Tammikuun höpinät

Mileim sanoi:
Internet on siitä paha, että sinne kerrotaan tosiaan ne kaikki huonoimmat tarinat, kaikesta oikeastaan.
Minulla oli esikoisen raskaus synnytykseen saakka kuin oppikirjoista, paremminkin, joten on niitä alusta loppuun saakka hyvin menneitä ja niitä suurin osa oletettavasti onkin. Niistä vaan vähemmän puhutaan :)
Click to expand...

Sama täällä! Vaikka riskiraskaudeksi laskettiinkin kaksosten takia. Toki jäin töistä pois jo tammikuun lopussa kun LA oli vasta toukokuun puolessa, mut ei liittynyt mitenkään komplikaatioihin.
 
Kiva että täällä on muitakin joilla treenit kuuluu olennaisesti elämään. Itellä useempi vuosi crossfit-harrastusta takana, yleensä 3-4 krt viikossa, ja kun tammikuussa plussasin, on treenit tuntunu sen jälkeen todella nihkeiltä. Just toi hengästyminen, mistä joku muukin täällä puhu. Tosi ärsyttävää, kun tulee heti semmonen "mullaonsurkeekunto"-olo. Ja lajina toi nyt on semmonen että hengästymistä tulee joka treenissä :D Sit takaraivossa paukuttaa se että kyllä ainakin somen perusteella monet treenaa koko raskauden ajan ihan normaalisti, varsinkin näin alussa, miks musta tuntuu sit tältä.... pitäs vaan kuunnella omaa kroppaa! Viime viikon tein tavallista salitreeniä, eli ei mitään hapotusta vaan rehtiä lihaskuntoa. Tuntu hyvältä mutta kun on tottunu tommoseen erilaiseen treeniin, niin salitreenien jälkeen oli ihan semmonen olo kun ei ois tehny mitään :D

Saa nähdä mitä tässä keksii... Sukset ajattelin ainakin käydä ostamassa, jos vaikka hiihtämään innostuis.
 
Suppa: älä muuta sano. Hengästyminen on todella rasittavaa ja juurikin tuo, kun lukenut toisten reenasmisesta. Itseä lannistaa ja ahdistaa todella kovasti.

Mietin, etten ole muuten ikinä (vauva-ajan jälkeen) ollut näin liikkumatta kuin nyt viimeiset 3 viikkoa. Kerrankin kun murtui jalka, saatoin kuitenkin käydä salilla tekemässä keski- ja yläkroppaa.
Suru on suuri ja ei tosiaan kiinnosta ja lohduta ajatukset: "Kyllä se helpottaa" "Kuuntele kroppaa" "Anna armoa". Kun se liikunta on elämäntapa. Yhtälailla kuin hampaiden pesu. Ei se tunnu ikinä vaikealta tai vastenmieliseltä. Päinvastoin, siitä saa parhaan fiiliksen ja päivien parhaan hetken.
 
Tiiän nii mitä tarkotat Esikoinen 27vuotiaalle! Pidän peukkuja sulle että pian helpottaa ja pääset taas liikkeelle. Mullekaan liikkuminen ei tosiaan oo pakkopullaa, vaan normaali osa päivää/viikkorytmiä.. saa nähdä miten vauva sit muutenkin muuttaa tuota, et pääseekö hirveesti ite treenailemaan. No, sen näkee sit
 
Itse en ainakaan pysty tekemään mitään isompaa, kun heti hengästyy ja alkaa päässä pyöriä. Pelkästään kävellen kaupassa käynti tai rivakammin portaat ylös käveleminen saa hengästymään ja tuntuu, että taju lähtee ihan juuri. Näin on ollut kaikissa raskauksissa, mutta vain alussa, onneksi.

Toivottavasti teillä pian olo paranee ja pääsette taas kunnolla treenaamaan.
 
Ihanaa että toiset pystyy urheilemaan! Itsehän en siis muuta tee kun lenkkeilen, mutta nyt väsymys ja pahoinvointi on kaatanut mut sänkyyn... En pysty mihinkään... Koti ja lapset on miehen hoidettava.. Ihan hirveetä..
 
Meillä pitäis töissä olla kesälomat suunniteltuna jo parin viikon päästä. Sanoin nyt, että mulle sopii pitää loma koska vaan, vaikka tuleva äitiysloma tietty vähän vaikuttaa sitten lopulta. Toisaalta ois kiva pitää kesäloma ja jäädä siitä suoraan äitiyslomalle, toisaalta voisin hyvin pitää kesäloman vaikka jo kesäkuussa ja mennä hetkeksi takaisin ennen äitiyslomaa. Jos vointi vaan sallii, tietenkin. Sijaisen kannalta ois varmaan paras pitää kaikki pötköön. Mut laitetaan se loma nyt toistaseks johonkin ja eiköhän sen sit saa siirtää :)

Onko muut joutunu kesälomia jo miettimään?

Edit: en siis ole vielä kertonut töissä raskaudesta.
 
virkkuukoukku sanoi:
Onko muut joutunu kesälomia jo miettimään?
Edit: en siis ole vielä kertonut töissä raskaudesta.
Click to expand...

Itse jouduin hankalaan tilanteeseen kun työkaveri kysyi että tuuraanko häntä elokuussa yhden viikon jos hän varaa matkan...
Hetken jouduin miettimään mitä vastaan, mutta käskin varaamaan matkan ja sanoin että kyllä se järjestyy. Nyt täytyy toivoa että se henkilö joka lopulta äitiyslomaani sijaistaa on joustava ja suostuu olemaan tuon elokuun viikon töissä... (olen aika varma että viikon poissaolo onnistutaan järjestämään vaikka kukaan ei pystyisi tuuraamaan)

Olen miettinyt että nauttisiko kesälomasta enemmän alkukesästä kun ei ehkä vielä ole niin hervoton maha vai pitäisikö kesäloman ja äitiysloman putkeen keski-loppukesästä. Yksi vaihtoehto olisi tietysti jättää kesäloma pitämättä nyt tulevana kesänä ja säästää se äitiysloman loppuun että voisi palata vasta hieman myöhemmin töihin vauvan ollessa vähän isompi.
Tällä hetkellä houkuttelevin vaihtoehto taitaa olla viettää kesäloma heinäkuussa ja aloittaa äitiysloma heinä-elokuun vaihteesta :)
 
Virkkuukoukku, meillä tulee tällä viikolla kesälomat hakuun, samoja mietteitä siis.
Pitänen koko kesäkuun lomaa ja jää vielä 8 päivää pitämättä, palailen mahan kanssa sitten heinäkuuksi töihin ja elokuussa pääseekin sitten mammalomille.
En taida haluta pitää putkeen kaikkia. Meillä on kuitenkin kesäsijaisia, joista joku lienee pääsee lomittamaan minut sitten sopivasti.

Jos tuota 8 päivää ei pysty säästämään, pidän ne vielä elokuussa ennen mammalomia.
 
Minä ehätin toivoa lomaa jo jokin aika sitten syyskuulle. Siis ennen kuin sain tietää että en ehkä olekaan töissä enää syyskuussa - jos hyvin käy. Mitenköhän sen loman kanssa mahtaa käydä. Tällä taustalla en kyllä hiiskahdakaan raskaudesta töissä ennen kuin olen huomattavasti varmemmilla viikoilla.
 
Mua on jännittänyt vähän, että koska aletaan kysellä kesälomien perään... Syksyllä puhuttiin, et ens kesänä esimiehen kanssa pidetään lomat ristiin niin että toinen meistä vakkareista on paikalla aina ettei kesätyöntekijät jää keskenään. Pomo on yleensä pitänyt elokuulla vasta lomia. Mut saas nähdä, kai nää jotenkin ratkeaa :grin Aattelin, että pakko varmaan kertoa raskaudesta ennen kesätyöhaun päättymistä, että osaa varautua siihen että joku kesätyöntekijä ois käytettävissä vielä kesän jälkeenkin jonkun verran.
 
Ite en edes pysty kesälomiin vaikuttamaan. Toisaalta jos vointi antaa myöden, niin elokuussa on ihan mukava mennä vielä hetkeksi töihin.
 
Oikeasti kuulisittepa tämän mun vatsan lurinan ja nyt pitäisi kyetä töihin tänään! :hilarious:
 
Olen nyt muutamana päivänä vuotanut paperiin vähän verta aina vessakäyntien yhteydessä. Ihan sen verran, että tietävä tietää että se paperi aavistuksen punertaa. Tänään aamulla reilusti enemmän (mutta silti niukasti jos vrt kuukautiset) ja heti iski takaisin se kolmen viikon takainen ahdistus siitä, että onko meidän vauva vielä hengissä. Kun tekisi mieli heti varata aika yksityiselle ja tarkistaa, mutta kun ei millään olisi taas 200e laittaa siihen. Tänään olisi 9+2. Yrittänen malttaa mieleni ja toivon että kaikki on ihan hyvin ja että tää verenvuotokin loppuu. :sad010
 
Voimia Naala, pääsiskö ehkä kunnalliselle puolelle tarkistamaan onko kaikki kunnossa?

Meillä on kesälomat mietitty jo viikkoja sitten ja näillä näkymin lähtisin juhannuksesta lomille. En oo tarkkoja päiviä laskenut, mutta suurin piirtein pitäis mennä niin, että kesälomilta voikin jäädä suoraan äitiyslomille, en mä siinä ison mahan kanssa jaksais enää suht fyysistä hommaa tulla tekemään, nukkuukin varmaan aika huonosti. Mutta katsotaan nyt ensin asuuko siellä mahassa joku...
 
Laitoin itseasiassa neuvolaan viestiä, kun sopivasti tuli sieltä txt pissanäytteestä. Neuvolalääkärille vapaa aika seuraavan kerran 3 viikon päästä, mutta jos haluan niin voivat tehdä lähetteen äitiyspolille, minne pääsee nopeammin. Nyt punnitsen sitten mielessäni, että olenko vaan liian vainoharhainen ja pelkäänkö turhaan. Järki sanoo, että kun näin niukkaa vuotoa niin kai sitä voisi malttaakin 3 viikon päähän kun ois ultra muutenkin. Mut sitten pelottaa ja ahdistaa kuitenkin, että onko kaikki varmasti hyvin nyt :sad001
 
Tänään oli muuten eka päivä, kun ei vaan millään pystynyt menemään pyörällä töihin. Lunta tullut järjettömiä määriä pk-seudulla ja eilen talutin pyörää koko kotimatkan 50min hangessa. Sitkeesti oon jonkun neljä vuotta kesät talvet säästä riippumatta polkenut, mut itku meinas tulla eilen matkalla kotiin, oon niin poikki. Ihan hyvä, levottomat unet ja oon ihan kuolemanväsynyt, onneks on lyhyt päivä.
 
Viveca sanoi:
Naala, mä menisin ainakin heti. Tsemppiä :Heartred
Click to expand...
Kiitos, jännittää kauheesti. Kysyin saataisko se lähete eteenpäin. En mä nuku seuraavaan kolmeen viikkoon silmäystäkään, jos tää vuoto jatkuu ja pitäis yrittää odottaa vaan sitä tietoa.

Olin jo odottanut, että enää se muutama viikko siihen että ois eka kolmannes ohi. En ois oikeastaan uudelleen halunnut käydä tätä vuotoa läpi :sad001 Kun yrittää olla järkevä ja vakuuttaa itseään, niin silti tunteet puskee niim voimakkaasti läpi. On niin odotettu ja toivottu tää vauva, että pelottaa kauheesti menettää ennen kuin sitä on varsinaisesti saanutkaan. :oops:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top