Syyskuun supatukset

ReginaVeritas

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2014
Jaa! Se on syyskuu! :)

Täällä on nyt flunssasta jo melkein kokonaan toivuttu ja omakin suu alkaa parantua pikkuhiljaa. Nyt lyö jotenkin tyhjää, enkä osaa mitään fiksua sitten kertoakaan. :D
 
Voi ei, kun luin otsikon nopeasti, luin "syyskuun supistukset" :confused::grin
 
Minä, teekuppi ja hiljaisuus -ja iso pulla :wink Olipa mukava käydä pitkästä aikaa lukaisemassa läpi elokuun jutut. Tykkään kovasti alkusyksystä ja odotan jo sellaisia ihania kuulaita, vilpoisia syyspäiviä. Olen ReginaVeritaksen kanssa monessa asiassa samaa mieltä syksyn hyvistä puolista.

Meillä on ollut melkoista haipakkaa sitten koulujen alun ja harrastusten kanssa. Pienimmät ovat kulkeneet sujuvasti menossa mukana. Neiti oivalsi vihdoin ryömimistekniikan ja pääsee nyt siis pakittamisen lisäksi myös eteenpäin. Huh, mikä helpotus äidille. Pääsee nyt asioiden/esineiden luokse, eikä vain loittone niistä :D

Yöt ovat olleet vähän levottomampia viime aikoina. En usko vielä hampaiden tulemiseen, vaan luulen tuon liikkeelle lähdön olevan suurin syy. Sängystä neidin löytää milloin mistäkin asennosta, jalat pinnasängyn pinnojen välistä roikkuvina. Sellaista mylläystä sängyssä harrastetaan, ettei reunapehmusteet paljon pysy paikoillaan. Mites teillä yöt sujuvat?

Mmaljo
puhui muskarin alkamisesta. Itse olen käynyt muskarissa esikoisen ja kolmannen kanssa. Muskareista on kyllä jäänyt vain hyviä kokemuksia. Tosin meillä on ollut aika vilkkaita poikia, joiden kanssa on ollut vaikea pysyä paikoillaan. Nyt syksyllä ajattelin lähteä pienten kanssa seurakunnan perhekerhoon, joka alkaa ensi viikolla. Varmasti ihan mukavaa vaihtelua joka-aamuisen puistoilun rinnalle.

Neulominen on kyllä tosi terapeuttista. Itse en ole uskaltanut ryhtyä kuin pienempien töiden tekoon. Villasukat, kaulaliinat, lapaset, säärystimet jne. onnistuvat ihan hyvin. Nytkin on langat odottamassa, mutta tuntuu, ettei ehdi aloittaa työtä. Muutenkin meinaa ahdistaa tällä hetkellä se, että miljoona asiaa on tekemättä, muttei oikein tiedä, mistä aloittaa. Siivoamista inhoan yli kaiken, mutta silti yritän hoitaa sen viikottain. Siivoamisinhooni vaikuttaa kyllä paljon se, että siivouksen jälkeen meillä on siistiä ehkäpä yksi päivä, jos sitäkään. Nauroin juuri Kodin Kuvalehden kannen otsikolle, jossa luki "Mikä avuksi siivousneuroosiin?" Joo, ei löydy meidän talosta tuollaisen neuroosin omaavia potilaita :) Löytyykös helmimammoista innokkaita siivoajia?
 
oon huomannut että lapsen myötä oon onnistunut hieman hellittämään järjestelyn tarvettani. ei nyt varsinaisesti mitään siivousneuroosia ole koskaan ollut, kaukana siitä, mutta kaaoksen sietämiskyky on selkeästi parempi tätä nykyä.

joka aamu - välillä illallakin, on pakko kuitenkin imuroida koko talo, kun tuo mönkijäinen vuorautuu muuten karvoihin. mutta motivaatio suursiivoukseen on täysi nolla nyt kun tietää, että ollaan lähdössä tästä asunnosta pois remontin alta.

oon kerran käynyt kylässä siivousneurootikon luona eikä meistä tosiaan voi puhua samassa lauseessa :)
 
Meillä iski ensin muhun tää syysflunssa, joka olikin sitten muodostanut poskiontelotulehduksen ja maanantaina sain lääkkeet, no sitten eilen ensin päivän poika aivasteli silloin tällöin ja sitten nukkumaan mennessä meni ihan tukkoon :sad001 ja ei meillä tietenkään kotona ole nyt mitään sumutteita, että imurilla oon yrittäny imasta nenän tyhjäksi, mutta kun toinen ei tykkää toimeenpiteestä yhtään :sad001 yöllä laitoin varuiksi 12 aikan supon (meillä on vaan noita lievempiä suppoja ja poika varmaan mennyt yli jo sen 9 kilon :D) ja annoin lohtumaitoa kun toinen oli ihan surkeena ja sitten nukkuikin parilla kylkikääntöheräämisellä viiteen saakka, jolloin sitten taas juotiin maitoa. Laitoin uudelleen myös supon siinä viiden jälkeen ja sit taas nukuttiin puol kymmeneen asti jolloin sitten noustiin ylös.

No onneks isi tuo sitten töistä tullessaan jotain.. Tippoja ei vissiin enää tarvi et voi olla esim. sitä merisuolasumutetta? ja sit luin jostain snifferistä, missä idea on sama kuin vicks-salvassa, mutta sopii noille pienemmillekin, onko hyvää, ootteko kokeillu? :) ja meillä ei toimi sitten noi sipulin silppuamiset, kun tää mamma ei voi olla samassa huoneessa sipulin kanssa ilman itkua saati sitten et voisin nukkua samassa huoneessa :D

Nyt jää sitten toinen muskari kerta väliin, mennään ensi viikolla sitten. Siellä oli kyllä kivaa molempien mielestä :) Tekis myös mieli mennä joskus tonne Porin uuteen uimahalliin missä on kuulemma hyvät puitteet vauvojen kanssa uintiin :) Kai sinne voi mennä tuon ikäisen kanssa jo ilman, että on missään vauvauinnissa? :)

Niin juu, itse täytän ensi viikolla 25 ja suunnitelmissa olis nyt lauantaina pitää juhlat, mihin on nyt sitten jo kaikki vieraat kutsuttu ja tulossa ja palju vuokrattu.. Että tarvii nyt toivoa, että pojalle ei tosta pahempaa kehity, kun on mummulle menossa yöksi :) Toki ei onneks oo pitkä matka, et tarpeen vaatiessa on nopeestikin siellä. Mut toivotaan nyt et menee nopeesti ohi. Ei se ristiäistenkään aikainen flunssa onneks kestänyt kauaa ja ei pojalla nyt varsinaisesti ole kuumettakaan noussut.

Noi yölliset supotkin saatto helpottaa uneen silläkin kantilla kun hampaita tehdään lujaa. Nyt jo 4 hammasta ja kaikki alhaalla kauniissa rivissä :D Yläikenet turvoksissa ja punoittaa. Niistä varmaan johtu jo edellisten öiden levottomuus ennen tätä tukkoisuutta.

Täällä ei vielä olla keksitty, miten pääsee eteenpäin. Pääsee kyllä jotenkin tuollaisella aaltoliikkeellä eteenpäin jos oikein tahtoo jotain edessäolevaa, mutta lähinnä kieritään kohteen luo :D yrittää myös välillä mennä sellaiseen ns. karhunkävelyasentoon toisinaan ja jos tuen käsistä niin ns. seisoo itse melko tukevastikin. En siis pidä käsiä ylhäällä vaan Akselin rinnan korkeudella ja poika pitää tukea niistä ja seisoo. Se on hirmuhauskaa pojasta! :D

No tulipas nyt romaani, kun en ole taas hetkeen jaksanut kirjoitella :)
 
mmaljo, onnea!

meilläkin poika inhoaa sitä nenäniistäjää. suolatippoja oon laittanut yksinäänkin avaamaan ja kostuttamaan limakalvoja, kun ovat niin ohukaiset vielä pienillä. mun mielestä se on ihan hirveen tuntusta kun flunssassa on limakalvot kuivana ja niitä polttelee, hyi olkoon!

viimeksi pojan ollessa flunssassa tyhjennettiin nenää suihkun höyryn avulla, aamuisin heti ensimmäisenä suihkuun kun herätessä oli niin tukossa ja illalla viimeisenä iltatoimena helpottaan nukahtamista.

mentiin suihkukaappiin ilkosillaan vauvan kanssa hengailleen, ei välttis tarvi ees kastella vauvaa suihkun alla, mutta jos alkoi jo suihkussa nenä tyhjentyä niin vedellä on helppoa pestä pois, ettei paperi hankaa ärtynyttä ihoa. höyry helpottaa muutenkin hetkellisesti flunssaisena oloa. sitä limaa tuli niin jäätävät määrät ettei voi kuin ihmetellä, mihin sitä tuon kokoisessa ihmisessä mahtuu!

äiti kertoi että mun ollessa vauvana flunssassa, hän keitti vettä ja levitti ison pöytäliinan pienen pöydän päälle ja meni sinne alle mun ja höyryävän vesikattilan kanssa hengaamaan, toimii sekin.

toivottavasti paranee pikkumies pian, se on niin kurjaa vierestä katsoa kun toisella on vaikea olla.
 
Heissan taas pitkästä aikaa. Aika on mennyt todella vauhdikkaasti. Elokuu meni lomaillessa, viikon olimme Virossa ja viikon verran roadtripillä ympäri Suomea. Terveinä olemme olleet. Mulla alkoi koulukin jo parisen viikkoa sitten ja jouluun asti on aika hektistä, kun on kursseja, harjoittelua yms.
 
Meidän iso poika on ruvennut käymään potalla. Ja lähes joka kerta pissa vielä tuleekin pottaan. Sitten sitä ihmetellään yhdessä ja ekoina kertoina on pitäny jättää pissa pottaan, jotta iskäkin näkee, että "saalista" on saatu :wink Ollaan nyt melkein viikon verran pari kertaa päivässä istuttu potalle ja ihan mielellään poika siinä istua kököttää.
 
ohhoh, mie en ole edes ajatellut vielä mitään pottahommia! varmaan mainio se poika siinä potalla :D

roadtrip ympäri Suomea kelpais mullekin. ois ihanaa tutustuttaa toisiinsa muualla asuvat kaverit ja pieni herra.

meillä poika ojensi eilen ensimmäisen kerran tavaroita muille. ensin aamulla työnsi helistimen koiran kuonon eteen, mutta sitä en ois ilman myöhempiä tapahtumia edes noteerannut varsinaisena ojentamisena, menin väliin siksi kun vuorotellen nuolivat sitä :p

myöhemmin poika ojensi kurkkuviipaleen syöttötuolista, senkin koiralle nuoltavaksi ja taas omaan suuhun, yäk. vaan kun kurkku putosikin maahan ja koira söi sen kokonaan, pääsi kammottava parku. mua huvitti

illalla hän ojensi isälleen purulelun ja viimein lopulta raahasi sen mukanaan ja ojensi mullekin.

muutamat viime päivät täällä ollaan harjoiteltu polvillaan seisomista käsiin tukeutuen ja siinä sitä hytkytään ja polvilla notkutaan ylös alas kunnes mennään mukkelis makkelis ja eikun uudestaan, omat treenit tyypillä menossa

äiti sen sijaan ilmoittautui joogakurssille toivoen että entinen notkeus olisi vielä joskus tätä päivää
 
Ihana miten täällä kehitytään! :) Meillä ei vielä ihan omin avuin istuta, niin pottailuharjottelut ei vielä onnistuisi. Mutta eipä ole pottaakaan. :p Polvillaan (tai no, kontallaan siis) heilutaan samalla tavalla kuin mitä blaueblumme kuvaili. Ihanaa nuo ojentelut, varsinkin tuo kurkku. :love2 En ole tajunnutkaan sellaista odottaa ja tarkkailla.

Oon itte jotenkin ihan jäljessä ajasta. Mulla on ollut pöydällä lasku, jossa on eräpäivä 17.9. ja oon aatellu koko ajan, että siihen nyt on vielä ainakin 10 päivää aikaa. Eilen katoin, että hupsista, sehän on nyt!
 
niin, kohtahan se jo on lokakuu.. minä olen alkanut jo miettiä talvea. odotan ensimmäistä joulua pojan kanssa. pääsemme minunkin sukulaisten luokse käymään ilman sitä ainaista kiirettä jonnekin, niin että kaikki on varmasti kotona

appiukko toi pojalle pikkuriikkiset siniset karhun sukset tässä yksi päivä :D hieman innoissaan jo odottaa pikkuhiihtäjää, jos tuo nyt ensin oppisi kävelemään :)

otin selvää niistä muskarijutuista, kun täällä niin moni on niistä puhunut. naapurikylässä on kansalaisopiston järjestämiä musiikkikerhoja, mutta ne on 2013 ja siitä taaksepäin syntyneille. ehkä ensi vuonna sitten mekin mennään muskarin menoa katsomaan :)

kyllähän ne vanhemmat kuskaa vanhempiakin lapsia sinne harrastuksiin viikottain. vauvauintia mies olisi halunnut pojan kanssa kokeilla mutta lähimpään vauvauintipaikkaan on jo 80 km niin se sai jäädä
 
täällä otetaan nyt ensimmäisiä konttausliikkeitä sängyllä, lattialla ryömitään edelleen. poika osaa nousta polvilleen sohvaa vasten, ja lelulaatikosta käydään itse hakemassa mieluinen kirja tai lelu samalla tyylillä, välillä jalat suorinakin. äidin sydäntä lämmittää kun se niin usein on kirja :)
nyt pojalle voi jo lukea joitain lyhyitä tarinoita niin että rauhoittuu syliin kuuntelemaan ja katsomaan kuvia.

on vaan niin hurjan näköistä kun yhdellä kädellä jätkä pitelee laatikon reunasta ja toisella tonkii tavaroita, jalat tutisten. kivaa on myös seisoa sohvan selkänojaa vasten, mutta siitä päädytään yleensä pyllähtämään äidin syliin.

ollaan nyt kotiuduttu tänne mökkiin ja poika ei ole ollut milläsinkään. koira on kyllä ollut hieman surkeana. ensitöikseen poika irroitti suihkun lattiakaivosta ritilän ja lähti kiikuttamaan sitä saunaan. taitaa olla vaan mielissään paikan vaihdoksesta kun tuli uutta tutkittavaa :)

meillä tippuu jo lehtiä puista ja yöt on kylmiä, tähtikirkkaita. hienoja revontuliakin näkyy kun koiran kanssa karataan öisin pihalle
 
Meilläkin on otettu muutamia konttausaskeleita eteenpäin. Istuminen on neidin mielestä tylsää, nyt suurinta huvia on seisominen! :D Seisominen tukea vasten onnistuu hienosti ja kova on yritys päästä itse nousemaan ylös. Häitä suunnitellaan kovasti myös, meidän häitä juhlitaan elokuussa 2015 :) Tänään ollut sateinen päivä. Päivä meni koululla ja vauvauinnissakin käytiin. Torstaina pitäisi muutamaksi tunniksi mennä koululle, mutta muuten vapaata. Ens viikolla sitten onkin aika härdelli, kun harjoittelu alkaa maanantaina ja se viekin sitten nekin vähät vapaapäivät mitä muulta koulunkäynniltä jää. Mut kunhan tästä syksystä selviää, niin sit helpottaa.
 
Voi eiiii! Täällä ei enää suostuta olemaan vaipanvaihdossa selällään, vaikka mitä yrittäisi. Kyllähän nuo pissavaipat vielä jotenkin saa vaihdettua mahallaankin olevalle pojalle, mutta kauhulla odotan seuraavaa kakkavaippaa.. :confused5
 
Jospa nyt jaksaisin tännekin kirjoittaa?

On ollut elämä viimeaikoina vähän turhan tapahtumarikasta... Ensin podin sitä hammasta, sitten sairastettiin vuorotellen jokainen. Kun olin itse ihan pahimmassa flunssassa, kuoli rakkaan kummitädin elämänkumppani. Kummitäti on jo vanha ja sairas, on romahtanut tuosta menetyksestä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itselle taas kummitädin huono kunto ottaa niin koville, että nyt ensimmäistä kertaa puhun koko asiasta kellekään muulle, kun miehelleni...

Neiti ryömii kuin mikäkin ja onkin saanut uuden lempinimen: Super-Mönki. Tai oikeastaan Super-Mönki taitaa olla neidin supermönkimis-taidon omaava alter ego, joka käyttää taitojaan eniten silloin, kun isi ei ole kotona ja äidille on kädet täynnä esimerkiksi ruuanlaittoa. Super-Mönki iskee myös harmittavan usein silloin, kun pitäisi rauhoittua tissille tai nukkumaan.

Mitähän muuta? Sormiruokailua, kissojen häntien vetämistä (ihme kyllä, kissat suhtautuvat tähän tyynesti!), vauvatreffailua. Kovasti välillä hakeudutaan konttaussentoon, mutta ei vielä varmaan hetkeen kontata. Harjoitellaan myös mukista juomista. Muuten menisi hyvin, mutta kun se on niin hauskaa, että innostus hieman häiritsee.

Meille saapui viikonloppuna kolme 90x200 patjaa korvaamaan sängyn! Perhepeti on niin mahtava juttu meillä, että päätettiin tehdä se vielä paremmaksi kaikille. :wink Nyt on enemmän tilaa ja turvallisempaa, kun neiti liikkuu jo niin paljon.
 
osanotot Reginalle kummitädin puolisosta.

panda, minä vaihdan vaipan sylissä kun ei siitä tule mitään muuten. pukemisestakin on meillä tullut tätä nykyä aivan kamalaa, kun jätkä vetää itsensä mutkalle ja rimpuilee kaikilla jäsenillään joka suuntaan.

tuosta nokkamukista tuli mieleen, että meillä poika viestii janostaan samalla eleellä kuin väsymyksestään; hieromalla kasvojaan! hän kai yhdistää sen siihen että aina kun laitetaan nukkumaan, niin saadan tissiä ja silloin ei ole jano. nykyään syödessä ilmaisee hieromalla milloin on aika hörpätä mukista, ja hörpyn jälkeen syöminen jatkuu

meilläkin oli kotona melkoista pesän rakennusta sen sängyn kanssa, kun piti rakentaa pehmustetut reunat parisänky-sivuvaunuyhdistelmään. nyt täällä mökissä on niin pieni makkari että kolmella sivulla on seinä vastassa, eikä sinne mitään pinnasänkyä mahtuisi, niin ollaan taas puhtaasti perhepedissä.

meillä on matkasänkykin pojalle hommattu, mutta ei sekään mahdu mihinkään täällä :D minä olen tyytyväinen kun on niin vähän siivottavaa ja tavaroita, mutta miestä tämä ahtaus taitaa hieman ahdistaa. kaikelle pitää kuitenkin olla tietty paikka ja niistä täytyy pitää kiinni, ettei kaaos yllätä.

yksi ystävä joka kävi tässä, totesi että on ihan mun näköinen mökki, tiiltä ja puuta. jos tässä olis enemmän varasto- ja kaappitilaa niin voisin ihan hyvin jäädä tähän pysyvästi.

mun mielestä suuri neliömäärä asunnossa on aivan yliarvostettua, ainakin näin pienelle perheelle
 
Nyt on pää hieman sekaisin :) Lumi taitaa saada pikkusiskon tai pikkuveljen. Plussa pärähti, täytyy vielä ootella josko vahvistuu mut ei oo menkkoja näkyny eikä kuulunu. La menis näillä näkymin touko-kesäkuun vaihteeseen.
 
ooh, ihanaa! :D

(just äsken perhekahvilassa pidättelin kyyneleitä pikkuvauvoja katsellessa)
 
Akselilla on jo 8 hammasta o.O 4 ylhääl ja 4 alhaal. Ei ihme että on ollut vähän levottomia öitä :D ja kasvatti viimiset 5 sillai 3 viikon sisään o.O
 
Kovasti onnea sadetar!!! Olipa ihana uutinen. Täältäkin ryhmästä osa näyttää lähtevän seuraavalle kierrokselle. Oikein paljon onnea matkaan.

ReginaVeritakselle voimia rankkoihin hetkiin.

Onpas mmaljon Akselille tullut jo hurja määrä hampaita. Teillä taitaa olla kaikki hampaat suussa siinä vaiheessa, kun meidän neidille tulee ensimmäinen :)

Flunssaa tuntuu olevan kovasti liikkeellä. Mekin taidettiin sellainen pöpö napata matkaan tällä viikolla perhekerhosta. No, yksi päivä oli kuumetta ja nyt sitten nuha ja yskä jäljellä. Meillä sairastuvalla oli 4/6 porukasta. Onneksi itse olen ainakin vielä pysynyt terveenä.

Minä mennä täräytin päivähoitohakemuksen kuluneella viikolla. Hain ensi elokuusta lähtien päiväkotipaikkaa yksityisestä päiväkodista ja sain jo vastauksen, että paikat pienille järjestyvät hyvin todennäköisesti. Ihanaa, että voin nyt nauttia loppuajan kotonaolosta ilman, että vatvon koko ajan haenko ryhmikseen, perhepäivähoitoon vai päiväkotiin. Piste.
 
Takaisin
Top