Auringonoton ja mahtavan pääsiäislounaan (ah, karitsamakkaraa, joskus on ihanaa olla tällainen melkein-kasvissyöjä joka koskee lihaan vain kun on erityisen vahva syy... Niistä hetkistä todella nauttii!) lisäksi on ehditty järjestellä kämppää uusiksi.
Asutaan pienessä kolmiossa, ja kolmas huone on loppukesäisen muuton jälkeen ollut täynnä roinaa: remppakamaa, miehen kirjalaatikoita, vauvakampetta, ylimääräisiä huonekaluja. En oo käytännössä käynyt siellä ikinä, paitsi dumpatakseni lisää vauvaroinaa. Nyt, kun sotku on raivattu, tuntuu kuin oltaisiin saatu yllätyslahjaksi ylimääräinen huone. Käyn siellä vaan ihmetelläkseni uutta tilaa. Ihan mahtavaa!
Niin ja supistukset ei ole tulleet tänään yhtä inhoina kuin edellisinä iltoina, kaikesta touhuamisesta huolimatta. Kello on kymmenen enkä oo vieläkään sulkeutunut makkariin murjottamaan kurjaa oloani. Mies tossa siivoaa keittiötä ja mä kattelen sitä.