Syyskuu ruttunaamat n.3-4kk

Keskustelun 'Laskettu aika toukokuussa 2013' aloitti VipAngel, 3 syys 2013.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. VipAngel Aloittelija

    Noh, jatketaan nyt täällä sitten taas toukokuussa syntyneiden tai toukokuussa lasketun ajan lapsosten kanssa. Oma Hugonihan syntyi 1.6 mutta kuulutaan kovasti toukokuun porukkaan ;D
    Mitäs kaikille kuuluu?

    Meillä nukutaan jo kuukauden ajan hienosti.
    Mennään nukkumaan 20-21
    herätään 02-03
    herätään uudestaan 07-08 eli kuuden tunnin sykleissä, mahtavaa :D :D
    Nukutaan isoveljen kanssa (5v) omassa huoneessa ja herätään ölisten :) nukutaan päivän aikana kolmet tai neljät päikkärit ja sitten ollaan yö unilla.

    [IMG][IMG]
  2. CMT Tuttu foorumilla

    Moikka!meille kuuluu hyvää:) Helmi täyttää 10pvä 4kk:) yöt menee loistavasti:) illalla mennään klo 21 nukkumaan ja herätään ekan kerran klo 04 ja seuraavan kerran 7-8 aikoihin:Heartred:) nopeasti tyttö kasvaa:) mun vauva:Heartred ihana ilonen tyttö:Heartred
  3. CMT Tuttu foorumilla

    Tässä meiän typykkä:Heartred

    Attached Files:

  4. Annis79 Peruskäyttäjä

    Moi!
    Meillä on kans yöt pikkuhiljaa tasoittuneet, pääsääntöisesti yhdellä herätyksellä mennään ja aamut alkaa seiskalta. Ollaan nyt aloitettu mamma-vauva jumppa sekä muskari ja päivät kuluu tosi vauhdilla :) Meillä oli tuossa reilu kk niin, ettei pieni nukkunut päikkäreitä kuin ihan vartin-max tunnin ja nekin sylissä. Nyt oon tosi onnellinen, ku päikkärit on pikkuhiljaa palautuneet niin ehtii tehdä kaikenmoista itsekin!

    Perunaa ja porkkanaa oon pistänyt pakkaseen mutta vielä en oo pienelle antanut. Aateltiin aloitella sitten, kun mies tulee työreissultansa. Tänään pieni juuri 4kk, mitat viime viikolta 5860g ja 60cm. Plussakäyrillä mennään ja erehtyi lääkäri vähän pulskaksikin toista haukkumaan :) Mahalleen käännytään ja siinä tykkää ihan olla, eilen alkoi havitella edessä olevaa kirjaa. Tutti ja tuttipullo meillä myös on hiljakseltaan hyväksytty, pitkään siis harattiin vastaan, joten tää on tosi iso juttu meille :) Muutenkin aurinkoinen tyttö, joka hymyilee paljon ja huutaa silloin kun ei hommat toimi niinkuin itse haluaa. Uhmaa odotellessa :wink
  5. TuplaÄ Aloittelija

    Heippa kaikille!

    En ole juurikaan synnytyksen jälkeen tänne mitään kirjoitellut koska meillä oli alku aika rankka eikä vielä täysin olla päästy arkeen kiinnikkään. Meillä siis tyttö syntyi 04.06 ja jo rakenneultrassa lääkäri totesi että vauvalla on vasemman puoleinen kampurajalka. Syntymän jälkeen neidin ollessa kaksi vuorokautta vanha laitettiin ensimmäinen kipsi. Kipsiä käytiin Keskussairaalalla vaihtamassa aina viikoittain kunnes viiden viikon ikäisenä kampurajalasta akilesjänne katkaistiin ja laitettiin kalkkikipsi. Edelliset kipsit oli siis vain kevytkipsejä. Kalkkikipsiä pidettiin kolme viikkoa. Kipsin poistopäivänä saimme lääkärin siunauksen aloittaa tankokenkä hoito ja se siis aloitettiin samana päivänä ja saman tien. Tankokengät ovat neidillä jalassa 23h/vrk noin puolen vuoden tai vuoden ikään asti jonka jälkeen niitä pidetään 14h/vrk noin neljän vuoden ikään asti. Huutoa ja itkua on ollut meillä paljon ja kipsien aikaan unet olivat todella minimaaliset. Esikoinen on tietenkin protestoinut sitä kun on jäänyt vähemmälle huomiolle kaikkien lääkärikäyntien ja vauvan kipujen takia. Nyt alkaa tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa saisi taas arjesta kiinni mutta aina on mahdollisuus ettei jalka asetukkaan kengissä tarpeeksi hyvin jolloin leikkaus tehdään uudestaan ja toistokipsaukset myös. Elämmä tällä hetkellä vain päivä kerrallaan emmekä uskalla suunnitella mitään kovin pitkälle tulevaisuuteen...
  6. Kylli -84 Uusi käyttäjä

    Heippa!
    Olen ensimmäistä kertaa nyt tällä palstalla. Nyt tuli sellainen olo, että kaipaan kirjoittelupaikkaa ja ajatustenvaihtoa.
    Esikoisen odotus- ja vauva-aikana tuli oltua aktiivisesti näillä palstoilla mukana.

    Olen siis kahden tytön äiti. Esikoinen on syntynyt 2010 ja toinen nyt 05/2013. Esikoisen vauva-aika oli hyvin raskas (mm. ruoka-aineallergiaepäilyineen, vauvan tyytymättömyys, epäonnistuneet unet öisin ja päivisin yms.) ja ensimmäiset 2 vuotta nukuin vain pätkissä. Kävin välillä vähän töissä kääntymässä ennen toisen lapsen syntymää. Esikoinen on aamupäivät päiväkodissa hoidossa tuttujen kavereiden seurassa.

    Nyt tunnen olevani aika uupunut. Mieheni on yöt töissä, joten päävastuu lapsista on minulla. Joidan joka helvetin (anteeksi sanavalintani) aamun ja aamutoimet, vien esikoisen hoitoon, hoidan kuopusta, haen toisen päivähoidosta, hoidan kauppa-asiat, yritän hoitaa kotia, viihdytän lapsia, seison parvekkeella ja heijaan huutavaa vauvaa vaunuissa, kokkaan perheelle, käyn pari tuntia viikossa töissä, hoidan lasten yöhulinat ja oikein "odotan" aamua ja seuraavaa touhupäivää. Huh. Enkä edes aina jaksa esikoisen kanssa tehdä mitään päivän aikana. Hyvä, jos kirjan jaksan lukea tai organisoida vesivärimaalausta-tuokion tai muuta vastaavaa.

    Alku kuopuksen kanssa meni hyvin ja hän nukkui alkuun yöt erinomaisesti. Päivisin nukuttiin vain 20min kerrallaan. Ja ensimmäiset 2kk vain kannoin häntä, koska vaunut eivät kelvanneet. Ja nyt ne kelpaavat vain puoli-istuvassa asennossa. Hän kun ei halua olla vauva. Kuopus on oppinut nukkumaan jo päivisin jopa 1,5h unia. Öisin nukutaan 2-3h pätkissä.

    Tällä hetkellä tuntuu, että 4kk ikäiselle prinsessallemme ei kelpaa mikään. Hän ei halua olla lattialla, ei viihdy itsekseen juuri lainkaan. Koko ajan pitää viihdyttää. Mutta aina sekään ei kelpaa. Soseita on pari päivää maisteltu, jos vaikka se auttaisi ja tekisi pian tyytyväisemmäksi, kun masu tulee enemmän täyteen. Esikoinen jaksaa onneksi päivittäin viihdyttää pikkusiskoa. Mutta aamuisin huokaan, että "voi kun olisi jo ilta". Olen vain niin väsynyt!! Nyt en ymmärrä, miten selvisin esikoisen ensimmäisistä 2 vuodesta nukkumatta kertaakaan kokonaista yötä putkeen. Nyt olen jo 4kk jälkeen ihan poikki että tekisi mieli lähinnä vain itkeä. Ja kun olen voimaton, en jaksa juuri harrastaa liikuntaa. Käymme vauvajumpassa, mutta siihen se jääkin. Vastapainoksi syön vain herkkuja päivän mittaan ja se näkyy jo vyötäröllä ja omassa mielialassa, kun kiloista ei pääse eroon (no, miten pääsiskään, kun ei liiku tarpeeksi). Niskat ja hartiat ovat aivan lukossa ja päätä särkee. Nukkumaan menenkin usein särkylääkkeen voimin. Jos vauvan ensimmäiset aamupäikkärit epäonnistuvat (nukkuu 20-45min), tiedän, että päivä menee aivan pilalle. Jos vauva nukkuu päiväunet hyvin, tiedän, että hän on maailman tyytyväisin vauva joka ei vaadi KOKO AJAN huomiota. Olisi mukava ehtiä itsekin levähtää tai pestä ne pyykit, tai edes tyhjentää astianpesukone. Vai miltä kuulostaisi omat pienet päiväunet? Olen kyllästynyt olemaan vain kotona, mutta en jaksa lähteä täältä juuri mihinkään. Ravaan vain päiväkodin, kodin ja kaupan väliä. Vauvamme ei myöskään suostu syömään pullosta maitoa. Kaikkemme olemme kokeilleet, uskokaan pois! Se tarkoittaa sitä, että kun käyn 2-3h viikossa töissä, on se ainoa irtiottoni tästä arjesta.

    Blaah. Mä oon vaan vähän uupunut. Odotan, että vauva kasvaisi pois rintaruokinnasta ja mä saisin hetken jotain omaa. Tai vaikka vähän enemmänkin.

    En tiedä saiko kirjotuksestani mitään tolkkua tai mihin oon nyt oikeesti uuvahtanut. Sanat vaan tulvivat ja ryöpsähtivät päästä sen enempää jäsennettyinä. Jospa täältä sais vähän iloa arkeen :)

    p.s. ja joo, meillä on hyvä tukiverkosto, mutta nekin on vain pieniä hetkittäisiä iloja.
  7. Silene Tuttu foorumilla

    Kylli-84: Varmasti raskasta yksin pyörittää kotiarkea, ei ihme, että olet uupunut! Pystyisikö vastuuta mitenkään jakamaan enemmän miehellesi? Olisi todella tärkeää, että saisit välillä levätä ja hengähtää edes hetken. Neuvolassa kannattaa ottaa uupumus puheeksi, jospa sieltä kautta voisi saada jotakin apua edes kerran viikossa? Uupunut äiti on suoraan verrannollinen vauvan levottomuuteen ja tyytymättömyyteen, minun mielestäni. Jos on saanut nukkua yhdenkin yön paremmin, niin on heti paljon valoisampi huomen - kaikilla osapuolilla. Voimia sinulle ja uskalla pyytää apua tilanteeseesi.

Jaa tämä sivu