Meille kans tuli aikalailla yllätyksenä tää raskaus. Vaikka jossain vaiheessa puhuttiin, että tulee jos tulee, mutta tilanne oli tällä hetkellä niin monimutkanen, ettei välttämättä ois toivonu lasta aivan tämmöseen tilanteeseen, mutta alkujärkytyksen jälkeen vauva on todellakin odotettu! :)
Olen kans miettinyt tuota, että uskaltaako hiuksia värjätä vai ei. Hirvee juurikasvu loistaa, vaan ei tällä ololla oo ollu innostustakaan alkaa värjäämään hiuksia tai muutenkaan tää olo ei oo mitenkään hehkeä, nii jääny sitte melkein kokonaan ihtensä ehostaminen ja huolta pitäminen. Kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa tai kykene. Ja kotona kuitenkin olen neljän seinän sisällä vankina, niin samapa tuo minkä näkösenä täällä hiihtelee :D
Mutta kampaamossa laitettuja raitoja olen miettinyt, että vois olla turvallisempi vaihtoehto.. ja mulle riittäis ne pelkät raidatki tasoittamaan tuota juurikasvua. Mutta saas nyt nähä, että mitä sitä tekee..
Pyysin äitiä käymään apteekissa ostamassa B6-vitamiinia, jos se helpottais tähän pahoinvointiin. Samalla se oli ostanut pahoinvointirannekkeet ja nyt niitä kokeilen. En osaa vielä sanoa, että onko mitään apua. Meinasin aamulla jo soittaa terveyskeskukseen, et tiputukseen on päästävä, ei tätä oloa kestä pirukaan. Varmaan kärsin nestevajauksesta :(
Mutta päätin vielä yrittää, et jos nämä rannekkeet auttaa ja se vitamiini. Loppuvkosta sitten lääkäriin, jos ei ole olo helpottanut.
Mammavaatteita en ole vielä ostellut, mutta omat housut kyllä ahistaa, ettei niitä pysty pitämään. Sukkahousut ja tunika ollu nyt päällä. Kyllähän tuo alkaa jo pientä vauvamasua näkymään, että varmaan kohta puolin on lähettävä ihan ostoksillekin :)
Eevi: Tsemppiä! Rohkeasti vaan soitat neuvolaan, kyllä ne asiat järjestyy. Ja ei todellakaan tarvitse kestää neuvolatätiä, joka on tökerö, sitten vaihtoon vaan! Mulla itellä kans pelotti hirveesti kertoa äidille raskaudesta, meilläkin kun tämä tilanne on hiukan omalaatuinen miehen kanssa, mutta hyvin siitäkin loppujen lopuksi selvittiin. Nyt pelottaa, että miten kerron asiasta veljelleni, koska se ei varmasti ole tyytyväinen asiasta. Mutta jonain päivänä se on tehtävä ja uskon, että ei se maata kaada. Harmihan se on, että joutuu näin iloisen asian kertomista pelätä, mutta aina ei voi kaikkia miellyttää. Minun elämä, eikä muilla ole siihen nokan koputtamista! Joten rohkeutta Eevi meille molemmille! :)