Nyt on hyvä kun mulla on kilo näitä papereita muistin apuna
Mulla alkoi äitiysloma 1.8 varhennettuna, ja sinä päivänä käynnistyi synnytys
Heräilin ihan normaalisti joskus 9-10 aikaan aamulla, ja muutama harjoitussupistus siinä aamutoimien aikana tuli. Oltiin kylpylään lähdössä "häämatkalle", muttei sitten onneksi lähdetty kun miehen piti lähteä mummoa kuskaamaan hammaslääkäriin
Meinasin vähän jotain leipoa mutta oli niin napakoita harkkasupistuksia että päätin että antaa olla, ja sohvalle makaamaan ja leffaa katsomaan (Kaksin karkuteillä
)
Mie siinä kattelin leffaa ja mietin että miten näitä tulee nyt tälleen, ja puolitosissani latasin puhelimeen sovelluksen millä niitä voi kellottaa. Niitä siinä samalla ajastin ja katoin että n. 20 minuutin välein tulee, 30-45 sek, välillä tiheämmin ja välillä harvemmin. Joskus klo 15 olin jo että no voi nyt perkele, kun alkoi olla 10 minuuttia jo väliä. Sitten soitin miehelle että miten menee mummon kanssa, ja sanoin että supistaa (ja hän sanoi että "vieläkin?!") ja sanoin että pitää kai kohta lähteä sairaalaan että onkohan miulla joku virtsatietulehdus tai joku. Jotenkin oli fiilis kuitenkin ettei mitään huolta ole, kun miulla on ollut harkkasuppareita 20.viikolta saakka, ja aina niistä sanottiin ettei ole huolta kun ei ole paikat avautunut tai muuta. Olin jopa pari kertaa neuvolassa sanonut että vauvan pää tuntuu alakautta, ja kohdukaula on pehmeä ja tosi lättänä donitsi, mutta se on kuulemma normaalia tässä vaiheessa.
Lähdettiin sitten sairaalaan kun mies oli syönyt. Komensin syömään kun siellä kuitenkin joutuisi odottamaan vaikka kuinka kauan (Onneksi söi!) Oltiin siellä sitten joskus viideltä, ja käyrille makaamaan. Olin jotenkin harmissani kun supistuskäyrää ei piirtynyt vaikka niitä selvästi tuli, mutta kätilö lohdutti että ei sillä ole väliä, kun kohtu on vielä sen verran pieni sille laitteelle ettei välttämättä rekisteröi, ja piti itse sanoa aina milloin supistaa.
Sitten siitä siirryttiin lääkärin pakeille ultra-huoneeseen, missä tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin ja otettiin jotain näytteitä. Siinä vaiheessa kun kuulin sanat "kaula kadonnut, auki löysästi kahdelle sormelle..." alkoi vähän tuntua että nyt ei mene ihan niinkuin pitäisi. Sitten tuli toinen vanhempi lääkäri ja sain siinä samalla Celestone-piikin (ns. kortisonipiikki) ja Nifangin-loudauksen (supistuksenestolääke), kun lääkäri istui viereen penkille ja sanoi että nyt on sellainen juttu, että sinulla on synnytys käynnissä, ja näillä viikoilla me siirretään sut tuonne naistenklinikalle ambulanssilla. Loput multa meni sitten vähän ohi...
Ambulanssikyydissä supistuksia tuli 2 min välein, ja naistenklinikalla oli kohdunsuu auki 4cm... eli aukesi 2cm lisää puolessa tunnissa. Olin jossain ihme horroksessa, ja ihan hyvä niin, kun mua siellä käsiteltiin kuin olisin ollut jotenkin tajuton, vaatteitakaan tarvinnut itse ottaa pois. Sitten vasta kun pääsin sieltä pikatarkastuksesta (missä oli varmaan 10 ihmistä mua tutkimassa!) synnytyssaliin niin olin jotenkin ihan että mitä helvettiä, että miten mie nyt tänne jouduin
Kätilö oli tosi mukava, selitti siinä sitten rauhassa että mitä tapahtuu, mitä tehdään, mitä on tehty jne. Sanoi että epiduraali-vehkeet on valmiina pöydällä, että heti kun tuntuu niin sanoo vaan niin se laitetaan (Olin vähän ihmeissäni että eikös tämä osuus menekään niinkuin televisiossa
) Ilokaasuopastuksen sain siinä, se oli aika hyvä kivunlievitys. Aika pitkälti siinä sängyssä vaan pötkötin kun mulla oli ne pannat sun muut värkit kiinni koko ajan, ja tarkoitus oli kuitenkin hidastella synnytystä eikä jouduttaa. Vähän väliä kysyttiin sitä epiduraalia, mutten mie sitä kokenut tarvivani vielä pitkään aikaan. Olin vissiin jossain pakene-tai-taistele-tilassa vieläkin. Kätilö vaihtui jossain vaiheessa, ja mies kävi viemässä auton kotiin ja syömässä evästä ja tuli sitten bussilla takaisin ettei tarvitse parkkimaksuja miettiä. Pyysin itse miehelle sängyä että saisi hänkin vähän nukkua, onneksi sai sellaisen rimppapedin ja pienet torkut odottaessa.
Mie varmaan senkin takia viivytin epiduraalia kun pelotti hitosti se sen ottaminen, hyh selkäydinhermoon jotain, apua. Mutta kyllä mie sen sitten otin lopulta, vaikka vielä tuntui että ei sitä nyt ehkä vielä tarvita... Sen letkun laittaminen oli tosi kurjaa... Mutta kun se oli paikallaan ja ekat puudutteet laitettu, olo tuli tosi tosi hyväksi. Siinä tajusi miten väsynyt, ja kipeä oli. Mulla laitettiin aina annos, ja sitten kun sen vaikutus loppui, laitettiin lisää, eli ei täystyrmäystä. Se oli aika metkaa, kun piti puolet laittaa toisella kyljellä, ja puolet toisella maaten, että se leviää tasaisesti. Se oli sellainen hassu kylmä tunne kun se aine meni, ja sitten tuli lämmin ja rento olo hetkeksi. Mutta muuten oli ihan normaali olo! Nukuinkin siinä pari tovia.
Se oli muuten tosi yllättävää, miten se aika meni vaan. Luulisi että yli 12 tuntia kun olet synnytyssalissa vaan olemassa, hajoaisi pää, mutta jotenkin se vaan meni nopeasti. Kätilö aina 1-2 tunnin välein tarkisti paikat että miten edistyy, ja lapsivesikalvot pysyi onneksi melkein ehjinä loppuun asti. Joskus 3-4 aikaan sanoin että vauvan liikkeet tuntuu tosi selvänä, ja kätilö totesi että sitä lapsivettä taitaa vuotaa hissukseen. Vauvalle laitettiin pinni päähän jotta sai sen toisen mahapannan pois, ja samalla puhkaistiin kalvo, kun lääkäri oli todennut että nyt ei enää hidastella, ettei kohtu väsy liikaa. Sain toisen Celestonen kankkuun ja oksitosiini laitettiin kanssa menemään, ja sitten tuli tosi paljon vauhtia synnytykseen
Joskus kuudelta alkoi supistukset olla jo niin kovia ettei se epiduraalikaan enää tuntunut, kun ne supistukset laajeni sen puudutteen vaikutusalueen ulkopuolelle (Se ei vaikuta kuitenkaan kuin siinä vatsan ja selän seudulla, eli lonkista alaspäin oli ihan normaali tuntuma). Ne supistukset olikin sitten sellaisia niinkuin telkkarissa
Onneksi siinä vaiheessa kun alkoi jo v***ttaa, sanoi kätilö että nonni, nyt sais alkaa ponnistaa! Tämä oli klo 7:00 aamulla, ja kyllä se ponnistusvaihe oli musta ihan perseestä, vaikka olin siinä kuulemma tosi hyvä
Olin keskittänyt ajatuksen siihen että mitä kovemmin teen töitä, sen nopeammin se loppuu. Lapsi syntyikin 7:08, voi luoja sitä tunnetta! Vauva vietiin heti pois neonataali-osastolle, ja vaikka olin ajatellut että se tuntuisi ihan hirveältä, niin ei. Olin jossain ihme hurmassa kun vauva oli rääkäissyt ja ollut päällisin puolin kunnossa, ja isi pääsi kohta perästä katsomaan, ja oli saanut napanuorankin leikata, eli ei mitään suurta hätää :)
Se jälkivaihe oli muuten tosi ärsyttävä. Siinä kun tulee sellainen fiilis, että nyt tää on ohi, jes, ja sitten ei olekaan ohi! Istukka ei meinannut irrota, ja se piti pusertaa pois, ja kalvot ja kaikki, ja kun toinen sisempi häpyhuuli oli nirhaantunut, se oli hiton kipeä aina kun ne "kalvonpoistovärkit" osui siihen. Ja sen tikkaaminenkin tuntui ihan kamalalta. Vaikkei ne kivut olleet varmaan mitään verrattuna edeltävään toimitukseen, niin se kun ei ollut odottanut niitä vaikutti luultavasti asiaan. Kohtua paineltiin KOVASTI että saatiin veret pois kun sitä tuli aika paljon, se oli kanssa kurjaa. Onneksi sai vielä ilokaasua vedellä niin paljon kuin huvitti
Ja kohta tuli isimies näyttämään kännykästä kuvia vauvasta, ja siinä itkut ja halit piti molempien päästää
Sitten kun pahin verenvuoto loppui, pääsi suihkuun ja sai aamupalaa ja kahvit sekä mie että isi
Ja sitten pääsin vauvaa katsomaan, voi että!
Lopputiivistykseksi, annoin synnytyksestä arvosanan 9 asteikolla 10, jälkivuoto oli karseaa mutta loppui pian, istuminen oli rankkaa ja ei nukuttanut yhtään. Synnytyskertomuksessa lukee "synnyttänyt kauniisti alakautta"
. Ruoka oli hyvää ja vauvaa sai mennä katsomaan ihan koska vain, ja olinkin siellä suurimman osan aikaa. Huonetoverin vauva oli myös alhaalla, joten ei tarvinut yöllä harmitella kun toisella on vauva ja toisella ei. Kotiin pääsin 3 päivän päästä kun toivoin nopeasti, ja vauvakin pääsi samana päivänä siirtymään toiseen sairaalaan ettei tarvinut aina Helsinkiin mennä katsomaan :) 3. päivänä muuten tuli se tunnetulva mitä oli sitä ennen kerännyt, ja kotona miun piti saada pakata edes jonkinlainen sairaalakassi, kun sekin oli jäänyt miulta kokematta
