Syyskuiset 1-v.

Ihana kuulla teistä kaikista! :)

Laitetaan nyt meidänkin tytön 1-vee neuvolakuulumiset. Rokotteet otettiin ja onneksi ei mitenkään jälkikäteen ole kipuillut. Hurjasti kasvaa, pituutta jo 80,5 cm ja painoa 11 470 g. Jotenkin tuntuu itsestä että hurjan paljon, mutta kuulemma ihan hyvin kasvaa.... ehkäpä meilläkin vaikuttaa se että minä 170 cm ja mies 191 cm. Mutta sitten neuvolantädin mielestä toinen rinta oli "turvonnut" ja saatiin lääkäriin aika. Lääkäri sitten kirjoitti lähetteen lastenpolille ja sinne tuli sitten kutsu lokakuun alkuun. Kuulemma noi on semmosia että pitää tutkia... :confused: Joku hormonihäiriö voi kuulemma olla, ennen aikainen murrosikä ! :eek:o_O En nyt ole halunnut tuosta huolestua, harmittaa vaan jos siitä rinnasta pitää joku näyte ottaa... :sad001 Kamala kiusata pientä :Heartred

Muuten tyttö kävelee tuen kanssa ja ajoittain on seisonut ihan ilman tukea :) Ensiaskeleet ilman tukea voidaan ottaa ihan mikä päivä tahansa tai sitten siinä kestää vielä viikkoja :grin

Rappuset kulkee jo ihan itse ylös ja alas eikä toista tarvitse edes vahtia. Kauhea kälkätys koko ajan, mutta en mä mistään sanoista mitään ymmärrä... :grin
 
Minäkin kyllä täällä käyn kurkkimassa, vaikka en ole nyt vähään aikaan kirjoittanut.

Tyttö kasvaa. Kävelee kovasti sekä kiipeilee. Ei ole kova suin päin touhottaja vaan harkitsee ensin. Tekee ja yrittää sekä on touhukas, mutta pitää pientä malttia. Samanlainen on ollut ihan pienestä asti. On ollut kiva nähdä kuinka se perusluonne on näkynyt jo hyvin pienestä alkaen. Jotenkin jo raskaana ollessa aavistin, millainen luonne tytöllä olisi. Tytöksikin itse silloin ajattelin, vaikka sukupuolesta ei ollut tietoa.

Tyttö ymmärtää reilun kymmenisen sanaa (äiti, maito, nenä, korva, käsi, kissa, koira, pusu, hali, masu, lamppu, anna...) jotkut asiat kahdella eri kielellä. Vielä hän ei puhu paria sanaa enempää - siis ymmärrettävästi. Muuten "puhetta" tulee koko ajan.

Hampaita on jo melkein koko suu täynnä. 15 hammasta on jo puhjennut ja 16. on jo ikenen alla tulossa. Vain aivan takimmaiset puuttuvat täysin. Hampaiden puhkeamisesta tyttö ei ole koskaan ollut milleskään. Ei itkuja, kränää, ei mitään. Tietysti tyttö jyrsii puruleluja ja kuolaa valtavasti, mutta siinä vo mennä useampi päivä jopa reilu viikko ennen kuin hammas lopulta puhkeaa, joten koskaan ei oikein tiedä milloin mikin hammas oikein on tullut.

Minusta on aivan uskomaton ajatus, että niin monet teistä olette jo toisella kierroksella! Onnea vaan! Tulee ihan mieleen omat raskasajat ja kuinka se ei todellakaan ollut herkkua.

1-vuotisneuvolassa tyttö oli reipas aina rokotuksiin asti. Hän sai kaksi rokotusta. Ensimmäinen meni ok, mutta itku tuli. Toisela kertaa tyttö tajusi heti mitä on taas tulossa ja oli todella itkuinen, pisti vastaan minkä pystyi, eikä tykännyt yhtään. Kuume nousi sitten illalla ja vielä seuraavan päivä piti antaa Panadolia, kun tyttöllä oli lämpöä. Muuten kaikki oli ihan ok. Pituutta oli 77,5 cm, mutta minusta hoitaja ei venyttänyt jalkoja ihan suoraksi. Oli uusi hoitaja ja aiemmilla kerroilla on minusta mitattu tarkemmin. Painoa oli reilu 10 kiloa.

Meillä ei ollut tytölle synttäreitä ollenkaan, kun meni aikataulut vähän huonosti. Tässä lokakuussa on tarkoitus kahvitella ihan vain lähipiirin kesken. Tulee tuparit ja tytön juhla samaan aikaan. 1-vuotisvalokuva saatiin, kun minulla oli oma valokuvasessio tytön synttäriaattona. Siinä sitten räpsästiin tytöstäkin pari kuvaa, kun äippä oli raahannut hänet mukaansa.

Onpa kivat kuvat Mcgonnor!
 
Muokattu viimeksi:
No niin. Meidänkin kuulumisia. Verneri on myös täyttänyt vuoden ja hän on nyt 73,5cm pitkä ja painaa n.9kg. On kyllä huisin suuria eroja pientein koissa ja silti kaikki normaaleja. Meidän poika on ehkä keskikastia vähän pienempi, mutta eipä oo äitinsäkään iso!

Pieni mies aloitti perhepäivähoidossa keskiviikkona ja ekat kolme päivää on menny huisin hyvin! Tänään ei ois halunnu lähtee kun oli niin kivaa hiekkalaatikkoleikeissä. On tosi helpotus että poika on ollut niin reipas ja hoitotädin kanssa näyttää löytyvän helposti yhteinen sävel! :D

Verneri on yhden kerran ottanut pari askelta ilman tukea, mutta ei vielä muuten kävele ilman tukea. Sitäkin enemmän on sitten kaiken maailman hassuja liikkeita ja liikkumistapoja. :) Hän osaa sanoa äittä ja ihi. :)

Varattiin miehen kanssa Tukholman matka lokakuun puoleen väliin, jolloin Verneri on hoidossa mummillaan. Sekin sujuu varmasi hyvin, vaikka on eka kerta kun olen sitten yön eri paikassa kuin poika!

Ite oon aika paljon nyt sairastellu kun oon taas aloittanut työt opettajana, mutta poika on viel toistaiseksi säästynyt pöpöiltä!

p.s Kirjotelkaahan muutkin. Monta lukukertaa näkyy olevan ja itsekinn oon enemmän lukenut kuin kirjoitellut viime aikoina..Mukavaa syksyä kaikille äideille ja pienille taaperoille!
 
Minäkin taidan kuulumiset päivittää. Usein selaan keskustelut puhelimella mutta kun ei olevinaan ehdi kirjoittaa... Meilläkin on synttärit takanapäin ja pojan mitat tällä hetkellä 78 cm ja 11 kg. Reipas ja touhukas kaveri. On kävellyt nyt kunnolla n. kuukauden, ensi askeleet tuli jo varmaan kuukausi ennen sitä. Hän harkitsi haluaako kuitenkaan kävellä :wink juttua riittää, ymmärrettäviä sanoja tulee ehkä 10? Siansaksaa puhuu sujuvasti.

Palasin töihin heinäkuussa kun ensin pidin vanhempainvapaan perään kesäloman ja poika aloitti nyt syyskuussa perhepäivähoidossa kun isi palasi töihin isyyslomansa jälkeen. Hoitopäiviä on kuukaudessa 11 joten paljon saa olla kotonakin. Itse teen täyttä työaikaa mitta mies hoitaa vapaillaan. Hoidossa on mennyt super hyvin, päiväunetkin järkeistyi ja typistyi yksiin mukavasti juuri ennen hoidon aloittamista ja unta riittääkin päivällä 2-3 tuntia joka on huimasti enemmän kuin ennen.

Itseä harmittaa oma typerä työaika mutta kai tähänkin tottuu ajan kanssa. Toista vauvaa tekisi kovasti jo mieli yrittää mutta jospa malttaisi sinne häihin asti odotella :)
 
Meillä on tanssiminen nyt ihan pop. Poika löytää jokaisesta kovasta äänestä rytmin esim, moottorisaha, imuri, auton kaasutus ja tietty kaikesta musiikista. Tömistää toista jalkaa rytmissä, keinuu sivuille, joustaa polvista ja välillä näyttäis ihan mossaavan :) rauhallisen musiikin tahtiin hän astelee pitkin lattioita eteen ja taaksepäin. Näyttää ihan valssin alkeilta :)

Poika on kova puhumaan omaa kieltään vieläkin, mutta osaa vanhojen sanojen lisäksi kertoa mitä mikäkin eläin sanoo mm. ankka, lehmä, kissa ja koira. Vähän on sellainen hulivilitapaus ja tähän asti on näyttänyt siltä että muutaman kerran saisi asioita toistaa ennenkuin oppii, mutta yllätyin eilen kun luettiin kirjaa yhdessä ja kysyin joka sivulta jotakin mitä en monestikkaan ole kertonut mikä mikäkin on, niin siltikin osasi näyttää kalan, linnun ja kameran kuvan. Lapsi on selvästi äitinsä kaltainen nero :D
 
Mun piti vaan infota että mä oon Sandy, mutta nyt joudun kai käyttämään uutta nimimerkkiä Sandy2... Kun taisin saada jonkun äkillisen raskausdementian enkä muistanut salasanaa ja nyt sen jälkeen on herjannut koko käyttäjätunnustakin...

Tosi kiva kun päivittelette kuulumisia :)
 
Meidänkin Juuso tuli 1 vuoden ikään tiistaina :) Mitat on 73cm ja 9,2kg, että aika samassa mennään kuin Pikkuruusun Verneri.

Pari viikkoa sitten otti ensiaskeleet ja nykyään kulkee lähes kaikki kulkemisensa kävellen. Ei sano vielä mitään järkeviä sanoja. Yleensä minut nähdessään huutaa Ä! Joskus isälleen sanoo myös pääppä :) Juuso on ollut jo reilun kuukauden päiväkodissa, siellä tuntuu viihtyvän. Hoitajat on mukavia ja leikkikavereita löytyy. Nukkuu yhdet päiväunet n.1,5-2 h. Yössä nukkuu noin 10-11h. Vähän ollut levottomia nuo yöt tässä parin viikon ajan. Olisikohan kävelyn harjoittelemisella osuutta asiaan.

Ainoa ikävä puoli hoidon aloittamisesta on se, että nyt on jo toista kertaa kk sisään räkätaudissa :/ Vastustuskyvyn kerääminen on siis aloitettu.
 
Meidänkin Vernerillä nyt räkä valuu, joko tuli suoraan hoito paikasta tai sitte multa. Ei kyllä näytä pieni nuha haittaavan menoa...
 
Mulla on alkanut jotenkin tuo vauvakuume nousta... :rolleyes: Kuvittelen olevani raskaana ja tunnen mukamas pieniä liikkeitä alavatsassa. Alavatsaa myös heikosti jomottelee. Imetän vielä, kuukautiset ei vielä ole alkaneet ja seksielämä on aika vaisua, joten tuskinpa tässä vielä uutta elämää kasvatellaan... mitäpä jos sittenkin :)
 
Kippu! Sama homma täällä! Välillä kans heikkoina hetkinä kuvittelen että liikehdintää tuntuis alavatsalla :D mutta raskaus on epätodennäköinen.
Vauvakuume on myös nostanut päätään enemmän ja olenkin tosissani alkanut laihduttamaan, jotta saisin pcossän viemät ovikset ja menkat takaisin. Sattuman kauppaa tai ei, niin viikon herkkulakon ja pienen liikunnan lisäyksen jälkeen, tänään alkoi vuoden ensimmäiset menkat! Jihuuu! Jos tämä meno nyt pysyisi tällaisena.
 
Minä olen yhdessä vuoden mittaisessa kunnonkohotusryhmässä mukana. Mulla ei tuota ylipainoa ole, mutta kehonkoostumusmittauksen mukaan mun pitäis laihduttaa 5kg ja saada lihasta 4kg, jotta mun keho olis optimaalisen hyvässä kunnossa. Tällainen tavoite tuskin toteutuu, mutta varmaan jotain sinne päin saan saavutettua.

Mut joo, typeräähän tässä on kuvitella olevansa raskaana kun on muutaman hassun kerran peittoja heilutellut miehen kanssa ja kuukautiskiertoa ei ole laisinkaan! :grin Nyt vuoden jälkeen synnytyksestä on hyvä fiilis siitä, että keho on palautunut raskaudesta ja synnytyksestä. Ei ole enää kolotuksia alaselässä tai muuallakaan. Vatsanahka on hyvin vetäytynyt takaisin ja raskausarvet haalistuneet olemattomiin. Rinnat ovat melkein ennallaan, vaikka vielä imetän. Lapsikin on jo niin itsenäinen, että pärjää kokonaisen päivän isänsä kanssa. Päiväkodissakin osaa olla hienosti sen muutaman tunnin päivässä. Jee, elämä, here I come! :p
 
Mullahan noita liikkeitä tuntuu etenkin näin iltasella välillä ihan "rasittavuuteen" asti... Huomenna tuleekin rv 29+0 eli normaaliahan tuo :grin:wink

Mutta tiedättekö, mä jo mietin sitä kolmatta.... :rolleyes: Siis huh, ei mitään järkee :grin Jotenkin vaan ei ajatus kahdesta tunnu vielä "valmiilta".... Täytyy kyllä toivoa ettei mulle iske samanlaista kuumetta kuin oli nyt esikoisen jälkeen. Että osaisi sitten nauttia näistä kahdesta lapsesta ja hieman elostakin ilman raskautta :) Todennäköisesti kuitenkin tuo haave siitä kolmannestakin saa mut aktivoitumaan niihin sänkypuuhiiin aikasemmin ja useammin kuin muuten olisi :rolleyes:

Ja ihan väliheittona voisin sanoa että tässä toisen raskauden aikana on kyllä ollut enemmän seksiä kuin ekassa :) Ehkäpä sitä on jotenkin armollisempi omalle kropalle nykyään. Ennen oli paineet että pitäisi näyttää jotenkin vitun hyvältä, mutta nyt voi suosiolla olla "synnyttänyt" eikä aseta itsellekään mitään täydellisyysnormia :)
 
Mullaki möyrii ja potkii välillä! Rv17 ♡ Meille saattaa kaksi olla se luku, mutta ei sitä koskaan tiiä. :) Raskaana en haluaisi enää olla. Rankkaa. Tää väsymys... :/
 
Kyllä meille ei ihan samantien ole myöskään kolmatta tulossa. Ei sillä, nautin kyllä olla raskaana ja ihanahan tuo Ellikin on, mutta nyt on rankka vaihe hänen kanssaan. 1vuotisuhma tai mikä lie, pyhää kiukkua täynnä koko tyttö suurimman osan valvellaoloajastaan ja lisäksi taas kerran mietitään, onko kaikki kunnossa kun kehitys ei toisen fysioterapeutin mielestä edisty. Kyllä mä periaatteessa siis voisin vaikka kolmannenkin haluta, mutta sitten hieman myöhemmin. Ja jos joku voi taata että se on poika?
vitsi vitsinä, eiks juu?
 
Mulle tää äitielämä on ollut alakuloisen raskasmielistä, yksinäistä ja tylsän ahdistavaa. Siksi en montaa lasta haluaisi. Kaksi tai kolme on sopiva. Myös ikä tulee vastaan. En tosin ole koskaan ollutkaan mikään superäidillinen tyyppi tai haaveillut monesta lapsesta. Ja ne ainaiset pyykinpesut, imuroinnit, sotkuinen keittiö ja koirankarvaiset nurkat.. mies osallistuu meillä tosi vähän kotitöihin ja koirien hoitamiseen. En ole innoissani siitä, että aikaa omille harrastuksille ja puuhille on niin vähän. Taisi haihtua mun raskaushaaveet nyt! o_O
 
...eläkkeellä on aikaa kun lapset ovat jo maailmalla, vai miten se meni? Sitä aikaa odotellessa tehkäämme lisää vauvoja!
 
Joo toi yks vee kiukku-uhmis täälläkin. Ei helpota väsymystä. Mä rakastan vauvamahaa ja liikkeitä yms, mutta vaikea jaksaa mitään koomaavan väsymyksen kanssa ja haluaisi pystyä panostamaan enemmän esikkoonkin. Ja pelko siitä raskausmyrkytyksestä taustalla. Jos se uusisi tässä raskaudessa, niin saas nähdä uskaltaisko kolmatta. Mutta nyt nautin tästä ajasta ja kahdesta lapsesta ka tulevaisuus näyttää onko meidän perhe siinä vai ei. Nyt tuntuu, että voisi olla (silläkin toki vaikutusta kumpi nyt tulossa, jos toinen tyttö voipi kuumeiluttaa pojan yrittäminen... mutta toisaalta ehkä ei. Ansaitsisi tuo pieni siskonkin :D), niin olisi resursseja paremmin kaikkeen. Aiemmin haaveilin isommasta lapsi määrästä, mutta nyt en niinkään. Kun vielä lasten parissa töissä. Rakkaita nää on, ei sillä, mutta tää väsymys tekee sen fiiliksen ettei jaksa nyt ja tuntuu ettei ikinä jaksa enää mitään. :D
 
Mikähän hormonaalinen muutos minussa on meneillään kun valkovuotoa on alkanut tulemaan melko paljon..? Alavatsaa kipristelee päivittäin niin kuin menkat olis. Vielä imetän ja varsinkin öisin tyttö luputtaa rintaa nyt tosi paljon. Yöimetyksen haluaisin lopettaa, mutta päiväkodin aloituksen kanssa yhtäaikaa en ole yövieroitukseen ryhtynyt. Mitenkäs muilla yöimetykset tai imettämättömyydet sujuu?
 
HUH! Sinä vielä yöimetät! No yksi minun kaveri tekee sitä myös ja "vauva" on pari kuukautta meidän pikkuisia vanhempi.

Minä vain raa'asti lopetin yöimetykset, kun itse vain en enää jaksanut, tarvitsin lisää yhtäjaksoista unta. En edes muista milloin se tapahtui! Kesän aikana kuitenkin. Muutama yö siinä meni ja kyllä tyttö itki yöllä, mutta muuta vaihtoehtoa ei oikeasti ollut. Minulle rankinta oli miehen vastustus imettyksen vähentämiseen. Sain taistella sekä miestä että tyttöä vastaan. Itse kuitenkin tiesin, että en olisi pystynyt jatkamaan sitä väsymyksen sumua päiväkään pidemmälle. Tyttö ei syönyt kuin kerran yössä siinä vaiheessa, mutta sekin oli minun unilleni liikaa. Sen jälkeen tyttö sai kolme kertaa rintaa ja nyt tällä hetkellä (1 v 1 kk) kaksi kertaa vuorokaudessa. Minulla on maidon määrä vähentynyt, mutta tytölle tuo tissi on todella tärkeä, joten olen vielä imettämistä jatkanut. Ja eikun nyt imettämään tyttö yöunille!
 
Takaisin
Top