Syyllisyys päivähoitopäivän pituudesta

[Vargynja]

Helsingin sanomien uutisessa kerrotaan vanhempien kokevan syyllisyyttä, jos he hakevat lapsen viimeisten joukossa päiväkodista. Tunnetko sinä asiasta syyllisyyttä? Tai ylipäätään hoitopäivän pituudesta?

Itse olen välillä kokenut syyllisyyttä ylipäätään lapsen hoitoon viemisestä, vaikka sekä esikoinen aikoinaan että kuopus nyt käy vain neljänä päivänä viikossa eikä sitäkään kokopäiväisesti. Teen kuitenkin etätyötä lyhyellä työajalla ja mies on ollut vuosia sairaslomalla/sairaseläkkeellä/työttömänä. Eli periaatteessa lapset olisi mahdollista hoitaa kotona. Meidän vanhempien jaksamisen kannalta on kuitenkin parempi näin. Lisäksi ihan hyvä kun lapset saavat harjoitella sosiaalisuutta päiväkodissa. On ollut molemmille ihan tarpeenkin eikä meillä ole mahdollisuutta kovinkaan isossa määrin sosiaalistaa lapsia.

Mutta menin heti vähän sivuraiteille. Mitä päiväkotipäivän pituuteen tulee, niin pidän ilmiötä vähän hassuna. Miksi siitä pitäisi kilpailla? Kai tämäkin on taas jokin hyvä äiti/isä -kilpailu. Moni vanhempi ei kuitenkaan voi hirveästi vaikuttaa työpäivän pituuteen. (Vai onko mulla vääristynyt kuva työelämästä?) Se olisi sitten asia erikseen, jos hoitopäivä venyisi ylipitkäksi vanhemman ottaessa omaa aikaa. Ei sillä ettei vanhempi sitä tarvitsisi, mutta yli 8h hoitopäivä on lapselle kuitenkin tosi raskas. Lapsen parasta ajatellen en laittaisi lasta hoitoon niin pitkäksi aikaa ellei ole töiden takia pakko.

 

[siska]

Mielestäni päiväkoti keskustelu polarisoituu helposti ja tässä tulee vähän semmonen arvomaailma juttu ja toisaalta myös vedetään mutkat suoriksi eikä haluta nähdä että kaikilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa edes siihen että kuinka paljon lapset ovat hoidossa. Toisaalta taivastellaan hesarissa että joku vanhempi ottaa omaa aikaa ja hakee lapsen myöhemmin - mut ei huomioitu että lapsen päivä alkoi myöhemmin kuin suurimmalla osalla.

Mutta siis voin myöntää että kyllä itse toisinaan koen syyllisyyttä siitä et keskimmäinen (reilu 2v) on osapäiväisesti päivähoidossa, kun olen itse nuorimman kanssa kotona - mutta tässä kuitenkin on puolison kuluttava vuorotyö, isoimman sisaruksen nepsy haasteet ja itsellä krooninen sairaus joka syö hyvin paljon energiaa. Joten koitan olla vertaamatta tilannettani toisiin - painimme ns arjessa eri sarjoissa. Plus mikäli yhden lapsen päivähoito mahdollistaa sen että olen kaikille lapsilleni jaksavampi (= parempi) vanhempi niin sit se päivähoito on sen arvoista. Ja tarpeen mukaan lapsi viettää extra kotipäiviä, ja minulla on mahdollisuus pitää lapsi kotona flunssan jälkeen pidempään kuin jos olisin töissä käyvä vanhempi.

Toisaalta joku kunnan kerhohan voisi ajaa vähän saman aseman, mutta meillä etäisyys lähimmästä kerhosta on sellainen, et suurin osa ajasta menis kuljetteluun, plus se ei arjessa jousta mihinkään suuntaan hoitoaika mielessä, esim jos on lääkäri käyntejä tms. Joten päiväkodilla mennään, plus kyllähän lopulta pitää munkin palata (osatyökykyisenä) työelämään ja pienempi sisaruskin menee hoitoon, ainakin on valmiiksi tutut aikuiset ja paikka.

 

[Pilkki24]

Totta on sekin, että Suomessa on ainakin eurooppalaisessa mittakaavassa todella pitkät hoitopäivät ja jo pienillä lapsilla.

Lähtisin kuitenkin ennemmin puhumaan yhteiskunnallisista rakenteista kuin syyllistämään ja syyllistymään henkilökohtaisesti asian tiimoilta.

Meillä on lapsi vuoropäivähoidossa ja kyllähän meillä on välillä pitkiä hoitopäiviä, mutta toisaalta niitä onkin sitten keskimäärin vain muutaman kerran viikossa.

Alkuun oli vaikea paikka, kun piti laittaa lapsi hoitoon noin 2,5 vuotiaana. Olisin halunnut pitää kiinni siitä kolmen vuoden rajapyykistä, sillä ihan tutkimustenkin mukaan lapsen olisi siihen asti hyvä olla kotihoidossa. Toisaalta, kun tilanne ei sitä sallinut ja piti miettiä myös meidän jaksamista, niin en viitsinyt syyllistääkään itseäni siitä. Joskus on mietittävä enemmän kokonaisuutta kuin yksittäistä asiaa, eikä aina voi pyrkiä joka asiassa täydellisyyteen. Mieluummin pyrkii vaikka 80% onnistumiseen suurimmassa osassa asioita kuin alkaa pingottamaan yhdessäkään. Täydellisyydentavoittelu, kun vie ihmisestä mehut aika nopeasti.

 

[Selah]

Näen että lapsen ikä vaikuttaa isosti päiväkotipäivän pituuteen. Itsellä olisi kyllä tehnyt mieli jo mennä töihin, mutta näen että 3v menee raja(lapset on tietenkin yksilöitä), että voisin itse mennä kokoaikatöihin niin että lapsi joutuu olemaan koko päivän hoidossa. 1v itsellä olisi ok fiilis laittaa esim puoleksi päiväksi, mutta mistä sellaisen työn saa, että tuo hoitokuvio olisi vaihtoehto Sitten kun mennään sinne 5v kieppeille niin en potisi huonoa omaatuntoa jos vaikka saisin 30min oman harrastuksen sopimaan kerran viikkoon niin että lapsi joutuu sen takia olemaan hoidossa niin se olisi ok.

Nämä rajat kuvittelen pääni sisällä peilaten sosiaaliseen lapseeni ja pienen paikkakunnan laadukkaaseen, pienipaikkaiseen ja tuttavalliseen päivähoitoon. Luulen, että potisin syyllisyyttä jos näitä rajojani joutuisin esim taloudellisen tilanteen takia rikkomaan niin, että näkisin lapsen kasvun kärsivän siinä. Voin kuvitella että jokaisella vanhemmalla on nämä omat rajat ja sitten myös omat taloudelliset rajat sekä muut tarpeet minkä puitteissa päiväkotipäätöksiä tekee ja siitä sitten muodostuu tuo tunne syyllisyydestä jos ei niitä pysty pitämään. Pelkässä hakuajan tuijottamisessa en näe järkeä. Vai liittyykö se siihen että hoitohenkilökunta joutuu siellä venyttämään päiväänsä vain sen mun lapsen takia? Jos se on sovittu ja odotettu niin en siinäkään näe ongelmaa.

 

[Suski75]

Suurin ongelma tämän suhteen on yhteiskunnan päätös siitä, että kaikkien on käytävä kokopäiväisesti töissä, jopa pienten lasten vanhempien, vaikka lopputulos olisi se, että 1-vuotiaasta 9-vuotiaaksi lapsi näkee vanhempiaan vain 2-3 tuntia päivässä. Lakipykäliin vetoamalla ja laittamalla kova kovaa vasten saa työnantajalta taisteltua tuohon 1,5 tuntia päivässä lisää. Jos et halua irtisanoutua töistä, on pakko tehdä vähintään 32 tuntia viikossa töitä. Jos työmatka kestää 1 tunnin suuntaansa, on lapsi päikyssä 42,5 tuntia viikossa.

Aika moni päätyy jäämään kokonaan kotiin tämän vuoksi.

Sitten poliitikot kehtaavat vielä valittaa siitä, että naiset eivät palaa työelämään riittävän nopeasti ja kuinka Suomen tilastot ovat niin huonot kun vertaa vaikkapa Hollantiin, jossa valtaosa äideistä palaa nopeasti töihin. Voisiko mitenkään johtua siitä, että Hollannissa valtaosa äideistä tekee vain 4-tuntista päivää, jota Suomessa ei saa työnantajalta kirveelläkään?

Tässä syy sille miksi Suomessa päiväkoti kasvattaa lapset. Lapset käyvät kotona nukkumassa ja palaavat taas aamulla elämäänsä päiväkodissa. Moni vanhempi haluaisi enemmän aikaa lapsen kanssa, mutta se vaatisi heittäytymisen pitkäaikaistyöttömäksi.

Vai että vielä pitäisi tuntea syyllisyyttä päiväkotipäivän pituudesta? Työnanttajahan sen pituuden päättää erittäin pitkäksi vastoin vanhempien tahtoa, hallituksen ja eduskunnan vahvalla tuella.

100 % työpäivä tuo lapselle 50-tuntisen päiväkotiviikon, eikä siinä ole minkäänlaisia hengähdystaukoja.

 

[problemsolved]

Kaikilla on erilaiset työt ja lähtökohdat. Meillä on sellaiset työt, että kun nykyinen vauva joskus menee päiväkotiin, todennäköisesti syksyllä kun on vähän päälle vuoden, hänen tarvii olla siellä maks 4h kerrallaan ja maks 4pv viikossa. Itse teen vuorontyötä ja mies on yrittäjä,.Joten pystymme aika pitkään myös pitämään vauvan kotona, kun limitämme töitämme. Myös jos toinen vanhemmista tai molemmat tekee vuorotyötä, on mahdollista limittää töitä niin, ettei lapsen ainakaan aina tarvitse olla pitkää työpäivää.

Mutta ymmärrän, että osa tuntee syyllisyyttä ja ymmärrän senkin jos joku tarvitsee päivähoitoa saadakseen hengähdystauon. Itsellä nyt on sellainen olo, etten haluaisi laittaa lasta vielä tänä vuonna hoitoon. Saa nähdä kuinka onnistuu. Ole töissä pienellä yrittäjällä, joka odottaa minua takaisin töihin toukokuussa.

 

[Kyfi7]

Oon varmaan maan ainoa äiti joka ei tunne syyllisyyttä hoitoon laitosta esikoinen meni pph:lle 1 vuotiaana (4pvä viikossa, 8h) ja päikkyyn 1v10kk (5 pvä viikossa, noin 8h). Enkä nää miksi olisi pitänyt pitää 3v kotona. Mut ei myöskään ois alle 1v kuitenkaan tuntunut hyvältä laittaa hoitoon.
Mutta ehkä jos se aika tosiaan venyisi paljon tuon 8h yli päivittäin niin sitten voisi jo vähän tuntua pahalle. Mut sitten kaikki vapaa-aika meneekin lapsen kanssa ja nukutaan myös vierekkäin, koska en voisi vielä pitää 10h erillään päivän jälkeen.
Toisen lapsen kanssa kokeilen 4h työpäiviä heti 2,5kk jälkeen synnytyksestä, ja sit kattoo 1v kohdalla meneekö tää silloin koko pvä hoitoon vai kokeileeko jatkaa lyhyttä työaikaa, kun vanhempainrahapäivät on käytetty. Onneks Suomessa nykyään on joustavia mahdollisuuksia ja työnantajakin näemmä kuuluu joustaviin.

 

[Puar]

Täällä yksi syntinen ”uraäiti” En siis todellakaan tee mitään hienoa tai erityisen rahakasta työtä, mutta jos aion käydä töissä, niin työaika on keskimäärin 7.5 h päivässä, ja koska kuljen bussilla toiselle paikkakunnalle, siihen tulee lisäksi 45-50 min suuntaansa matkaa. Eli lähden töistä aina vähän etuajassa, ja silti usein viimeinen tai viimeisiä, joka hakee lapsensa. (Pääsääntöisesti isä vie, että aamu on kaikille helpompi, ja minä haen.) Ja jos päivät ovat vähän lyhyempiä, niin sit tietysti jossain vaiheessa pitää paikkailla iltaisin tai viikonloppuisin… En oikein tiedä, mitä työtä kaikki muut tekevät, kun ovat niin aikaisin jo päiväkodilla…

Tokihan tämä on arvokysymys. Minä haluan olla töissä ja tienata omat rahani. Ei olla kummatkaan miehen kanssa innokkaita siihen, että minulla olisi vain kotihoidon tuki, ja hän kustantaisi kaiken muun. Sen lisäksi että haluan pystyä olemaan taloudellisesti itsenäinen, ei myöskään pystyttäisi elämään niin helppoa ja mukavaa elämää kuin nyt. En myöskään suoraan sanoen halua olla vuosikausia kotona. Esikoinen meni hoitoon 1 v 3 kk iässä, ja siinä vaiheessa minusta jo tuntui, että kaipasin työelämään.

80% työaika olisi ajatuksena tosi kiva ja tekisin sitä mielelläni, mutta nykyisessä opetustyössä se ei helpottaisi arkea yhtään: tunteja ja muita pakollisia läsnäoloa vaativia töitä ei pysty sijoittamaan esim. neljän päivän ajalle kuin ehkä satunnaisesti, ja työajan vähennys olisi pois suunnittelusta, arvioinnista yms. työstä, jota ihan satavarmasti tekisin sitten omalla ajalla, koska ei sitä voi jättää tekemättäkään. Uskon, että arjen balanssi säilyy parempana, kun teen vaan täyttä työaikaa, ja työt hoituvat siinä ajassa.

Esikoinen on pian 3 v ja tykkää tosi paljon päiväkodista. Itseä välillä harmittaa, että yhteinen aika iltaisin on niin vähäistä. Toisaalta täysi kotiäitiys ei myöskään sopisi minulle yhtään.

 

[Selah]

Suurin ongelma tämän suhteen on yhteiskunnan päätös siitä, että kaikkien on käytävä kokopäiväisesti töissä, jopa pienten lasten vanhempien, vaikka lopputulos olisi se, että 1-vuotiaasta 9-vuotiaaksi lapsi näkee vanhempiaan vain 2-3 tuntia päivässä. Lakipykäliin vetoamalla ja laittamalla kova kovaa vasten saa työnantajalta taisteltua tuohon 1,5 tuntia päivässä lisää. Jos et halua irtisanoutua töistä, on pakko tehdä vähintään 32 tuntia viikossa töitä. Jos työmatka kestää 1 tunnin suuntaansa, on lapsi päikyssä 52 tuntia viikossa.

Aika moni päätyy jäämään kokonaan kotiin tämän vuoksi.

Sitten poliitikot kehtaavat vielä valittaa siitä, että naiset eivät palaa työelämään riittävän nopeasti ja kuinka Suomen tilastot ovat niin huonot kun vertaa vaikkapa Hollantiin, jossa valtaosa äideistä palaa nopeasti töihin. Voisiko mitenkään johtua siitä, että Hollannissa valtaosa äideistä tekee vain 4-tuntista päivää, jota Suomessa ei saa työnantajalta kirveelläkään?

Tässä syy sille miksi Suomessa päiväkoti kasvattaa lapset. Lapset käyvät kotona nukkumassa ja palaavat taas aamulla elämäänsä päiväkodissa. Moni vanhempi haluaisi enemmän aikaa lapsen kanssa, mutta se vaatisi heittäytymisen pitkäaikaistyöttömäksi.

Vai että vielä pitäisi tuntea syyllisyyttä päiväkotipäivän pituudesta? Työnanttajahan sen pituuden päättää erittäin pitkäksi vastoin vanhempien tahtoa, hallituksen ja eduskunnan vahvalla tuella.

100 % työpäivä tuo lapselle 60-tuntisen päiväkotiviikon, eikä siinä ole minkäänlaisia hengähdystaukoja.

Mitä ehdottaisit, että Suomen päättäjät muuttaisivat jotta naiset eivät tippuisi pitkäaikaistyöttömiksi, mutta pystyisivät hoitamaan lapsiaan enemmän kotona? Millä voisi lähinnä yrityksiä potkia tarjoamaan puoliaikaista työtä? Ymmärrän hyvin että se kuulostaa kalliimmalta että tarvitaan kaksi eri ihmistä tekemään yhden ihmisen työmäärä, vaikka työtunneissa ei eroa olisikaan.

Näen juurikin ongelmana tuon lyhyen yhteisen ajan arkena lapsen kanssa, mutta toki kun lapsi kasvaa niin uniaika vähenee ja yhteistä aikaa on tarjolla enemmän iltaisin. Ja aika harvalla on päivittäin tunnin työmatka, joten ehkä tämä on mieluummin ääriesimerkki, eikä pitkästä työmatkasta voi yhteiskuntaa oikein syyttää

 

[Pilkki24]

@Selah mie ainakin lähtökohtaisesti tukisin perheitä verokevennyksillä tai paremmalla ja pidemmällä vanhempainrahalla. Päivähoitokaan ei kuitenkaan ole halpaa. Toki tähän olisi varmaan tässä lamassa vaikea päästä, kun ennemmin on painetta leikata ihan joka paikasta.

Rajaisin subjektiivista päivähoito-oikeutta ja rahaahan löytyisi toivottavasti tulevaisuudessa muutenkin, jos sitä ohjattaisiin fiksummin ja saataisiin talous kasvuun erinäisillä toimilla.

Siitä päästänkin lempiaiheeseeni eli politiikkaan ja siihen mitä kaikkea täällä olisi korjattavana... mm pienten ja keskisuurten yritysten aseman parantamista markkinoilla, jotta kilpailua olisi edes mahdollista syntyä. Verojen keventämistä ja painopisteen siirtoa turhaan kuluttamiseen, eläkejärjestelmän totaalista romuttamista ja uudelleenrakentamista henkilökohtaiseen muotoon, kaivoslain uusimista. Yritysverotuksessa Viron malliin siirtymistä, jotta se kannustaisi investoimaan. Energiatuotannossa siirtymistä ydinvoimaloihin tai mihin vain järkevämpään tuulivoiman sijaan.
Mutta mitäänhän näistä ei tehdä koska kaverit, sosialismi ja keskittyminen siihen miltä asiat näyttää, eikä siihen miten ne toimivat.

Tälläkin hetkellä sen vajaan työajan saa, koska se oikeus on lakiin kirjattu, mutta isompi ongelma lienee se, ettei sillä rahalla meinaa välttämättä pärjätä, koska Suomi on niin jäätävässä lamassa. Pitäisi kiireesti saada talous kuntoon, eikä siihen kyllä ole kivoja keinoja, mutta ehkä tuollaisiin ylellisyyksiin mitä @Suski75 kanssa toivotaan, voitaisiin Suomessakin joskus päästä, kun vaan täällä saataisiin muut asiat kuntoon.

Olipahan sekavaa tekstiä, joten ehkä se on aika sanoa hyvää yötä.

 

[harsokukka]

100 % työpäivä tuo lapselle 60-tuntisen päiväkotiviikon, eikä siinä ole minkäänlaisia hengähdystaukoja.

Avaa nyt ihmeessä laskentakaavaa, jonka perusteella vanhemman täysi työaika tarkoittaa 60 tuntia päiväkodissa. Noin 37,5 h töitä, puoli tuntia ruokataukoa päälle per päivä, ollaan 40 tunnissa. Kaksikymmentä tuntia viikossa, eli neljä tuntia päivässä, käytetään matkaan päiväkodista töihin ja töistä päiväkotiin? Joo, varmaan joku joskus tehnyt näinkin, muttei todellakaan edusta mitään suomalaisten lapsiperheiden normaalia arkea.

 

[Suski75]

Mitä ehdottaisit, että Suomen päättäjät muuttaisivat jotta naiset eivät tippuisi pitkäaikaistyöttömiksi, mutta pystyisivät hoitamaan lapsiaan enemmän kotona? Millä voisi lähinnä yrityksiä potkia tarjoamaan puoliaikaista työtä? Ymmärrän hyvin että se kuulostaa kalliimmalta että tarvitaan kaksi eri ihmistä tekemään yhden ihmisen työmäärä, vaikka työtunneissa ei eroa olisikaan.

Näen juurikin ongelmana tuon lyhyen yhteisen ajan arkena lapsen kanssa, mutta toki kun lapsi kasvaa niin uniaika vähenee ja yhteistä aikaa on tarjolla enemmän iltaisin. Ja aika harvalla on päivittäin tunnin työmatka, joten ehkä tämä on mieluummin ääriesimerkki, eikä pitkästä työmatkasta voi yhteiskuntaa oikein syyttää

Ihan sillä että lakiin kirjataan mahdollisuus halutessaan tehdä 50% työpäivää.

Pääkaupunkiseudulla välimatkat ovat lyhyitä, mutta ihan Helsingin sisälläkin on mahdottomia liikennesumppuja, joiden vuoksi bussimatka Helsingistä Helsinkiin kestää tunnin. Matkaa linnuntietä noin 7km. Tällainen oli työmatkani ennen koronaa, sen jälkeen olen tehnyt 100 % etätyötä, jotta en enää ikinä joudu matkailemaan Helsingistä Helsingin keskustaan. Kauhea paikka kerrassaan.

 

[Suski75]

Avaa nyt ihmeessä laskentakaavaa, jonka perusteella vanhemman täysi työaika tarkoittaa 60 tuntia päiväkodissa. Noin 37,5 h töitä, puoli tuntia ruokataukoa päälle per päivä, ollaan 40 tunnissa. Kaksikymmentä tuntia viikossa, eli neljä tuntia päivässä, käytetään matkaan päiväkodista töihin ja töistä päiväkotiin? Joo, varmaan joku joskus tehnyt näinkin, muttei todellakaan edusta mitään suomalaisten lapsiperheiden normaalia arkea.

Kiitos, ajatushäiriö. Piti olla siis 50 tuntia viikossa! Korjaan.