Tammikuun jorinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Asiris
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oli aivan mahtavaa nähdä ultrassa muutakin kuin tyhjä kohtu :) Lääkärit oli ällistyneitä että syke näkyi jo. Hyvä tuuri kävi senkin suhteen.

Ihanaa :joyful:
Sitä odotellessa täällä myös! Vielä vaan on monta viikkoa edessä.
 
Täälläkin ilmoittautuu yksi uusi syyskuinen odottaja varovaisesti. Tällä viikolla tehty pari positiivista testiä kun menkat oli myöhässä. Kaikki menkkaoireet kun löytyi, ni olin varma että raskaana en ainakaan oo. Lapsi on erittäin toivottu ja odotettu, reilu pari vuotta on yritetty. Lasketun ajan listalle en taida uskaltaa liittyä ennen ku varhaisultra on käyty. Ekan testin tein tiistaiaamuna, josta en uskaltanut ees miehelle vielä mainita. Keskiviikkona töiden jälkeen sit toinen ja sen verran selkeä plussa oli et pitihän se jo miehellekin näyttää. Innoissaan otti uutisen vastaan :) Meillä siis 2,5 vuotias esikoinen ja hänen syntymän jälkeen ei oo ehkäisyä ollut ollenkaan käytössä. Toive oli saada pienellä ikäerolla kaikki lapset. Kun itelläkin ikää kohta jo 39 vuotta. Mut kaikki ei aina mee niinku suunnittelee, niin nyt lapsilla tulee ikäeroa reilu kolme vuotta. Mulla ja mun veljellä on ikäeroa viisi ja puoli vuotta eikä me todellakaan olla niin läheisiä kuin esim mies oman veljensä kanssa, joilla ikäeroa noin puoltoista vuotta. Molempien vanhemmat tulee kyllä olemaan todennäköisesti todella onnellisia uutisen kuultuaan :) Mun veljelle on kans tulossa vauva kesäkuussa eli jos kaikki menee hyvin loppuun asti ni sit mun vanhemmista tulee tänä vuonna tupla ja tripla isovanhemmat :joyful:
 
Siitä happosalpaajasta sen verran kun joku kyseli. Esikoista odottaessa loppuraskaidesta eli n.vikat pari kuukautta mulla oli ihan jäätävä närästys. Ensin käskivät syömään rennietä,mutta kun enää 11 kpl /pv ei auttanut ollenkaan niin sain omepratsolin ja vielä lisäks jonkun litkun,mikä muutti mahahapot vaahdoksi. Se litku ei närästykseen auttanu,toki röyhtäsyt oli vaahtoavia eikä polttanu,mut omepratsol auttoi tosi hyvin! Ainakin sen 2kk putkeen käytin ja mulle sanottii et ei ongelmaa. Tosin aluks ei haluttu millään sitä antaa,en tiedä miksi.
 
MiisaS, ei se pieni ikäero aina takaa sitä että tulisi hyvät välit, sekin riippuu niin luonteista. Itsellä on siskon kanssa 1,5v ikäeroa ja ei olla läheisiä kun olemme liian erilaiset mutta veljen kanssa (ikäeroa 2v9kk) olemme läheiset :)
 
No tietty! Miten tää nyt ei jo heti tullut ittelleni mieleen, kun ollaan suunniteltu niille kerrossänkyä muutenkin. Kiitos :) Oon haaveillut sellasesta paloauto-sängystä, jos se motivoisi poikia enemmän omaan huoneeseen, mutta ei ehkä uutena raatti ostaa ja aina kun tulee käytetty vastaan, niin oma rahatilanne ei anna periksi. Pitää katella joku perusversio :)
Ja jos on semmonen pieni kerrossänky niin mahtus varmaa teidän makkariinki tarvittaessa?
 
MiisaS, ei se pieni ikäero aina takaa sitä että tulisi hyvät välit, sekin riippuu niin luonteista. Itsellä on siskon kanssa 1,5v ikäeroa ja ei olla läheisiä kun olemme liian erilaiset mutta veljen kanssa (ikäeroa 2v9kk) olemme läheiset :)
Totta tuokin! Lisäksi voi vaikuttaa myös se että mies veljensä kans samaa sukupuolta kun me taas mun veljen kans luonnollišestikin eri :hilarious:
 
Ja jos on semmonen pieni kerrossänky niin mahtus varmaa teidän makkariinki tarvittaessa?

Juu, kyllä sinne kerrossänky mahtuu ihan hyvin, kun sitten saa heivattua sen nykyisen lastensängyn pois kokonaan :) Eiköhän me siellä nukuta sitten kaikki viisi, niin ei tuu liikaa muutoksia yhteen syssyyn näille isommille. Tai äidillekään ;) Siinä kävis varmaan niin, että aina kun vauva herättää, niin mun tarvis käydä siinä samalla tarkastaas tilanne viereisessä huoneessa ja sehän olis sitten hyvästit minkäänlaisille yöunille!
 
MiisaS, ei se pieni ikäero aina takaa sitä että tulisi hyvät välit, sekin riippuu niin luonteista. Itsellä on siskon kanssa 1,5v ikäeroa ja ei olla läheisiä kun olemme liian erilaiset mutta veljen kanssa (ikäeroa 2v9kk) olemme läheiset :)
Oon ihan samaa mieltä riippuu aina siitä miten tempperamentit sopii keskenään vai sopiiko lainkaa. Ikäerolla ei sinällään oo mun mielestä väliä. Toki 10v voi olla paljon, kun lapset on niin eri ikävaiheessa kiinnostuksien kanssa.
 
Juu, kyllä sinne kerrossänky mahtuu ihan hyvin, kun sitten saa heivattua sen nykyisen lastensängyn pois kokonaan :) Eiköhän me siellä nukuta sitten kaikki viisi, niin ei tuu liikaa muutoksia yhteen syssyyn näille isommille. Tai äidillekään ;) Siinä kävis varmaan niin, että aina kun vauva herättää, niin mun tarvis käydä siinä samalla tarkastaas tilanne viereisessä huoneessa ja sehän olis sitten hyvästit minkäänlaisille yöunille!
Meillä esikko nukkuu pinniksessä ja välissä pitää jonkunlainen systeemi keksiä kun yks lasten sänky vaan mahtuu. Ehkä niin et vauva nukkuu taas ekat kuukaudet kainalossa ja esikko nukkuu sivuvaunussa.
 
Hempuliini neuvolan th laittoi lähetteen Hyvinkäälle kun oli vaikea laskea raskausviikkoja. Sieltä ottivat sitten nopeasti yhteyttä kun tosiaan luulivat että kohtuun jäänyt keskenmenon takia raskausmateriaalia. Esikoista odottaessa pääsin myös varhaisultraan kunnan puolesta koska pillereiden lopettamisen jälkeen ei tullut menkkoja eikä silloinkaan pystynyt arvioimaan raskausviikkoja. Edelliset menkat oli olleet 3v aikasemmin.
 
Hempuliini, minkä ikäinen teillä olikaan esikoinen? Meillä esikoinen oli 1v 9kk ja nukkui vielä välissä, kun aloin odottaa kuopusta. Pinnistä näillä ei oo siis ollut käytössä koskaan (paitsi sivuvaunuyrityksinä esikoisen vauva-aikana, mutta se oli sit lähinnä estämästä mun sängystä tippumista :D ) ja vähän jänskätteli että miten sen sitten saa totutettua omaan sänkyyn, kun aika koittaa, mut homma toimikin tosi hyvin. Laitettiin muistaakseni jo ihan alkuraskauden aikana tavallinen lastensänky meidän sänkyyn kiinni, sanottiin että jossain vaiheessa kaikki siirtyy omaan sänkyyn nukkumaan, tässä on nyt sulle uusi ikioma sänky, saat nukkua siinä tai tässä meidän vieressä. Annettiin aina valita meneekö omaan sänkyyn vai jääkö meidän viereen (vaikka ihan mun vieressähän se oli siinä omassa sängyssäkin) ja usein valitsi oman sängyn. Myöhemmin raskauden aikana kyllä aloin jo hienoisesti painostamaan sinne oman sängyn puolelle, myönnettäköön, oli niin tukalat olot sen jättivatsan kanssa ja aika suuri henkinen sekä fyysinen tilan tarve. No mutta kuitenkin, tasan 2-vuotiaana hän sitten alkoi nukkua yöt läpeensä siellä omassa sängyssään. Olin siihen asti imettänyt paristi öisin sen taaperovuoden ajan, mutta sekin loppui itsekseen kuin seinään (varmaan maidontulon väheneminen/loppuminen oli isossa roolissa) ja muksu alkoi vedellä täyspitkiä öitä kellon ympäri. Tyyppi on edelleen kolme vuotta myöhemmin todella hyväuninen, on siis siitä asti nukkunut 9-12 h yöunia, kuivaksi"opettelukin" meni samanpituisilla unilla :wideyed: Tähän mennessä kuopuksen unityyli on aika samanlainen, hän on nyt siis 2v 8kk ja joku aika sitten havahduin ettei öisin vierestä kajahda enää että MAMMAA! Toivottavasti menis yhtä kivuttomasti kuin esikoisen kanssa.
 
Miten teillä parisuhde jaksaa tässä alkuraskaudessa?

Mulla on niin huono olo että mitään ei jaksa tai pysty tehdä. Ajoittain miehen haju ällöttää. Seksin harrastaminen kuulostaa jo ajatuksen tasolla vastenmieliseltä. Onneks mies on tosi ymmärtäväinen ja koittaa auttaa ja tukea tän oksentelun keskellä.
 
1v2kk suurimman osan yöstä tosiaan nukkuu meidän välissä, mutta pinnikses alku ilta/yön ennen kun mennään nukkuu. Yöimetyksen lopetti yhessä vaiheessa mut nyt se sit alko uudestaan kun tekee poskihampaita. En mä uskalla perus sänkyy viel kun ei osaa laskeutua eikä tosiaan kävele. Voidaan sit pohtia miten tehdään. Hänen pinnis muuntautuu vielä taapero sängyks mihin mahtuu ainakin 3-5v asti on siis iso pinnis esim. normaaleihin verrattuna.
 
Muokattu viimeksi:
Miten teillä parisuhde jaksaa tässä alkuraskaudessa?

Mulla on niin huono olo että mitään ei jaksa tai pysty tehdä. Ajoittain miehen haju ällöttää. Seksin harrastaminen kuulostaa jo ajatuksen tasolla vastenmieliseltä. Onneks mies on tosi ymmärtäväinen ja koittaa auttaa ja tukea tän oksentelun keskellä.
No kyl hän se vähän rakoilee kun miestä ärsyttää et en tee mitään. Kun se hoitaa nyt poikaa kotona. Mä käyn osa-aikatöis ja mul on muuta hommaa oon melko vähän kotona niin en jaksa jatkuvasti olla tekemässä jotain. Nyt ollu joteki hankala hoitaa poikaa kun kaikki tuntuu pahalle. Tissillä vielä käy niin sitäki annettava hammasta purren. Mut muuten ihan jees.
 
Miten teillä parisuhde jaksaa tässä alkuraskaudessa?

Mulla on niin huono olo että mitään ei jaksa tai pysty tehdä. Ajoittain miehen haju ällöttää. Seksin harrastaminen kuulostaa jo ajatuksen tasolla vastenmieliseltä. Onneks mies on tosi ymmärtäväinen ja koittaa auttaa ja tukea tän oksentelun keskellä.
Noh, vähän hiljaiseloa kyllä on ollut. Työpäivät tuntuvat imevän minusta kaikki mehut niin, että iltaisin jaksan vain maata sohvalla ja tiuskia miehelle, kun kaikki pikkujututkin ärsyttävät aivan mielettömän paljon. Mies on saanut kuulla kunniansa viime päivinä esim. siitä, kun toi kaupasta aivan väärää leipää ja kun oli jättänyt autonsa väärään paikkaan :rolleyes: Tietysti yritän pitää mölyt mahassa, kun tajuan itsekin kohtuuttomuuteni, mutta lopulta asiat vain purkautuvat suusta ulos.

Iltaisin yhdeksän jälkeen oon jo ihan valmis sänkyyn. Mies kömpii aina yhden-kahdentoista välissä nukkumaan, herättää mut siinä samalla - ja oon raivoissani, kun on niin inhottavaa joka yö herätä kesken unien. Herään joka ikinen yö muutenkin tasaisin väliajoin, kolmen-neljän tunnin välein, vessaan.

Ei ole siis oikein romantiikka kukoistanut viime aikoina! Onneksi nyt on pitkästä aikaa sellainen viikonloppu, ettei meillä ole mitään pakollisia menoja. Jos vaikka hoitais parisuhdetta :)
 
Miten teillä parisuhde jaksaa tässä alkuraskaudessa?

Mulla on niin huono olo että mitään ei jaksa tai pysty tehdä. Ajoittain miehen haju ällöttää. Seksin harrastaminen kuulostaa jo ajatuksen tasolla vastenmieliseltä. Onneks mies on tosi ymmärtäväinen ja koittaa auttaa ja tukea tän oksentelun keskellä.

Perusarki on jatkunu aika lailla samalla lailla ku ennen raskauttakin. Joku raskaushormoni kyllä vaikuttaa muhun näköjään niin, et petihommissa on vähän saharameininki, mutta siitäkin selviää oikeilla aineilla ;) en oo vielä kokenu mitään kummallisia mielialanvaihteluitakaan, jotka ois vaikuttanu parisuhteeseen.
 
Me ollaan nyt yritetty panostaa entistä enemmän parisuhteeseen miehen kanssa. Viime raskausaika oli katastrofi parisuhteelle mut siitä selvittiin ja pistin miehen vannomaan et sama ei toistu tässä raskaudessa.

Nyt vaan muut asiat stressaa meidän keskeisiä välejä mut ollaan päätetty selvitä näistä sotkuista yhdessä :)

Seksiä toki ei oo ollu vähään aikaan mut kaikki aikanaan :wink
 
Meillä alkoi toissaillan jälkeen mennä taas vähän paremmin, kun kuulin maagiset sanat: kiitos, että otat päävastuun tän arjen rullaamisesta. Se tosin vaati hysteerisen itkukohtauksen, itteni kasaamisen ja aloituslauseen, että kiitos, kun elätät meidät. Ehkä tää tästä taas pikkuhiljaa. Meillä on hirveen haastavaa toi, kun päästetään monesti tilanne eskaloituu tuohon, että molemmat vaan mykkäilee ja mököttää, kun ei mukamas itsekunnioituksen puitteissa voi avata suutaan ja sanoa mikä mättää ja miltä tuntuu. Jatkuvaa opettelua koko elämä ;)

Tein tänään 5+0 digitestin, koska mies ei uskonut niihin viivoihin. Ihan selkeet viivat oon saanut jo aikapäiviä sitten, mutta kun ei vaan voi tajuta. Ehkä siks, että oon tuhlannut omaisuuden niihin markettitesteihin ja oon aina näkevinään jotain :D Mut tällä kertaa ne viivat oli ihan selkeitä, ei mitään tulkinnanvaraa. NO mutta tulipa tehtyä se digi, raskaana 3+ :p

Hempuliini, mie opetin meidän jätkät laskeutuu sängystä ihan konkreettisesti kääntämällä ne tulee jalat ja peppu eeltä alas. Sit sanoin aina että takaperin ja pikkuhiljaa se iskostui pieniin mieliin. Aloitin heti, kun lähtivät liikkeelle, mut eihän se myöhästä ole vielä vuotiaanakaan. Kuopus tulee rappusetkin vielä takaperin :)
 
Takaisin
Top