Pikkusen on vielä epävarma olo, kun edeltävä raskaus päättyi viime kesänä keskeytyneeseen keskenmenoon. Oireet loppui jossakin viikolla 9 ja verta alkoi tiputella viikkoa myöhemmin. Pari viikkoa jouduttiin odottamaan ensimmäistä ultraa, jossa todettiin kehityksen päättyneen viikolle 9. Nyt on ainakin oireita ihan riittämiin, kestoällötys närästyksineen, tajuton väsymys ja arat rinnat. Iloita uskallan vasta viikon 12 jälkeen, aikamoiset kitkutusviikot edessä 
Kyllä sitä odottaa että suurin keskenmenon riski väistyy, eli kolmannes takana. Yhden lapsen jälkeen sitä tietää millaista mestaripiirrosta ja suurta ihmettä kantaa sisällään. Se tekee menetyksen pelosta vieläkin suuremman, kun tietää kuinka suuri onni lapsen syntymä on
kaivoin äsken dopplerin esiin vaikka tiesin et ei sieltä mitään sydänääniä vielä kuulu mut istukan äänet sain kuulumaan vaimeana. Mieski kysy et mitä ihmettä mä oikeen teen 
On kyl iha outoa ajatella vielä olevansa raskaana. Vähän jotain oiretta, mutta kun ei vielä moneen viikkoon tunne liikkeitäkään. Ja nt ultraan on ihan mahdottoman pitkä aika. Sillon saa sit ehkä huokaista ja luvan nauttia raskaudesta. Tai nauttia ja nauttia. Viimiset viikot on tukalaa ja hankalaa mahan kans, eli keskiraskautta odotellessa :)
Olkaa ihmiset tipattomalla
ainakin meidän jouluvieraiden ilmeet oli mahtavat kun jouluna join puolikkaan viinilasin:D alko on vallan turha keksintö, jos multa kysytään... tai sit mä oon vaan liian vanha (oon 30v) 
Meillä on lapset menneet samaan huoneeseen kerrossänkyyn, kun tyttö noin 3v 10 kk ja poika 1 v 9 kk. Ovat nukkuneet tosi hyvin ja tykkäävät nukkua yhdessä. En muista, että olisivat herätelleet toisiaan. Sitä ennen molemmat olivat omissa huoneissa. Muistan jopa yllättyneeni, miten hyvin tämä muutto sujui.
