Tänään minua harmittaa, koska..

Miten miehet voikin möläyttää kaikkea tyhmää :/ Jos se joskus valittaa, et kivekset hinkkaa tms, ni voit kysyä siltä, et olisko kannattanut poistattaa ne, ni ei tarttis valittaa. Mun miehen huumori on välillä kans pirun ärsyttävää (varsinki sillon, ku ei vaan tajua lopettaa), mut abortista ei oo maininnut sanallakaan. Enemmänkin mä kiroon tätä muksuu esim. huonon yön jälkeen. Tai jos maailma tuntuu kaatuvan päälle.

Kuulin loppuviikosta, et kuulemma miehen uudes työpaikas yritetään keksii, miten vois "estää" mun miestä jäämästä vanhempainvapaalle. Mikä tosa on pahinta? Yks niist pohtijoista on mun appiukko, eli tuleva pappa!?! Tarttee ottaa häiskä puhutteluun ja todeta, et voi tunkee askartelunsa perseeseen, jos tolle linjalle oikeesti lähtee. Prkl!! Muutenkin heikot välit, ni tää auttaakin paljon niitten parantamisessa.
 
Meillä kans jo kyseltiin miehen töissä et eikö sen vois myöhemmin synnyttää jne (leikillään toki) arvostavat miestä näemmä tosi paljon työntekijänä eikä millään haluaisi päästää lomille. Mut no meillä ei kyllä ole ollut mitään puhetta vielä isyyslomasta että millon tuo aikoo sen pitää..
 
Unohdin maksaa viime kuussa yhden polikäynnistä tulleen maksun ja nyt siitä tuli muistutuslasku :( eikä just nyt olis kyllä varaa tommosiin virheisiin rahallisesti.. Tai niin mies tienaa hyvin ja käytännössä elättää meidät mutta oma tili on jatkuvasti tyhjänä :(

Rupesin miettimään taas eilen että ei olis pitäny tulla raskaaksi tässä vaiheessa elämää ku tuntuu että kaikki menee päin helvettiä.. On niin ristiriitainen olo ku olen niin kauan halunnu lapsia jo ja sit tuntuu että nyt ku vihdoinkin odottaa sitä omaa pienokaista niin kaikki jotenkin vaan murenee ympäriltä ja asiat vaan on niin vaikeita..

Onneks tiedän että tää olo menee ohi parissa päivässä mut nyt tuntuu vaan ylitsepääsemättömän vaikealta kaikki..
 
Oon kans huomannut, et raskaana ollessa maailma tuntuu murenevan helpommin. Jotenkin pienetkin asiat kasvaa yllättävän suuriks, ja sit niitten kans pitäis pärjätä. Mut Fuji, millon olis ollut parempi aika? Faktahan on se, ettei kukaan meistä enää nuorene, ja mennyttä ei saa takas edes itku-potku-raivareilla, jollon pitää vaan uskoo, et tulevaisuus olis edes jotenkin siedettävä (minkä poliitikot tekee pirun vaikeeksi).

Meillä mies pitää ekat kolme viikkoo isyyslomastaan synnäriltä kotiutumisen jälkeen (saadaan olla joulu yhdessä! <3 ) Sen jälkeen saa ite päättää :)
 
Eipä ota selvää onko flunssa paranemassa vai muutteleeko muotoaan. Ilma kulkee nenän kautta tänään jo paremmin mutta yskä ja kurkun kutina kiusaa nyt. Lisäksi edelleen lievää ahdistuksen tunnetta ja mikäli rehkii liikaa (esim tänään laitoin tiskit) niin huimaa herkästi. Välillä sisään hengittäessä rohisee. Kokoajan myös otsa hiestä nihkeänä mutta kuumetta ei ole ollut. Pitää huomenna katsoa kannattako työmaalle mennä.

Hyvä kuitenkin se että koira sai "terveen" paperit Klinikalta. Peräpuolen rauhaset tulehtuneet ja vedensekainen vuoto tuli sieltä. Tämä oli helpotus koska aiemmin tuolta ongelma alueelta ei ole löytynyt mitään vaikka ongelmia ollut. Jokin siellä siis vaivaa. Nyt tarkoitus parin viikon jälkeen katsoa tilamme uudestaan ja tarvittaessa poistattaa rauhaset mikäli ne nyt syyllisiä ovat. On koirat niin rakkaita :Heartpink toinen tuolla tötterö päässä, nyt alkaa toipumaan iltapäivän rauhoituksesta :)
 
Ihmetyttää... tänää joudun keskusteluun mun jatkosta. Työsuhde loppuu 31.12.2016 ja äitiysloman pitäis alkaa 9.11. Eikö mun työsopimuksen pitäis normaalisti mennä loppuun asti?? Kai ne yrittää lopettaa sen jo aiemmin!
 
tänään oli tarkoitus lähteä kolmen nuorimman kanssa käymään shoppailemassa kuopiossa, ja syömässä. sitten mennä käymään miehen veljen+vaimonsa+lapsensa luona. Näkemässä pientä kummipoikaa, vielä kun on pieni :). Ja vaihtelua arkeen..
No eipä tullut mitään.. tätä minun tuuria.. tämä on juuri sitä, kun on jotain suunnitellut, niin ei onnistu..

viidesluokkalainen valvotti yön.. närästys on pahimmillaan, kun ei syö illalla hyvin eikä juo päivän aikana oikein mitään (eilenkin vain 4 lasillista).. Eskarilaiselle nousi lievä lämpö, mutta tämä johtunee siitä viime viikolla annetusta rokotuksesta.. Ja kuudesluokkalaiselle nousi lämpö myös. Voisiko johtua, kun eilen asensivat alahampaisiin raudat?

Ja viimeisenä.. Nyt vasta väsyttääkin....
 
Tänää ottaa päähän kaikki, aivan kaikki! Poltin takkaa joka hönkäs kaikki savut sisään, vaikka oli luukut auki jne. Jokohan NYT tajuais olla heittämättä tölkkejä jne sinne. Eilen oli riitaa miehen kanssa, hän kun käy naispuoleisten koulukavereitten kanssa kahvilla ja mä tietty vetelin mustasukkasuus kohtauksen. Itellä kun ei oo miespuolisia kavereita niin vaikee ymmärtää tommosta. Tekis mieli vaan nukkua, nukkua ja vielä nukkua.
 
Pyllerö89, ymmärrän <3 mä en ole kyl ollu mustasukkainen mut vähä ihmetyttää kun mies vaihto työpaikkaan mis on vaan naisia. On alannu sen jälkeen huolehtii hygieniasta, laittaa oikee dödöäki jota ei oo ennen käyttäny ja puhuu kokoajan tästä uudesta työstä ja näistä tytöistä. Se enemmä mietityttää että ei seksikään kelpaa. Ei vaikka menisin nenänsä alle kaikissa upeimmissa vetimissä ja seksilelujen kanssa ja tekis vaik mitä nii ei syty. Eilen narrasin suihkuun kanssani ja koitin saaha jotai kivaa aikaseksi mutta hän oli vaa ettei onnistu ku mun kroppa kuulema muuttunu liikaa. Kyl mä ny huomasin ettei sil seissy. Ajo mun pois suihkusta ja jäi itte sinne ties mitä hääriin. Kysyin kyl suoraan ja ei oo kuulemma toista naista tai mitää sutinaa muutenkaa.
 
Mä vetäisin kyllä herneen nenään, jos mies olis mustis jostain mun miespuoleisesta kaverista. Tosin suurin osa on ihan yhteisiä kavereita. Jos ei luotto pelaa, niin sit on suhteessa muutakin vialla tai niissä suhteessa olevissa ihmisissä. Ja siis en tarkoita, että tyhmä pitää olla, mutta kumpikin on suhteessa omasta vapaasta tahdosta, joten mustasukkaisuus mun mielestä vaan pilaa suhteen.
 
Se on totta kyllä, meillä jos tilanne olis toisinpäin niin ei hyväksyttäis, mut mun pitää vaan hyväksyä. Mutta tiedän mä sen että jos toinen on lähteäkseen niin ei ketään voi itellä väkisin pitää. Joskus vaan se menettämisen pelko kasvaa niin suureks, että mielikuvitus lentää. Luottamus ihmisiin on menny jo oman äitin toilailujen vuoks. Jos oma äiti voi tehä paskasti mun isälle, niin kehen voi täysin tässä maailmassa luottaa, jos ei ees omaan äitiin :(
 
Mies jääkin tän kuun loputtua todennäkösesti työttömäks, sopparia ei pystytäkää jatkaa :/
 
Pyllerö80 sanoi:
Se on totta kyllä, meillä jos tilanne olis toisinpäin niin ei hyväksyttäis, mut mun pitää vaan hyväksyä.
Click to expand...

No siis ei noinkaan pitäis mennä! Molemmilla samat säännöt. Ja se missä rajat menee on jokaisella parilla erilaiset, mutta pitäis kyllä ola molemmilla samat tai ei hommassa muuten oo mitään järkeä.

Itse en tykkää siitäkään, että toisen kanssa ollaan vaan tavan tai periaatteen vuoksi, vaikka ei olis onnellinen. Toki siis aina tulee ylä- ja alamäkiä, eikä liian helposti pidä luovuttaa, mutta biologisesti tarkasteltuna ihminen ei edes ole yksiavioinen, vaan lähes kaikilla on useampia kuin yksi parisuhde elämänsä aikana. Toki pettäminen on aina väärin, en sitä tarkoita.
 
Jotenki erityisen rankka päivä ollu tänään. Perjantai=siivouspäivä, mistä johtuen selkää jomottaa yhtenään, siskon vuoden ikänen taapero oli aamupäivän hoidossa eli täälä oli 3 taaperoa tuhoamassa paikkoja, esikoinen ei suostunu nukkuu päikkäreitä ni ollu erittäin kiukkunen iltapäivän/illan. No sisko toi kiitokseksi lapsen hoidosta kukkia ja toffifeeta, ne on mun illan pelastus:p ja syön muuten koko paketin tai ainaki niin paljo ko maha vetää niin hyvällä omalla tunnolla:hilarious:
 
Mies äkkipikaisuuksissaan suuttui mun lapsille ku olin suihkus. Mä juoksin alasti vettä valuvana väliin ja ajoin miehen pois lapsia pelottelemasta. Samalla siinä säikähdyksissäni huusin hänelle et pidän huolen ettei ikinä tuu näkemään vauvaa kun kuitenki sillekki suuttuu ja ravistelee ym. Sanoin myös etten anna tunnustaa isyyttään. Hän lupasi vielä asian käräjille ja mä siihen että eihän se oo ees varma onko lapsi hänen kun on mulla muuallaki peitto heilunu... Ei oo oikeesti. Voi ku joskus osais pitää naamansa kii ku oon itekki nii äkkipikainen. Nyt me ei ees katota toisiimme saatikka puhuta enkä puhu ennenku pyytää anteeks lapsilta ja minulta. Enkä oo lähös appiukon 70v juhliin.
 
Meilläki taas riitaa, mä en vaan jaksa. Mitähän tää on ku vauva syntyy, tuskin menot vähenee miehellä mihinkä. Jos joudun oleen yksinhuoltaja parisuhteessa, niin oon sit sitä ennemmin yksin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top