Tammikuisten höpinäketju

[Jadine]

Jee, löysin kätilön! Varmaan kirjoitinkin jo tänne jonnekin, että Saksassa kätilö tulee ensi viikkoina synnytyksen jälkeen kotiin käymään, aluksi päivittäin ja sitten parin päivän välein. Kätilö seuraa vauvan kasvua, auttaa vauvanhoidossa, opastaa imetyksessä, seuraa äidin toipumista jne. eli aivan mahtava palvelu. Kätilöitä on vaan ihan liian vähän, ja siksi kätilön etsintä pitää aloittaa ajoissa, jos sellaisen meinaa saada. Tällä kertaa lähetin ensimmäiset hakemukset jo 4+5 eli eipä paljon aiemmin edes voisi. Ja silti meinasi stressi iskeä, kun ensin ei pariin viikkoon kuulunut mitään, ja sitten tuli kasa kieltäviä vastauksia. Mutta nyt taisi onnistaa! On jo ensimmäinen tutustumiskäynti sovittu.

Nyt kun vielä saisin huomenna hyviä ultrauutisia. Vuotoja ei ole enää tullut ja pahoinvointi on lisääntynyt, eli sinänsä on lupaavat merkit ilmassa.

 

[Jokeri]

Jee, löysin kätilön!

Vitsi kuulostaa kivalta noi kotikäynnit! Varsinkin ekan vauvan kanssa olisi aika hienoa.

Mua on jotenkin eilisestä asti kauheasti vaivannut, kun omat oireet hävisi. Oli tosiaan ekan viikon kova pahoinvointi ja menkkamaista kipua jne, mutta nyt ei oikeastaan mitään. Ehkä hieman alavatsassa tuntuu? Pelottaa hirveästi, että kasvu on stopannut. Mitään vuotoja ei ole. Jossain luki, että selkäkipu voisi viitata keskenmenoon, sitä oli vähän samaan aikoihin kun pahoinvointia ja muita oireita. Mutta uskoihin, että voi johtua myös siitä, että nukuin niin paljon eli joku jumi varmaan.

Tosi inhottavaa tämmönen epätietoisuus, ultra tosiaan vasta kahden viikon päästä. Yritän lohduttautua, että tämmönen oireiden vaihtelu on varmaan ihan normaalia, ja eipä sille mitään voisi, jos kesken menisi.

 

[Noaidi]

Vitsi kuulostaa kivalta noi kotikäynnit! Varsinkin ekan vauvan kanssa olisi aika hienoa.

Mua on jotenkin eilisestä asti kauheasti vaivannut, kun omat oireet hävisi. Oli tosiaan ekan viikon kova pahoinvointi ja menkkamaista kipua jne, mutta nyt ei oikeastaan mitään. Ehkä hieman alavatsassa tuntuu? Pelottaa hirveästi, että kasvu on stopannut. Mitään vuotoja ei ole. Jossain luki, että selkäkipu voisi viitata keskenmenoon, sitä oli vähän samaan aikoihin kun pahoinvointia ja muita oireita. Mutta uskoihin, että voi johtua myös siitä, että nukuin niin paljon eli joku jumi varmaan.

Tosi inhottavaa tämmönen epätietoisuus, ultra tosiaan vasta kahden viikon päästä. Yritän lohduttautua, että tämmönen oireiden vaihtelu on varmaan ihan normaalia, ja eipä sille mitään voisi, jos kesken menisi.

Oliko sulla tukilääkitystä tässä kierrossa?
Mulla on itsellä ihan samat olot. Tai siis ei oloja juuri ollenkaan. Ja oireettomuus on myös täysin normaalia! Vaikka koitappa sitä järkeillä heikkopäisille odottajille.

 

[Jokeri]

Oliko sulla tukilääkitystä tässä kierrossa?
Mulla on itsellä ihan samat olot. Tai siis ei oloja juuri ollenkaan. Ja oireettomuus on myös täysin normaalia! Vaikka koitappa sitä järkeillä heikkopäisille odottajille.

Ei ollut mitään lääkitystä, meni ihan luonnollisella kierrolla. Eniten ehkä vaivaa justiinsa se, että ensin oli oireita ja nyt ei! Toisaalta jos ja kun ne nyt uudestaan alkaa, sitten pelkään että noniin, nyt alko keskenmeno . Ei ole kyllä helppoa tämä! Toivon, että helpottaa varhaisultran jälkeen vähän ja sitten ekan kolmanneksen jälkeen vielä enemmän. Mutta mut tuntien oon synnytyksessäkin vielä ihan paineissa, että jotain menee pieleen. Tarvisin varmaan jonkun sairaalatason ultran kotiin, jolla vaan tuijotella vauvaa.

 

[Jadine]

Vitsi kuulostaa kivalta noi kotikäynnit! Varsinkin ekan vauvan kanssa olisi aika hienoa.

Mua on jotenkin eilisestä asti kauheasti vaivannut, kun omat oireet hävisi. Oli tosiaan ekan viikon kova pahoinvointi ja menkkamaista kipua jne, mutta nyt ei oikeastaan mitään. Ehkä hieman alavatsassa tuntuu? Pelottaa hirveästi, että kasvu on stopannut. Mitään vuotoja ei ole. Jossain luki, että selkäkipu voisi viitata keskenmenoon, sitä oli vähän samaan aikoihin kun pahoinvointia ja muita oireita. Mutta uskoihin, että voi johtua myös siitä, että nukuin niin paljon eli joku jumi varmaan.

Tosi inhottavaa tämmönen epätietoisuus, ultra tosiaan vasta kahden viikon päästä. Yritän lohduttautua, että tämmönen oireiden vaihtelu on varmaan ihan normaalia, ja eipä sille mitään voisi, jos kesken menisi.

Joo, erityisesti ensimmäisen vauvan kanssa oli ihan mahtavaa, että joku oli kädestä pitäen neuvomassa, miten vauva vaikkapa kylvetetään tai miten napatynkää hoidetaan.

Minulla ei ole edellisissä raskauksissa ollut alkupuolella oikein mitään oireita, paitsi väsymystä (joka nyt on aika yleistä muutenkin) ja ruskeaa tiputteluvuotoa. Ja ensimmäisestä raskaudesta syntyi kuitenkin ihan terve lapsi. Olin silloin kyllä tosi huolissani oireettomuudesta, mutta niin vain kaikki meni hyvin.

 

[Noaidi]

Ei ollut mitään lääkitystä, meni ihan luonnollisella kierrolla. Eniten ehkä vaivaa justiinsa se, että ensin oli oireita ja nyt ei! Toisaalta jos ja kun ne nyt uudestaan alkaa, sitten pelkään että noniin, nyt alko keskenmeno . Ei ole kyllä helppoa tämä! Toivon, että helpottaa varhaisultran jälkeen vähän ja sitten ekan kolmanneksen jälkeen vielä enemmän. Mutta mut tuntien oon synnytyksessäkin vielä ihan paineissa, että jotain menee pieleen. Tarvisin varmaan jonkun sairaalatason ultran kotiin, jolla vaan tuijotella vauvaa.

Noh, voihan se olla hyväkin juttu, siis jos ensin oireilee ja sitten rauhoittuu ensin keho reagoi hormonien nousuun ja sitten ns. tottuu korkeampiin tasoihin? Hitostako minä tiiän, kunhan analysoin, mutta vois olla!
Itsellä siis tukilääkkeet aiheutti ihan hirveästi oireita, jotka loppu seinään kun tukilääke loppui.

 

[Hillanen]

Mua pelottaa synnytys aika paljonkin. On aina pelottanut. Esikoinen tulossa joten kokemusta ei ole, enkä oikein tiedä mistä pelko johtuu.

En kuitenkaan nyt tavallaan edes osaa vielä ajatella niin pitkälle kuin synnytys. Sama fiilis oli, kun keskustelitte vaunuista. Mä olen mielessäni jotenkin niin jumissa siinä alkuraskaudessa että en osaa juurikaan miettiä kesää pidemmälle. Mitä pukea kun syksyllä maha kasvaa? Miten joulu menee? Synnytys, vaunut, kaikki muu ostettava? Kaikki tuo tuntuu mulle suunnilleen yhtä utopistiseltä ja kaukaiselta kuin jos miettisin lapsen kouluunmenoa tai teini-ikää. Ei vielä pysty

Mun mielessä on vaan kaikki alkuraskauden asiat: ekat ultrat, alkuraskauden oireet, milloinkohan masu alkaa näkyä (tämän miettiminen tuntuu jo tosi villiltä!) jne.

Mä oon sun kanssa samassa veneessä! Osaan miettiä aikalailla tätä päivää ja ehkä vähän sitä varhaisultraa ens viikolla. Jotenkin luulen (ja toivon), että siitä voisi asiat konkretisoitua ja uskaltaisin alkaa nauttia tästä myös. En osaa/ uskalla kunnolla ajatella että olen edes raskaana, vaikka joo menkat on myöhässä ja poden erinäisiä oireita. Eli jotenkin samaistun tosi paljon tähän sun kirjoitukseen. Ehkä me ollaan vaan vähän hitaammin lämpeeviä

 

[Jokeri]

Tuntuu kyllä kaukaiselta synnytys ym. vielä! Toisaalta, selailen torista vaunuja ja pinnasänkyjä .

Muakin jännittää se synnytys kyllä tosi paljon, tai oikeastaan se sairaalassa olo. En pysty koskaan rentoutumaan tai nukkumaan vieraassa paikassa, joten tulee olemaan aika hirveää, varsinkin jos ei saa perhehuonetta. Olen sosiaalinen ja mielestäni mukava ihminen, mutta tuntuu inhottavalta ajatus siitä, että on itselle ihan uudessa tilanteessa, vastuussa vauvasta ja huoneessa on huonekaveri ja hänen kumppaninsa, vierailevista isovanhemmista puhumattakaan. Tai hei, ehkä osuukin joku täältä huonetoveriksi . Haluaisin myös, että tukihenkilö saisi olla koko ajan seurana.

Millaisia kokemuksia teillä aiemmin synnyttäneillä on sairaalasta? Saitteko perhehuoneen? Täytyy toivoa, ettei ole ruuhkaa. Taysissahan on lisäksi se hotelli? Pitäisi tutustua miten sinne pääsee. Kauanko ensisynnyttäjät yleensä joutuvat olemaan sairaalassa, mikä on teidän kokemus? Toisaalta siis kiva, että on tukea ja neuvoja lähellä, mutta olen kyllä juuri sen tyylinen ihminen, että suoriuduin paremmin vähän "paineen alla" ja omilleni jouduttuani .

 

[Jadine]

Minulle sairaalassa ikävintä oli se, että olin siellä niin monta päivää jo ennen kuin vauva syntyi. Synnytys käynnistettiin 40+0 ja vauva syntyi vasta 40+3 aamuyöllä. Ravasin sairaalan käytäviä monta päivää ennen kuin tapahtui yhtään mitään. Näin, miten muut viimeisillään raskaana olevat tulivat sairaalaan, istuivat käyrillä samassa huoneessa ja vähän ajan päästä tulivat vastaan vauva sylissä. Tuntui, ettei itse ikinä pääse sieltä pois. Vauvan synnyttyä aika meni paljon nopeammin, ja helpotti, kun tiesi, milloin pääsee pois. Perhehuonetta ei otettu, kun ne ovat täällä hotellihuoneen hinnoissa (joissakin sairaaloissa tyyliin 125 euroa per yö!), eikä se huonekaveri lopulta kauheasti häirinnyt. Vauvan kolmantena päivänä päästiin kotiin. Periaatteessa täällä Saksassa ensisynnyttäjäkin voi lähteä melkein saman tien kotiin, mutta useimmat viipyvät siihen kolmanteen päivään asti, kun silloin tehdään pakollinen lääkärintarkastus vauvalle. Minä en varmaan olisi saanut lähteäkään aiemmin kotiin, kun piti raskausdiabeteksen takia seurata vauvan verensokereita, ja vauva oli myös vähän keltainen.

 

[Hano]

Me saatiin esikoisen kohdalla perhehuone, joskin esikoinen syntyi yöllä niin ekan loppuyön vietin osastolla 3-4 hlön huoneessa ja en kyllä juuri nukkunut Aina jonkun vauva heräsi huutamaan, vaikka oma olisi nukkunut. Ja mies joutui keskellä yötä ajamaan kotiin. Mut aamupäivällä sit saatiin perhehuone ja se oli kyllä ihanaa nukkua rauhassa Hoitajat kävi hyvin neuvomassa ja oli ihanaa, kun ruoka oli valmiina, ihan hyvät muistot perhehuoneajasta. Kaksi yötä muistaakseni oltiin vauvan kanssa sairaalassa eli ti iltapäivästä mentiin, vauva syntyi ke aamuyöstä ja pe aamupäivästä päästiin kotiin Toi varmaan aika vakio aika sairaalassa ensisynnyttäjillä ellei komplikaatioita vauvalla/äidillä. Ja ensisynnyttäjät oli tosiaan etusijalla perhehuoneisiin.

 

[Hrrr]

Mun mielestä on ihan normaalia ensimmäisen lapsen kohdalla, että ei vielä alkuraskaudessa oikein kykene ajattelemaan vielä kaikkia hankintoja, synnytystä, vauvaa, vauvavuotta ym. Raskaus kestää niin pitkän aikaa, että siinä pikku hiljaa tottuu ja kasvaa siihen ajatukseen, että on tulossa vanhemmaksi.

Me saatiin viime kerralla perhehuone joka oli kyllä tosi kiva, koska en olis varmaan nukkunut sitäkään vähää mitä nukuin jos ei olis puolisokin ollut paikalla. Ja muutenkin oli kiva aloittaa yhdessä elämää pienen kanssa. Oltiin sairaalassa muistaakseni 2 yötä. Meidän uudessa sairaalassa ei ymmärtääkseni olekaan muita kuin yhden henkilön huoneita joista sit kai voi tehdä perhehuoneen. En tiä onnistuuko perhehuone vaan tällä kertaa kun on tuo esikoinenkin. En tiä yleensäkään miten saadaan edes isä paikalle synnytykseen kun lähin mahdollinen hoitaja asuu kahden tunnin ajomatkan päässä. Se vähän siis kyllä nyt jo stressaa kun yksin en halua synnyttää, mutta toivon että saadaan jotain järjestettyä.

 

[Kaislanen]

Mulla jäi hyvä fiilis viime vuonna synnytyksestä sairaalassa. Oltiin perhehuoneessa ja itse sain nukkua sairaalasängyssä, mutta mies raukka joutui olla pienellä kovalla sohvalla ja hän oli paljon tyytymättömämpi oloonsa Se on kyllä hassua, ettei huoneeseen oltu laitettu esim kahta sairaalasänkyä vierekkäin.

Oltiin sairaalassa kaksi yötä. Meinasivat päästää jo ensimmäisen yön jälkeen kotiin, mutta vauvan sykkeitä haluttiin seurata varuiksi ja jouduttiin odottaa ekg:n tuloksia seuraavalle päivälle. Sykkeet olivat ihan normaalit vastasyntyneelle, mutta päivystävä lääkäri työskenteli normaalisti vanhempien lapsien kanssa ja huoleistui turhaan.

Imetys ei ihan lähtenyt rullaamaan sairaalassa, mutta en jaksanut stressta sitä, vaan annettiin mennä omalla painolla. Maito sitten nousi kunnolla vasta kun pääsi kotiin, eli kroppa varmasti rentoutui kotioloissa. Ja sen jälkeen sitä riittikin ihan tarpeeksi Tämäkin taitaa olla ihan normaalia

 

[Prairie]

Me oltiin sairaalassa kaksi yötä myöskin. Oli elektiivinen sektio, joskin aika monta tuntia saatiin odotella vuoroamme. Saatiin toiveidemme mukaan perhehuone. Vauvalla kaikki hyvin ja kuulosti siltä, että olisivat päästäneet meidät kotiin jo ekan yön jälkeen, mikä kuitenkin kuulosti meistä niin varhaiselta että odotettiin mielellämme vielä se toinen yö

 

[Perhonen34]

Aivan innolla! Odotan että pääsen jo auton kyytiin ja määränpääränä Naistenklinikka

häntä vähän harmittaa kun ei voi olla koko raskautta minun kanssa. Pääasia että on ne vikat 3,5 kk kun on jo vähän tukalampaa masun kanssa.

sä voit synnyttää tän munkin, mä tuun sit siihen ovelle hakee tän kotiin

 

[Perhonen34]

Kiva nähdä että porukkaa on tullut tänne paljon lisää
En voi samaistua tuohon synnytyksen odottamiseen, vaikkei taustalla mitään varsinaista traumaa olekaan. Esikoisen jäljiltä valtava imetyspettymys jonka toivon pääseväni korjaamaan. Yritän tosin olla lataamatta siihen turhia paineita.
Jotenkin synnytyksen ja vauva-ajan ajatteleminenkin tuntuu todella kaukaiselta, koska edes varhaisultra ei ole vielä ohi.

Huomenna päästään ultraan kurkkaamaan onko kyytiin tarttunut ketään. Oireettomuus vaivaa joten oma pää sanoo ettei mitään sieltä voi löytyä.

Mitkä viikot sulla on huomenna Tuuhan kertoo sit heti kuulumiset Jäädään odottaa

Mä mietin kanssa tänään että varaan varhaisultran huomenna Ei tarvi ihan niin pitkään jännittää kun vasta vko 9, on neuvolassa ultra.

 

[Jannnah]

sä voit synnyttää tän munkin, mä tuun sit siihen ovelle hakee tän kotiin

Ilomielin oon paristi sanonutkin että voisin vaan synnyttää

Tässä mietin kans tota ultraa kun ollaan täällä Englannissa ja halvimmillaan varhaisultraan pääsee £40. Samalla mieskin pääsisi mukaan tähän ultraan fyysisesti muuten videopuhelun välityksellä ne kaksi muuta ultraa Suomessa sitten.

 

[Mustikkatäplä]

Millaisia kokemuksia teillä aiemmin synnyttäneillä on sairaalasta? Saitteko perhehuoneen? Täytyy toivoa, ettei ole ruuhkaa. Taysissahan on lisäksi se hotelli? Pitäisi tutustua miten sinne pääsee. Kauanko ensisynnyttäjät yleensä joutuvat olemaan sairaalassa, mikä on teidän kokemus? Toisaalta siis kiva, että on tukea ja neuvoja lähellä, mutta olen kyllä juuri sen tyylinen ihminen, että suoriuduin paremmin vähän "paineen alla" ja omilleni jouduttuani .

Mulle oli supertärkeää saada perhehuone ja onneksi se saatiin. Nyt haluan kyllä kans, onneksi esikoiselle järkkääntyy kyl hoitaja. Tähtään Espoon sairaalaan synnyttää ihan vaan siks, et siel on (lähes) pelkästään perhehuoneita. Naistenklinikalla Helsingissä molempia, mut just vasta jouduttiin osa perhehuoneista sulkemaan, kun resurssiongelmaa. Tietty onneks tammikuussa tilanne varmaan toinen. Ja sit molemmissa tosiaan se perhepesähotelli. Niihin pääsee, jos on molemmat hyväkuntoisia, eikä mitään erikoista. Sielläkin toki apua saatavilla, mut on enemmän itsenäisempää, kuin sairaalan puolella.

Me oltiin 3 yötä sairaalassa. Ei oltas vieläkään saatu lähteä, mut kätilö oli laskenu painonputoamisprosentin väärin. "Tavoitteena" on vissiin 2 yötä, mut vähemmänkin voi riittää. Mä viihdyin sairaalassa tosi hyvin. Mulle sairaalaympäristö ei oo ollenkaan ahdistava. Sen sijaan tykkäsin, et oli apua saatavilla ja kaikki palvelut pelasi: pyykki- ja ruokahuolto, rintapumpputarvikkeita sai aina uusia. Ite ei tarvinnu tehdä mitään. Kuin olis hotellissa ollu. Sektion jälkeen myös moottorisänky oli ihana. Mies oli ihan valmis lähtee kotiin, mut mä tykkäsin.

Jouduttiin kotiutumisesta viikon päästä viel yhdeksi yöksi takaisin sinne kun paino laski yhä. Saatiin taas perhehuone. Syy tietty oli ikävä, mut taas hermo lepäs, kun ei tarvinnu pyykätä, desinfioida tai miettiä ruokapuolta. Ja ei tarvinnu olla kodin sotkun keskellä. Rentouduttiin ja katottiin telkkaria. Harmitti, kun yhen yön jälkeen jo kotiutettiin Varsinkin kun jännitti vielä ne painoasiat, mut kyl se siitä lähti sit nousuun.

Mua ei jostain syystä se hotelli oikein houkuttele. Jotenkin semmosena vaivaisena sairaalan kliininen ympäristö tuntuu paljon paremmalta. Mutta sit taas oon kerran ollu käymässä työn puolesta semmosessa 2hlön huoneessa ja se oli kyl superahdistava. Superahdas ja ei mtn yksityisyyttä paitsi se verho, jonka läpi kuuluu kaikki. Ja mies ei voi olla koko ajan. Tällä hetkellä koronan takia 1h/päivässä. En tiiä, miten olisin ees viimeks selvinny sektiohaavan ja vauvan kanssa. Mies hoiti alkuun meitä molempia. Semmoseen huoneeseen joutuminen tuntuu ihan ylitsepääsemättömän kamalalta. Eli silloin ehdottomasti mieluummin hotelliin.

Toivottavasti siis mahtuu Espooseen synnyttämään. Mutta kyllä sitä tietty kaikesta selviää, jos niikseen tulee.

 

[Perhonen34]

Mäkin luen kauhistuneena miten joku voi haluta synnyttää Mä voin kyllä olla raskaana, mutten odota synnytystä lainkaan, ekan synnytyksen jälkeen vannoin etten synnytä enää ikinä Jotenkin tuo vauva on ulos saatava, joten katotaan miten ajatukset tästä raskauden myötä kehittyy. Ja tokihan jokainen synnytys on omanlaisensa ettei koskaan voi tietää etukäteen mi

Ilomielin oon paristi sanonutkin että voisin vaan synnyttää

Tässä mietin kans tota ultraa kun ollaan täällä Englannissa ja halvimmillaan varhaisultraan pääsee £40. Samalla mieskin pääsisi mukaan tähän ultraan fyysisesti muuten videopuhelun välityksellä ne kaksi muuta ultraa Suomessa sitten.

Woww! Kannatan menkää Ei oo kyllä kallis

 

[Celesta]

En tosiaan voi sanoa odottavani synnytystä, sektio oli edellisellä kerralla ja haluan sen myös nyt. Ainakin mä luulen niin
Raskausaika ei oo tuoreessa muistissa niin siitä en osaa sanoa, kyllä mä kaipaan tän ns. Sopeutumisajan tähän vielä ennen vauvaa Tänään 8+2 ja kuoleman väsymys (ja tää ikuinen palelu) ja aivan hemmetisti ohjelmaa tälle viikolle ja nukahdan pystyyn Tsemppiä viikkoon!

 

[Hano]

Onpa muuten tympeää toi, että lapsivuodeosastolla saa tukihenkilö olla vaan 1h/pv Perhehuoneissa varmaan eri homma? Toivon todellakin, että toi rajoitus puretaan ennen tammikuuta!