Tänään minua harmittaa, koska..

En saanut vieläkään sydänääniä kuulumaan, rv 10+2 (joo, aikaista toki, kohtu myös ilmeisesti taaksepäin kallellaan jne., mutta silti...). Ja miehen lasten kanssa ei hermo kestä yhtään, kaikilla tuntuu olevan joku vaikea ikävaihe menossa - tai sit se on vaan mulla se vaihe :smiley-angry016:smiley-angry017:smiley-angry019:smiley-ashamed008
 
Pahoinvointi on taas vaivannut koko päivän :( piti olla reipas tänään että voi imuroida ja pyykätä. No olen sit koko päivän pysytellyt vaan lähellä pyttyä :( jotenkin myös tänään tullu semmonen epätoivoinen olo että rupesin kauhulla odottamaan ultraa, että ei siellä kuitenkaan ole mitään. On tää kans.
 
Fuji, samaa oon kans panikoinu ja mies on ihan kypsä.. ja oikeessa onkin, turha stressata asioita etukäteen, mut ku se oliskin niin helppoa...
 
Joo ihan totta kyllä. Välillä vaan iskee paniikki ja eilen oli kauhea itku parku vinku ja plääh.. Pitäis vaan muistaa ottaa iisisti ja mennä päivä kerrallaan. Välillä jopa tunti kerrallaan.
 
Olen taas kodinkone. Tiskaa, pyykkää, siivoa, tee kaikki, jotta mies ja isommat muksut saa vaan läsöttää. V*ttu! Ja just oo on miehelle sanonu, et mä tarviin parin päivän huilitauon _kaikesta_ mulla ei ole yhtään omaa aikaa sillon, ku hän on töissä (7pv reissussa) ja sit ku hän tulee kotiin, niin jo on hällä kaikkea homma ja tekemistä.. kaikkea muuta, paitsi antaa mun huokasta. .
 
Osanotto Caarina.

QueensCastle entäs jos et tee ja siirryt läsöttäjien joukkoon?

Meillä on muutamat hommat suoraan jaettu: esim minä pyykit, mies tiskit. Muuten se tekee, jota alkaa eka häiritsemään.
 
Aamutorkku, muuten hyvä, mut ei toimi 4 lapsen ja 2 aikuisen taloudessa, että kukaan ei tee mitään.. pyykkikori tursuaa lattialle asti ja puhtaiden pyykkiä kori tursuaa pitkin pöytää. Astiat ei mene koneesta itsestään kaappiin ja paskaset astiat täyttää pöydän, koska koneessa on puhtaat. 1-vee levittää lelujaan nopeampaa, ku ehdon hommiltani siivoamaan. . Mies on autotallissa kaverinsa kanssa korjaamassa harrasteautoa..
 
No mutta, jos ne muksut on yhsessä tehty ja huusholli yhteinen, niin vastuukin on silloin yhteinen.
 
Mitäpä, jos testaisit joku kerta, että alkaako jotain tapahtumaan siinä vaiheessa kun ne puhtaat astiat tai vaatteet loppuu, että tulisko jollekin muullekin mieleen, että koti ei ole mikään täysihoitola? Ja jos tosiaan on sellainen fiilis, että tarttee pari päivää lomaa huushollaamisesta ja miehellä on vapaata, niin miksipä et siinä kohtaa sitten lähtisi vaikka sukulomaan tai "tyttöjen reissulle" pariksia päivää?
 
Aamutorkku, muuten hyvä, mut ei toimi 4 lapsen ja 2 aikuisen taloudessa, että kukaan ei tee mitään.. pyykkikori tursuaa lattialle asti ja puhtaiden pyykkiä kori tursuaa pitkin pöytää. Astiat ei mene koneesta itsestään kaappiin ja paskaset astiat täyttää pöydän, koska koneessa on puhtaat. 1-vee levittää lelujaan nopeampaa, ku ehdon hommiltani siivoamaan. . Mies on autotallissa kaverinsa kanssa korjaamassa harrasteautoa..


Kuulostaa tutulta.. voin samaistua siihen, että joudun pääpiirteissään tekee kaiken itse.. Mutta silti omapa on elämäni ja lapset ilostuttaa elämää kuitenkin <3
 
Meillä on työnjako että mies käy töissä ja mä otan sen rahat :D Vastapainoksi teen kaikki kotityöt (ruoka siivous pyykit lumityöt ruoho kauppa remontointi eläimet) ja hoidan lapset. En ole työelämässä vaan toipumassa rankasta elämänvaiheesta kotona joten sen eteen että mies uhraa aikansa töissä, uhraan omani kotiin. Äitiysloma on myös sitä varten että äiti hoitaa vauvan ja kodin. Mies töissä. Hullua se olis jos mies joutuu rankan työpäivän jälkeen vielä kotitöihin.

Meillä tämä on valinta kysymys. Myös minä voin mennä töihin ja mies olla kotiorja. Mies on mielummin töissä ja mulle tää ok järjestely. Ehdotin että hän ottaisi äitiysloman sijastani ja jäisi kotiin, mutta ei innostunut siitäkään. Ei kuitenkaan ole aina että äiti on se joka jää kotiin ja hoitaa. Isä pystyy siihen myös ja sitä vaihtoehtoa kannattaa miehille tarjota.

Eriasia tietenkin jos molemmat ovat töissä, silloin kotityöt on jaettava.
 
Muokattu viimeksi:
Mä koen että kotona oleminen pienen lapsen kanssa on yhtä lailla työ kun 'normaali työ' (ilman taukoja:joyful:) ja sen takia meillä kyllä mies auttaa kotitöistä. Eihän se ihan 50-50 mee mut melkein:wink
 
Ehkä se riippuu työn rasittavuudesta kuinka jaksaa. Mun mies tekee fyysisesti erittäin raskasta työtä, tulee kotiin n. Klo 17, syö ja nukkuu noin kolme tuntia. Herää, harrastaa ehkä, käy suihkussa ja menee nukkumaan. Usein myös viikonloput töitä, päivystys ym. Ei tuossa kyllä ehdi pyykkäämään tai ruohoa ajamaan tai kakaroita viihdyttämään. Eri varmaan jos istuisi konttorissa :)
 
Muokattu viimeksi:
Pääsääntöinen vastuu on molemmilla mut tilanteiden mukaan edetään. Ei meillä siivota, jos ei jakseta. Tämä toki tietää isompaa siivouspäivää kerta viikkoon. Sitä on pyritty noudattaa yhdessä ja välisiivoukset (pyykki,tiski tms.) tehdään omin nokkinen kun keretään.
Tällä hetkellä molemmat töissä joten fifty-sixty mennää :angelic:

Harmitusta tuo kun mies kiukkuu kolmatta päivää :nailbiting::arghh: Kaikesta ja kaikki on loppujen lopuksi mun syytä.. todellisuus on se et sillä on rankkaa töissä ja unohtaa mm. et mä olen raskaana edelleen! Näin ollen törmätään yhteen kokoajan:facepalm:
 
Silloin kun olin töissä niin kotihommat oli jaettuna, mies teki yleensä ruuat ja mä siivosin ja välillä mieskin siivosi. Nyt kun oon kotona esikon kanssa ja hoidan koko kotiin, siivoniset, ruuat ja pyyhet. Mies kyllä auttaisi mielellään mutta teen itse kun hän on kummiskin töissä ja sen verran taaperon vierest ehtii touhumaan. Silloin kun uusi tulokas syntyy niin silloin taas hetken aikana jaettuna kotihommat ja sitten kun kasvaa ja välillä touhuu ittekseen niin sitten aion taas hoitaa kotityöt. Joskus kun työt kutsuu jaettaan kotihommat :)
 
Nyt ollu koko päivän ihan veto pois. Ei oo saanu mitään aikaseksi. Ois käyny ees ulkona ni olis tehny hyvää mut ei oo jaksanu. Nyt ihan turvonnu olo ko ei oo liikkunu ollenkaa. Eikä oo ees jaksanu leikkiä lasten kans.. ehkä huomena on parempi päivä.
 
Takaisin
Top