Se on kyllä kumma, kun ei koskaan osaa nauttia siitä hetkestä joka on käsillä vaan aina on muka kauhea kiire eteenpäin

Kokoajan yritän muistuttaa itseeni siitä, että pitäisi nauttia tästä hetkestä eikä haikailla vaan tulevaan..silti kokoajan vaan mietin, että syntyis nytjo tai tapahtuis edes jotain.
Mäkin vaikla kuinka kauan toivoin, että voisin olla raskaana ja sit kun olin, halusin ison masun ja nyt taas eroon siitä

Ei tässä kuitenkaan oo kuin max 3 viikkoo ja sit vauva on täällä keinolla tai toisella ja kohta sitä taas kaipaan sitten tätä masua

Tänään oon yrittänyt nauttia siitä, että voin tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa, silitellyt masua ja nauttinut mun pienen liikkeistä vaikka ne kipeetä tekeekin suurimmaksi osaksi jo.
Kyllä se vauveli sieltä syntyy ja sitten, kun oma pieni on kainalossa ei varmasti ole väliä onko joulu vai juhannus vai tavallinen arki
