Syyskuiset sepustukset

Keskustelun 'Laskettu aika elokuussa 2011' aloitti Moon, 1 syys 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Moon Ihastunut foorumiin

    Syksy saa, minä en.
  2. Moon Ihastunut foorumiin

    Nythän se tosissaan on jo syyskuu.

    MarMai: Tervetuloa mukaan keskustelemaan.  Ja komeat mitat vauvallasi :)

    Jestas mä tuun hulluksi täällä.  Ihan HIRVEÄ päivä...  Vauva on onneksi kiltti ja tyytyväinen mutta toi poika...  Jestas!  Normaalistikin on siis varsin eläväinen ja aikaansaava mutta tässä päivässä ei ole ollu järjenhäivääkään...  Selkänsä kun on kääntänyt niin ihan julmettu piruudenteko päällä!  Kaapit ja laatikot tyhjennetty miljoonaan kertaan, kaikki mahdollinen hajotettu tai levitetty pitkin poikin, verhot kiskottu alas tuhat kertaa, vessanpöntössä/likavaipoissa rymytty...  Kaupassakin sai hävetä silmät päästään kun poika potki ja huusi ja kiusasi vauvaa...  Onneksi mies tuli töistä niin saa katsoa tota mukulaa loppuillan, mulla nousee savu korvista.  Huomisen on PAKKO olla parempi päivä!

    Mitähän positiivista sitä keksisi...  Painan 10kg vähemmän kuin ennen synnytystä :)  Ja kun eilinen oli sellainen päivä että menetin varmaan aika ison määrän verta kun yhtäkkiä ryöpsähti ihan käsistä toi jälkivuoto, tuli isosti hyytymää ja juoksevaa verta, niin tänään on ollu taas ihanan niukka päivä sillä saralla.  Sais pikkuhiljaa jo loppua nää rättipäivät.  Esikoisen kanssa taisi mennä kuukausi vuotaen.  Yök.

    Koira tarttis viedä vissiin tänään siskolle kun se lähtee viikonlopun viettoon mökille.  Ja ne appivanhemmat ei tulekaan nyt viikonlopuksi vaan melkein koko ensi viikoksi, kiesus X)  Toisaalta hyvä jos toi riiviökin saa enempi huomiota, jaksaa olla taas rakastettava.
  3. Tiita_ Tuttu foorumilla Tammikuunmammat 2016

    Joo viikoja jo 41 eikä merkkiäkään et ois pois tulossa :( no onneks maanantaihin ei oo pitkä aika. Jos ne sit käynistäätkään.. Miun tuurilla ei :( Eli taidan olla porukan viimeinen muhija :D

    Tänään tehtiin äitin kaa joku 3 kilsan lenkki ku ei muutakaan keksitty. Ja siitäkin seurasi vain lokkakipuja ei muuta! Ja nyt ei pysty pitkään istuu paikoillaan. No jospa se helpottas ku rupee pitkälleen sihvalle ja telkkaa möllöttää..

    No en jaksa enenpää turista ku ei oikein kiva oo istua koneella :( Kaipa tää ennen joulua pois tulisi..
  4. MarMai Uusi käyttäjä

    Minäkin kävin aamulla puntarissa ja menin ukonkin herättämään innoissani sen siliän tien. -10kg lähtenyt synnytyksestä eli siis viidessä päivässä. Mulla tosin paino nousi raskausaikana laskentatavasta riippuen 26-30kg eli ihan liikaa, mutta näköjään siellä tuota turvotustakin oli mikä nyt lirisee pois. Ja sitten se sairas makeanhimo ym. mässytys loppui siihen synnytykseen kuin seinään, luojan kiitos!
    Mitenhän täällä muilla paino lähtenyt tippumaan ja löytyyköhän täältä ketään jolla olis noussut noiden mun lukemien verran nyt tai aiemmissa raskauksissa? Varmaan loppukilojen kanssa joutuu tekemään töitä, mutta onhan tossa syksy aikaan lenkkeillä vaunujen kanssa.



  5. Moon Ihastunut foorumiin

    Tiita_:  Jaksamista!  Jokainen tuntikin on jo viikon pituinen tossa vaiheessa!  Toivotaan että se vauva älyää sieltä tulla NYT!

    MarMai:  Mulla nousi paino reilu 20kg esikoisesta ja se ei edes ollu turvotusta vaan joka pirun kilo istui tiukassa!  Meni kuukausia ennen kuin ne kilot lähti ja sitten kun imetys loppui niin aika äkkiä tuli 9kg takaisin...  Tällä kertaa toi tyttö syö vähän vähemmän (?) kuin poika tai ainakaan mulla ei itellä oo kokoaika voimaton ja nälkänen olo joten luultavasti mulla ei nyt jää syöminen päälle.  Toivottavasti.  Mullakin jäi mässäily laitokselle, välillä pitää herkkujakin saada mutta ei onneksi joka päivä :)

    Joo oli sitten eiliselle hirveälle päivälle jatkoksi myös hirveä yö...  Tai iltakin jo.  Sen jälkeen kun poika oli mennyt nukkumaan, oli tyttö itkuisa ja syliteltävä.  Muualla kuin sylissä ei siis ollu hyvä olla ja tissiä piti käyttää tuttina...  Ja sama meno jatkui yöllä, oli tosi vaikea saada nukkumaan ja 1-2h välein heräsi itkemään...  Onneksi mies sitten viideltä nousi tytön kanssa ja hyssytti sitä siihen asti kun lähti töihin.  Tyttö jäi sitteriin nukkumaan ja mä sain tunnin unta.  Nyt oon yrittäny pumppailla maitoa kun mies lupasi valvoa tyllerön kanssa tarvittaessa ensi yön.

    Nyt kuuluu taas pienemmän ylipäälikön päiväkäsky, pitää mennä.
  6. Tiita_ Tuttu foorumilla Tammikuunmammat 2016

    Moon: No jos ei älyä tulla nyt ulos niin maanantaina käynisteleet jos vain kohdunsuu sallii asian :) sais oman pikkusen mailmaan<3

    Yllä heräsin pariin kivuliaseen suppariin mut nekin sit lakkas :( no jos sitä uudelleen tänään kävelylle menis :) Ja muutenkin yöllä tuli pariin otteseen herrättyä ihan ihmelisiin olotiloihin! Jospa tää on päättäny tulla jo pois ja helpottaa mun oloa <3 Niinkun 6 vuotias serkkupoikani oli sanonu äitilleen et synnytän perjantaina (Eli tänään) Saa nähä onko ennustajan lahjoja :D

    Aamu lähti normaalisti käyntiin ensin rautaa ja telkan katselua vähän aikaa sit aamupalaa (paahtoleipää ja kaakauta) ja koira lenkitetty ja nyt netissä istumista :) lonkkaan koskee edelleen ja on vähäistä paineen tunnetta. mut ei oo uutta! Kahvia voisi kupposen käydä ja katsoa vähän miehen kanssa sitä turvaistuinta miten se sit tulee ja mitä sen pitää muistaa mukaan ku tulee hakemaan :)
  7. Moon Ihastunut foorumiin

    Mulla varmaan ainoa "oire" näin jälkikäteen ajateltuna mikä ois kieliny synnytyksestä oli se että sinä yönä kun ne vedet sitten meni niin lapsi ei riehunu mahassa yhtä antaumuksella kuin aikasemmin.  Mutta toisaalta niitä vaisuja päiviä saatto sillon tällön olla muutenkin.

    Toivotaan että ne viimeisetkin pienokaiset ehtisi tulla maailmaan vaikka nyt viikonlopun aikana!

    Joo'o, poika ollu tänäänkin kyllä melkonen tapaus...  Ihan silmittömiä raivareita saanu kun oon kieltäny miljoonatta kertaa tekemästä jotain kiellettyä.  Kukat on taas kaivettu ruukuistaan, vauvaa itketetty (tosin yrittää vaan olla hellä sille), pöydillä kiipeilty, tietokone sekotettu, noin puoli litraa maitoa siroteltu ympäri kämppää...  Iso huokaus.

    Nyt tuntuis kumpikin olevan unessa yhtä aikaa joten mä menen kokeilemaan onko toi tyttö yhtä taitava haistamaan äidin poikittaisen asennon sohvalla kuin veljensä vauvana.  Se nimittäin heräsi aina samantien kun pääsin pitkäkseni...
  8. Tiita_ Tuttu foorumilla Tammikuunmammat 2016

    Se oisi sit lauantai :) Ja pikkunen myllää edelleen masussa :D Ei toinen poijes halua tulla taitaa tuolla masussa olla paljon mukavampaa.

    Eli tänäänkin normi aamu :) Pikkunen khyllä riehu eilisen niin paljon et oikein koski välillä ku tila kesken loppuu :) mut pitää viel nauttii näistä viimesistä potkuista niitä voi kohta olla ikävä<3

    Jokohan vaaveli tänään haluaisi pois?
  9. Moon Ihastunut foorumiin

    Tiita_:  Toivottavasti vauva haluaa pian ulkomaailmaan!  Mulla ei jostain syystä kummallakaan kerralla ole tullu niitä potkuja ikävä, enempi jotain ajatusta raskaana olemisesta ja siitä toivosta ja iloisesta jännityksestä mitä se raskaanaolo parhaimmillaan on.  Ja mahaa sinällään on tietyllä tapaa ikävä.  Se myönnettäköön että loppuraskauden tukalaa oloa, fyysistä ja henkistä, ei ole ikävä.  Mutta plussauksen jälkeistä euforiaa, ultria ja sitä kun viikot meni vielä nopeesti <:)

    Kyllä mä kolmannen vielä haluaisin.  Ehkä tää mieli vielä muuttuu.  Ja kolmatta varten pitäis saada mieskin ylipuhuttua.  Siinä saattais olla hommaa...

    Ja samaan aikaan täällä meinas tänään ahdistus ja epätoivo kun yritettiin saada tyllerö nukkumaan vähän normaalia aikaisemmin.  Se alko ite jo tipahdella joten laitoin yövermeet päälle ja koitin saada untenmaille...  Imetin tuhdisti, sen määrän mistä normaalisti tipahtaa taju, mutta ei auttanu.  Mies jatkoi pullolla ja vihdoin se lapsonen nukahti.  Nyt on ollu varmaan puoli tuntia jo unessa!  Yleensä nukahtaa siis vasta kymmenen pintaan mikä on meikäläisittäin tosi myöhään.  Mä niin tarttisin edes sen tunnin tai puolikkaan kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa niin että lapset olis nukkumassa.  Pieni hengähdystauko.  Nyt tuntuis onnistuneen (koputan puuta).  Toivottavasti jatkossakin.

    Viime yön sain nukkua kun mies valvoi tytön kanssa olohuoneessa.  Tai siis ei valvonut vaan heräsi syöttämään sen pari kertaa.  Luksusta!  Ensi yönkin tarjoutui valvomaan mutta ehkä mä taas hoidan sen, pelkään että alkaa vaikuttaa maidontuotantoon heikentävästi jos peräkkäisinä öinä jättää imettämättä.
  10. plipp Aloittelija

    Juu-u, eipä tuu netissä pyörittyä enää niin tiuhaan kuin raskausaikana :) pariin päivään en ole koneella istunut, mutta ihan hyvä niin.

    Täällä siis semmosia kuulumisia, että neljä päivää sitten mulle nousi kuume, tulehdusarvot oli 70, lääkäri sanoi, että kun ei mitään oiretta oo muuten, niin voi johtua ihan maidonnoususta ja tulehusarvo koholla vielä synnytyksen takia. Noh, eilenaamuna olikin kuumetta sitten jo rapiat 39 ja olo sen mukainen.. tosin mitään paikkaa ei särkenyt. Mentiin sitten miehen ja vauvan kanssa ensiapuun, jossa ottivat tulehdusarvot, jotka olivat sitten 175 ja kuumetta 39,8. Lääkäri epäili kohtutulehdusta, joten laittoi sitten lähetteen keskussairaalaan gynelle tutkittavaksi. Ei sulkenut pois mahdollista virtsatientulehdustakaan, vaikka selvää viittausta siihen ei pissanäytteessä ollut. Ei muutakun lähdettiin ajelemaan 60 kilometrin päähän sairaalaan. Lääkäri epäili, että varmaan joutuisin jäämään tiputukseen ainakin ja sekös alkoi ketuttamaan, että taasko sairaalaan yöksi!
    Perille kun päästiin, niin taas ottivat verikokeita ja jonkun ajan kuluttua pääsin sitten gynelle, joka ultrasi kohdun ja totesi, että pientä hyytymää siellä on, mikä on kuulemma normaalia. Rinnatkin tutki vielä ja totesi nekin terveiksi. Kohtutulehdusta hänkin epäili, mutta hyvän vointini takia oli sitä mieltä, että otan kahdet antibiootit mukaan ja lähden kotiin miehen ja pojan kanssa. Nyt sitten jänskätään alkavatko ne tehoamaan, jos ei, niin sitten pitää kuulemma mennä ensiapuun, että laittavat suonensisäisesti antibioottia. Kerrassaa  kurja päivä oli pojallekkin, kun joutui ramppaamaan paikasta toiseen, mutta hienosti selvittiin! :)

    Toivottavasti kaikki alkavat jo olla saaneet nyytit kainaloonsa? ! :) 
  11. Nortsi Peruskäyttäjä

    Noniin, sainpas minäkin aikaiseksi tulla tänne kirjottelemaan... Meillä ei mennyt kaikki synnytyksessä ihan niinkuin Strömsössä :) Lopputulos kuitenkin paljon paljon parempi, kuin mitä ikuna osasi odottaa. 

    Elikkä rakas tyttömme olikin päättänyt olla mahassa perätilassa ja tämä huomattiin vasta, kun laitokselle päästiin. Vauvan koosta ei  ollut mitään muuta arviota, kuin kohdun mitan mukaan tuleva painoarvio, jonka voi siitä neuvolakortista lukaista. Ei auttanut muuta kuin lähteä siinä vaiheessa röntgeniin ja ultraan ja koska ultassa painoarvioksi tuli lähemmäs 4 kiloa niin, lääkäri totesi, että parempi olisi leikata vauva ulos kuin synnyttää, toki saisin itse tehdä lopullisen päätöksen. Päädyttiin leikkaukseen ja tyttö olikin sitten ulkona aika nopeasti tästä päätöksestä. Strategisetmitat olivat 49 cm ja 4080 g. Päänympäryskin 38 cm, joten olen ihan tyytyväinen sektiopäätökseen.

    Tyttö syntyi sunnuntai yöllä (28.8.) ja kotiin päästin torstaina. En olis sairaalassa jaksanut kyllä yhtään päivää kauempaa, keskiviikkona olin jo aivan rikki ja koko aamupäivän itkeskelin isännelle. Suurin pelastus varmaankin oli se, että huonetoverini oli todella mukava ja tulimme juttuun todella hyvin. Uskon ainakin, että jos näin ei olisi ollut, olisin ollut paljon tuskastuneempi ja muutenkin voinut huonommin synnytyksen jälkeen.

    Imetyksin lähti meillä todella huonosti käyntiin. Ensin ihmeteltiin, kun tyttö syö vain muutaman minuutin kerrallaan, syöttäpunnituksessa todettiin, että vauva saa tarpeeksi ravintoa siinä ajassa. Tästä ja maidonnousuun lähdön seurauksena tissit turposivat jo sairaalassa ja oli pakko pumpata maitoa pois. Ja kun tissit olivat niin turvonneet niin tyttö ei kunnolla saanut otetta tissistä. Pari päivää taisteltiin, kunnes yksi yöhoitaja antoi rintakumin ja sen jälkeen on imetyksin toiminut todella hyvin. Oma hommansa siinä rintakumin kanssa pelaamisessa on, mutta jos saan sillä lapsen hiljaiseksi ja tyytyväiseksi niin mun mielestä parempi niin. Tänään aamulla ajattelin kokeilla joskos tyttö söisi ilman rintakumia, kun vähän avustelee ja onnekseni tämä onnistui (itseä laiskotti sen verran vielä siihen aikaan, etten millään jaksanut nousta ylös kasteleman rintakumia), päätin myös kokeilla aamupesun jälkeen syöttöä ilman rintakumia ja taas onnistuttiin. On selvästi turvotus rinnoissa laskenut ja tyttö saa kunnon otteen tissistä. Toivottavasti nyt jatkossakin onnistuisi kunnolla ilman apuvälineitä. 

    Eipäs tässä tällä kertaa kummempia, käyn jossain vaiheessa synnytystarinan vielä kirjoittamassa, mutta nyt näyttää tyttö heräilevän tuolta vaunukopastaan, joten taitaapi olla nälkä... 
  12. Tiita_ Tuttu foorumilla Tammikuunmammat 2016

    Moom:No huominen kertoo mitä se tuo tullessaan <3 Toivottavasti käynistäät alkaa tukala olo kieltämättä kyllä olla..  Niin toki ei vältämättä jää.. Eikä mahaakaan saata mulla jäädä kummonen ikävä ku jotenkin ahistunu olo ku ei oikeestaan oo lihonnukkaan mutku maha vaan kasvannu mut silti yhetkään housut ei tunnu menevän jalkaan ja paitakin nousee ylös ja kokoajan maha edessä :(

    No viikonloppu oli khyllä mitä paras :) parhaan kaverin miehen synttärit oli ja niiten kanssa sit aika meni ja nopeesti:D ei tarvinnu kotona löhöttää.. Kiitos heille! Tää aamu ei niinkään lähteny hyvin käytiin ensimmäisennä kunnon vitutus päälle! Ja mikään ei tunnu taas onnistuvan! No jospa se tästä loppu ilta menis sit oman kullan kainalossa ku huomenna sinne sairaalaan :)<3

    Tään aamuu katellu saikulle mukaan tavaraa millä viihdyttää itseään et ei aika pitkäksi käy! (sil välil ku pikkunen nukkuu) Koneen vois toisaaltaan mukaan ottaa ja leffoja sais sit kattoo ja sit vaikka pelata pelejä(Koska ei löydy itseltään netti tikkua)  mut ku ei kehttoo! Mut aika kumminkin kulkis sit nopeemin! ääh vaikeeta! Mittee mieltä te ootte? Sit on pikkusen kassi pakattu minkä iskä saa sit tuoda tullessaan :D

    Joo mutta jospa sitä lopettas tään stoorin kirjottamisen ja lähtis vaikka pienet päikkärit ottaa ku väsyny olo on :)
  13. Helmitaulu Aloittelija

    Tiita_: Toivottavasti pistävät sen käynnistyksen huomenna alulle, niin pääset "tuskistasi". Nyt vain nukut ja lepäilet ennen sitä mahdollisimman paljon. Siinä voi mennä muutamakin yö, ennenkuin saat seuraavan kerran kunnolla nukuttua. -. Meillä ei ainakaan ole nukuttu kunnolla sen jälkeen kun supistukset alkoivat vähän seilu 3 viikkoa sitten.

    Moon: meillä oli pikkuisella myös jonkinlainen tiheän imun kausi tuossa 2 viikon taitteessa (tiistaina tulee 3 vkoa täyteen). 1-1,5 tunnin unien jälkeen vaavi nousi vaatimaan lisää ruokaa. Kesti muutamia päiviä ja tuntui varsinkin yöllä aika hermoja raastavalta. Miehen kanssa sitten jossain vaiheessa sovittiin, että hän hoitaa yön ensimmäisen syötön pullosta, että minä saan edes vähän unta.

    Vaikuttaa siltä että tuo imu vaihe ennakoi meillä unirytmin muutosta. Pikkuinen on siitä lähtien nyt valvonut pidempiä jaksoja syöttöjen välillä. Joskus menee 4 tuntiakin tuijotellessa ja tietenkin vähän väliä tankatessa. Toistaiseksi valvomiset on onneksi osuneet päiväsaikaan ja yön ensimmäinen syötönväli on ollut ruhtinaalliset 4-5 tuntia. Sitä seuraavat aamuyön tunnit ovat sitten rauhattoman unen aikaa ja syöttöjäkin on 2-3 tunnin välein.
    Välillä epäilyttää, saako lapsi tarpeeksi unta tällä valvomisella. Miten teidän muiden vaavien uni/valverytmit ovat meneet tässä n. 3 viikon iässä?
  14. Helmitaulu Aloittelija

    niin joo, täällä on kanssa hävinnyt reilu 10 kiloa synnytystä edeltävästä ajasta. Onnistuin raskausaikana pitämään painon aika hyvin kurissa, joten nyt olen hoikemmassa kunnossa kuin ennen raskautta. Ylipainoa oli kyllä ihan kiitettävästi ja ennestään, joten mitään missimittoja tässä ei hätyytellä vielä pitkään aikaan.
  15. Tiita_ Tuttu foorumilla Tammikuunmammat 2016

    Helmitaulu: Eiköhän nuo pistänen :) Sano siin puhelimes se hoitaja et jos vain kohdun suu on kypsä niin känistäät ja elokuun alussa ku kävi siel rakenneultrassa niin siel jo sano et paikat on pehmeät ja aiklailla valmiit :)

    No sen näkee sit miten huomenna käy.. Mut yritän päästä sit kirjottamaan kuhan sairaalalta piäsenee pois :) pitäkää peukkuja et käynistäät ;D
  16. Moon Ihastunut foorumiin

    Jaahas, mahtaakohan kaikki jo puuhailla pienokaisten kanssa kun on palsta tyystin hiljentynyt?

    Täälläkin vähän "kiirettä" pitänyt kun oli appivanhemmat kylässä.  Eivät onneksi olleetkaan viikkoa niin kuin alkuperäinen suunnitelma oli vaan lähtivät juuri äsken.  Ihan mukavasti meni vaikka oma lepo jäi kyllä normaalia vähemmäksi.

    Täällä vauva alkanu valvoa päivät.  Tulee veljeensä.  Mutta yöt menee kyllä hyvin, yleensä kahdella syötöllä.  Ja toissayönä tyttö nukkui taas 7h putkeen, jee!  Sitä edelsi kyllä parin tunnin voimakas iltaraivari joten ei ihmekään että nukutti.

    Tänään pitää kyllä tehdä jotain omaa kivaa.  Josko käväsisi kirppiksellä kattomassa jos löytyis joku kiva mekko tytölle tai ehkäpä lämmitetään päiväsauna niin pääsisi lapsetkin kylpyyn.  Saas nähdä mitä päivä tuo tullessaan!
  17. MarMai Uusi käyttäjä

    Hiljaista näyttää palstalla olevan. Meidän puolentoista viikon ikäinen tyttö herää kerran yössä aterioimaan ja nukkuu päivisinkin pitkät pätkät yhteen menoon kun saa masunsa täyteen. Imetys on lähtenyt käyntiin vähän niin ja näin ja ison koon vuoksi neuvolan tätikin sanoi, että on pakko antaa korviketta lisäksi. Mun mielestä toi leikkaus vaikutti siihen, että missään vaiheessa ei ole maito ns. noussut kunnolla ja nyt on yritetty pumppailla pumpulla, että ei ihan kokonaan ehtyisi.
    Onneksi mun antibioottikuuri loppui eilen. Vähän oudolta tuntui muistaa napsia 16 pilleriä päivässä varsinkin kun viimeiset yhdeksän kuukautta ei ole syönyt muuta kuin sen pakollisen päivittäisen multivitan ja omega kolmosen.
    Tsemppiä kaikille vauvelin hoitoon ja yrittäkää nyt silloin tällöin käydä kuulumisia laittamassa.



  18. Helmitaulu Aloittelija

    Jee, ensimmäisistä päivistä isän lomien loppumisen jälkeen on lähes selvitty kunnialla. Kyllä mua vähän jännitti, mutta tässä näyttää nyt melkein syntyneen jonkinlainen rytmi ja rutiini päiviin. Tosin tuntuu siltä että juuri kun joku rytmi on löytynyt, niin seuraavana päivänä se onkin jotain muuta.

    Pääsimme keskiviikkona jopa vauvan kanssa kahdestaan tapaamaan mamma-kaveria Kamppiin. Ai että teki hyvää nähdä ihmisiä ja jutella toisenkin tuoreen äidin kanssa. Heillä tytär on jo pian 3 kk, joten oli kiva nähdä myös miltä näyttää jo vähän isompi vauva.
    D-vitamiinin ottamisen aloitimme viime viikolla, mutta siitä tuli niin kovasti vatsanväänteitä ja rauhattomuutta, että päätin pitää muutaman päivän tauon ja aloittaa tipat sitten uudelleen vähän varovaisemmalla vauhdilla. Nyt pari päivää olemme olleet ilman ja unet on selvästi rauhallisempia ja valvaillakin tarvitsee itkeä vähemmän.

    MarMai: Miten on toipuminen leikkauksesta sujunut? Vieläkö on liikkuminen hankalaa? Olin itse pari vuotta sitten isossa myoomaleikkauksessa, joka jouduttiin tekemään avoleikkauksena. Mahaan siis tehtiin keisarinleikkaushaavaa vastaavat viillot. Ekalla viikolla sängystä nouseminen oli saavutus ja kesti varmaan ainakin 3 viikkoa, että pystyin tekemään yhtään isompia kotitöitä. Kumartelu oli hankalaa vielä pitkään senkin jälkeen. Vaikka synnytys pelottikin, niin olin ehkä vähän helpottunut kun synnytystapa-arviossa suositeltiin normaalia alatiesynntystä. - Joten suuret symptatiat täältä sulle ja kaikille sektion kokeneille.

    Vaikka omaa maidontuotantoa on mielestäni ihan mukavasti, menee meilläkin imetyksen lisäksi vaihtelevia määriä lisämaitoa. Lisämaidon antaminen aloitettiin jo synnärillä, kun vauvan sokeriarvot laskivat alle raja-arvon. Päätin siis jo ennen kotiinpaluuta antaa itselleni synninpäästön täysimetyksestä. (no, mitä nyt välillä luen nettipalstoja ja koen omantunnon pistoksia, kun kaikkialla ylistetään täysimetyksen autuutta)
  19. MarMai Uusi käyttäjä

    Ekat päivät tai oikeastaan ensimmäinen viikko leikkauksesta oli aika kivulias. En edes voinut kuvitella sängyssä nukkumista ja sieltä nousemista. Onneksi olohuoneesta löytyi mekanismilla toimiva miehen tv-tuoli, jonka vuorasin iltaisin lakanoilla "sängyksi" ja pääsin öisin omin avuin ylös hoitamaan vauvaa.
    Kovan vatsan kanssa oli omat ongelmansa. Onneksi kuivatut luumut tekivät tehtävänsä ja vessassa asiointi helpottui. Pientäkään ponnistusliikettä kun ei voinut tehdä ilman että vedet tulivat silmäkulmiin. Tasan viikon päästä leikkauksesta oli tikkien poisto ja ensimmäinen päivä kun sai housut jalkaan ilman että painoivat. Siihen asti hiihtelin kotona kylpytakissa.
    Nyt toisella viikolla on käyty jo joka päivä useamman kilometrin vaunulenkillä ja kipulääkkeitä ei enää tarvitse eikä tunnu kuin pientä aristusta navanseudussa.
    Mä olin kyllä omalla kohdalla tosi helpottunut tuosta leikkauksesta, koska meillä meni synnytysarvio aika pahasti metsään. Piti tulla 3,5 kiloinen ja tulikin 4,6 kiloinen, joka selvisi vasta leikkauksen jälkeen.

    Meillä alkaisi d-vitamiinit sunnuntaina ja vähän jännittää miten rauhallinen vauva niihin reagoi. Tämä kun on tähän asti ollut vähän liian helppoa ollakseen totta. Mies toi apteekista kahdenlaisia, tavallisia ja sellaisia, joissa on maitohappobakteereja mukana. Ajattelin kokeilla viimeksi mainittuja ensin. Olisikohan täällä jollakin kokemuksia siitä onko noissa mitään eroja vai onko ihan sama kumpia antaa..
  20. Moon Ihastunut foorumiin

    MarMai:  Melko tuskaiselta kuulostaa toi toipuminen!  Onneksi oot jo parempana!  Tosin voi se alatiesynnytyksestä toipuminenkin viedä aikaa, esikoisen kohdalla istuminen alkoi sujua vasta kuukauden kuluttua ja samaan aikaan saattoi jo taas käyttää vessapaperiakin.  Tällä kertaa toivuin kyllä nopeasti.

    Selkä meinaa vihloa välillä tosi ilkeästi!  Vissiin joutuu vielä liian koville kun on kaksi muksua kannettavana.  Esikoinen nyt onneksi vähän vähemmän kannettava, mutta kun ei pottailua osaa niin pylly pitää pestä lavuaarissa.  Ja nukkumaan pitää kantaa alakertaan, ylöspäin se osaa kyllä portaat tulla itsekin, alas en uskalla vielä päästää jyrkkiin kierreportaisiin.  Ja tosiaan kun vatsalihakset ei vielä ihan hirveesti tota selkää tue!

    Ihan suht hyvät rutiinit täällä tällä hetkellä.  Esikoinen herää ensimmäisenä ja yleensä ehitään sen kanssa touhuta aamupesut ja puurot ja koirankin pääsen päästämään pihaan kun on vain yksi lapsi hereillä, samoin yleensä saan aamulla tehtyä kotitöitä.  Tyttö heräilee sitten omaan tahtiinsa ja sitten hoidetaan sen aamutoimet.  Ja päikkärit otetaan yleensä koko poppoo yhtäaikaa, tyttö tosin suostuu nukkumaan päivällä vain sylissä.  Ollaan sitten torkuttu sylikkäin sohvalla tyllerön kanssa (ehkäpä siksikin sitä selkää juilii...)  Iltatoimet hoituu kun mieskin tulee töistä kotiin, sillon meinaa nimittäin olla lapsilla nälkä ja vaipanvaihto yhtä aikaa.  Ja tytöllä alkaa iltaraivarit, saattaa mennä helpolla pari kolme tuntia niin ettei oikein mikään ole hyvin.  Siinä sitten vuorotellaan sylivuoroja miehen kanssa, asiaa helpottaa se kun poika menee kuitenkin jo puoli kaheksan aikaan nukkumaan.  Meinattiin just että jos yrittäis aikaistaa tytönkin nukkumaanmenoa.  Tähän asti on menny kymmeneen ennen kuin tyllerö nukahtaa kunnolla.  Jos sen sais yheksältä nukkumaan niin ehittäis kaikki nukkua paremmin.  Täytyy yrittää.

    Nyt semmonen vaihe tosiaan ettei tyllerö viihdy oikein itekseen kopassa tai sitterissä tai lattialla.  Sylissä pitäis olla koko ajan.  Senpä takia vähän vähemmälle jääny tää foorumillakin roikkuminen.  Naamakirjassa pystyy surffaamaan puhelimellakin mutta koneelle ei oikeestaan pääse istumaan minuuttia pidemmäksi aikaa kuin sitten illalla kun poika jo nukkuu ja mies hyssyttää vauvaa.  Onneksi tämäkin vaihe jossain välissä helpottaa ja onneksi on myös kaverilta lainassa kantoliina niin saa välillä kädet vapaaksi ja silti vauvan rauhoitettua.

    Mitähän vielä... 

    Meillä on syöty niitä d-vitamiineja nyt sunnuntaista lähtien.  Alotin ihan täydellä annoksella ja ei nyt kummempia kitinöitä ole tullut.  Tai kun tuppaahan tuo lapsi kitisemään jokatapauksessa <:)  Meillä on tällä hetkellä käytössä Devisol, Dee-tippoja odottaa tuolla pullo.  Vähän riippuu mitä d3-vitamiinia sattuu apteekissa olemaan.

Jaa tämä sivu