Syyskuun sepostukset

Myönnän posket punoittaen, että mie myös lykkäsin kaks Panda-lakupussia sairaalakassiin kun sitä tänään pakkasin. emoticon (Siksi kaks kun ne oli plussa-tarjouksessa:D Ja ukkeli saa sitte tuoda mulle suklaata ja muuta herkkua mitä sattuu tekemään mieli;) )
 
Mä oon saanu vasta listaa kasattua tavaroista mitä pakkaan ittelleni mukaan. Tai ostin tänää shampoota ja hoitoainetta ja hammastahnaa ihan vaan sitä varten, että saan pakattua ittelleni mukaa ne, mutta tuossahan ne vielä odottaa kassiin pääsyä :D Herkkuja en ollukkaa ees miettiny, ennenku nyt kun luin noita teijän juttuja .. ehkä se mies saa tuoda sitten jos oikein rupee tekemää mieli.
Pikkusen osalta kassi alkaa olemaan valmis, vielä mietin noita päällysvaatteita hieman, mutta se voi olla, että näillä mennään mitä on pakattu jo.

Mulla ei oo tota pissinkarkailua ollu ollenkaa vielä tähän mennessä *koputtaa puuta* ja siis toivottavasti ei tulekkaan.

Tänää ja eilee on tullu suht napakoita suppareita, ei kuitenkaan kipeitä vielä , mutta sen oon huomannu tässä, että pikkunen ei vissiinkää niistä oikein välitä, koska jokasen jälkeen alkaa hirmunen mylläys mahassa :D varsinkin jalat vispailee minne sattuu <3
 
Tuosta tutista ni mä en ees muistanu hommata sellasta ku sairaalan lähin.  Sairaalassa on omat tutit,ku oli meiänki tytölle pukattu sellanen suuhun jossain välis :)  mulla jäi se kokonaan käyttämättä ku lähettiin sairaalast et sitte ku parin viikon päästä yritin antaa ni ei koskaan kelvannukkaan enää. Hyvin meillä ainaski pärjättii ilman tuttia ja vissiin ei tuu nii helposti korvatulehduksiakaan jatkossa jossei sitä käytä. :)
 
Tutittomuudesta voi olla sekin hyöty, että vauva imee rinnasta paremmin. Jos ensimmäinen kuukausi ollaan tutitta niin se vaikuttaa kuulemma huomattavasti noihin imetysasioihin (tästä oli joku nyrkkisääntö jossain, mutten nyt muista miten se meni).
Kyllä mie kokisin jollain lailla epäonnistuneeni (sovellan tämän siis vain ITSEENI, mulle imettäminen on tärkeä asia), jos vauva rakastais tuttia yli kaiken, muttei viihtyis tissillä ja joutuisin ruokkimaan sitä korvikkeella pullosta...:/

No jossain vaiheessa tulee noi purenta-asiat, joista ollaan montaa mieltä, mutta niitä en oo juurikaan vielä miettiny ja kai se aikakin näyttää milloin on hyvä alkaa irtaantua tutista. Eikös siihenkin oo joku suositus, 1v tai jotain...?
 
Heipparallaa!!

Tännehän on tullut jo kovasti tekstiä..kiva lueskella teidän muiden kuulumisia..

Mulle kans välttää nuo sairaalan ruoat muutamaksi päiväksi, voi mies sitte vaikka tuoda vähän mausteita jos siltä näyttää..

Tutin oon jo pakannut vauvalle mukaan sairaalaan. Jos näyttää et on kovastikin itkuinen ni voi sitä sitte tarjota, jos nukkuu eikä itkeskele en tuttia ihan vaan hupilaisena pidä.. Niin ja jos nyt näyttää et on kovastikin nukkuessaan heiluvainen tyyppi ni kapalossa ajattelin nukuttaa ni nukkuupahan paremmin.. 

Tuosta virtsajutusta, en tiedä onko muilla? mutta yöllä nukkuessani (taas viime yönä) näen sellasta unta että olen pöntöllä pissillä ja unessa ihmettelen et pissaan, mutta hätä ei hellitä.. sitten herään HIRVEÄÄN pissahätään ja menen vessaan.. IHME etten ole vielä pissinyt pöksyyni.. heh..

Nyt: itsellä myös alkaa olla tukalampaa olla.. kuuma on koko ajan, närästää ja polttaa kurkkua aina syönnin jälkeen ja hengittäminen on työläämpää.. kyllähän nämä alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän, mutta mietin myös että kohta tämä raskaus on ohi.. varmasti tulee osaltaan ikävä sitä hetkeä kun vauva möyrii masussa ja oon kyllä nauttinuki tästä isosta pallomahasta..

Supistuksia tulee pitkin päivää, kivuttomia kylläkin ja varsinkin istuessa "puukkoa" tulee alapäähän, ei sillä tavalla käy kipeää, mutta vihloo/juilii kuiteski aika tuntuvasti.. viime kerralla neuvolakäynnillä kohdun kaula oli lyhentynyt 2cm, kuitenkin napakasti kiinni, joten pidän hiukan toiveita yllä josko tämä pikkukaveri haluaisi hiukan aikaisemmin tulla (saahan sitä varmaan toivoa)..


 
Kiva huomata, etten oo ainut joka pohtii tosi aikaisin kaikenlaisia vauvan hoitoon liittyviä juttuja

Soseruuista: etsiskelin jo kesä-heinäkuussa sosereseptejä ja -vinkkejä, joten aion kyllä tehdä niitä itse. Tottakai esim. mummolareissuja silmällä pitäen opetellaan myös kaupan purkkiruokia syömään, ettei tarvii sitten raahata mitään (kotona käteviä) pakastesosekuutioita ympäriinsä.
Tutista ja imetyksestä: mä haluan imettää, mut koitan pitää järjen kädessä sen suhteen. Eli jos jostain syystä se ei vaan onnistu, maito ei tule tms, niin en koe olevani huonompi äiti vain sen vastikkeen ja pulloruokinnan takia. Olen jostain opiskellu, ettei se kaikilla vaan onnistu. Toisekseen, pulloruokintaa harjoitellaan kyllä ihan lypsetyllä äidinmaidollakin, jotta äiskä pääsee sitten joskus vaikkapa kauppaan tai jotain ja iskä jää kotiin. Sitten kun maitoa on valmiina jääkaapissa, ei tarvii kiirehtiä sen syöttämisen takia. Tuttia en vierasta, mut taas jostain luin, et tuttia kannattaa käyttää vasta sitten kun imetys on lähtenyt kunnolla käyntiin. Hupituttia koitetaan välttää, mut esim. nukkuessahan se ehkäisee kätkytkuolemaa (ehkä), joten siksikin meillä sitä tullaan käyttämään.
Vaipoista: mies ei halua, et meillä käytetään kestoja, mut ajattelin kyllä silti kokeilla niitä kotioloissa. Alussa mennään kertiksillä, kun on tuo vauvanhoito ihan kokonaisuudessaan niin uutta, et keskitytään ekat viikot ihan vaan niitten perustoimitojen opetteluun ja treenataan niitä kestoja sitten kun arki on lähtenyt edes jotenkuten rullaamaan.

Vauvan nukkuimista olen pohtinut ihan viime aikoina. Suomessahan se on ihan normaalia pakata vauva toppavaatteisiin ja laittaa pihalle vaunuihin nukkumaan tai lähteä kävelylle niin että vaavi nukkuu siinä matkalla päikkärit. Kun tota aloin oikein miettiä, se alko tuntua toooosi omituiselta: kuka aikuinen menis takapihalle vaikka puutarhakeinuun toppapuku päällä nukkumaan edes syyskuussa, saati sitten tammikuussa? Jostain sitte googlasin, että se ulkona nukkuminen parantaa ruokahalua ja vauva on päikkäreitten jälkeen virkeämpi (verrattuna sisällä nukuttuihin päikkyihin). MUTTA. Sitten on niitä lapsia, jotka aluksi nukutetaan ulkona ja jotka sitten kireimpien pakkasten tultua (kun pitäisikin nukkua sisällä) eivät jotenkin osaa nukahtaa sisällä omaan sänkyyn tai vaunuihin. Tunnen yhden tämmöisen lapsukaisen ja jossain vaiheessa se päiväunihärdelli oli ihan järjetöntä kiukuttelua ja järjestämistä, hän siis nukahti vain liikkuvissa vaunuissa... Tämänkin tilanteen haluaiasin ennaltaehkäistä ja luulen, et meillä koitetaan alusta asti nukkua esim. vuoropäivinä ulkona vaunuissa ja sisällä sängyssä. Voi olla, et oon vaan ylimiettiny tätä asiaa, mut kuitenkin.

Niin ja sitten vielä sairaalakassista: sen pakkaaminen on nyt aloitettu, JIHUUU! Ostin meinaan eilen hammasharjan
 
On täällä toinen lappilainen... =) Ja LKS tosiaan synnärinä. Meillä la on 5.10 ja vähän siltä näyttää, että pikkunen saatais maailmaan jo syyskuun puolella. Tiedä sitte, voihan se mennä vielä ylikin (on ollu siis hirmu kipeitä supistuksia + nyt raskaushepatoosia tutkitaan).
 
Tuosta vaunuihin nukuttamisesta. Ehdottomasti samaa mieltä, ettei kannata opettaa vauvaa nukahtamaan liikkuviin vaunuihin. Mieheni äiti teki sen virheen, kun mieheni oli vauva ja sit sitä saikin aina kävelyttää uneen. Aikamoisen riesan siitä tekee itselleen, jos opettaa siihen, et kävellään tai heijataan. Helpompi nukuttaa kuulemma alun alkaen paikallaan oleviin vaunuihin, kuin sitten myöhemmin heijauksien ja kävelyiden jälkeen.

Ja vaipoista. Itse myös aion ensin opetella vauvanhoidon ihan kertiksien kanssa ja sitten myöhemmin kokeilla niitä kestoja, jos vielä silloin siltä tuntuu.
 
Mullakin on hammasharja ostettuna! :) Ostin myös uuden yöpaidan. En tiedä käytänkö sitä synnärillä, mut onpahan olemassa.

Oon tässä tänään hajoillut kotosalla. Sain päivällä mieheltäni kyydin (se lähti töihin iltaan) tuonne vähän matkan päähän kuntakeskukseen. Kävin muutamassa paikassa shoppailemassa ja hoitamassa asioita. Sit lähdin kävellä raahustamaan kotiin päin. Just ja just etten soittanut taksia siinä puoli kilsaa käveltyäni. Alkoi niin vihlomaan häpyluun tienoilta ja lonkista. Sit pidin taukoa vähän väliä. Jaksoin kuin jaksoinkin kotiin asti, noin 2km. Mutta nyt oon ihan jäykkänä soffalla ja liikkuminen on hankalaa mihinkään päin. Äh ja puh. :( Alkaa ärsyttää se kuinka vaikeeks liikkuminen alkaa käydä.
 
Mä laitoin eilen sairaalakassiin 2 tölkkiä cherry-colaa, Tuplan ja cashew-pähkinöitä Pitäähän sitä vähän olla herkkuja sairaalassa ;)

Viime viikko meni aamuyöt valvoessa, nyt taas ei uni tuu illalla Mulla on niiiiin kuuma öisin, että nukkumisesta ei meinaa tulla mitään. Kärsin mä kyllä siitä hikoilusta päivälläkin, joten aika kevyillä vaatteilla pärjää. Anoppi aina papattaa, että laita nyt hyvä ihminen enemmän päälle! Tuntuu, että tää patteri senkun kuumenee ja kuumenee, mitä enemmän on viikkoja!

Mun toinen lapsista ei syönyt tuttia ollenkaan ja yritän, jos ei nytkään tarvitsisi tuttia tälle tulokkaalle tuputtaa. Otan toki sairaalaan tutin varuiksi mukaan.

Onhan tässä tullut mietiskeltyä kaikenlaista tulevaan liittyvää, soseiden teot yms. mutta en ota niistä stressiä tässä vaiheessa. Kestovaipat taidan suosiolla unohtaa, pyykkiä tässä perheessä pestään muutenkin 2-3 koneellista päivässä.

Ja tuohon vauvan nukuttamiseen ulkona, olen ajatellut yhdistää omat päivittäiset lenkit vauvan nukuttamisen yhteyteen, koska onhan näistä kiloista päästävä emoticon
 
HUOMENTA mammat!

Mun täytyy ostaa sairaalakassiin vielä Battery tai pari, PAKKO! Mulla on sitä makua niiiiin ikävä ja otan asiasta kyllä ilon irti heti, kun vauva on synnytetty maailmaan. :D (saakohan se rintamaidosta kauheat kofeiinipaukut...  heh. No ei se maito "onneksi" heti nouse.) En oo addikti enkä juo sitä kuin harvoin, mutta tää raskausaika on ollu turhan pitkä tauko, "kiellettyä hedelmää" tekee tietysti mieli.. :P
Ja manteleita on lakujen lisäksi jo laukussa. =)

Mie en oo koskaan ollu lenkkeilyihmisiä alkuunkaan, mutta nyt oon koittanu totutella itteni 3km kävelylenkkeihin (meillä menee tässä talon "ympärillä" semmonen sopiva 3km "reitti") ja itse asiassa oon tykästyny kävelyyn! :D Päämääräänä sama kuin Kaizalla, että tulis sitte tehtyä sitä lenkkiä vaunujenkin kanssa... :)
Mutta ihan niinku olette jutelleet niin en totuta vauvaa siihen vaunuissa heijaamiseen nukuttamiseksi. Täytyy tuupata ensin pien kärryihin ja koittaa josko ne nukahtais ja lähtee sit heti kävelemään kun toinen on unessa..;) Ja en nukuta pelkästään ulkona, vaan sekä sisällä että ulkona että säilyy joku balanssi..

Tänään mun ois tarkoitus pestä ikkunat. Olkkarin verhot pyörii jo koneessa... Eilen pesin saunan. Mua pidetään varmaan yleisesti hulluna...mut johonkin mun on tää energia tuhlattava. Pesänrakennusviettikin on edelleen päällä... :P

Oliko siitä muuten jo puhetta (vai olinko vain mielessäni ajatellu kysyä sitä) että oletteko jo alkaneet täytellä vauvakirjaa? Mie otin tuon Vau:n lähettämän kirjan käyttöön, koska tykästyin siihen. Se on minusta sopivan monipuolinen ja kiinnostava, ei tylsä. Aika aktiivisesti on tullu täyteltyä...
 
Alissa22: Millainen se Vau-kirja on? Onko siinä paljonkin kysymyksiä raskausajasta? Posti-Pate ei ole vielä sitä mulle toimittanut, s-postiin tuli viesti jo parisen viikkoa sitten, että paketti on matkalla. Tiiä sitten missä viipyy :( Olis kiva päästä täyttelemään vielä kun jotain muistaa tästä odotusajasta
 
Siinä on ensin osio "äiti ja isä", siihen voi laittaa kuvan tulevista vanhemmista +kirjoittaa miten vanhemmat tapasivat, ja viereiselle sivulle kirjoittaa lyhyesti äidin ja isän tarinat + kuvat lapsuudesta.
Sit on "tältä meistä tuntui, kun aloimme odottaa sinua", sivussa on paikat positiivisen rt:n tekemispvm:lle, arvioidulle syntymäajalle ja "ensimmäisille joille kerroimme" ja viereisellä sivulla "kun näimme sinut ensi kerran" eli paikka ultrakuvalle ja tilaa kirjoittaa omista tuntemuksista, ultrien pvm:t, poika vai tyttö-lupaus jne.
Next "kun olit äidin vatsassa" (äidin terveys, ruokia joita teki kovasti mieli/ei voinut syödä, ensimmäinen kerta kun äiti tunsi potkusi), "äidin vatsa kasvoi yhä isommaksi" (kuva + muistiinpanoja), "kun odotimme sinua" (valmisteluista ja hankinnoista), "jännittävä odotusaika" (äidin ja isän ajatuksia, toiveita ja haaveita sinusta + nimiehdotuksia, arvailuja ulkonäöstä), "viimein tulit maailmaan", "elämäsi ensimmäinen päivä" jne.

Minun mielestä tää kirja erottuu edukseen just sillä, että siihen on helppo aika tarkastikin kirjata raskausajan ajatuksia ja kokemuksia!!
 
Täällä on ihana aurinkoinen syyspäivä, vitsi miten ihanaa kun ei oo enää ulkona niin kuuma! :)

Mulla tosin on muuten kyllä välillä ihan sairaan kuuma ja tukala olo, hiki vaan valuu, ja sit välillä tuntuu et on ihan jäätymispisteessä... Outoa!
Yöllä ei meinaa oikeen saada enää nukuttua (ei sen puoleen että sais päivälläkään.. :D), mutta ei johdu pissahädästä tai sellasesta, useimmiten en ees tiedä mihin oon herännyt.

Oon miettinyt noita vauvanhoito-juttuja sen verran, että tuttia ei meinata antaa ainakaan aluks, että imetys lähtee hyvin käyntiin ja senkin jälkeen sit vaan kun on tosi itkuinen tai muuten tarvii. Ei haittaa jos jää kokonaan ilman käyttöä. :)

Soseita oon aatellut tehdä itse, sitten kun siihen vaiheeseen päästään, lähinnä niitä ruokasoseita ja hedelmäsoseet taidan hakea ihan kaupasta. En oo mikään keittiöihme :)

Kantoliinailu kiinnostaa, mutta se taitaa olla helpompaa kesällä. En ainakaan usko, että kotona hirveesti tulee kanniskeltua liinassa kun on niin pieni kämppä ja ulkona en tosiaankaan lähde talvella kuskaan siinä, kun kaatuilen muutenkin helposti ja usein. :D

Aikaisemmin mietin vauvanpyykkijuttuja, kun mulla on itellä atooppinen iho ja allergioita, samoin kun tulevalla isillä. Pesin kaikki vauvantekstiilit Erisanilla ja se on mun mielestä hyvä pesuaine, ei tuoksu millekään, muttei jää myöskään mitään tunkkaista hajua. Eikä ärsytä ainakaan minun ihoa :)

Mitähän vielä... Oon ajatellut, että vaunujen kanssa tulee käveltyä paljon ja muutenkin liikuttua kotoota pois, että varmaan vauveli aika paljon nukkuu sitten vaunuissakin. Meillä ei oikeen voi talvella pitää vaunuissa ulkona nukkumassa, kun on aika pieni tää rivarin piha ja katolta tulee sitte lumet päälle. Mutta vielä ennen lumien tuloa taitais kyllä onnistua.

En oo halunnut ihan liikaa miettiä, ettei sitten tuu paha mieli kun ei onnistukaan. Ainoa mikä mulle on sellanen "must-juttu" on se, että pääsen ulkoilee vaunujen kanssa. Kuulostaa vähän pöhköltä :D
 
Tuosta vaunuihin nukuttamisesta.. Mä nukutin mun esikoisen aina vähintään yksille päikkäreille ulos vaunuihin, joskus heijaten ja joskus ei. Aina nukahti ulos paremmin kuin sisälle ja nukkui paljon pidempään. Joskus piti oikein käydä tarkistaan, että ollaanhan siellä vielä hengissä kun niin kauan nukkuu Eikä se vaikuttanut sisällä nukahtamiseen, sekin onnistui aivan yhtä hyvin. Ihan pienenä tosin hänellä oli koliikki, joten silloin oli pakkokin heijata ja työnnellä.
Ja vaikka tuntuu oudolle laittaa pikkunen ulos pakkaseen nukkumaan niin kyllä mä ainakin itsekin menisin, jos joku mut peittelis johonkin lämpimään ja suojaisaan pesään. Ollaan monesti siitä siskojen kanssa haaveiltukin, että voi kun olis meille isoillekin vaunut joihin voisi käpertyä unille ulos vällyjen väliin
 
Mieki voisin nukkua ulkona pakkasellaki hyvissä toppauksissa, jos siihen ois mahollisuus. Sehän on ihan fakta, että raikkaassa ilmassa nukkuu paremmin. Onko ihanampaa kuin talvella pitää makkarin tuuletusikkuna auki niin, että sieltä tulee kylmää ja raitista ilmaa ja olla ite käpertyneenä lämpimän peiton alle. Mmmmm...^^, Harmi, ettei sitä voi toteuttaa sitte ko vauva syntyy... Tai no meillä tuo toteutus on kyllä muutenki hankalaa ko tuuletusikkuna on vähän turhan iso siihen hommaan, mutta porukoitten kans kerrostalossa asuessa mulla oli AINA tuuletusikkuna omassa huoneessa auki. :)
 
Mä en ole saanu edes aikaseks alottaa mitään sairaalakassin pakkaamista itelleni. Pitäis vissiin yrittää.. En kyllä aatellu mitään sen erikoisempia mukaan pakata.

En tiiä tosta sairaala ruasta oikeen mitään, kun ei ole tullu sairaalassa oltua.. Toivottavasti on syötäviä, varsinki ku oon aika nirso.

Olen ostanut kyllä pari tuttia ja jos pikkunen sen tarvii itkuunsa niin aion käyttää. Kyllähän siinä on sitten isompana se vierotus, mutta eiköhän jokanen meistä joka tuttia on syönyt ole päässyt eroon.
Varmaankin aika paljon nukutan lasta päivällä vaunuihin, tietty säästä riippuen.
Mutta kyllä ne unet on paremmat ulkona nukkuessa.

Oon kyllä sitä mieltä, että tää pikkunen vois tulla hiukka aikasemminkin..
Kuhan saan muutettua niin olis tervetullut maailmaan.
Alkaa olee jo sen verta tukala liikkua ja hengittää vaikkei toi maha nyt ole mikään hirmunen. Painoa tullu kuitenkin jo 20 kg ja istuessa pikkunen tunkee ittensä ihan ylös. 


Riksuh, Mä näin kanssa yhteen vaiheeseen tollasia unia, kuinka kauan tahansa lorotti niin ei helpottanu. Ja en välttämättä ollu edes pöntöllä unissa.. :s Ihan hirvittävä tunne herätä siihen ja miettiä onko pissannu jo allensa! 


 
Huhhuh, kattelen täällä mtv3 faktalta synnytyssairaalaa - mitä ittesä kiduttamista!! :/ :D Vaikka tiedänkii, että noista lähes kaikki on jollain tapaa riskitapauksia ja omalla kohdalla pitäs kaikki olla kunnossa ja vauvakii jo niin iso, ettei mitää pitäis tulla, ni silti tulee vaan kokoajan aateltua, että mitä jos ei tällä omalla vauvalla olekkaa kaikki hyvin, mitä jos se syntyy liian pienenä jne.. Pitäs lailla kieltää varsinkii raskaana olevilta tämmöset ohjelmat :D

 
Oottepa osannu hyvin jo valmistautua! itsellä ei vielä mitään valmiina sairaalaan. Tuolla olikin hyvä yksi ketju, missä ootte listannu tärkeet pakattavat. Täytyy lähtee sinne lunttailee, oli paljon hyviä vinkkejä joita en varmaan olis hoksannu! ;)
Enkä juuri ole vielä miettinyt kuinka nukutan, käytän tuttia.. ym. arjen juttuja. Kerkeehän tässä vielä, enemminki miulla pyörii se synnytys mielessä.. On sentäs jo turvakaukalot, vaunut ja muut tärkeät jo hankittu.

Eilen meillä oli tutustumiskäynti. Ajattelin, että pahin pelko on menny ohi (kävin kerran jo kätilön kanssa juttelemassa, tuntui auttavan), mutta kun lähettiin kierrokselle ja mentiin siihen synnytyssaliin.. Alkoi ahistaa ja itkettää ihan hirveesti!! Oottelin sitten käytävällä, kun en voinu siellä olla ja jatkettiin kierros loppuun. Päästiin sitten lopuksi käymään siellä ihan keskenään miehen + kätilön kanssa (se oli tosi hyvä!) ja varattiin uutta aikaa pelkopolille.. emoticon En todellakaan ajatellu, että tulisi tuollanen tunne. Tuntu, että käynti vaan pahenti tätä pelkoa, vaikka toki aattelin että helpottaisi, kun näkee paikat. Höh, takapakkia siis..
Onko muilla tämmösiä tuntemuksia vai ootatteko kaikki ihan innoissaan tulevaa synnytystä? 
 
Itsellä pahin ongelma synnärillä tutustumiskäynnin aikana oli nähdä ne huoneet, joissa sitten joutuu nukkumaan ne muutamat yöt. Synnytyssali itessään ei aiheuttanu oikein mitää tuntemuksia muuta, kuin että voisko sinne jäädä heti synnyttämään.. Mutta siis kammoan sitä, että joudun olemaan yötä sairaalassa. Pelkään, että itken siellä kaiket yöt ja ne meinaa, että mulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Tarvii varmaan kertoa tuosta etukäteen, etteivät hulluksi mua leimaa.

Kaisup, mikä sua pelottaa synnytyksessä tarkalleen? En voi kieltää, etteikö omassa päässäkin pyöreis välil, vaikka millaista ajatusta, mutta mulla on vahva usko suomalaiseen lääketieteeseen. (Vaikka siitä nyt taas onkin ollut jos jonkinlaista uutista ja kirjoitusta) Oma jaksaminen tietysti on myös kysymysmerkki, mutta ei sitä auta stressaaminen etukäteen. Olen vain niin kyllästynyt tähän mahaan ja haluan vauvan rinnalle, ettei enää synnytys juuri huoleta. Raskauden alussa olin kyllä kauhusta kankeana välillä, kun aisaa ajatteli. Toivon, että saat pelkopolilta apua. emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top