Syntyvyyden lasku

[Nepeta Cataria]

Mielenterveyden ongelmat (tai niiden toteaminen) on käsittääkseni kasvussa. Miksi sitten näin, sitä voi arvailla. Onko nykymaailma niin kuluttavaa vai onko niin helppoa, että ne traumat ehtii huomata? Vai onko niin että nykyisin niiden olemassa olo myönnetään? Ehkä ennen ne vain kiellettiin ja tehtiin lapset "niin kuin kuuluukin" ja samalla jatkettiin ylisukupolvista ketjua.

Mielenkiintoinen pointti! Voihan se olla että ennen elämä oli hektisempää, oli kiire juosta sapelihammastiikeriä karkuun ja kiroilla kun alkunauta popsi napaan sun keräilypaikan parhaat kasvikset. Ja pohtia et mitähän niille ryökäleille pitäis tehdä. Halaus vain niin huomasit olevasi raskaana, ja läheisessä suhteessa olit sitä lähes koko aikuisikäsi. Tosin lapsikuolleisuus oli jotain valtavaa, olit onnekas jos edes muutama ehti aikuiseksi. Ehkä meillä on tosiaan aivan liikaa aikaa, vesi tulee hanasta ja lämpö patterista, ja elämä ei kolhi tarpeeksi alusta lähtien.

Ja voihan olla että elämä on niin valmiiksi suunniteltua että tuntuu ettei näköalat riitä oman itsensä löytämiseen ja toteuttamiseen. Vau:lla oli tuosta artikkeli et lapsille on hyväksi päästä ilman aikuista keskenään vaeltelemaan ja selviytymään maailmasta, se lisää ongelmanratkaisukykyä ja resilienssiä. Kun pitää miettiä itse jutut kun ei ole aikuinen välittömässä läheisyydessä ratkomassa ongelmaa.

Tilastojen valossa 70-luvulla syntyneet olisivat terveimpiä ja onnellisempia nykyisistä sukupolvista. He viettivät usein lapsuuttaan maalla mutta muuttivat sitten kaupunkeihin aikuisuuden kynnyksellä. Ehkäpä luonnonläheinen stressitön lapsuus on heidän onnen salaisuus? Jotakin tuon sukupolven elämänkaaressa on, mikä on ollut heille erityisen hyväksi.

 

[Elea82]

Yhteiskunta on varmaan jossain määrin kiihdyttänyt omilla toimillaan lapsikatoa. On säästetty lapsiperheen palveluista ja tuista sekä samalla vaadittu työelämässä yksilöltä entistä enemmän. Yleinen ilmapiiri ei ole ollut lapsimyönteinen ja hiljalleen ihmisistä on tullut entistä minäkeskeisempiä.

Nytkin nuoriso voi todella huonosti ja esim. kouluverkkojen karsiminen vaikuttaa todella monen lapsen ja perheen jaksamiseen. Rahan ollessa kortilla päättäjillä on halu keskittää kaikki, mutta se ei lisää perheiden hyvinvointia. Mukavaan elämään tottuneet eivät ehkä haluakaan lapsia, koska se arki menisi haastavaksi tai usko hyvään elämään tulevaisuudessa puuttuu nykyajan ollesss niin arvaamatonta.

 

[Lya M.]

Päiväkoti pakottaa huomioimaan milloin mitäkin. ”Puhukaa lapsenne kanssa sodista/ nälänhädästä yms” ( lapsi on 3,5v ja katsoo lähinnä pikkukakkosta, eikä tiedä noista mitään)

 

[MinnaM]

Päiväkoti pakottaa huomioimaan milloin mitäkin. ”Puhukaa lapsenne kanssa sodista/ nälänhädästä yms” ( lapsi on 3,5v ja katsoo lähinnä pikkukakkosta, eikä tiedä noista mitään)

Omituista. Ikätasoisesti on hyvä näistä asioista puhuakin, jos lapsi itse ottaa kotona puheeksi tai jos päiväkodissa on syystä tai toisesta kyseisistä asioista puhuttu (yleensä lasten aloitteesta). Mutta silloinkin voi kuulostella lapselta itsellään onko tarvetta asioista keskustella. Ei kyllä mun mielestä varhaiskasvatusikäisten lasten kanssa tarvitse ottaa muuten vaan puheeksi, lapset saa olla lapsia eikä heidän tarvitse maailmantilannetta turhaan murehtia.

Nimim. Varhaiskasvatuksessa itsekin työskentelevä

 

[Nepeta Cataria]

Päiväkoti pakottaa huomioimaan milloin mitäkin. ”Puhukaa lapsenne kanssa sodista/ nälänhädästä yms” ( lapsi on 3,5v ja katsoo lähinnä pikkukakkosta, eikä tiedä noista mitään)

Minusta just tätä ei pitäis tehdä! Ei lapsen kuulu kantaa maailman murheita. Varmaan just se millä saadaan hermostuneita ja pelokkaita aikuisia, jotka näkevät tulevaisuudessa vain uhkakuvia. Minusta lapsiperheessä ei pitäisi edes pitää tv:tä auki uutisten aikaan, kun et voi kontrolloida että mitä sieltä tuutistista tulee. Vanhemman tehtävä on suojella lasta, myös psyykisesti.