Helou kaikille, pitkästä aikaa!! <3
En ole kirjoitellut tänne muutamiin päiviin nyt ollenkaan. Mullakin oli parisuhde kriisissä, ja jotenkin tuntui kauhean surulliselta lukea juttuja supersympaattisista puolisoista... Meillä siis tilanne on se, että about samaan aikaan kun plussasin niin aviomies päätti lopettaa mielialalääkkeet. Siitä seurasi suhteellisen nopeasti se, että päivä päivältä mies muuttui etäisemmäksi. Siihen päälle omat kilahtelut/itkupotkuraivarit tässä hormoonihässäkässä niin tunnelma oli etenkin mun omassa pienessä päässä suhteellisen synkkä pitkän aikaa. Olin ties kuinka monesti ottamassa avioeroa (yön pimeinä tunteina omissa ajatuksissa kun levottomat jalat valvotti). Riidat jotka oli ennen plussaa erittäin harvinaisia alkoi nekin yleistymään ja sitä rataa. Mutta, sitten viimeviikolla mies romahti siihen malliin ettei päässyt enää duuniinkaan ja jäi himaan, ja siitä alkoi meillä nousukausi pikkuhiljaa, kun mies oli läsnä enemmän kuin aikoihin. Saatiin pari pv sitten puhuttua vihdoinkin asiat ihan kunnolla halki ja nyt uskoin vihdoin, että se rakastaa mua siitä huolimatta ettei tule aina hellyydellä niin huomioineeksi, kun silläkin on ollut huono olla kaikin tavoin. Maanantaina se lähtee taas duuniin ja meinaa vissiin aloittaa toistaiseksi ne mielialalääkkeet uudestaan. Lopettaa ne sitten kun aika on parempi. Nyt se lähti morjestaan yhtä ystävää stadiin, jää sinne yöksi, ja tää mamma meinaa nauttia ylhäisestä yksinäisyydestä omenaviinereiden, teen ja kissojen sekä telkkarin/hyvän kirjan ääressä.
Oireet olleet vähenemään päin, ja siitä huolimatta että meinaan alkaa siitä stressaamaan, koitan ajatella että ehkä se kuuluu asiaan kun enää huimat pari viikkoa siihen kun ylitetään tuo riskiraja vihdoin ja viimein! Jeii! Ultraan pääsen kuitenkin vasta 25.9 ja siihen on jonkin verran aikaa...
Piiku ja muut: itse olen jostain lukenut että vuoto kuukautisten aikaan voi olla ihan normaalia. Ja muutenkin vuoto sillointällöin. Jossei ole kauheita kipuja niin ehkä ja toivottavasti kyse ei ole mistään vakavasta. Ja Piikulle vielä kiitokset myötäelämisestä ja sympatiasta.
Ruokavaliosta sen verran, että itse olen ainakin juonut teetä ja maustanut ruokaa basilikoilla tms yrteillä siinä missä ennenkin. En nyt menisi mitään maksaa ja lohta syömään tyyliin joka päivä, mutta kun olen muutenkin helposti stressaavaa sorttia niin tulisin hulluksi jos alkaisin noita ruokajuttuja vahtimaan silmä kovana. Mutta syön kyllä hedelmiä päivittäin ja katson sillä tavalla mitä suuhuni pistän että yritän syödä monipuolisesti. Syön myös lisävitskuja, foolihappoa ja D:tä.
Eeville vielä sen verran, että juurikin tän Vau.fi:n psykologi vastaili jollekin täällä, ettei raskaana ollessa kannata tehdä mitään kovasti ratkaisevia päätöksiä kun tunteet on niin pinnassa ja pinna tiukalla etc. Mitä teille kuuluu tällä hetkellä, onko asiat menneet parempaan suuntaan? Ja kamalasti toivon sulle tsemppiä ja jaksamista. Voimahalit!
Voi olla, etten oikein osannut ilmaista sitä mitä tarkoitus.
