synnytystapa ja kivunlievitys

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2013' aloitti Hellu76, 23 loka 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Hellu76 Aloittelija

    Hei! Meillä alkaa jo loppu lähestyä ja varmaan kaikki miettivät jossain vaiheessa synnytystapaa ja minkälaista kivunlievitystä käyttäisi.

    Itse käytin ekassa raskaudessa epiduraalipuututusta ja toisessa ilokaasua. Ilokaasua tuli pikkasen käytetty myös kolmannessa raskaudessa kun epiduraalia ei ehditty enä käyttä mutta nyt en osaa päättää.

    Synnytystapa on taas hakusissa. Vesisynnytys olisi kiinnostava mutta pikkasen epäillyttää tämä synnytystapa. Nykyisin on liikaa vaihtoehtoja. Perinteisessä synnytysasennossa mulla alkaa ainakin lonkka kramppailemaan jossain vaiheessa ja sit on vaikea ponnistella. 
    Mulla on on vasta rv 27+2 ja neuvolassa ei olla asiasta puhuttu vielä. 

    Pakko alkaa miettiä kai näitäkin asioita kun ei sitä tiedä koska tulee äkkilähtö sairaalaan.

    Kertokaa omista ajatuksista jospa siitä saisi jonkun varteenotettavan vaihtoehdon.

  2. Rosalina Ei muuta elämää Kesäkuunmammat 2015

    Mulla olis -jälleen- toiveena luomusynnytys.
    Esikoista yritin luomuna, mutta koska avautumisvaihe venyi niin päädyttiin epiduraaliin, jotta voimia säästyi ponnistamiseen (I-vaihe / 24h). En osaa sanoa oisinko kestäny loppuun asti luomuna + ilokaasulla (en henkkoht laske ilokaasua lääkkeelliseksi kivunlievitykseksi), kenties. Siinä vaiheessa kun epin sain ei ollu sellanen olo, että tarvisin sen, mutta mietittiin kätilön kans, että se jouduttais kenties avautumista ja antais mulle aikaa levätä ennen ponnistamista. Ja näin kävikin (olin 4-5cm auki, kun epi laitettiin, siihen mennessä synnytys oli kestänyt jo liki 20h ja olin ollut valveilla yhtä soittoa jonkun 26-27h).

    Tykkäisin kokeilla taas kylpyä, jumppapalloa, aquarakkuloita (vaikka niiden laittaminen sattui ihan pirusti!), jyvätyynyä, kävelemistä jne. Ja ilokaasulle oon avoin sitten kun se tuntuu tarpeelliselta.
    Olen avoin myös lääkkeelliselle kivunlievitykselle mikäli kipu tuntuu ylivoimaiselta. Mieluiten kokeilisin tällä kertaa spinaalia tai kohdunkaulanpuudutetta. Epiä en haluais, koska siitä tuli tokkuraiseksi ja koen, että myös vauvan vointi oli lepsu ensihetkinä maailmassa (ensi-imetys ei meinannut onnistua, poika otti muutaman laiskahkon imaisun) ja iteki olin pöllyssä enkä osannut "nauttia" niistä ensihetkistä. Toivottavasti tuo puudutuksen vaihtaminen vaikuttaisi tähän positiivisesti, kuka tietää (siis jos puudutukseen päädytään).

    Sektio ois pettymys, haluaisin palavasti päästä kokemaan uuden alatiesynnytyksen. Ensimmäinen oli niin mahtava kokemus! Mulla on synnyttämistä ihan ikävä. :)) <3<3 En kyllä pelkää sektiota yhtään, mua on leikelty ennenkin ja myös lähisukulaisia on leikelty usein, joten leikkaustilanteet on mulle tuttuja ihan lapsesta asti. Tottakai niissä on omat riskinsä ja toipuminen on erilaista, mutta lääketiede on onneksi kehittynyttä Suomessa.

    Ja haluaisin kokeilla synnyttää jakkaralla. Viimeksi synnytin toiveeni mukaan puoli-istuvassa asennossa ja se tuntui ihan hyvältä.:)

    Toivottavasti tällä kertaa välttyis epparilta. Se tehtiin esikon synnytyksessä, kun vauvan sydänäänet romahti ja poika piti saaha äkkiä ulos.

    Kanski yks toive on, että saisin vauvan heti rinnalle ja saatais olla siinä yhdessä tovi ennenkuin vauva viedään punnittavaksi jne. Tietty tämä riippuu paljon vauvan voinnista, tietty omastakin jonkun verran.

    Niin ja iso toive on, että saisin joko polikliinisen synnytyksen tai LYSY:n. Mulle oli tosi rankkaa henkisesti se sairaalassaoloaika (olin viis päivää eka kerralla), koska mies ei voinut olla koko ajan läsnä. Se hormonimyrsky oli hirveetä kestää yksin. Vaikka olin omassa huoneessa ilman huonekaveria koko ajan. Katsotaan miten käy...:P

    Synnytystoivelistaa olen miettinyt jo valmiiksi, se auttaa sit kätilöä pääsemään mun ajatuksista jyvälle ja mahdollisuuksien mukaan mukailemaan mun toiveita.:) Mutta synnytys menee niinkuin menee, ei siihen voi ite vaikuttaa aina.
  3. malin Peruskäyttäjä

    esikoisen synnytin jakkaralla ja aijon nyttenki jakkaralla kokeilla jos ei tietty tuu muita hankaluuksia minkä sen estäis mut sen näkee sit ja tietty ammeeseen meen jos on mahollisuus ku se autto ainaski hetken kipuihi ja täl kertaa tiiän että ei tartte laittaa epiduraalia ku se ei kuiteskaa onnistu ni saa heti laittaa spinaalipuudutuksen jos kivut on liian kovat ni ja ilokaasuaki on iha turha kokeilla tällä kertaa, esikoisen kaa kokeilin ja pelkästä maskisata iski paniikki enkä saanu henkee..
  4. Hiutale Aloittelija

    Mä koen olevani ensisynnyttäjä (ja niinhän olenkin tavallaan), kun esikoinen leikattiin ulos perätilan takia. Joten kokemusta alatiesynnytyksestä ei ole.
    Toivoisin saavani mahdollisimman normaalin ja hyvän kokemuksen nyt synnyttämisestä. Toisaalta pelkään kipua, mutta samalla pelkään ehkä enemmän sitä, että aiempi sektio aiheuttaa ongelmia synnytykseen.
    En halua, että synnytyksestä tulee itselleni mikään kamala mörkö esim. todella pahan kivun tai repeämien takia, mutta sehän menee sitten miten menee.
    Kuitenkin olen kaavaillut pyytäväni epiduraalin (jo hyvissä ajoin), ettei sitten ainakaan kävisi niin, että sitä ei ehditä laittamaan ja tilanne olisi tosi paha.
    Alissa23: ja muutkin. Ei kai epiduraalin pitäisi vaikuttaa millään tavalla vauvaan? Eikö se siksi juuri ole suosittu puudutuskeino? Kun muut (lihakseen laitettavat) puudutteet juuri menevät myös vauvalle, niin siksi selkäytimeen laitettavat olisivat parempia?
    Täällä pohjoisessa tuntuu, ettei sairaalassa ole muita vaihtoehtoja kuin synnyttää sängyssä puolimakuultaan. Se on yksi suuri asia mikä minua mietityttää ja harmittaa/suututtaa. "Pelkään" että asento on vaikea ja inhottava ja olen kuullut tarinoita kavereiltani, kuinka heistä on tuntunut, että joku muu asento olisi ollut parempi, mutta on "pakotettu" olemaan sängyssä selällään :(
    Olisi mahtavaa, jos olisi mahdollisuus kokeilla jakkaraa tms. mutta ei täällä ole.
  5. Ramana Peruskäyttäjä

    Yritän mennä taas luomuna, kuten esikoisenkin synnytyksen. Epiduraaliin en suostu missään nimessä, mua pelottais se neula ja muut ihan liikaa :D ja ilokaasusta alkaisin varmasti oksentelemaan ja huonovointiseksi, kun on sen verran herkkä ihminen kaikille tollaisille. En muutenkaan ota särkylääkkeitä kuin pahaan hammaskipuun, niin pyrin ettei synnytyksessäkään tarvisi. Ainakin ilman lääkitystä (muusta ei olekaan kokemusta) menee sellaiseen tavallaan synnytystranssiin, että kipu on helppo kestää. Tietty viimeksi puristin miehen käden melkein mustelmille, mutta ei se kipu mennyt missään vaiheessa "liian kovaksi". Ainut mikä mietityttää on väsymys, viimeksi olin yhtä soittoa hereillä n.36 tuntia ennen kuin tyttö syntyi, ja synnytys vei kyllä kaikki voimat. Mutta ehkä nyt toisella kerralla osaisi nukkua kun supistukset eivät vielä ole pahoja, kun ensimmäisellä kerralla oli niin innoissaan ettei se onnistunut :)

    Haluaisin taas synnyttää ammeeseen, se oli niin hyvä kokemus eikä tullut repeämiä. Täähän taas riippuu siitä pääseekö omaan sairaalaan ja onko amme varattuna, ja lapsivedestä. Viimeksi vedet meni vasta tokalla ponnistuksella (ja vauva syntyi kolmannella) niin onnistui.
    Sänkyyn en voi mennä, ainakaan selinmakuulle, että sitä niiden on turha yrittää. Ei toi selkä anna nyt periksi sille asennolle.

    Synnytystoivelistaa voisi jo alkaa kirjoittelemaan, niin ei jää viime tippaan. Mulla siihen kuuluu mm. välilihan leikkauskielto (saa revetä jos on revetäkseen, parantuu helpommin) ja oksitosiinia ei saa automaattisesti antaa (kuten joissakin sairaaloissa on tapana). Ja istukka otetaan mukaan pakkasesta (eikös kuulosta hullulta :D), istutetaan jokaiselle lapselle hedelmäpuu ja istukka pääsee sinne maahan puun alle ihan symbolisena juttuna :)

    Viimeksi vauva annettiin heti mun syliin kun nostettiin ammeesta ylös, ja oli siinä n.20min ennen kuin jälkeiset syntyi. Sit oli isänsä sylissä kun mut talutettiin sänkyyn ja siinä sit otti ekat imuyritykset ennen punnitusta ja muuta. Oli ihan kiva noin.

    Saas nähdä miten se sitten loppujen lopuksi menee, aina voi tulla yllätyksiä. Eka meni ihan toiveiden mukaan, niin nytkin uskaltaa toivoa :)
  6. marimus Peruskäyttäjä

    Mä olen lukenut viime aikoina paljon aktiivisesta synnytyksestä (mm. Aktiivinen synnytys ry:n sivuilta löytyy siitä hyvin tietoa) ja toivon kovasti, että oma synnytyskokemus tulee olemaan ilokaasua lukuunottamatta mahd. luomu. Ennen raskautumista olin toki sitä mieltä, että kaikki lääkkeet mulle heti, mutta nyt asiaan perehdyttyäni on tullut vähän muutosta suunnitelmiin ;). En siis ole kivunlievityksiä vastaan ja tilanteen vaatiessa otan vaikka kaiken ja samaan aikaan, mutta yritetään nyt ainakin ilman. Toivon, että kehoni pääsisi tuottamaan omat kipua lievittävät hormooninsa.

    Tota aktiivista synnytystä oon tutkinut senkin takia, että tiedän jo nyt, että liikkuminen helpottaa omia kipuja enemmän kuin mikään muu lääkkeetön kivunlievitys. Pahin painajaiseni olisi maata avautumisaika letkuissa synnytyspöydällä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mikä oma tai vauvan kunto on ja pitääkö esim. sydänääniä tarkkailla.

    Allas olisi kans kiva kokeilla

    Ponnistusasentoa oon miettinyt myös paljon, koska mullakin on niin, että lonkat (ja joskus reidet ja vatsalihaksetkin!) kramppaa esim. jo gynellä ollessa. En vaan osaa rentoutua siinä asennossa. Lisäksi olen kuullut, että puolimakaavassa asennossa häntäluu ei pääse siirtymään vauvan pään tieltä pois ja se voi aiheuttaa pahempia repeämiä, mutta siinä on tietysti vastuu vähän kätilölläkin (ilmeisesti jotkut ainakin tajuavat nostaa synnyttäjän lantiota ilmaan tässä vaiheessa).

    Eli toivon jakkaraa tai sitä kuntosalilaitteen näköistä synnytysvehjettä, joka ainakin Kättärillä on käytössä. Ja senkään takia en toivoisi epiä, koska tuolla tammimammojen fb-ryhmässäkin oli puhetta, että epi vie voimat jaloista ja sillon pystyasennossa ponnistaminen ei onnistu.

    Sektiota en ole edes ajatellut. Sellainen tulee, jos on tullakseen. Mun äidillä ja mummolla on kummallakin ollut raskausmyrkytys ja ainakin mut on otettu hätäsektiolla ulos pari viikkoa etuajassa. Se voi siis olla ihan hyvin munki kohtalo, jos toi raskausmyrkytys on yhtään periytyvää. Who knows.
  7. Rosalina Ei muuta elämää Kesäkuunmammat 2015

    No en mie nyt mikään kätilö tai lääkäri ole, mutta olen lueskellut myös paljon synnytyksestä ja joillain keskustelupalstoilla on jotkut tietävämmät kertoneet, että epiduraali nimenomaan vaikuttais myös vauvaan...? Että epiduraalin saaneiden äitien vauvat useammin joutuu siihen tilanteeseen, että sydänäänet romahtaa ja päädytään leikkaamaan episiotomia, jotta vauva saadaan ulos. Jotkut on sitä koulukuntaa, jotka sanoo, että epiduraalin huonoista vaikutuksista ei vaan puhuta. Nii, tiiä sit...:O
    En tosiaan tiedä sitten mikä on totuus, mutta meillä meni just noin.
    Ja sen ainakin tiedän, että ite olin ihan pöllyssä niistä kahdesta epi-annoksesta, vaikka veihän se toki kaikki kivut, ponnistaminenkaan ei sattunut yhtään.
    Saa tulla kertomaan, jos on parempaa tietoa...:)
  8. Ramana Peruskäyttäjä

    Mitään en epiduraalista tiedä, mutta kaikki äidin saamat lääkeaineet menee istukan kautta tietenkin myös vauvaan. Miten se sitten vaikuttaa, on eri asia? Jotenkin tuntuisi, että jos niin voimakkaasti vaikuttaa äitiin, niin pakko sen on jotenkin vauvaankin vaikuttaa :o
  9. Bamboo Peruskäyttäjä

    Toi repeämien paraneminenkin on tietty aika tapauskohtaista.

    Mulla repes paikat synnytyksessä todella pahasti. Kätilö perusteli, ettei epparia tehty juuri sen vuoksi, että repeämät paranee nopeammin.
    Mulla oli paikat vielä 2kk synnytyksen jälkeen melkosen kipeenä ja jälkitarkastuksessa lääkäri totesikin, että mun tilanteessa eppari olis parantunut huomattavasti paremmin ja nopeammin. Alapäähän kehittyi arpikudosta, joka kiristää ja aiheuttaa toisinaan paineen tunnetta edelleen, kun synnytyksestä on vajaa 1,5v.

    En mä toki tälläkään kertaa ehdoin tahdoin halua epparia, ja tällä kertaa tuskin on tarvettakaan, kun paikat on jo toivottavasti sopivasti venynyt edellisestä synnytyksestä. Kuitenkin toivoisin, että se toipuminen synnytyksestä olis tällä kertaa pikkasen nopeampaa, kun edellisellä kerralla :)
  10. Ryppy Aloittelija

    Minä olen lukenut neuvolasta jaettavasta informaatio paketista että , epiduraali puudutus juuri vaikuttaa eniten lapseen ja hänen vointiinsa synnytyken jälkeen negatiivisesti. Eli sen vuoksikaan en ole sitä ottanut kertaakaan, kun kerran ei ole ollut pakko. Toisekseen minua inhottaa ajatus että minua pistettäisiin selkärankaan ja vielä se että joillekin äideille tulee kauhea monta päivää kestävä päänsärky siitä kun pistetään selkäydinkanavaan. Olen ajatellut että minun kohdalle se päänsärky varmaan tulisi kun on muutenkin tuota migreeni taipumusta. En todellakaan kaipaa enää synnytyskipujen ja jälki supistusten ym. kipujen lisäksi enää mitään kauheaa päänsärkyä.
    Kohdunkaulapuudute oli kyllä hyvä, se kun laitettiin en tarvinnut enää ilokaasua lainkaan. Avautuminenkin edistyi puudutteen laiton jälkeen sukkelaan 6cm:stä 10cm:iin, aikaa taisi mennä n. 0,5h tuohon avautumiseen ja ponnistusvaiheeseen. Olin synnärille mennessä auki n. 4cm ja puolessa tunnissa olin avautunut 7cm. Sitten siinä junnattiin kauheista supistuksista huolimatta 2,5 tuntia, kohdun suu alkoi turpoamaan ja kun lääkäri laittoi tuon kohdunkaulapuudutteen, niin hänen mittausten mukaan olin auki tuon 6cm. Puudutteen jälkeen supistukset tuntuivat mutta olivat siedettäviä ja pystyin rentoutumaan ja tämä edisti sitten avautumista.
    Tällä kertaa haluaisin tuota vesiallasta kokeilla jos mahdollista. Vesi on minun elementtini muutenkin, nautin vedessä olosta ja uinnista. Kolmannelta lapselta olin vesialtaassa jonkun aikaa avautumisvaiheessa. Lämmin vesi vei tehokkaasti kipua pois, supistukset tuntuivat mutta olivat siedettäviä. Jouduin altaasta pois sen vuoksi että altaaseen laittamamme vesi oli tosi lämmintä, aloin hikoilla ja sydän alkoi hakata pitkästi toista sataa minuutissa ja lapsen sydän hakkasi miltei 200, jouduin tulla altaasta pois loppuajaksi. Silloin hengittelin loppuajan vain ilokaasua, alkoi työnnättää ennen aikoja, jouduin olla pyllypystyssä kontallaan sängyssä niin kauan kun olin avautunut 10 cm:iin ja sain alkaa ponnistaa oikeasti. Tuo synnytys oli kyllä aika nopea muutenkin , ensimmäisestä poltosta syntymään meni n. 3h ja taisi tulla toisella työnnöllä ulos kerralla kokonaan. Varoitinkin kätilöä että on valmiina, että edellisetikin lapset ovat tulleet kerralla maailmaan, ei niin että pää ensin, sitten autetaan olkapäät ja sitten vasta tulee muu kroppa perässä. Synnytin kolmannen jakkaralla ja pelkäsin lapsen tippuvat lattialle tai ulosteen sekaan kaarimaljaan. Käskin olla valmiina ottamaan kiinni kun ponnistin ja niin poika syntyi yhdellä kertaa kätilön käsiin, hyvä että sai kiinni. Edellinen poika putosi synnytyspöydälle kun kätilö ei ollut valmiina, käski minun työntää ja itse veti vasta hanskoja käteen sängyn jalkopäässä. Synnytin silloin polviseisonnassa sängyn päätyyn nojaten. Poika vetäisi ensimäiset huutonsa siinä samalla ennen kätilön nielun ja nenän puhdistusta ja näin lapsi veti keuhkoihin lapsivettä. No lapsi vesi rohisi keuhkoissa jonkun aikaan, mutta onneksi ei tullut mitään tulehdusta kuitenkaan. Ensimmäisen lapsen olen synnyttänyt puoli-istuvassa asennossa, enkä sitä kyllä enää halua jos on pakko. Jalat oli jotain tukia vasten muistaakseni, toinen kätilö oli jalkopäässä, toinen painoi oikealta puolelta vatsan päältä ja mies vasemmalta puolelta ja yrittivät auttaa työntämään lasta maailmaan. Olin yrittänyt työntää siinä vaiheessa jo n. 1h eikä tyttö syntynyt. Tytöllä oli napanuora kaulan ympäri, joka supistuksella sydänäänet laskivat liian alas ja kätilöillä tuli kiire saada lapsi maailmaan. Tämän vuoksi painettii vatsaa molemmilta puolilta samalla kun ponnistin. No repesin pahasti välilihan leikkauksesta huolimatta. Repeämä oli syvä ja pitkä, koko emättimen pohja auki peräreikään saakka. Rengaslihas peräsuolessa ei onneksi vaurioitunut. Minut ommeltiin kasaan nukutuksessa, moneen kerrokseen laitettiin tikkejä ja haavaan jätettiin letku josta haavanestettä tihkui pois. Letku oli muistaakseni päivän pari paikallaan. Iso paha arpi jäi alapäähän kiristämään. Muistan sen vaivanneen ainakin 1,5-2 vuotta, se kiristi ja painoi. Nyt joka synnytyksessä tuo vanha arpi on venymisen tiellä, siihen sattuu niin älyttömästi kun ponnistaa, neljännen lapsen syntyessä pari vuotta sitten vanhan arven kohdalta repesin uudelleen ja tikkejä jouduttiin laittamaan aika paljon, mutta onneksi haava ei ollut syvä. Synnytin kyllä pystyasennossa jälleen sängynpäätyyn nojaten, mielestäni siinä asennossa emätin venyy joka suuntaan parhaiten ja lapsen oma paino auttaa laskeutumaan. Kätilö jotenkin veti/venytti sormella peräsuoleen päin ja neuvoi samalla työntämään siihen suuntaan kun hän painoi sormella. Minulle laitettiin se kohdunkaulan puudute ja jotenkin tuntui etten tuntenut sitä mihin päin olisi pitänyt työntää, tämän vuoksi kätilö painamalla/venyttämällä auttoi minua tunnistamaan mihin työnnetään. Kun pojan pää tuli ulos huokasin helpotuksesta, ihanaa se on ohi, mutta tämä neljäs jäi hartioistaan kiinni ja häntä jouduttiin jotenkin vetämään ja auttamaan ulos ja siinä vaiheessa tuo emätin taas repesi. Poika ei ollut kyllä sen isompi kuin edellisetkään, en tiedä oliko sitten synnytyskanavassa jotenkin eri asennossa vai oliko nuori kätilö jotenkin kokematon tässä asiassa? Repesi kuitenkin ja haava oli kipeä ja kutiseva sitten jälkeen päin. Liekö sitten ollut liian pitkä väli (10v) edelliseeen synnytykseen joten paikat eivät antaneet periksi kuten aiemmin, oli vähän kuin olisi ensimmäistään synnyttänyt. No nyt on edellisestä kerrasta taas 2v aikaa joten paikat ovat varmasti ennestään löysät ja antaa varmaan periksi :).
  11. Nia Tuttu foorumilla

    Meillä oli justiin koulussa puhetta näistä synnytyksen kivunlievitysmenetelmistä. Epiduraali vaikuttaa kyllä vauvaankin. Jos nyt ei välttämättä suoraan, niin ainakin välillisesti. Siihen on syy, miksi synnytys sattuu. Keho vapauttaa oksitosiinia itsestään kivun lievitykseen ja omaa oksitosiinin tuotantoa voi stimuloida ilman sitä lääkkeellistä tippaakin. Ja sitten synnytyksessä vapautuu adrenaliinia. Molemmat hormoonit ovat vauvalle tärkeitä. Varsinkin loppuvaiheessa äidin keho päästää semmosen kunnon hormooniryöpyn, joka menee istukan ja napanuoran kauta vauvaan. Ajatelkaapa keuhkoja, joihin ei ole koskaan vedetty ilmaa, kuinka paljon se hengityksen käynnistyminen sattuu. Voisin kuvitella, että tuntuisi tavallaan hukkumiselta. Eli ei se vauvallekkaan ihan kivuton se syntymä ole. Nämä äidin hormoonit auttavat vauvaa kestämään kivun. Jos epiduraali on annettu, niin vauva ei hyödy niin hyvin äidin hormooneista. Tää nyt ei oo tarkotus olla mikään saarna tai pelotella tai syyllistää ketään. Oli vaan itelle kauheen valaiseva asia tuo, kun käsiteltiin yhdessä. Jäi mieleen positiivisena ja omaa mieltä avartavana juttuna. 

    Sitte jos se epiduraali annetaan, niin synnytysasento on melko rajallinen. Sitäpä joutuu sitte melkein automaattisesti siihen puolimakaavaan asentoon, koska jalat ei pelaa. Mulla kun esikoinen leikattiin hätänä epiduraalissa, niin kyllä olin enemmän kipeä jälkeenpäin sen epiduraalin takia kuin itse leikkauksen. Epiduraali ainakin mulla lamauti suoliston ja kipu suolistossa oli ihan järkyttävä.

    Meillä on puhuttu paljon koulussa myös tabuna pidetystä asiasta, elikkäs synnytyksestä seksuaalisella kannalla. Muissa maissa asia ei ole yhtä herkkä, kuin täällä suomessa. Kipua lievittää oksitosiini ja oksitosiinia vapautuu esim. orgasmin yhteydessä. Elikkäs kipua vois yrittää lievittää kosketuksella, esim. itse tai miehen. Nyt voi tuntua, että hyi helvetti, että miten siinä tilanteessa. Mutta kannattaa pitää mieli avoimena, varsinkin jos aikoo luomuna yrittää. Jos tuntuu luonnolliselta vaikka klitorista hyväillä, niin antaa mennä vaan. Samoin synnytystä voi vauhdittaa esim. stimuloimalla nännejä rintapumpulla. Monesti kätilöt voi yrittää vauhdittaa synnytystä tai jälkeisten syntymistä justiin nännejä hieromalla.

    En tiedä miten itse suunnittelen synnytystäni. En oo oikeen osannu asennoitua asiaan vielä täysin. Koen myös olevani ensisynnyttäjä tuon edellisen sektion takia ja alatiesynnytys vähän pelottaakin jopa. Mutta avoimin mielin. Vois olla paikallaan itelläki lukea tuota aktiivisen synnytyksen sivua.
  12. Yohanna77 Aloittelija

    Mä oon yhtä hullu kuin 10v. sitten.. pikkasen ilokaasua tarpeen tullen ja muuten ei mitään muuta kuin kokemusta! Nyt mennään samaan tyyliin, toivottavasti jaksan sisulla ja itsepäisyydellä ;D Mä luotan niihin aineisiin jotka naisen aivot tuottaa suuret määrät suurten kipujen luomassa. Ja siihen että meidän kropat on luotu synnyttämään jälkikasvua. Sattukoon mut on se sen vertaista..niinkun kaikki tietävät ;D . Tietty kunnon rentoutuminen polttojen ja kaiken epämiellyttävän välillä on tärkeetä, nii jaksaa taas puskee :) Mä välillä nukahdinkin, nii oli voimat taas maxissa kun tarvitsi! Tahdon joka tapauksessa toivottaa onnea ja iloa kaikille tuskan ja hien aikana. Onhan se hurjaa, mutta muista että et ole yksin!!!! ;)
  13. Untamoinen Tuttu foorumilla Lokakuun äidit 2019

    Ihanaa kun täällä on muitakin luomuhenkisiä synnyttäjiä :) Mietin pitkään, uskallanko tätä ketjua avata, kun toivon kovasti mahdollisimman luomua synnytystä ja usein sellaisesta saa muiden ihmettelyt ja myös loat niskaansa...

    Mutta mun toive ehdottomasti olisi lääkkeetön synnytys. Johtuu ihan siitä, että kaiken synnytyksestä lukemani ja kuulemani jälkeen oon vakuuttunut siitä, etten halua, että lääkkeet pilaa meidän ensihetket kauan odotetun vauvan kanssa. En halua piikkejä selkäytimeen, ja juurikin tuo synnytysasennon valinta myös vaikuttaa, etten selkäydinpuudutuksia halua. En suostu ponnistamaan synnytyssängyssä juurikin sen takia, ettei häntäluu pääse siinä asennossa joustamaan, eikä se muutenkaan ole luonnollinen synnytysasento naiselle (kun sen historiaa vähän tutkii, niin -yllätys yllätys- selällään synnyttäminen on miesten keksintö). Iskiaskaan ei tosin anna periksi olla selällään, joten siinäkin hyvä syy, miksen voi selällään ponnistaa... Haluaisin synnyttää altaassa, mutta jos se ei onnistu niin jakkaralla. Vettä olis mahtavaa käyttää muutenki kivunlievityksessä. Avautumisvaiheeseen olen varannut TENS-laitteen, joka sähköimpulsseilla vähentää/muuttaa kivun tuntemusta (ei tietenkään voi käyttää yhtä aikaa veden kanssa). Lisäksi on tarkoitus liikkua avautumisvaiheessa, en suostu sänkypotilaaksi.

    Sitä vähän jännitän, että jos joudun jonkun piikin ottamaan, että mitenhän pettynyt olen itseeni sen jälkeen. Olen muutenkin tosi negatiivinen kaikkea ylimääräistä lääkkeen käyttöä kohtaan, enkä haluaisi lääkkeitä synnytykseenkään. Mutta saa nähdä, eiköhän siellä mennä ihan tilanteen mukaan, mutta mitään turhaa en suostu ottamaan ja se vaatii sitä valmistautumista ja tiedon hankintaa etukäteen :)
  14. anskumanna Uusi käyttäjä

    Itse epiduraaleja ja nyt raskaana eli jonkin verran tutustunut ja tavallaan lähellä sydäntä. Lopussa linkki, mikä täytyis näkyä ilman mitään eri tunnuksia eli jos haluaa lukea arvostettujen tutkijoiden puolueetonta tietoa englanniksi isoista tutkimuksista lyhyenä yhteenvetona ilman kiihkoa suuntaan tai toiseen, sitä kai päätöksenteon tueksi tarvitsee. Jonkin verran termejä, joihin selitykset löytyy googlesta kyllä eli hiukan joutuu näkemään vaivaa. Lyhyesti keskeisimmät. Eli kyllä, ilokaasukin on ihan lääkkeellinen menetelmä, jolla on haitallisia vaikutuksia. Lapseen osoitettuja ei ole enää ja käyttö kokemus niin pitkä, että voinee luottaa. Teho kyllä epiduraalin verrattuna aika surkea. Tehokkaimmat ovat epiduraali ja spinaali. Epiduraali lisää avustettujen synnytysten määrää ja sektiota "laskujen" vuoksi, MUTTEI kokonaisuutena lisää sektiomääriä eli tarkoittaa, että muita kiireellisiä ja hätäsektioita jää tekemättä. Tämä aika ymmärrettävää. Mitään näyttöä haitallisuudesta lapselle pitkässä juoksussa puudutuksista ei edelleenkään ole...Omaan korvaan nuo kaikki neuvoloiden oppaat esittelee tieteellisesti todistettuna faktoja, joiden osalta tutkimukset ristiriidassa. Täytyy muistaa pari vuotta sitten tiettyjen kätilöiden tekemä manifesti, joka oli suorastaan keskiajalta ja tuomitsi kaikki kivunlievitystä haluavat ja samalla hyvä muistaa, ketkä noita oppaita kirjottavat. Mitään näyttöä esim. kivun ja lapsen ja äidin bondauksen välisestä suhteesta ei todellakaan ole. Kivunlievitys synnytyksissä lähti kehittymään vaarallisella tavalla aikanaan, koska kuninkaaliset ja muu aatelisto aikoinaan kieltätytyi Briteissä synnyttämästä ilman eetteriä, vaikka tuolloin oli vaarallista sekä äidille ja lapselle ja oli kielletty tämän vuoksi. Tämä "pakotti" läääkärit kehittämään kivunhoitoa synnytyksissä. Edelleen Suomessakin toisaalla kivunlievitystä joutuu kerjäämään, toisaalla sitä tarjotaan. 

    Mitään "vaarallista" ei anneta tehdä, jokainen tavallaan. Hlökohtaisesti etenen ammattitaitoisen kätilön kanssa sen mukaan mitä eteen tulee ja jos en kivun kanssa jaksa niin todellakin otan epiduraalin. Ja se linkki: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22419342 . Kannattaa lukea "main results" ja " authors' conclusions". Hienoa, että esim akupunktiosta, allassynnytyksestä ja rentoutusmenetelmistä alkaa olla näyttöä ja kannattaa huomata, etttä esim. paikalliset puudutukset (esim. kohdunkaula) on samassa kopassa näiden lääkkeettömien keinojen kanssa eli jotain näyttöä tulossa vasta. 
  15. Untamoinen Tuttu foorumilla Lokakuun äidit 2019

    Jep, mutta edelliseen lisäten Bebesin sivuilla on kunkin puudutuksen haittavaikutukset lueteltu, jos joku haluaa lukea. On myös niitä tutkimuksia, jotka viralliset tahot sivuuttaa ilman sen kummempaa syytä, joten en aina luottaisi näihin "huippu"tutkimuksiin. Ne kun on useimmiten rahoitettu niiden tahojen puolesta, jotka haluavat tiettyjä tuloksia ja joilla on vara maksaa. Tässä luultavasti kyseessä lääketeollisuus. En tietenkään tuomitse lääkkeellistä kivunlievitystä, mutta asioissa on usein kaksi puolta... Varsinkin näissä tutkimusjutuissa, niissä kun voidaan saada aikaan juuri se tulos mitä halutaan.

    Tässä tää Bebesin sivusto: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=71

  16. Ramana Peruskäyttäjä

    "Hienoa, että esim akupunktiosta, allassynnytyksestä ja rentoutusmenetelmistä alkaa olla näyttöä ja kannattaa huomata, etttä esim. paikalliset puudutukset (esim. kohdunkaula) on samassa kopassa näiden lääkkeettömien keinojen kanssa eli jotain näyttöä tulossa vasta."

    Anteeksi nyt, mutta lääkkeettömistä synnytyksistä on näyttöä "hieman" pidemmältä ajalta kuin lääkkeellisistä ;) ihmisiä on ollut paljon kauemmin kuin puudutuksia, pillereitä tai epiduraaleja. Eli näyttöä lääkkeettömistä synnytyksistä todellakin on (suuntaan tai toiseen, aivan sama), ei esivanhemmilla ole ollut mitään ilokaasuja käytössä :)  samaten akupunktiota on käytetty aasiassa hyvin hyvin paljon kauemmin kuin länsimaissa vaikkapa epiduraalia. Tietenkin jos haluaa ajatella, että maailmassa ei ole muita sivistyneitä kulttuureja kuin länsimaiden, niin voi helposti sivuuttaa muun maailman kokemuksen asioista. Samaten vesisynnytys on kuulunut moneen alkuperäiskulttuuriin kautta aikojen, kyseessä ei todellakaan ole uusi keksintö. Tietenkin uusi Suomen sairaalaolosuhteissa, mutta ei todellakaan maailmanlaajuisesti.
  17. Rosalina Ei muuta elämää Kesäkuunmammat 2015

    Olen samalla linjalla Untamoisen kanssa, tuossa taitaa aika pitkälti olla kyse lääkefirmojen näkökulmasta kuitenkin... Ja jokainen uskoo mitä haluaa.

    Luotan kyllä lääkkeellisen kivunluevityksen tehoon ja siihen, ettei niistä ole -tai ainakaan pitäisi  olla mitään pysyvää haittaa, mutta silti en ensitilassa halua itse turvautua niihin. Siitä kuitenkin on näyttöä, että esim. epiduraalipuudutuksella on usein negatiivisia sivuvaikutuksia ja se on fakta, jota ei muuta mikään.

    Noh, mutta... Miepä tuossa keksin erään jutun, jota tahdon testata ennen synnytystä ja mahdollisesti sitten synnytyksessä rentoutumista ajatellen. Eli: eteeriset öljyt! =) tää ajatus lähti ihan saunassa, kun nakkelin kiukaalle tuoksutettua löylyvettä. Mietin, että kun tuoksuilla voi olla rentouttava ja jopa kipua lievittävä vaikutus, niin että voisiko sitä hyödyntää myös synnytyksessä...! Otin asiasta selvää, ja kappas sehän on ihan oikeastikin käytetty juttu synnytyksessä.:) Multa löytyy nyt appelsiini- ja kamomillaöljyä, joita testailen. Mikäli koen ne rentouttaviksi niin ne lähtee synnärille mukaan. En usko, että synnärillä välttämättä saa polttaa tuoksulyhtyä, mutta ellei niin öljyä voi laittaa esim. nenäliinaan ja tuoksutella siitä tai sekoittaa tipan-pari tavallisen öljyn sekaan ja hieroa iholle.:) Hihii, olen ihan innoissani nyt tästä!!=)=)

  18. Untamoinen Tuttu foorumilla Lokakuun äidit 2019

    Mielenkiintoinen keksintö Alissa! Mulla on kans appelsiinia ja eukalyptusta, pitääpä kahtoa olisko niillä rentouttavaa vaikutusta muhun :)

    Aiotteko muut ottaa musiikkia synnytykseen mukaan? Oon vielä vähän kahden vaiheilla, kun ei tiedä etukäteen mitkä fiilikset on synnyttäessä ja valitsen aina musiikin fiiliksen mukaan... Ja voihan se häiritä regressiotakin, mitä luulette? Ehkä joku rentoutus-CD?
  19. Rosalina Ei muuta elämää Kesäkuunmammat 2015

    Mä mietin esikoista odottaessa tuota cd:tä synnytykseen, mutten sit kuitenkaan "vaivautunu". Mutta nyt olen jo listannu kappaleita, jotka tuo mulle hyvän olon, ja poltan niistä sitten levyn. Kuuntelen jos kuuntelen, tilanne näyttää sitten, mutta onpa varalla.:)

    Musiikilla on aina ollu suuri vaikutus mun mielialaan, joten kokeillaas saanko itseni rennommaksi musiikin avulla myös synnyttäessä.=)

    Kannattaa Untamoinen esim. googlettaa noista eteerisistä öljyistä niin löytää tietoa siitä millä tavalla mikäkin tuoksu vaikuttaa. Ja on myös joitain tuoksuja, joita ei saa edes käyttää raskausaikana.

    Mutta tuo kamomilla vaikutti minusta hyvin lupaavalta. Se rauhoittaa, rentouttaa, lievittää esim. kuukautiskipuja jne.=) Appelsiinilla on myös rentouttavia ominaisuuksia.

  20. toukero Peruskäyttäjä

    Minuu on alkanu tällai synnytyksen lähestyessä kiinnostaa luomumeno koko ajan vaan enemmän, eikä vähiten sen asennon takia. Vesi ja jakkara kiinnostais aika paljon, enkä missään nimessä haluu siihen puoli-istuvaan asentoon, en ylimääräsiä leikkauksia enkä siis myöskään sitä epiduraalia ellei oo ihan pakko, mut jännittää pikkusen se kun oon jo ihan tavallisiin menkkakipuihin aina vetämässä paketellista buranaa...

Jaa tämä sivu