulan pituutta ei mun mielestä sanonut, mutta kortista päätellen on lyhentynyt normaalista 3 sentistä 2 senttiin.

Kysyin vielä lopuksi, voinko käydä vielä uimassa, niin siinäkin tunnusti ettei niin tarkkaan tiedä, mutta ainakin siinä(kin) tuli esille, että paikat on vielä kiinni ja kohdunkaulaa on jäljellä (tuota 2 senttiäkään ei maininnut, korkeintaan mutisi sen), niin sen puolesta voisin käydä uimassa. Huomenna on sitten viikko tosta käynnistä ja seuraava neuvola on (onneksi) maanantaina, niin pääsee taas katsomaan tota painoa. Voinhan mä sille sanoa, että laskee sieltä edellisestä omasta merkinnästä painonmuutoksen ja viivaa vaan yli ton lääkärin +2,9 (kg).

Ja oli siis nuori nainen kyseessä, että ehkä oli vaan sen takia epävarma. Eilen kun katoin terveysaseman puhelinnumeroa netistä (oon flunssassa niin soitin sinne), niin sen nimi näkyi niissä terveysaseman lääkäreiden joukossa heti ensimmäisenä. Eli tekeeköhän sitten välillä keikkaa neuvolan puolella? Ovessakin sen nimi oli paperissa muovitaskun sisällä, eli jotenkin väliaikaisen näköisesti.

Niin, siskolle laitoin viestiä ton lääkärin jälkeen. Sillä on 4 lasta ja koulutukseltaan on sairaanhoitaja, niin tietää paljon näistä jutuista. Se sitten kysyi oliko lääkäri puhunut mitään laskeutumisesta, niin eihän se mitään ollut tuosta puhunut enkä mä tietenkään tajunnut kysyä. Terkkari siitä kyllä mainitsi jotain viime kuussa, mutta aika harvoin toi vauva kuitenkaan on häiritsevän ylhäällä. Tukalinta on silloin kun vauva on poikittain ja jotenkin vielä venyttelee siihen päälle.
 
Jenspa tuosta lääkäristä kannattaa tehdä ilmoitus neuvolan ylilääkärille. Yhteystiedot löydät neuvolan nettisivuilta, tai saat neuvolasta suoraan. Syytä yhteystietojen kysymiselle ei tarvitse sanoa, ei tarvitse edes kertoa kuka kysyy. Jos tuntuu vaikealta, niin otapa yhteyttä potilasasiamieheen. Hänen työnsä on auttaa tällaisissa asioissa. Potilasasiamiehen yhteystiedot löytyvät myös neuvolan nettisivujen kautta. (Potilasasiamies ei ota kantaa lääketieteellisiin juttuihin, mutta jeesaa esim muistutuksen teossa ja osaa neuvoa muutenkin mitä kannattaa tehdä.)
 
joo ,olen kyllä vakavasti miettinyt valituksen tekemistä, varsinkin sen takia, koska tämä lääkäri voittanut tarjouskilpailun ja syrjäyttänyt toisen todella mukavan mieslääkärin, joka ollut myös ostopalveluna, kun pienen paikkakunnan tk: sta kyse. Että jos vain suinkin voisi auttaa lääkäreiden valinnassa, ettei aina vaan tuijotettais euroja, mutta sitähän se nykyään on..
Tarkistin vielä lääkärin tittelin , niin oli naistentautien erikoislääkäri!?! että ei pitäisi olla tiedonpuutteesta johtuvaa käytöstä.
 
No jopas on ollut teillä jänniä lääkärikokemuksia. Ei oo toisaalta mullakaan mennyt ihan putkeen. Joulun jälkeen supisteli melkein viikon joka päivä enemmän tai vähemmän ja sit lopulta päädyin soittaan synnärille. Sieltä sanottiin, ettei tarvi sinne tulla, mutta pyydettiin ottaan yhteys neuvolaan, että ne varais ajan lääkärille ja tsekattais, ettei ne supistukset johdu jostain vakavammasta. No seuraavaan vapaaseen neuvolalääkäriaikaan oli viikko, joten mut laitettiin sitten terkkarin päivystykseen. Siellä venailin monta tuntia, vaikka muka yks vaan oli mua ennen kun ilmoittauduin. Sit kun odotushuone oli jo ihan tyhjä, niin lopulta pääsin. Mulle selitettiin, että se päivystyksen yleislääkäri ei ollu voinu ottaa mua, kun ei ollu koskaaan tehny sisätutukimusta (siis miten ihmeessä ne voi noin huterilla tiedoilla valmistua?). Olin siis joutunut oottamaan, että joku muu lääkäri ehtii mut kattoon. Tää oli tällänen ihan mukava nuori nainen, jonka sit lopulta sain, mutta eihän se löytäny koko kohdunsuuta. Siitä sit semi paniikissa synnärille, että nytkö se sit jo syntyy (viikkoja oli sillon joku 33). No siellä oltiin ekana käyrillä ja sit kun pääsin lääkärille, niin se sano, että joku 2,6 cm on vielä kaulaa jäljellä ja suu on kiinni. Olin tosi helpottunu, mutta samalla myös ärsyyntyny, kun oli koko päivä tuhraantunu ei minkään selvittelyyn. Ja kaks laskua tietty (terkkari ja synnäri). Oon kuitenkin kuulemma supistusherkkä, niin kaikki siivoominen ja sellanen sit kiellettiin pariks viikoks, että tulee se 35 viikkoo täyteen.
 
No olipa ajantuhlausta, Alenda! Ja ihan turhaan vielä se kaksi laskuakin. Ihan kuin sitä rahaa ei tällä hetkellä menis vähän johonkin muuhunkin.

Ei liity tähän raskauteen, mutta mulla oli aiemmin keskenmeno, josta mut laitettiin myös terkkarin päivystykseen, ja samalla tavalla odottelin koko odotushuoneen ensin tyhjäksi ja lopulta se lääkäri, jolle menin ei osannut sanoa asiaan mitään ja odoteltiin sit toisen lääkärin vapautumista. Ja sillekin se koko tilanne oli selkeesti ihan vieras, kun ei se osannut yhtään kohdata mun surua siinä. Kun sit myöhemmin pääsin jälkitarkastukseen ihan polille, niin sieltä oltiin vahvasti sitä mieltä, ettei mua olis saanut alkujaankaan edes ohjata terveyskeskukseen tossa tilanteessa, mutta eihän siinä itse tietenkään mitään osannut vaatia...
 
Hohhoijaa! On näitä lääkäreitä sun muita monenlaisia!!!

Oireista sen verran, että mulla on nyt eilen illalla ja tänään töissä ollut koko aika tarve käydä vessassa. Viikkoja nyt 32+3. Välillä tuntuu, että ihan kun jotain valuis, vähän kuin menkoista tuntee, kun verta valuu. Mitään ei ole kuitenkaan siteeseen tullut ja sit kun käyn vessassa, niin pyyhkiessä voi olla valkovuotoa vähän. Onko muilla tällaista, kun ehkä te muut ootte raskauksissa vähän pidemmällä kuin minä, jolla la vasta 5.3. Voiko olla esim. pissatulehdusta tai ettei rakko tyhjene kunnolla kerralla? Ei kuitenkaan lapsivettä?
 
Ihan se valkovuoto voi tehdä tommosta valumisen tunnetta, kun se on usein melkosen nestemäistä. Mulla on samaa välillä myös. Mutta jos yhtään epäilet, että olis lapsivettä niin siihen on helppo testi: laita pari palaa vessapaperia housuihin, jos neste imeytyy kokonaan paperiin, se voi olla lapsivettä (jolloin kannattaa heti lähteä polille, että testaavat sen), mutta jos se jää enempi siihen paperin päälle, se on valkovuotoa.
 
Takaisin
Top