Syyskuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Milly82
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eevi, mulla on kans nyt viikon sisällä oireet hävinny.. Pahoinvointi hävis yhtäkkiä, ja niin nopeesti tuli sellanen olo et onks mulla mitään oireita enää.. Välillä rintoja särkee ja toisinaan tulee etova olo. Mutta pahimmat oireet ovat poissa. Pelkäsin ihan järkyttävästi, olin lähes varma että nyt on jotain vialla. Tänään oltiin ultrassa ja kaikki erinomaisesti. :) Voipi tässä vaiheessa vaan ruveta nuo oireet pikku hiljaa helpottamaan.. 
 
Cruise: Mä oon miettinyt tota et noilla viikoilla häviäis oireita mitä sulla on, mutku mulla on viikkoja vasta 8+2 niin ajattelen koko aika ei ne näin aikasin varmaa katoa, mutta voinhan mä panikoida ihan turhaanki, toivottavasti tää mun paniikki on turhaa. Mun viime raskaudessa ei ollut juuri mitään oireita ja raskaana silti oltiin! :D Helposti vaa lähtee miettii tällästä ku oireeit vähenee. Mutta kiitos positiivisesta kommentista joka vähän helpottaa näitä mun stressailuja :)
 
Eevi, Miten mä muistin et sulla on saman verran viikkoja ku mulla.. Noh, itseasiassa kyllä mulla tähänkin lohtu löytyy :D Just viikolla 8-9 mulla hävis oireita reippaasti, ja silloinkin jo ehdin panikoida, ja toisaalta ajattelin että ehkä pahin aika on takana päin, kunnes kaikki pamahti hetken päästä takaisin.. Muutenki mun oireilut on ollu melkoista vuoristorataa, välillä on päiviä ko ei ole mitään ja sitten taas on päiviä kun ei pysty mitään muuta tekemään ko nukkumaan ja syömään omenoita :D 


Asiasta kukkaruukkuun, mä en oo pitänyt mitään odotus-päiväkirjaa.. Toisaalta nyt jo ruvennut harmittamaan koska niit ois kiva lueskella myöhemmin. Nytteki ois kiva lueskella niit tuntemuksii mitä on ollu ihan alkuviikoilla.. Oon vaan niin huono kirjoittelemaan mitään päiväkirjoja.. Ehkä voisin nyt kuitenkin yrittää.. Ehkä sitä kiittää jonain päivänä :)

 
Cruise: Joo ei mulla ihan noin paljon viikkoja viel ;D Okei no hyvä ja helpottavat kuulla kuitneki että sullakin katoili , en sit ole ainut :)  Tosta päiväkirjasta, siis mä oon aina inhonnu kirjottaa päiväkirjaa ym, en ole koskaan sellasta tehnyt, paitsi viime raskaudessa luin ku joku kirjotti ja ajattelin jospa mäki yrittäisin nii muistaisin jtn seuraavassa raskaudessa( ku siel jsut sanottii et helposti unohtaa millaset oireet sillo oli ja niin mulki vähä käynyt) . Alotin kirjottaa sitä vasta puolessa välissä - rv 30, mut kone hajos niin sinne meni se tiedosto, nyt alotin rv 7 kirjottaa ku oli viel tuoreessa muistissa rv 4 alkaen :P En oo ku vasta yhden kerran kirjottanut mutta pitää tässä kirjoitella näistä tapahtumista/oloista taas.



Hei muuten, tietääkö joku onko iha normaalii jos ala selkää jomottelee? mulla monta päivää jomoillu vähän väliä :O
 
Zibbh: Voimia !!

Pikkus: En voi kuvitellakaan mitä olet kokenut ! Ystäväsi on ollut todella ajattelematon, uskon, että hänkin tajuaa sen ennemmin tai myöhemmin...

Cruise: Mä alotin pitämään päiväkirjaa jo Dpo 9. :D Pakko oli kirjoittaa kaikki ylös, kun tuo pää on niin nopea tyhjenemään ! Haluan antaa päiväkirjan myöhemmin tulevalle tyttärelleni, joka on joskus samassa tilanteessa. Ja myöskin itse tulevia raskauksia ajatellen, saan tietoa sieltä, jotka varmasti olisivat muuten unohtuneet.

Omia kuulumisia: Mä taas täällä ihmettelen liian hyvää oloa! Kaikki kuitenkin ultrassa hyvin, mut ei oo ollu vähään aikaan pahoinvointia. En ole edes kertaakaan oksentanut koko aikana ;o Kuulunkohan minä niihin parin prosentin vähemmistöön, jolla alkuraskaus on suht oireeton !
 
Kiitos kivoista kommenteista joita on mulle kohdistettu! :)) Tsemppaa kyllä tosi paljon.

Kauhean moni puhuu, että oireita kadonnut.. mulla on sam homma, siks varmaan panikoin eilistä ultraa niin paljon, että olin varma keskenmenosta. Toisaalta on kiva olla etää on oikeesti hyvä olla :) mutta kun silti kaipais jotain konkreettista oiretta, kun ei tuo masukaan vielä kasavanu ole paitsi turvotus iltaa kohden, että näyttää rv35 :DD

 
Kohtahan ne oireet suurimmalla osalla katoaakin, kun ensimmäinen kolmannes on takana. Oireetonta toista kolmatta odotellessa... kohta kohta emoticon

Minä en jaksa tätä yökkäilyä ja väsymystä enää.
 
Heippa taasen.

Olen kovasti käynyt lueskelemassa, mutta jotenkin ei ole ollut aikaa kirjoitella. En myökään oikeen jaksa moneen ketjuun kirjoittaa, joten kirjoitan tähän nyt neuvolakuulumisetkin samalla.

Pahoittelut Zibbh! ja voimia. :(

Pikkus: Hurja kokemus sullakin takana. En voi edes kuvitella miten kamalaa tuollainen on, varmaan pahimpia pelkoja joita joutuu kohtaamaan. Minullakin on yksi tuttava jolle on noin käynyt ja kyllä siinä on hankala sanoa yhtään mitään. Ei ole sanoja.

OMA napa:
Eli maanantaina käytiin neuvolassa ja samalla ultrassa ja siellä 1 cm pituinen tyyppi pötkötti ja sydän sykki. Viikkoja ultran mukaan 8+1 tuolloin. Meillä ei tosiaan ultrissa nuukailla ja ensi kerralla katsellaan taas. LA on siis 21.4. Seulontoihin me ei osallistuta muuta kuin rakenneultraan joten ihan basic-jutut käytiin läpi, edellisiä papereita vertaillen. Meillä on kyllä tosi kiva neuvolantäti. Pahoinvointia ei ole paljoakaan kun muistaa syödä usein, mutta tää atooppinen iho on kyllä tuskaa. Nyt on menossa kokeilu ruokavaliolla, josko olisi apua..
 
Täällä on myös yksi joka kärsii atooppisesta ihosta. Tai oikeastaan kaksi, kun mieskin on siitä saanut kärsiä koko ikänsä :(
 
Siilineiti: Aika kivaa, jos neuvolassakin ultraillaan. Pysyy paremmin kärryillä mitä masuun kuuluu. Meidän neuvola oli ainakin niin aataminaikainen mökki, että ihme että siellä oli edes verenpainemittaria ;D

Eevi^: Luulisin, että alaselkäkipu on normaalia. Kun kerran menkkamainen vatsakipukin on normaalia, ja joillainhan koskee menkkojen yhteydessä selkään. Tässä siis minun päätelmäketjuni asiasta :)

Pikkus: Jäätävä vatsan turvotus täälläkin käynnissä koko ajan. Jos ei olisi vaakaa, niin veikkaisin lihoneeni ainakin 5 kiloa viimeisen parin viikon aikana. Onneksi paino on pysynyt samassa.

Omaa: Kävin taas työhaastattelussa. Jos tuo paikka tärppää, niin toivon että maha ei näy vielä piiiitkään aikaan. Tulossa on (jos sinne asti pääsen) vielä nimittäin toinen haastattelukierros testeineen, eli päätös paikan saamisesta kestää vielä ainakin useamman viikon ja mahdollinen aloittaminen sitten vielä taas useamman viikon. Nolottaisi aloittaa uudessa työpaikassa maha pystyssä, vaikkakin, jos näin käy niin eihän sille mitään voi... Hullu tilanne tää, mutta ei voi mitään.

Muuten aika kuluu hitaasti. Oireet on miltei kadonneet, mikä vähän jännittää. Ultra on ensi tiistaina. Sitä odotan innon ja kauhun sekoituksella. Ainakin sitten selviää tämä raskauden oikea kesto, siitä kun ei tähän saakka ole ollut mitään kunnollista varmuutta, kierto kun oli melkoisen pitkä.
 
zibbh: Olen pahoillani! Voimia <3

Pikkus: Kylläpä sä oot kokenut kovia :( yks siskon kaveri kokenut samanlaisen tilanteen, vauva kuoli kohtuun pari viikkoa ennen laskettua aikaa :( on noi niin hurjia kokemuksia, että ei kellekään soisi sellaista, ihan hirveetä jos vielä ystävä ollut noin kamala! olisin itsekin laittanut välit poikki tällaiseen kaveriin. ihmiset on joskus niin ajattelemattomia ja julmia :(

Unelma-Anelma: oon niin kateellinen tosta että oot noin hyvässä kunnossa ja vedät puoli maratoneja :D mä olin joskus ennen esikoista hyvässä juoksukunnossa kans, mut mulla on jotenki jäänyt urheilu tosi paljon esikon synnyttyä. nyt oon päättänyt että toisen lapsen synnyttyä alan taas kuntoielmaan :) tällä hetkellä se tuntuu tosi kaukaselta tän voinnin takia.

oma olo on edelleen kauhee, eilen oli tosin piiitkästä aikaa KOKO päivä oksentamatta, tai aamuyöstä oksensin mut en laske sitä eiliseen päivään :). Nyt tuli vaan flunssa päälle, pitää toivoa et ainakin kuume hellittäis pian. Saikkua jatkettiin. voi kun jaksais touhuta tytön kanssa enemmän...onko teillä kaikilla muuten np-ultrat noin aikasin 11-12rv? mulla vasta 12+5, mietin et onhan toi varmasti ok..??
 
zibbh: en tiedä, vieläkö käyt täällä lukemassa, mutta isot pahoittelut joka tapauksessa! toi on niin väärin. :( miten tuntuu, että noita keskenmenoja on täällä tosi paljon, jos ajattelee että vain 10% todetuista raskauksista päättyisi ennen aikojaan... vai muistanko väärin tuo luvun.

vitsukka830: mulla on np-ultra 12+1, joten ihan normaali on toi sun aikasi mun mielestä! tai se olisi ollut 11+6, mutta jouduin itse vähän siirtää sitä. tosiaan vajaa pari viikkoa siihen on aikaa ja jotenkin on tosi paljon ollut km-pelkoja nyt. kun viimeksi sain km:n 11+0..... ja tavallaan kun on viimeiset viikot, kun se alkuraskauden kehityshäiriöiden vuoksi sieltä tulisi ulos.

varsinkin kun oireet on vähentyneet huomattavasti, kuten monella muullakin täällä, niin sekin aiheuttaa huolta, että onko siellä enää mitään elämää...  pahoinvointi on paljon heikompaa, se hirveä vatsan turvotus on poistunut ja ihan kuin ei enää rinnatkaan olisi yhtä kipeät kuin aiemmin. ihan turhaa tämmöstä ajatella, mutta vaikea välttyä niiltä ajatuksilta.
 
Heipähei kaikille! Olen todella tiiviisti lukenut kuulumisianne ja on ollut ihanaa aina päivän päätteeksi ennen nukkumaanmenoa lueskella ultrakuulumisia sun muita :) Nyt aktivoiduin kirjoittamaan, kun raskausasia on aika pinnalla, kun oma sisko on sairaalassa osastolla supistusten vuoksi, ja la:aan on vielä 6 vkoa...

Zibbhlle suuret pahoittelut :( Ihanaa, että pystyt ajattelemaan asiaa järjellä, se on helpompaa kuin tunteiden syövereissä vellominen. Toki sekin jossakin vaiheessa täytyy käydä läpi. Onneksi kotona on jo pikkupoika, joka on todiste siitä, että raskaus todellakin voi päästä myös loppuun saakka! Kunhan tästä toivutte, niin kovasti tsemppiä uuteen yritykseen!

Pikkus on kokenut kyllä kovia. Aivan uskomatonta, miten ystäväsi suhtautui asiaan!! Ei kai tässä mitkään virstanpylväät tee oloa yhtään sen varmemmaksi, synnytyksessäkin voi tapahtua vaikka mitä... Mutta ehkä se on jokin henkinen helpotus, kun alkaa 20 raskausviikko lähestymään, ainakin minulle. Tuo on varmaan myös pitkälti äidin oman psyykeen suojelua. Mutta on hienoa lukea, kuinka tunnut päässeen asiasta yli ja hyväksyneen tapahtuneen, vaikka eihän se koskaan unohdu vaan sen kanssa oppii elämään. Toivon todella, että tällä kertaa kaikki menee kohdallasi paremmin kuin hyvin :)

Unelma-Anelma, melkoista tuo puolimaraton... En ole pystynyt liikkumaan juuri yhtään koko raskausaikana!! Jospa tämän 1. kolmanneksen jälkeen ällötys ja väsymys häipyis taka-alalle, niin ehtisi keskittymään omaan kehoon. Viime raskaudessa olin kyllä hyvässä kunnosa (vaikkakaan en puolimaratonkunnossa ;))

Siilineiti ja Muikkis, vaikkakaan minua ei vaivaa atooppinen iho vaan muu iho-ongelma, voin kyllä lähettää teille sympatia-ajatuksia. Minulla on HIRVEÄ raskausakne. Se on todella raivostuttavaa. Olen käynyt viimeiset vuoden 1 kk välein kosmetologilla, nyt on ollut pakko tihentää käynnit 2 vkon välein... Iho-ongelmat on ihan peestä.

k_repolainen, minulla on myös rintojen arkuus ja turvotus merkittävästi vähentynyt, joskaan ei hävinnyt. Olen ajatellut sen olevan ihan normaalia. Jospa nämä ikävämmätkin oireet olisivat kohta ohi.

Omaa napaa: Raskaus on mielessä paljon mutta kuitenkin vähän. Puhun siitä todella vähän ja mikä oudointa, vietimme viikko sitten ystävien kanssa iltaa enkä saanut sanottua mitään. En tiedä, minulta kyseltiin vain työkuulumisia, joten en sitten siinä alkanut mitään muuta kertomaankaan... Jotenkin kertominen tuntuu paljon haastavammalta kuin esikoisen kohdalla. Ehkä syynä on se, että itsekin joutaa miettimään asiaa paljon vähemmän ja olen vieläkin aika skeptinen sen suhteen, että kaikki menisi hyvin loppuun saakka. Oletteko muut huomanneet vastaavaa?

Ensi viikolla olen 2 pvää työmatkalla ja torstaina on niskaturvotusultra. Toivon, että kaikki on hyvin, mutta jostain syystä pelkään pahinta huomattavasti enemmän kuin esikoisen kohdalla. En niinkään pelkää, että alkio olisi menehtynyt, vaan pelkään, että niskaturvotusta on paljon tai muita vakavia kehityshäiriöitä. Toisaalta, turhapa tuota on etukäteen murehtia, se selviää viikon päästä...

Rentouttavaa syysviikonloppua kaikille!

PS. Luin ihmeissäni näitä kommentteja, että täällä ei tarpeeksi kommentoida muiden kuulumisia. Joskus aiemminkin, 1-2 kk sitten jotakin meistä vaivasi sama asia. Mulla on varmaan korvien välissä vikaa, kun ainakaan minä en ole kokenut asiaa mitenkään ahdistavana, vaikka ei minunkaan kuulumisia oikein erityisesti kukaan kommentoi. Minusta on mukavaa lukea muiden kuulumsia ja mietteitä ja ajatuksia. Toivoisin, ettei tästä tulisi sellaista paikkaa, ettei uskalla kirjoittaa, jos ei ole listannut lapulle kaikkia nimimerkkejä, joiden asioita pitäisi kommentoida... "Oikeaa" vuorovaikutusta kommentteineen minä haen miehestä ja ystävistä. Älkää pahoittako tästä mieltänne, tämä oli vain minun mielipide.
 
merihevonen: samat fiilikset täällä, just nyt ei huvitakaan kertoa kenellekään tästä, kun odottaa vaan sitä ultraa ihan paiseessa... menin eilen kampaajalle värjäämään hiuksia (vaikka ensin mietin, että uskaltaako sitäkään tehdä....) ja olin aikeissa kertoa sille, että jos se vaikuttaa johonkin, mutta sitten mua ei huvittanutkaan, varsinkin kun siinä oli joku toinen ihminen samaan aikaan asiakkaana. korkeintaan isovanhemmille kiinnostaisi kertoa, mutta jos nyt odottelee vielä vähän aikaa. muutamalla parhaalle ystävälle oon tästä kertonut.

impula: kävin tekee ton, tyttöä näytti mutta mulla on alkanut olla jotenkin poikaolo, vaikka en oikein niin pitkälle meneviä asioita haluaisi edes ajatella vielä. :)

hyvää viikonloppua kaikille ja ottakaahan rennosti! :)
 
Moi kaikki! <3

Täällä kanssa oireet lieventyneet: väsymystä on ihan samanlailla kuin ennenkin mutta rinnat ei ole enää niin arat eikä kuvotusta ole kuin hetkittäin. Oletan kuitenkin että tässä vaiheessa on ihan normaalia jos oireet hälvenee. Tänään siis alkoi 12vko (ts 11+0) vaikka toi tickeri on syystä tai toisesta päivän jäljessä. Np-ultraan silti yli viikko vielä!! Olen silloin 12+4 ja kovasti jännittää... Onnea teille kaikille joilla on tuo ultra takana ja kaikki hienosti, halit!!

Levottomat unet on täälläkin tuttuja. Hirveän värikkäitä ja jotenkin tosi täynnä kaikkea sälää. emoticon Viimeyönä fudasin ukkeliparkaa ihan täysillä kylkeen kun tappelin unessa jonkun kanssa. Ja mä oon siis yleensä niin rauhallinen nukkuja että saatan herätä aamulla samassa asennossa mihin oon nukahtanu, paitsi nyt kun nukahtaminenkin on yhtä myllerrystä levottomien raajojen takia.

Pikkus: Kovia oot käyny läpi, mutta ehkäpä tää lapsonen nyt sitten tulee sitäkin varmemmin kun en millään tahtoisi uskoa että jollekin kävisi noin suuren surun jälkeen uutta surua. Paljon haleja ja jaksamista!! 

Te kaikki joilla on lapsia jo ennestään: Meillä on nyt miehen kaksi lasta edellisestä suhteesta käymässä, 7v ja 5v. Nyt kun on niiden touhuja jonkin aikaa vierestä seuraillut (ne tulee aina sillointällöin koko v-lopuksi, epäsäännöllisen säännöllisesti riippuen onko mies duunissa tms) niin olen alkanut miettimään joudunko ihan täysin lopulta hylkäämään ne käsitykset perhe-elämästä mitä mulla nyt on. Ne on esimerkiksi ihan sairaan nirsoja, ja äskenkin vaikka tehtiin tosi hyvää makkarakeittoa niin uppos taas tyyliin vaan pari lusikallista. Pöydän ääressä ei malteta istua ja sotku ja meteli on välillä jotakin ihan käsittämätöntä. Mitä ne mun "illuussiot" sitten on?? No jotain sellaista mitä lukee vaikka Vauva-lehdestä että koko perhe aterioi ihanasti pöydän ääressä ja muksu syö kiltisti melkeen mitä vaan, ja sitten koko perhe ihanasti ja iloisesti leikkii ja ulkoilee ym. Mä perustan noita haaveita sille millaista oli mun omassa perheessä ja mitä oon lukenut. Oon yksinhuoltajaäidin ainoa tytär ja olin lapsena hirveen ujo ja kiltti. Mutta kertokaa omia kokemuksia, ja vaikka myös vinkkejä tulevaa varten. emoticon Toivottavasti ette pidä mua ihan höperönä vaikka maalailenkin varmaan aika mahdottomia pilvilinnoja. Oon jo tiedostanu et tuun varmaan putoon aika korkeelta ja kovaa, heh... Tiedän myös millainen äiti mä tahtoisin olla, vaan taidan joutua siitäkin karsimaan. Kun jo nyt ziigailee täällä kämpässä ympärilleen niin kirpaisee sydämestä: ei ole enää kaikki ojennuksessa niinkuin ennen plussaamista, kun jaksoin joka päivä sytytellä tuoksulyhtyjäkin peittään kissojen laatikon hajuja. Mut kun veto on vaan niiiiin veks ja väsymyksen määrä ilmeisesti vakio. 

Tytön nimi päätettiin ihanassa yhteisymmärryksessä eilen kauppareissulla himaan, jeii! emoticon  Pojan nimi onkin sit jotenkin vaikeampi juttu, mut onneksi täs on viel reilusti aikaa. Mitkä asiat teille merkitsee nimen päättämisessä? Jos on aikaisempia lapsia niin meneekö jonkun teeman mukaan? Etittekö jotain erikoista vai onko tärkeintä et kuulostaa nätiltä? Mulle merkitsee se, että se kuulostaa kauniilta ja mielellään sais olla jokin merkitys kanssa. Esim. mun oikea nimi merkitsee ruhtinatarta. Sittemmin oon poistanut siitä yhden kirjaimen että tuntuis enemmän omalta. 

Nyt on kyllä ihmeen ja ihanan hiljaista, kissatkin nukkuu jalkopäässä ja ulkona ropisee suloinen syyssade. Mukavaa syksyn alkua mammat! <3
 
Impula10: Katsoin joo ton ja viime raskaudessakin, viime raskauden mukaan olisi tullut poika mutta tyttö tuli, nyt tuola lukee että tyttö tulis mutta mulla on aika poika olo
 

Namida kirjoitti:

 Mitkä asiat teille merkitsee nimen päättämisessä? Jos on aikaisempia lapsia niin meneekö jonkun teeman mukaan? Etittekö jotain erikoista vai onko tärkeintä et kuulostaa nätiltä? Mulle merkitsee se, että se kuulostaa kauniilta ja mielellään sais olla jokin merkitys kanssa. Esim. mun oikea nimi merkitsee ruhtinatarta. Sittemmin oon poistanut siitä yhden kirjaimen että tuntuis enemmän omalta. 

Mulle on tärkeää ettei olis iha kaikista tavallisin tai ylesin nimi, ada oli viime 2011 vuonna 5 yleisin nimi mitä oli annettu, mutta enpä tuota tiennyt taino oikeastaan Aada, me annettiin siks yhdellä a:lla että se olis viel vähemmän yleisempi :D en kuitenkaan halua mitään harvinaisuus outoja nimiä. Kuha nimi kuulosta nätiltä. Adan kolmas nimi no turkkilainen nimi koska isän isä on tukkilainen, nimi tarkoittaa oikeutta. Nimi kuulosti nätiltä ja tarkoitti hyvää asiaa :) jos saan toisen tytön toden näkösesti haluan 3 kirjaimisen nimen, jos pojan niin max 4 kirjainta :P
 
Minniäinen: Jos saat sen paikan, niin aiotko pitää raskauden koko koeajan salassa vai miten?
Itse plussasin samalla viikolla, kun aloitin työt uudessa duunissa ja koeaika loppuu vasta joulukuun puolivälissä, joten ei ole mitään tsäänssejä pitää asiaa salassa. Enkä halua kulkea maha pystyssä ja kuitenkaan olla kertomatta asiasta, vaikka kaikki sen jo näkee. Aion siis ottaa riskin jossain vaiheessa ja kertoa. Mutta kiusallista on, että tällä hetkellä siellä keskustellaan jo mun vastuualueen kasvattamisesta ja mun kiinnostuksesta ottaa jo isompi tehtäväkenttä, kuin mitä alunperin piti. Ja paljon on tulossa vielä muutoksia ja kivojakin juttuja. Jossain vaiheessa täytyy sitten vaan ottaa asia esille.. Jännittää jo valmiiksi se keskustelu.
 
Noista nimistä. Jotkut lapset saavat erikoisia nimiä.
Vaikka en mäkään ihan sitä yleisintä nimeä lapselleni antaisi, mutta kuitenkin ihan 'normaalin' rajoissa. Ehkä erikoisimpia mitä olen kuullut tuttavapiirissä annettavan lapsille nimeksi, on Ukko, Alviida, Ciara. Vaikka toki jokainen saa anta lapselleen ihan sellaisen nimen kuin itse haluaa, nämä oli vain minun mielipiteitä :) Eikä tarkoitus ole missään nimessä vähätellä tai haukkua ketään!
Mutta yksi ihanimmista pojan nimistä mitä olen milloinkaan kuulut, on Noel!
Itse pidän nimestä näin jouluihmisenä :)

Miten se sitten menee noissa työjutuissa, että jos ei ole vakituistettu (vai vakinaistettu, kummin se nyt on :D) ennen raskaaksi tuloa.
Voiko työnantaja olla antamatta henkilölle sitä paikkaa? Mä en ole näistä ihan niin hirveen kärryillä ja ihan siksi kyselen :) Itsellä on onneksi siinä mielessä asiat hyvin, että kerkesin olemaan reilunvuoden samassa työpaikassa, ennen raskaaksi tuloa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top