Hei kaikille pitkästä aikaa! :)
Pikainen tilannepäivitys: Viimeeksi taisin kertoa parisuhdekriisistäni, joka sitten johti eroon ja paikkakunnan vaihtoon. Mies jäi Lahteen ja minä muutin likan kanssa kotipaikkakunnalleni takaisin :) Välimatkaa on yli 100km ja elatussopimukset saatiin kaikessa sovussa tehtyä. Lapsi on pääsääntöisesti joka toinen viikonloppu isällään.
En ole kertaakaan muuttamisen jälkeen katunut lähtöäni, asun nyt samalla kadulla kahden siskoni kanssa muksujensa kanssa, (!!) joista vanhempi sisko synnytti juuri alkuviikosta pienen (älyttömän söpön ja ihanan tuoksuisen) tyttövauvan. Kummatkin asuvat alle 200m päässä ja voitte kuvitella sitä sosiaalisen elämän määrää :D "Et vastannut puhelimeen niin tultiin ikkunaan koputtelemaan ootko kotona!".. Eh eh. Isovanhemmat ovat ihan eritavalla osallisena mun elämään ja ollaan oltu tiiviisti tekemisissä. On tullut lämmiteltyä uudestaan välejä moniin vanhoihin kavereihin ja monella niistäkin on samanikäisiä lapsia kenen luona olen ipanaa käynyt leikittämässä :)
Tyttö ei vielä osaa kävellä (osaisi kyllä mutta ei uskalla päästää tuesta irti, treenejä tehdään kymmeniä kertoja päivässä), mutta sanoja tulee ihan hirrrrveä määrä (sanoinkin aina että kun tuon ipanan motorinenkehitys ollut sen verran hidasta että varmaan tää puhuu ennenkun kävelee :D). Suussa on tasan neljä hammasta (arrrrggh), joita kyllä tulee käytettyä paljon. Yleensä antaa pusun ja perään yrittää purra äitiä poskesta.
Eksän kanssa on tosi hyvät välit, oltiin jo tosi tulehtuneessa tilanteessa vielä Lahdessa niin tää välimatka on nyt luonut meidän välille tosi hyvän kaverisuhteen. Soitellaan ja viestitellään jatkuvasti (skype on kova sana). Pyrimme myös viettämään aikaa perheenä sillontällöin, ja ollaan yhteisestä joulunviettoa suunniteltu ensi joululle.
Olen tässä yksin elänyt ja nauttinut tästä kaikesta. Rakastan tuota lasta ja haluan että meillä on jatkossakin kaikki hyvin <3 Mitään en kadu ja kaiken kai sitten piti mennä näin, lievästi sanottuna vaikeimman kautta. Mutta mitä tämä elämä tuokin tullessaan niin kaiken kestää, kun on näin ihana tukijoukko ympärillä <3
Kivaa syksyä kaikille!

T. Mcgonnor ja pikkulikka 1vee (eka kuva ipanan synttäreiltä ^_^)
