Syyskympit syksyllä 2011

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kaika
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kaika

Kaika

Kommentoinnin ninja
Moikka kaikille!

Olisko meidänkin aika hypätä syksyyn?

Mymmeli - jes, saitkin jatkaa imetystä, kuten olit toivonutkin!
Mitä teet työksesi?

Kuinkas teillä muilla PÄ ja reenaus, Purri ja raskaus ja suhde, Mila ja exä, Maru ja kaikki muut, joita en tässä erikseen mainittu? Mua kyllä on monasti mietityttänyt, kuinka Celina ja Minzkuli voi?

Omaa: Pikkuressihän se täällä - ja pahalta näyttää, että taas iskee se saamarin masis päälle >: /
Mutta mutta- se on sitten sen ajan murhe - kummallista tämä raskaanaolo näin vanhoilla päivillä - kaiken maailman oireita ja kolotuksia ;D (onneksi on vika raskaus!!)
Tyttö on pian vuoden ja sen kyllä huomaa - toisesta on kehittynyt sen luokan touhutäti, että oksat pois! Pojilla on lähtenyt koulu rullaamaan oikein mukavasti ja tällä viikolla alkaa vikat harrastuksetkin. Mulla on tiistait varattu nuoremman pojan kanssa olemiseen, mennään aina hänen tanssitunnin jälkeen kahdestaan uimaan ja vanhemman pojan kanssa aloitettiin yhteinen harrastus - partio, joka on siis aina torstaisin. Pakko oikein varata pojat edes yhdeksi päiväksi itselleen, ku nuohan jo muuten viipottais pitkin kyliä kavereiden kanssa..joku roti, pitäähän sitä aipän kans olla joskus ;DD
Sitten ma ilpäivästä ja ke aamupäivästä mulla onkin koulussa istumista, joten viikot menee aikas hujauksessa, kun viikonloppuisin sitten pitää käyttää aikas monta tuntia opintojen parissa ja meidän molempien aikuisten treenit kans pitää saada sovitettua kuvioihin..Tätä sitten olis joululomaan saakka tiedossa..huh huh sanon minä!
Mutta pääasia lienee, etä kaikki voivat oikein hyvin ja torstaina sitten selviää, onko tuolla pallon alla elämää.

Voikaahan hyvin!
 
Moikka!

Pitkästä aikaa! Se ois sit meidän pirpanoiden synttärikuukausi. Tai no osalla tietty täyttäny jo elokuussa vuoden ja osalla menee lokakuulle niin kuin meilläkin. On se silti niin jännää kuinka nopsaan vuosi on mennyt. Mulla on jo varmaan parisen viikkoa ollut haikea olo ja synnytys on pyörinyt mielessä. On tullut muistikuvia päähän mitä ei aiemmin ole tullut ja mieleen on tullut jopa synnytyssalin tuoksu. Nää jututhan tietty auttaa hirmuisesti siihen välillä päätään nostavaa vauvakuumeseen.. ;D Tuota kuumetta on vain pukattava ainakin vuodella tulevan raksailun vuoksi.

Kaika: Mietiskelinkin miten siellä raskaus on sujunut. Tuuhan kertomaan sit ultrakuulumisia. On teillä toi tyllerö niin vauhtihirmu! :)

Maru: piti jo aiemmin tulla kommentoimaan tuota rakentamista, mutta ei vaan ole ehtinyt. Meilläkin nimittäin on ensi kesänä alkamassa raksaprojekti. Tuuhan välillä kertoilemaan niitäkin kuulumisia. Meillä vielä alkutekijöissään projekti ja lupia vasta ollaan hakemassa. Mieluinen pohja on myös hakusessa, minulla on monta juttua mitä ehdottomasti haluan ja siksi ei varmaan valmista pohjaratkaisua löydykkään.. :D Joka tapauksessa tsemppiä teillekin projektiin, iso juttu, mutta lopputulos on niin mahtava. Meillehän tää on toinen talo, joka rakennetaan, että sikäli tiedetään nyt paremmin mihin ollaan ryhtymässä (ja sehän tässä hirvittääkin :D)

Mila: Totta tosiaan melkosen sotkun eksäsi sai järkättyä. Onneksi nyt kuulostaa kaikki olevan kunnossa, vai millä mielin siellä mennään?

Mammaliina: Hieno juttu toi pariterapia, toivottavasti saatte asiat selvitettyä.

Thilduska: Miten siellä raskaus sujuu?

Purri: Sinulle sama kysymys? Miten ukkelin kanssa on sujunut?

Mymmeli: Kiva kuulla ettei imetys loppunutkaan. Hienoa kyllä, että olet näin pitkään jaksanut imettää.

Monella on pienet lähteneet jo päiväkoteihin ja hoitoon. Meillä on sama edessä marraskuussa ja nyt jo jänskättää. Meillä tosin on hyvä järjestely ensi kesään asti ja poitsu pääsee tutulle tädille hoitoon serkkunsa kanssa. :) Oma töihin lähtö toisaalta hirvittää, mutta toisaalta odotan innolla. Mitäkäs muuta.. Noh poitsu oppi viimein konttamaan 10,5 kk:n iässä ja nyt menee jo sellaisella vauhdilla. Tukea vasten kävelee, mutta luulen että kävelemiseen menee vielä ainakin 2-3 kuukautta. Tää tahti kyllä minulle passaa, kun nyt saa jo välillä juosta perässä. Omat lelut ei tietty enää kiinnosta ku on kaikki ihanat keittiön laatikot tai eteisen kaapit pengottavana. Mikäs sen ihanampaa onkaan kuin peilaillla itseä eteisessä ja samalla purkaa kenkäkaappia ja kenkiä maistella. :D Hampaita meillä edelleen 6 ja vasta nyt alkanut pikku hiljaa maistelemaan samoja ruokia kuin me. Aikaisemmin kun ne ei uponneet yhtään. Nytkin todella vaihtelevalla menestyksellä. Jahas, mutta tästä tuli nyt näköjään hurjan pitkä viesti. Mukavaa syksyn jatkoa mammat! Ja kirjoitelkaahan kuulumisa!



 
Raskaus sujuu... Jotenki ihan "kauhea" tää raskaus, ku vertaan Edithin odottamiseen :D Ku nyt on liitoskipuja ja on supistuksia enempi ja vähempi ja on millo mitäki :D Edithistä ei ollu yhtää mitää :D Tai näin mä muistelisin :D

Ukon kanssa.. Meil meni viikko tosi hyvin ja sit se päätti lauantaina vetää herneen nenään jostai taas sarjassamme tehdään kärpäsestä härkä ja siinä meniki sit viikonloppu rattosasti riidellessä :( No tänää ollu sit vähä parempi.. Herra jopa kävi ostamassa Edithille synttärilahjan enne töitään ja toiki sen vielä kotiin ennen ku juoksi duuniin :O Hieman olin ihmeissäni tästä :) Mut kiva ku muisti ja soitti vielä pariinki otteeseen, että mitähä kokoa neidille pitäis ostaa.. Osti siis kengät :) Mut meil menee aika selkeesti silleen, et sit ku menee hyvin ni meil menee ihan hemmetin hyvin ja sit ku riidellää ni sit me mennää niiiiiiin syvällä pohjamudissa ettei tosikaan... Kovasti odotan, et saadaan noi asiat mamun kanssa hoidettua, ni näkisin, et onko tää kaikki ny oikeasti niistä johtuvaa vaiko jotai muuta.

Edith tosiaan täyti 1v tänään :) Ja kovasti kerää rohkeutta kävellä yksinänsä :) Kovaa menee ku talutetaan, mut itteksensä ei pitkiä matkoja vielä uskalla kävellä... Tänää kylässä oli sukulaiset ja huomenna sit muutama kaveri :)
 
Moikka!!

Ja hyvää syyskuun alkua itse kullekkin. Niin se kesä sitte meni ohitte, liian nopiaa niinku aina. Mut ens kesää odotellessa :) Onneks siinä on sitä ennen vielä ihana kevät ((ja talvi)). Tästä alkavasta syksystä mien niin välitä... :P Tai toisaalta syksy on jees, mut jossain välissä tulee mitta täyteen sitä pimeyttä ja märkyyttä kohtaan. Mut ainakin tässä syyskuussa on aihetta juhlaan kun suurin osa teidän mussukoista täyttää 1v! <3

Meillä täytettiin reilu viikko sitten 1vee. Synttäreitä juhlittiin kahtena päivänä, lahjoja tuli maan mahottomasti ja synttärisankari oli niistä kovin innossaan :) Kortit oli kyllä parhaita, kun lahjan saatuaan otti kortin ja läks muualle korttia ihmettelemään :D Lahjatkin kiinnosti sitten kun äiti tai joku muu oli ne ensin aukassu. Mukavat synttärit oli <3

Viime keskiviikkona sitten käytiin 1vee neuvolassa, siitä tuonne neuvolaosioon jo aiemmin kirjoittelinkin.. Rokotukset aiheutti pojalle reilun 38asteen kuumeen rokotuspäivän illalla, hirveen väsymyksen jota kesti monta päivää (piti nukkua vähintään 2päikkärit, normisti mennää yksillä). Nyt pojalla edelleen nuha, joka tuli jo enne rokotuksia. Eilenkin oli pakko laittaa poika toisille päikkäreille kun oli iltapäivästä ni väsynyt/kärtyinen. Eikat ne rokotukset enää voi väsyttää, mut taitaa olla toi nuha sen väsymyksen aiheuttajana.. Ens maananaina vielä yks rokotus edessä, se mpr-rokotus.

Ja sit kommentteja!

Pikatsu: Kiva, että täällä kohtalotoveri ;) Me saatiin rakennuslupa viime viikolla, jeee !! Ja eilen eka tarjous elementeistä..(joka aiheutti vähän puhalluksia :D ) Toki se tarjous oli sitä luokkaa, mitä ajateltiin, mutta sitten kun se oli mustaa valkosella nii kyl se vähä hirvitti :D Vielä ootellaan pari muun valmistajan tarjouksia. Juu, ei mekään oltas löydetty valmista pohjaratkasua, ensinnäkään siksi kun rinnetaloja on valmiina aika vähän ja toiseksi siihen tontille piti mahuttaa paritalo jajajaja muutenkin :) Halusimma kuitenkin sellasen uniikin ratkasun. Ja oon kyllä enemmän kuin tyytyväinen arkitehtimme aikaansaannoksiin, i like!!!! :) :) Tsemppiä teile pohjan hakuseen! Ootteko kuiten jo päättäny tulee yks vai monikerroksinen, mikä rakennusmateriaali.. ? 

Kaika: Sulla se on menoa ja meininkiä :) Jaksuja <3 

Purri: Siis voi video, tota teijän parisuhdetta... Toivotaan että pian se mamu saa jotain päätöksiä tehtyä jotta tuo teidän suhdekki vois sen myötä tasaantua! Oot kyllä supernainen :) (itsestäni ei välttis olis moiseen..)






Ja pikkanen paussi oli tossa välissä.. Unohin tyystin että mulla jäi kirjotukset tänne kesken, kun lähin pojan kanssa kuuntelee ja katseleen Fröbelin palikoita dvd:ltä :D Hitsit että poika muuten nauttii ja tanssii noiden palikoiden tahdissa :)

Ei enää irtoa mittään. Palataan :)



p.s. eilen oli mun lasketunajan vuosipäivä 5.9 :D kalenteria eilen kattellessa mietin että miten tää päivämäärä on jotenkin nii tuttu. hih
 
Moi! Päivät menee nopeesti! Pelottavaa, miten kaksi vuotta onkaan hurahtanut kohta tuosta vaan? Vastahan täytin 20 ja pidin samassa kuussa positiivista testiä kädessäni? Huhhuh, huomaa todellakin päivä päivältä paremmin, että aika on katoavaa..

Exä: On sotkenut mieltäni, en jaksa kuunnella sen naisasioita pätkääkään. Tehdään pienimuotoinen gallup: Kuinka moni teistä olisi valmis kuulemaan entisen rakkaansa seksielämää, tai muita naisasioita? Musta ei ole siihen ja tein sen vihdoinkin exälleni täysin selväksi, että en voi olla hänen kanssaan tekemisissä, jos jutut menee yli tietyn rajan.Sanoin tietty, että poikaa saa tavata, mutta minä en voi olla mukana tapaamisissa, jos jutut jatkuu. Tottakai tiedän, että hänellä on oma seksielämän, naisjuttuja ja muita, mutta ei mun mielestä exien, jotka on joskus kovasti rakastaneet toisiaan, tarkoitus jakaa nykyistä elämää keskenään? Joillekin se sitten ehkä sopii, mutta..

Muu elämä: Olen alkanut käymään erilaisissa perhepuistoissa, tarkoitukseni olisi muskarin lisäksi alkaa käymään säännöllisesti yh-tapaamisissa ja taaperotapaamisissa.
Opiskelujutut otti takapakkia viikonloppuisen exän tapaamisen jälkeen, hän siis taas kävi täällä. Tapaaminen meni asiallisesti, mutta sitten se aloitti eilen Fb:ssä jonkun ihme selostuksen niistä naisista, joilta saisi rasiaa ---> ja kun se kertoi ne tämän kylän ämmien nimet, minulle riitti! En halua kuulla, missä entinen, lapseni isä voisi käydä, tai missä pimpsassa käy. HYIIII! Oikeesti, rupesi ahdistamaan hirveästi, koska nää ihmiset oli mulle tuttuja. Tuli reaktio "haluan pois tästä kylästä". Nyt olen saanut nuo tarinat unohdettua ja sain käytyä koulukirjaa 3 kappaletta läpi, mutta eilen ei onnistunut. Vittu, saisinpa uuden exän vanhan tilalle? :D Vihaan sitä aika paljon, sanoin sille, että en olisi sen kanssa tekemisissä, jos meillä ei ois poikaa..

Pikatsu: Niinpä, vauvakuume täälläkin ajoittain. Välillä olen varma, etten halua enää lapsia, koska pelkään liikaa yksin jäämistä ja sitä nöyryytyksen tunnetta, kun joutuu kokemaan raskauden yksin, välillä taas ihan, että joo, kumpa ois viiden vuoden päästä mies, niin tekisin lisää. Eihän nää asiat suunnittelemalla kohdallani mene, mutta teillä muilla on mahdollisuus lisääntyä :)

Ps. Kuinka kauan teillä meni, että saitte päiväkotihoitopaikan? :o Tai vahvistuksen siis, että olette saaneet paikan?
Itse laitoin yli kuukausi sitten paperit menemään ja toivon mukaan saisin tammikuuhun mennessä paikan, koska silloin olen ehkä koulunpenkillä, jos pääsen kouluun. Lukiohaaveet jätän siis taakseni hetkellisesti (tällä hetkellä suoritan kurssit loppuun luultavasti tammikuuhun..) ja sitten jos pääsen tuonne kouluun, sitten töihin ja sitten jatkan lukiota. Rahatilanne ja ajan juoksevuus alkoi stressamaan, tuntui, että elämä polkee paikallaan.. Haluan valmistua välissä uuteen ammattiin ja sitten rauhallisesti käydä sitä lukiota vaikka töiden seurana tai jotain.. Näin se menee, suunnitelmat muuttuu ja niiden pitääkin välillä muuttua 8)

Ähh, aika paljon omaa napaa, ku toi saamarin exä sai taas mut hetkellisesti tolaltani :/ Hyi mikä äijä.
 
Milamaria: Minusta teit oikean päätöksen että et ottanut exääsi takaisin.
Sitten eikös sulla ollut yksinhuoltajuus? Siis ajattelin että jos sua ahdistaa/exä tekee tapaamiset ahdistavaksi, niin kai niihin jonkun sossun tädin voi tuoda mukaan?
Mutta oikeesti paljon jaksuja sulleemoticon

Purri: Toivottavasti teillä toi parisuhde parantuis :)

Meillä: Pariterapiassa pari kertaa käyty, mutta viel ei olla ihan selvillä vesillä. Eilen otin kovan puhuttelun miehelle ja sillä on kaks vaihtoehtoa. Joko ottaa itteään niskasta kiinni tai sitten mä häivyn lasten kanssa. Siis minä en jaksa sitä että mä teen 12h päiviä ja sitten mä joutuisin viel hoitaa kotihommat. Mies on siis sairaslomalla, mutta ei täysin invalidi.
Mut juu... Yhdessä ollaan vielä ja tänään on ollut hellyyttäemoticon
Täit: No tulihan nekin meille ja kamala operaatiot ollut saakutti
Nyt sitten Aadalla on vieläkin perkele niitä!!!! Eiku aamulla hiustenpesua ja petivaatteiden pesua ja lelujen pakastamista. Kyllä ovat saakutti sitkeitä.
Jos nyt sais Aadan nukahtamaan, niin saatais miehen kaa laatuaikaa....

 
tere!

Se olis korvassa taas finni!

Kaika reeneissä on nyt kumma vaihe, sain thaibox alkeiskurssin vedettyä läpi, mutta sen enempi ei laji kiinnosta. joten nyt olisi tilaa taas uudelle hurahdukselle... Ja painostakin nyt avaudun: r.kilot (13) sain pois ja nyt pitäsi saada nuo loput ylimääräiset, kuusi kiloa, pois. Vaan jos näin saan ihan ronskisti sanoa niin ISTUVAT VITTU SITKEESSÄ!!! Ei lähe ei! Tänään ollaan oltu päätösten äärellä ja alkaa olee pakko tapahtumaan... !!
Kuis siel? Eikös se ole kohta maaginen raja raskaudessa ylitetty ja saa huokaista?? Kovasti jännittelen sun tilanteita täällä!!

Mila Kyllä saat kestää kaikenlaista!! Ja TODELLAKAAN ei ole mielestäni ok joutua kuuntelemaan eksänsä touhuja!! eieieieie!! Kamala kun voisinkin jotenkin tsempata sua, kun vielä tiedän kylän niin voin vain kuvitella kuinka ahdasta siellä on tuollaisten juttujen kanssa. Vähin nyt mitä keksin on sanoa että VOIMIA!! Nin perkeleesti voimia!!

Mammaliina ei ole todellista! mistä teitä oikein rangaistaan, täitäkin vielä??!! Teillä on siellä niin paljon kaikkea että melkein komiikan puolelle vetää! Voimia sinne myöskin lasten, ukkojen, täiden ja terapeuttien kanssa!

Purri pahoitteluni vielä tämänpäiväisestä (muille sanottakoon että tein oharit! Hyi!) keksin jotain kevyttä ja terveelistä (niiko vaik juustokakku?) kahvin kera tuotavaksi ensitreffeille! ja vitsit kun sinne ukkos pääkoppaan pääsis kuuntelemaan, toivotaan että mamu touhut nyt vaan jäytää ja kaikki on auvoista vaan kun saatte päätökset selvitettyä!

pikatsu haikea mieli on juu! jotenkin tämä samainen syysilma ja kaikkea...♥ Täällä polttelen kynttilöitä ja muistelen masua ja synnytystä (ja nautin viinistä, hih). Meillä se on edessä parinvuoden kuluttua taas... ei jaksasisi odotella :D

Kaikille vauveleille tasapuolisesti onnitteluja 1vee johdosta!!
Onko miten juhlittu (maru jo kertoikin, Ihana ♥)!!?? tai mitenkä tullaan juhlimaan? isot vai pienet pileet?

Otava se läks sit käveleen, kummasti sitä vertaa tuohon ensimmäiseen vaikkei saiskaan. Esikoinen läks paaaljon aikasemmin ja muutenkin on aina tehnyt kaikki reilusti ennen "normia". Nyt tämä kakkonen kun tekee periaatteessa silloinkun pitääkin niin tuntuu että ihankuin olisi joku pielessä... Kummia nämä omat aivoitukset!

Muuten meillä aika perus elämää, parisuhde kukoistaa ja sillain ihanaa on. Ei mulla muuta! syysillan jatkoja kaikille!!
 
Tere taas ja iso kiitos tsempeistä!  <3 Kyllä sitä miettii, miten helpompaa ois ollu, jos en olisi antanu exälle mahdollisuutta enää yrittää olla poikansa elämässä mukana, mutta.. Ei täällä silti kukaan pääse helpolla, nyt on ollu vähän vaikeampaa ton exän takia, eilen itkinkin pitkästä ja mun sydänkin taitaa kärsiä tosta stressistä, ku eilen ihan uudella tavalla sydämestä tykytti/painoi tai sellainen outo tunne. Itkin myös sitä, että mulla ei edelleenkään ole tukiverkostoa yhtään, exn porukat ovat sanoneet, ettei ota poikaa koskaan hoitoon, koska heillä ongelmia (exän isä alkoholisti) ja sit mun äiti on alkoholisti ja isä tuurijuppo, joka ei piittaa yhtään mistään..
Poika ollut 3 kertaa yöhoidossa vuoden aikana, kaupassa olen käynyt vuoden aikana.. n. 3 kertaa ilman poikaa, muuten poika tulee ja on tullut joka paikkaan kanssani teen sitten mitä teen.
Kun olin oksennustaudissa, isäni suuttui kun pyysin häneltä apua, ku en pystyny nousemaan edes vessan lattialta oksentamatta..
Eilen kelailin noita kaikkia, ihania isovanhempia, jotka oikeesti välittää.. Mietin, mistä planeetalta ne tulee? Onneks mulla on se jutteluapu siellä psykologilla, nii se auttaa vähän, ku ei oo hirveesti edes kaveriporukkaa mulla ja nyt sit mun siskokin on masentunu :D
Missä iloset ihmiset? Itse lasken itteni kuitenkin iloisiin ja elämänhaluisiin ihmisiin, mutta olen silti välillä yksinäinen ja välillä kaipaisin omaa aikaa.. Olen kuitenkin sitten taas tottunut olemaan kiinni pojassa, eli jos joku ei tule voivottelemaan mun tilannetta tai sano sitä kirottua lausetta "eiks sul vielkää oo miestä?" , nii koen yleensä, että elämä on mukavaa ja odotan tulevaa.. :D

No, tänään on ollut vähän parempi päivä, olen vähän nauranutkin, itelleni lähinnä ja vähän muullekin :D Ehkä on sit mun vuoro seota kohta, mut eiks hulluilla oo hauskempaa? :DDD

PojanÄiti: Kiva kuulla sunkin kuulumisia, tsempit loppuihin kiloihin! On sekin jo ihailtavaa ja hienoa, että olet aktiivisesti kuntoilemassa :) Voih, ajatella, että kahden vuoden päästä meinaatte uudestaan vauvaa :) Nauti sitten tästä välibreikistä!

Mammaliina: Tsemppiä sinne! On nää miehet ja suhteet voimia vieviä... Huh ja täitkin vielä. Ja yh olen joo :p

Meillä ei kävellä vielä, synttärit pidetään tän viikon la ja virallisesti poju on sitten seuraavalla viikolla 1 v <3 Kyllä sitä rakastan ja rakasta, vaikka välillä on sekin heittäytyny hankalaksi, keittiössä tulee mun eteen tai jalkaan roikkumaan ku kokkaan ja RAIVOAA ja yks, mikä naurattaa, raivotessaan repii tai kolistaa tota uunin kahvaa :D Silloo, vaikka ite ois pahalla tuulella ja sen kiukuttelu ärsyttäis alkaa väkisinkin naurattamaan :D
 
Ultra takana ja kaikki kunnossa.
Se alkaa todentumaan, että meidän perheeseen syntyy kevällä 4. lapsi.
Huh Hah heijakkaa!
 
No nyt ehdin kommentoimaankin:

PÄ: Mulla tuli ekana mieleen sun tekstin luettuani, että huh mikä pudotus ja sitten heti perään noista kiinnaavista kiloista, että anna kropalle aikaa. Meidän kehohan ei todellisuudessa halua luopua mistään, mitä se on jo saanut kerätyksi.
Ja painohan on tunnetusti mielenkiintoinen mitta, ja huonosti verrattavissa siinä suhteeessa, että olet saanut paljon lihasta ja läskiä pois. Varsinkin, jos normaalipainon rajoissa olet jo.
Sitte toinen hommeli painon pudottamisessa on sellainen, mihin monet karahtaa, on liian vähäinen energian saanti. Sullakin on kova tahti treenaamisessa, että oletko antanut jonkun asiantuntijan analysoida sun ruoka- ja liikuntapäiväkirjat? Suosittelen lämpimästi!
Kyllä se siittä tippuu!
Mua kyllä harmitti pikkasen, kun olin just saanut painon ja kropan melkein siihen, mihin tähtäsin ja sitten pamahdin paksuksi.. Ja nyt 1. kolmanneksella on maistunut kaikki roskaruokia myöden. Ja paljon. Painoa tullut jo 6 kiloa :-O, mutta vielä ollaan 4 kiloa kevyempiä kuin viime raskauden ekassa neuvolassa. Mä niin toivon, että tää ruokahalu alkais jo vähetä :D No viimeistään taas siinä kohtaa, kun sokerit hyppii kattoon rasitustestissä pitää ottaa vakavasti tuo hiilareilla mässyttäminen...

Mammaliina: Toivottavasti saat miehesi osallistumaan ja saatte hyvän arjen!

Mila:  Sulle paljon voimia ja uskoa tulevaan!

Jaahas, meillä herättiin. 2 nuorinta vaatii aamupalaa, joten moikka!
 
Kiitos sympatiasta. Toivottavasti nyt oltaisiin voitettu noi perkeleen täit.
Aada kun ei tykkää yhtää että päätä kopeloidaan, niin se on ihanaa alkaa koittaa kampaamaan. Juu tiedän että pitää opettaa siihen :D

PojanÄidille tosi isot jee tsempit kuntoilun kanssa.
Itse olen nyt laiskistunut tosi paljon ja varmaan johtuu siitä että 12h työpäiviä on se 4-3 peräkkäin, niin eihän sitä kerkee tekee mitää. Eilenkin olisin lähtenyt salille, mutta poika ilmoitti että mies oli luvannut leffa illan, joten en viittinyt sanoo että en mä osallistu.
No ens viikolla sitten aion käydä. Kodin siivouskin on musta tuntunut tosi vaikealta.
Uudet lääkkeet sain mielialaan ja pitäs kuulemma käydä verikokeissakin? Sekin tehtävä kuulemma ennen klo 10. Yksi aamu kun kävin, niin 40 ennen mua! Ihanaa tää julkinen terveydenhuolto.

Milamaria: Toivottavasti saat tukiverkoston. Tosi ikävää kun pojan isovanhemmat eivät ole vastuullisia ihmisiä. Oikein pistää vihaksi.

Kaikalle paljon ihanaa odotusaikaa.

Sitten vielä omaan suureen napaan: Mies on nyt ajatellut että hakee poliisikouluun ensi vuonna. Siis miehellä on akillisjänteen "repeämä", jota ei ole hoidettu oikein+ vakuutusyhtiö+työpaikka venyttänyt asioita liian pitkälle+huono ortopedi, niin mies on ollut pois töistä melkeimpä 2,5kk. Nyt maanantaina menee hyvälle ortopedille ja katotaa jos nyt vihdoinkin pääsisi leikkaukseen. Sitten jos leikataan, niin mies on aika kauan kuntoutuksessa. Sitten en tiedä miten mä tulen jaksamaan kotitöiden, oman työn ja lastenhoidon kanssa. Sitten tekis mieli vaa sanoo miehelle että odota nyt eka miten se jalka kuntoutuu.
Jos nyt joku ihme tapahtuu ja mies pääsis poliisikouluun, niin se tarkoittaa että olisin vuoden yh.
Että aika jumissa arjessa.
Nytkin mies on vaa maannut paikallaan suunnilleen ja mitää kuntousta tehnyt. Mä yks ilta raivosin että ei se kinttu mitenkää kuntoudu, jos sä et pikkasen sitä rasita ja kuntouta. Vesijumppaa ei kuulemma kokeile, koska kouluaikana on voinut pahoin kloorin hajusta yhdessä uimahallissa!!! Että mulla kiehui ja sanoin että mene kokeilemaan toiseen uimahalliin ja aloita altistus juttu. Sitten valitti että turhaa hän maksaa jos ei ui. Teki mieli niin kuristaa mies ja sanoi että se on nyt pieni hinta siihen verrattuna että sä saisit sen kinttus kuntoon. Sitten että kokeilis apupunktiota yms. Mun oma terapeutti sanoi että mä olen kaikkeni tehnyt ja loput on miehestä kiinni. En tiedä mikä mieheen on mennyt. Se on ihan täysin muuttunut kun kotiin joutu jäämään sairaslomalle.
Itsellänin on paha masennus ja ahdistuneisuutta, mutta silti pitää vaavia toista.
 
Johan on!

Kaika: ihanaa, että ultrassa oli kaikki kunnossa!

Arki senkun pyörii.. Melkoisen raskas ollut tää oman koulun ja neidi päivähoidon aloitus. Onneksi neiti on jo ihan kivasti sinut hoitotätien kanssa ja aina tyytyväisenä leikkii, kun meen hakemaan hoidosta. Iltaisin hän vaan tahtoo olla aikas rättipoikki ja meneekin nykyään ilta7 yöunille ja nukkuu aamu7, kun pitää lähteä hoitoon. Itsekin on ollut aikas väsynyt, kun on uuden raskauden pahoinvoinnin rippeet edelleen ilmassa. Aamupalaa en syö vieläkään, vaan matkusta ensin koululle sen 1h matkan ja syön leivän. Raskaus on muuten sujunut ihan kivasti, oikeastaan en vielä edes huomaa olevani raskaana. Päivässä kertyy koulumatkojen aikana hyötyliikuntana 6km kävelyä, niin ei tarvii paljon muuta harrastaa, onneksi koska muuten ei jaksaisi. Ultrassa käytiin tuossa muutama viikko sitten ja siellä oli aktiivinen viuhtoja, en muista että neiti olisi missään ultrassa viuhtonut ja huitonut niin aktiivisesti. Sokerirasituksen tuloksen olisin voinut kysyä jo aikoja sitten, mutta en oo ton pahoinvoinnin takia vielä viitsinyt, kun tasan syön sen mitä pystyn.

Meillä on 1v synttärit muutamassa osassa, että kaikki vieraat mahtuu mukaan. Vielä ei pidetä mitään varsinaisia lastenkutsuja, vaan lähinnä sukulaiset tulevat juhlimaan ja niitäkin riittää ihan kiitettävästi, että oon alkanut helisemään jo miten ehdin ja jaksan tehdä tarjottavat, kun ei tuota rahaa mihinkään pitopalveluun ole. Sellaisen kakun teen, että neitikin saa syödä, vaikka hän ei ole vielä pahemmin muuten saanut mitään makeaa, pullaa on saanut maistaa muutaman kerran.

Onnittelut kaikille 1-vuotiaille! (ja meille mutseille onnea ensimmäisestä hyvin suoritetusta vuodesta :D!!!)

Tää ei nyt ehdi kommentoimaan muuta kuin omaa napaa, kun pitää mennä syömään, kun lounas on ainoa mikä varmasti pysyy sisällä...

 
Hitto, että tunnen itseni huonoksi äidiksi. Äsken taisin syöttää neidille homeista leipää.. Siis en mä siinä palassa mitään hometta huomannu, mutta kun aloin itselleni laittaan, niin niissä jäljellä olevissa paloissa oli hometta reunoilla, jotka tosin leikkaan aina neidiltä pois. Eikai siitä voi mitään vakavaa tulla? Ihan tyytyväinen se oli ja leikki reippaasti viimeiseen asti...??? Äh, että tuli paha mieli ja kai se nyt olisi sylkenyt sen leivän pois jos olisi maistunut jotenkin kummalle?
 
Thilduska: Kyl ainaki Edith sylkee heti ruoan pois, jos se maistuu oudolta... Mut en kyl koskaa oo myöskää kuullu, et kellekää ois mitää käyny homeisen leivän syömisestä..

Sit pitää vähä kehuu mun miestä.. Se oli eilen aatellu, et oltais kimpassa menty hänen kaverinsa lapsen synttäreille. No mulla oli muut suunnitelmat jo valmiina, eikä siis Edithin kanssa menty sinne, mut ajatuksesta pisteet miehelle.
 
Moi!

Kuulumisia ja omaa napaa: Otavan kanssa pelattiin tänään ekat sählyt :D Poitsu viipotti innossaan veljensä golf-mailan kanssa pallon perässä ja nauroi kokoajan niin että oksat pois ♥ aikas ihana! Hampaita myöskin puskee, tänään ollut pientä lämpöä ja kärttysä ku mikä, huomenna neuvolaan ja rokotuksia, mutta en tiedä otanko niitä ihan just nyt tähän vaiheeseen...
Ukon kanssa ollaan myös oltu kärttyisiä, tämä perhekoko asia alkaa käymään yhä isommaksi kulmakiveksi suhteessa, ja nyt löysin itseni ihan oikeasti pohtimasta että onko tämä mies tosiaan elämänmittaisesta suurperhe unelmasta luopumisen arvoinen ...toistaiseksi en osaa sanoa... Googlen hakukentässä lukee `keinohedelmöitys sinkulle`.

kaika "onse kumma juttu kun ei paino tipu" -heh, no... eikkai se tipukkaan kun ei jaksa enään laihduttaa :D Kun on saanut jo noin paljon pois ja kauan ollut "dieetillä" niin on palanu jo loppuun siihen ainaiseen kalorin tai pisteen laskentaan. Normaalipainonrajoihin on vielä 3kiloa, mutta ehkäppä se intokärppänä purasee jossain vaiheessa, toivoa sopii ainakin.
Onnittelut rajapyykin ylittämisestä!! Ihan menee kylmiä väreitä kun olen onneissani! Pusuhaliruttauksia yliannostus täältä!!!

Thilduska huono äiti et ole missään tapauksessa! Jos olisit niin syöttäisit homeleipää tietoisesti ja useammin, kömmähdyksiä tapahtuu parhaimmillekin meistä :D
ja ihania ultra-uutisia kuuluu sieltä, onnittelut viuhtovasta vauvelista :D

mila oot kyllä sissi, kaikesta tuosta mitä elämässäsi tapahtuvasta huolimatta viesteistäsi läpipaistaa sellainen ihana elämän myönteisyys joka saa itsensäkin hyvälle tuulelle. Kiitoksia tsemppauksesta, otan "ihan tuotapikaa" itseäni niskasta kiinni ja sulatan nuo loputkin.

mammaliina juu eihän sitä millään jaksa 12hoo päivän päätteeksi salille lähteä varsinkin kun on kaksi (vai sanoisinko 3 ;D) lasta vielä kotona hoidettavana. Minulta saat ainakin synninpäästön. Ja miehistä en osaa sanoa muutakun että: ...MIEHET!!!

Purri No jopas oli suloista mieheltäsi :D Mitenkäs ne mamu-asiat? ovatko edenneet ollenkaan?

BYÄÄÄÄÄ kuuluu makkarista, siis öitä!
 
PojanÄiti: Mamusta kuuluu varmaa aikasintaa ens vuoden puolella tän asian tiimoilta..

Mut sit mies haluais veljensä (tai veljenpojan tai mikä lie naapurin koirankusettaja) meille ens vuonna lastenvahdiks... no ei siinä sinänsä mitää, mut au pair se ei voi olla, koska tunnit ylittyis ja koska on sukulainen.. Eli nyt mun pitää metsästää jostai ohjeet, et kuinka paljon palkkaa yksityiselle lapsenvahdille maksetaan, kun kuitenkin työtä ois n. 8h/pvä viikonloput vapaat, asunto ja ruoka luontaisetuna... Ja työkkärissä eivät osaa muuta sanoa, ku et miten haetaan duuniin eli hakemukset liitteineen ja paljonko se hakemus kustantaa... argh!! Laittoivat siis kyllä, et jos alalla ei oo tessiä ni sit 1071 pitäis olla bruttopalkkana...Mut mistä hitosta mä ny selvitän et miten täs meiä tapauksessa????
 
PojanÄiti, no siellä ollaan tosissaan isojen asioiden äärellä.
Ja noitapa ei voi ohittaa ihan helposti, kovasti pitää tehdä molempien itsetutkiskelua (henkistä ;)) ja olla toooodella rehellinen niin itselleen kuin toiselle. Voimia päätösten tekoon!!!!
Painoasia alkaa varmasti tuntumaan toissijaiselta.

Purri: Mun ystävän sukulainen oli vuoden verran lapsenhoitajana ja se prosessi menee niin, että paikallisen päivähoitojohtajan tulee hyväksyä tämä kandidaatti kelpoiseksi hoitajaksi (siellä käydään juttelemassa muutaman kerran ja käydään läpi näitä lapsen hoitoasioita). Sitten haetaan sitä yksityisen hoidon tukea ja maksetaan palkkaa hoitajalle sopimuksen mukaan.
Mutta ehdottomasti ei ole mikään läpihuutojuttu, että otetaanpas tou tuttu tosta hoitamaan meidän lasta.
Ja tuo asia varmaan selviä, kunhan otatte asuinalueenne päivähoitojohtajan.

Omaa: Hommat rullaa niin kuin lapsiperheissä on tapana : sääntöjä, rajoja, rajojen rikkomista ja syy-seuraamus- opettelua. 1v oppi uuden tanssityylin ja kovasti harjoittelee hyppimistä - heh ovat hauskan näköisia, kun isoveli harjoittelee breakdance liikkeitä ja toinen seuraa silmä kovana, että näinkö? :DDD
Raskaus sujuu hyvin ja nyt on ne hullut roskaruoka himot menny pois - huh! Eilen kuulin sydänäänet lääkärissä ja muutenkin oikein mainiosti etenee.
Ukon kanssa olen valmis jo avioeroon, ku se ottaa mua niin pattiin ja olenkin sanonut sen jo, mutta viisas mies - osaa suhtautua tähän oikein ja ymmärtää laittaa hormonien piikkiin.
Ja koulussa olen yllättänyt itseni, kun on tullut sen varran hyviä arvosanoja!
Ressikin alkaa laskea, kun sain yhen ison kurssin läpi ja toisetkin kurssit ovat hyvällä mallilla tässä jaksossa.

Elikkä summa summaarum - valtakunnassa kaikki hyvin.

Mitenkäs Mamma ja muut?
 
Moikka!

Väliraportti ja itsetutkiskelun tuloksia tälläin puoliääneen sanottuna.

Miehen kanssa ei olla vielä päästy varsinaisesti keskustelemaan asioista, mikä on ehkä hyvä, koska tämä ko. asia ainakin minun tuleni on saanut roihuamaan, enkä varmaan ihan heti kykenisikään rakentavaan kahden aikuisen väliseen keskusteluun , mutta kun tämän asian päällä täällä itsekseni istuskelen niin päätinpäs ihan jakaa jotta se ehkä itselleenkin hieman suoristuisi.

Tänään googlen hakukentässä lukee ´adoptio lapsiperheeseen`. Ja aika hyvillä mielin olen tästä ajatuksesta (koin että en ole halukas miehestäni luopumaan ,mutten kyllä suurperheestänikään, heh), vielä ehkä tavallaan päähänpiston tasolla, mutta muistin samalla asiaa miettiessäni että nimenomaan suurperheen lisäksi olen aina ajatellut adoptoivani (jostain syystä tämä ajatus oli unohtunut ja hautautunut jonnekin muiden asioiden alle) ja miehelle tämä asia siis sopisi loistavasti, koska hänen maailmankuva on sellainen ettei saisi lisääntyä (eli siis 1+1=korkeintaan2) mutta lapsirakas hän on ja kun joskus olen puhunut esimerkiksi sijaisperheasioista niin hän on heti näyttänyt vihreää, kunhan vain talous asiat saadaan mallilleen (eli siis valmistun ja työllistyn)

Myöskin omalla tavallaan hyvältä tuntuisi että kroppani olisi tästä lähtien vain minun käytössäni, ja voisin ehkä tosissani alkaa miettimään esimerkiksi tuon vatsnahkan poistoa... ja ehkäpä saisi lisäpontta myös se laihdutusrojektikin, kun ei tarvitse stressata tulevia raskauskiloja... Who Knows. Katsotaan mihin asiat nyt etenevät, mutta tälläistä haudon tällä hetkellä. Nyt kuitenkin, koska vauveli nukkuu, keitän teetä, katson ajankuluksi nauhoittamani dokkarinpätkän ja koitan miettiä muita juttuja. Esikoisellakin alkaa tänään uusi harrastus... Siinäpä taas yksi lisä kiireiseen arkeen...

Ei minulla muuta, Kiitos kun kuuntelitte :D
 
Täältä työmaalta kirkuva huokaus.

Tuli toiset 6vko täällä istumista ja aika tyhmästi listat. Kamalasti vapaita ja 84h/3vko ja 92h/3vko.
Pitäis kai olla ihan jees onnellinen kun on viikonloppuvuoroja ja sitten korkeampi liksa, mutta siltikin tahtois jotain erinlaista. No toi jannu kenet päästi täältä aamusti nukkumaan, niin sanoi että mä tuuraan heidän TAL vapaita. Saa sitten nähdä mitä toimistolla sitten mun pään menoksi keksii :D

Tahtoo hymiöt takas

Purrin miehelle isot plussat ajatuksesta.

Kaikalle muuten onnittelut sujuneista opinnoista  :)
Thilduska: Yhdyn Purriin tuossa leipäasiassa. Et ole huono äiti ja kelle tahansa tommosta voi käydä.
Miehet yleisesti:  On ne semmoisia luontokappaleita. Kuten Kaikan mies pisti avioero asiat hormoonien piikkiin.
Meillä on nyt viimeisen kerran katkennut ja korjattu kamelinselkä. Seuraavaksi otan eron.
Oli tuossa maanantaina aamusti hitonmoinen riita ja mä olin siinä että mä otan kyl nyt saatana eron jne. Minä en jaksa miettii miehen kuntoutusvinkkejä yms kuuntelee hänen kipuvalituksia, kun menee jo rasituksen puolelle jo. Siis en ole tunteeton ihminen, mutta kun minulla on vaikeaa, niin en oo pitkään aikaan saanut mitää lohtua tmv. Pariterapiassa se mies kysyi saako hän soittaa lastensuojeluun, jos saataisiin taas perhetyöntekijä meille. Sitten sanoi mulle että kukaa ei voi odottaa multa että mä jaksaisin tehdä kotitöitä niin reippaasti.
Nyt on taas mennyt ihan hyvin asiat ja ei ole vielä ainakaa riitaa tullut.


Päivähoitomaksujen kaa ollaan tapeltu, kun ovat meiltä liikaa pyytäneet ja nyt vasta toisen valituksen ansiosta he huomasivat että kas kummaa meiltä ei pitäisi periä mitää.
Kun mies on vaan kelan sairaspäivärahalla ja sekin päätös tulee joskus ja jouluna. Yksi päätös saatiin vietyy ja siinä on maksettu hurjat 45e :D

Noh, eiköhän tää stressi joskus helpotu.

Aada muuten kävin eilen 1v neuvolassa ja raukalle pistettiin 3 rokotetta! Voitte uskoa että neiti oli kiukkunen illalla ja nukahti jo 18 maissa. Annoin panadolia, kun oli niin itkuinen ja vähän lämpösen tuntunen, mutta ei kuumetta. Piti kahdet vellit antaa neidille kun sitten 21:30 maissa itkiskeli ja sitten kun annoin periksi antaa velliä(siis ajattelin ettei tuu tavaksi), niin neiti oikein ahmi vellin.
Kuitenkin oli hyvin syönyt päivällä.
 
Jee - ei ole kohonnutta riskiä ilmoittivat niskaturvotus + veriseula yhdistelmästä.
Ja juu - tiedän, että eihän se mtn varmaa tietoa ole, mutta onhan se kuitenkin kivempi saada tuollainen viesti kuin kutsu lisätutkimuksiin :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top