Synnytystoivelista eli synnytyssuunnitelma

Nanaa_

Nanaa_

Vauhtiin päässyt keskustelija
Tämä on nyt aika aikaista laittaa tänne mut ootteko miettinyt tekevänne synnytyssuunnitelman?

Mulla siis enemmänkin toiveita ja kätilö saa sit punnita et tehdääkö vai ei. Jos vähäänkään näyttää siltä ettei vauvan vointi salli sitä niin ei ja se tosiaan et eihän mitään synnytystä voi käsikirjoittaa mutta olisin iloinen jos nämä toteutuisi :)

Tässä nyt pari kohtaa mitä olen miettinyt

- Haluan yrittää synnyttää ilman lääkkkeitä

-Toivon, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti.

-Toivon, jos vain on mahdollista, että vauva asetettaisiin vatsani päälle heti synnyttyään.

-Toivoisin, että lapsi olisi luonani niin kauan kunnes olen saanut imetettyä ensimmäisen kerran.
Rauhallinen kiireetön ensi-imetys ja vauva saisi itse ryömiä rinnalle ja alkaa imeä omassa tahdissaan ilman avustusta.
 
Muokattu viimeksi:
Heh ja minä kun jo mietin alanko kysellä edellisiä synnytyskertomuksia. :D
Minä en ilman lääkkeitä saa aikaseks mitään, mut se minkä oon kuullu olevan yleistä ainakin SeKS:ssä niin epsiotomiaa minä EN halua. Kaksi saatu ilmankin niin se on mulla vaan semmonen ei juttu.
 
Joo ei mitään leikkelyjä jos tilanne ei oikeasti sitä vaadi. Ja imukuppi nounou, ennemmin leikkaavat ulos kun räjäyttäisivät mun toosani :D
 
Meillä esikoista yritettiin imukupilla ulos... Kahteen kertaan, mutta ei tullut silläkään. Että... Avoimin mielin seuraavaa synnytystä kohti :D
 
Mä aijon kanssa synnyttää nyt jos vaan menisi samalla tavalla kun esikoisen kanssa niin alateitse ja ilman mitään lääkitystä. Jännityksellä odotan jos vaikka nyt voisi odottaa siihen asti että synnytys käynnistyy itsellään. Esikoinen kun jouduttiin käynnistää. Olisi kiva kotoa lähteä sairaalaan.
 
Pakko vaan kommentoida, että esikoinen tuli maailmaan imukupin avulla sekä epparileikkauksen "kautta" (sydänäänten laskun takia tuli vähän kiire..). En minäkään olisi niitä toivonut mutta siinä hässäkässä ei millään muulla ollut väliä kuin lapsen hyvinvoinnilla. Olin niin hyvin puudutettu että en tuntenut edes koko imukuppia, en myöskään epparin tekoa. Haava oli kipeä reilun viikon mutta parani lopulta hyvin eikä ole sen koommin minua vaivannut.

En usko että ko. toimenpiteitä missään turhaan tehtäisiinkään, muistutuksena vaan kaikille että aina voi synnytyksessä tulla yllätyksiä ja tosipaikassa kyllä jokainen äiti laittaa lapsen edun omansa edelle.
 
Mulla kans esikoisen aikaan leikattiin eppari. Ponnistusvaihe jäi junnaamaan ja sydän äänet alkoi laskea vauvalla. Ei revenny paikat ja tikit tuli siististi. Oli kaverin päällä ympärysmittaa 36cm :)

Hyvin puudutettu ja epparin leikkaus tuntui niinkuin olis kiristävää kuminauhaa hölläny. Ei tarvii pelätä sitä, ei nykyään rapsita kerihtimillä, niinkuin mun äiti kerto mulle kun esikoista odotin, sillon vähän jännitti :)

Seuraavien kanssa on paikat jo antany myötä ilman leikkausta ja repeämiä :)
 
Mulla siis jos ei laskeudu itekseen enkä saa ponnistettua niin ei sitä imukupillakaa saaha ulos, siksi en sitä halua kun turhaa vaan on, joko ilman tai leikkaus :/ Enkä just halua automaattista leikkelyä jos siltä voi välttyä :) Haluan just et tilannekohtaisesti eikä niin et joku kätilö sanoo et leikataan vaikka ei tarvis (kaverilla kävi et leikkas vaik ei ollu edes tarvis kun syntyi 2,5kg sintti :eek:)
 
Joo oon kuullu että jollain heidän kollegoille on vaan tapana tehdä eppari mikä on todella väärin :sad001
 
Muokattu viimeksi:
Ei se toi paino kerro siitä tarviaako leikata, terveisin 2460g lapsen synnyttäny ja eppari PITI leikata, ponnistusvaihe vajaa 2h :D
 
Nanaa, kuulostaa kyllä tosi ikävältä jos noin tehdään ihan vaan tavan vuoksi. Ei potilastöissä saa olla mitään tuollaisia "tapoja", ne toimenpiteet tulee miettiä aina kunkin kohdalla erikseen onko tarpeen. Olen kuullut kyllä että joiltain on "yllätyksenä" leikattu eikä ole kerrottu etukäteen, minusta sekään ei ole ihan ok.
 
Mulla ei koko synnytyksessä käyny kipeetä muut ku supparit siihen asti, että epiduraali alkoi vaikuttaa. Ilman sitä en ois niitä enää kestäny. Eppari tehtiin mullekin (tyttö painoi 2600g) kun sydänäänet alkoi laskea, enkä siis tuntenu yhtään mitään. Pari viikkoa tais mennä että se parani.. Kaikin puolin synnytys oli helppo ja nopea ja toivon, että tämä menis yhtä hyvin :)
 
Täällä myös eppari leikattu, sydän äänten heikkenemisen takia. Tyttö tulikin välittömästi kun kätilö sai leikattua. Muutaman päivän oli kipeä, muuten ei vaivannut. Synnytys muuten meni todella hyvin, ilman kivunlievitystä ja nopeasti. Synnärillä ehdittiin olemaan kolmea tuntia kun nyytti oli jo sylissä. Toivottavasti seuraava menee yhtä hyvin. :happy:
 
Erehdyin tänne lukemaan ja ja :D eppari? Haluunko tietää edes :D oon halunnu toistaseks vältellä synnytysjuttuja..

Selvitinkin jo googlesta.
 
Ei se Hannamn ole niin paha kuin luulisi, älä välitä :grin

En tiedä onko tämä oikea paikka tälle mietinnölle, mutta olen osittain koukussa synnytyskertomuksiin ja täälläkin jo ainakin muutama on kertonut että vauvan sydänäänet laskivat supistusten ja ylipäänsä synnytyksen aikana. Meillä kävi näin myös ja siksi imukupilla avustettiin vauva nopeasti syntymään, lääkäri kertoi syntymän jälkeen että jos lapsi ei olisi tullut niin nopeasti niin olisi kiidätetty sektioon.

Meidän mussukka syntyi elottomana ja heräsi henkiin virvoitteluhuoneessa johon hänet juoksutettiin heti kun ulos tuli. Oli aika karmiva tilanne kun yhtäkkiä salissa oltiin vain mies ja minä ja kuului ainoastaan kun verta lirisi lattialle, vielä 10 sekuntia aiemmin huone oli ollut täynnä porukkaa ja actionia o_O No, kaikki päättyi onneksi hyvin.

Sellainen pieni pelko tästä on jonnekkin alitajunnan nurkkaan jäänyt. Monta kertaa on mielessä käynyt, että onkohan sykkeen laskemisella yhteyttä äidin saamiin puudutteisiin. Itse vetelin ilokaasua ja sain epiduraalin noin tunti ennen syntymää. Vai onko sydänäänten lasku kuitenkin jopa yleistä synnytyksessä, ainakin olen lukenut monen monta tarinaa joissa niin on käynyt.

Toivottavasti en pelotellut ketään! Luulenpa että on pakko ottaa asia esiin neuvolassa, voi olla että pelkopolikäynnistä voisi olla hyötyä jos tuntuu että alan liikaa tätä funtsimaan.
 
Mulla kätilö oli leikkaamassa epparia, muttei ehtinyt kun sain puserrettua pojan ulos. Toki repesin sitten hieman, mutta en pahasti. Ei mua ois haitannut jos vähän ois leikattu. Mitään en tuntenut puudutusten ansiosta. Tikkejä tuli joka tapauksessa muutama. Mulla eka synnytys meni tosi hyvin, eikä jäänyt mitään traumoja.

Ainoa neuvo jonka voin antaa synnyttämään menijöille: Älkää suunnitelko liikaa! Jokainen synnytys on erilainen, eikä mitään valmista kaavaa ole olemassa. Kannattaa mennä avoimin mielin eteenpäin ja ottaa mahdollisimman rennosti kaikki mitä eteen tulee.
 
Avvi, taisi tosiaa olla jännät paikat teillä! :eek:

Se on vaa nii jännää et miten se sit oikeesti mahtuu tuolta tulemaa :D
 
Mulla synnytyksessä alkoi pojan sydänäänet laskemaan ja hoitaja joutui leikkaamaan, että poika mahtuis sieltä pois. Ponnistusvaihe kuitenkin kesti 20min. Olin ottanut epiduraalin 2-3h ennen ja ilokaasua vedin ahkerasti.

Ja mulla ei ollu siis mitään ennakkoon suunitelmia miten haluan synnyttää. Kivut olivat jo siinä vaiheessa niin pahat et halusin jotain rauhoittava. 7-8h menin ilman minkalaista kipulääkitystä ennen ku pääsin saliin.
En tykännyt siitä, että paikkoja hieman leikattiin ilman et mulle kerrottiin vaan itse huomasin sakset. mut ymmärrän, että tommosessa tilanteissa niin pitää tehdä. Oli synnytyksen jölkeen vaan mukavat 3kk niiden haavojen kanssa.

8 annoin kuitenkin arvosanaksi. Olisin antanut 10 jos ensimmäinen hoitaja ei olis ollu lähettämässä mua kotiin sen takia ku niiden laitteet näyttivät hieman vääriä lukuja supistuksiin suhteen. Jos mut oltais kotiin lähetetty niin olisin sinne varmaan synnyttänyt
 
Avvi, tammikuisista huhuilen. Mulla nuoremman kohdalla oli nopea synnytys ja siitä johtuen myös ilman ainuttakaan kivunlievityskeinoa. Salissa oltiin alle 20min josta alle 2min oli ponnistusaika. Nopean synnytyksen vuoksi vauvan sydänäänet romahti ja minua kehotettiin ponnistamaan entistä nopeammin/tehokkaammin. Samaan aikaan saliin säntäsi useampi ihminen valmiina kärräämään leikkuriin. No kuten sanottu ponnistusvaiheen kestokin jäi kahteen minuuttiin joten muita toimia ei tarvittu eikä kukaan ehtinyt leikkaamaan mitään ennen kuin tuli pieni repeämä itsekseen joka auttoi asiaan. Eli meidän tapauksessa ainakin syy sydänäänten laskuun oli nopea synnytys. Olin avautunut 5cm -> 8cm hissimatkalla vastaanotolta saliin ja viimeiset 2cm siinä kun kiipesin salissa sängylle tutkittavaksi. Niin ja molemmista lapsista on tullut pienehkö repeämä, mutta siihenkin syynä ollut lasten asento. Toinen piti syntyessään kättä poskella ja toisellakin tuli käsi pään vierellä.
 
Aphrael mullakin esikoinen syntyi käsi poskella ja tuli repeämää sen takia :D Mua nauratti salissa et nyt sielt tuli sit joku superman (olin vähän kaasuissa ompelun aikana :D)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top