Synnytyssuunnitelmat ja toiveet

IhaNainen:

joo, oon kanssa ällistellyt noita epparitilastoja ja miten hurjia eroja niissä on!
Helsingissä tiedän että naikkarilla tai kättärillä ei todellakaan tehdä rutiinisti tai "ihan vähästä" epparia, mutta sitten taas joillain alueilla näyttää että se tosiaan on enemmän sääntö kuin poikkeus.
En esikoista synnyttämään mennessäni edes älynnyt sanoa, että vältetään sitä jos vaan suinkin mahdollista, ja eihän sitä sitten tarvinnut tehdäkään (vaikka ponnistusvaihe kestikin yli 30min). Nirhaumilla ja parilla tikillä selvisin.
Tällä kertaa taidan kyllä saliin astellessani mainita vielä erikseen asiasta, vaikkakaan täällä ei tosiaan rutiinisti ketään silvota. Mutta jotenkin järkytyin siitä miten älyttömän usein sitä jossain päin suomea päädytään tekemään, ni haluan kyllä omalta osaltani tuoda kantani selväksi.

Tietenkään epparilla ei aina, eikä suinkaan kaikille ole mitään kauaskantoisia seurauksia. Tikkien kanssa on varmasti veemäistä elää sen toipumisajan, mutta asiasta ei kannata stressata etukäteen. Ikävä kyllä on tapauksia joissa se leikkaushaavan arpikudos jää täysin tunnottomaksi, tai jotenkin "kovaksi", mutta se on onneksi vain yksi mahdollisuus. Monella tuo haava on käsittääkseni parantunut aivan täysin, eikä elämää haitannut.
 
Itse olen paljon netistä lukenut tietoa erilaisista kivunlievityksistä. Ja tulin siihen tulokseen että yritän pärjätä kuumalla suihkulla ja epiduraalilla. Ja ehkä ilokaasuakin vois kokeilla. Ja tottakai mies on hyvä kivunlievitys myös siinä vierellä.
 
Meillä oli eilen synnärillä tutustumiskierros. Oon siellä kyllä aikasemminkin palloillut noin opiskelijana, mutta en sen pintaa syvemmin. Ihastuin siihen saliin jossa oli amme, mutta selvis yks vähän tyhmä juttu. Siinä salissa, jossa on se ainoa synnytsamme, ei saa ilokaasua. Eli se pitää sitten tehdä valinta että haluunko kokeilla ilokaasua VAI ammetta. Olisin ollut niin kiinnostunut siitä ammeessa lillumisesta avautumisvaiheessa, mutta oisin myös halunnut tietää onko siitä ilokaasusta apua mun kohdalla. Pitää sanoo nyt että HÖH!
 
TYKSissä ei ole enää moneen vuoteen järjestetty tutustumisia :/ Kävin sentään siellä ultrassa, joten tiedän, mistä ovesta oikealle osastolle pääsee.. Siihen se tieto synnytysosastosta sitten jääkin. Neuvolassa katsottu esittelyvideokin oli kuvattu joskus 80-luvulla. Vaikka tuskinpa siellä on kovin moni asia muuttunut :D Hometta vaan kasvaa enemmän kuin silloin... On ollut kyllä aika hurjaa lukea noista TYKSin synnytysosaston tilojen ongelmista. Osastolla on just remonttikin maalis-huhtikuussa, joten saa nähdä, minkälaisiin olosuhteisiin sitä sitten joutuu. On se aika karua luettavaa tuon Sydänääniä-sarjan katsomisen jälkeen, että mm. kymmentä naista kohden on käytössä yksi suihku/wc. (Tuli vaan luettua taas aamun Turun Sanomat... )
 
Meillä Hyvinkäällä on erillinen ammehuone.  Siellä ei ole mitään muuta kuin amme.  Eli voi vapaasti mennä ammeeseen lillumaan välillä ja palata sitten omaan synnytyssaliin.... Miten näppärää on sitten käytännössä, ei tiedä ? 
Tilat on vasta rempattu ja uudet.  Jokaisessa synnytys salissa on oma suihku/wc

Mut miinuksena:
- Kierroksen vetäneen kätilön kanssa ei oikeen synkannut joten hyvistä tiloista huolimaata jäi vähän karvas maku suuhun.
- Perhehuoneita ei ole lainkaan...
- Vuodeosastolla 4-6 hengen huoneita, tunnin vierailuaika. Mahtaa olla sirkus, jos huone on täynnä? 
 
Mun synnytyspaikka on myös Hyvinkää emoticon
En ole käynyt tutustumassa saliin, enkä varmaan käykään. Ainoat reissut siellä ä-polilla ovat olleet 2x ultra ja kerran päivytyskäynti. Periaatteessa tiedän missä salit on, mutta siihen se jääkin.

 
Hei leidit!

Tulipas tässä jostain mieleeni sellainen asia kuin jälkisupistukset.

On tavallista, että ne ovat uudelleensynnyttäjällä melkoisen voimakkaita, siis jopa siinä määrin voimakkaita että voisi luulla synnytyksen alkaneen uudelleen.
Ensisynnyttäjälläkin niitä kuitenkin voi tulla, ja hyvin todennäköisesti tuleekin, mutta vähän lievempänä.

Jostain ihmeen syystä kaikissa synnytyspaikoissa, ehkä kätilöistäkin riippuen, ei oteta tosissaan ensisynnyttäjän kokemia jälkisupistuksia. Nehän siis ovat varsin tarpeellisia, jotta kohtu palautuu entiseen kokoonsa ja etenkin imetys edesauttaa ja voimistaa niitä. Eli juurikin vauvan ollessa rinnalla niitä saattaa tuntua eniten.
Kannattaa siis todella osata vaatia lääkettä siihen, jos kipeetä tekee! Kannattaa pitää mielessä, että turhasta kivusta ei kannata kärsiä, sillä kovat kiputilat eivät todellakaan edesauta maidon herumista ja palautumista synnytyksestä.

Eli jos jälkisupistuksia on ja ne tekevät kipeää ja niitä meinataan vähätellä, niin sitten vaan jalkaa maahan aika pirun tomerasti.
(Oikeasti kaverille oli vaan kerrottu, että "et sinä ensisynnyttäjänä mitään jälkisupistuksia tunne" ja tää meinas kahdesti pyörtyä sairaalan käytävälle... vasta siinä vaiheessa alkoivat ottaa tosissaan ja kaveri sai ihan kunnolla panadolia ja buranaa.)
 
Hui hitto, mua on alkanu pelottaa synnytys. Kävin toissapäivänä moikkaamassa mun siskoa kun se sillon maanantaina joutu supistusten takia estotippaan ja joutu jäämään makaamaan sinne synnärin puolelle ja se tarkkailuhuone missä sisko makas oli synnytyssalien kanssa samalla käytävällä. Siinä sit juteltiin ja yhtäkkiä alko kuulumaan ihan mieletöntä kiljumista, välillä karjumista ja taas kiljumista. Päiviteltiin että mitäköhän hittoo siellä tapahtuu, ikinä kuultu moista ääntä lähtevän kenestäkään!
Siskon kaveri valmistu lauantaina kätilöksi ja sattumoisin on nyt ihan synnytyskätilönä täällä päksissä töissä ja oli mun siskon hoitavana kätilönäkin nyt kolme aamua. Eilen sit mun sisko soitti mulle että se kiljuva nainen oli tullut synnärille ja oli tullessaan ollut sen 10 senttiä auki ja samantien saliin, ilman mitään kivunlievityksiä. Krääks!! En ihmettele yhtään että lähti tommonen ääni. Oli sen päivän aikana vielä joku muukin nainen tullu synnyttää ja päksin remontin takia synnärille täytyy kulkea päivystyspoliklinikan kautta, ni se oli kontannut siellä jkäytävää pitkin synnärille päin mut ei ollu kerennyt sinne asti, vaan siel päivystyspolilla sänkyyn vaan, housut pois ja ponnisti vauvan pihalle :) Ihan uskomatonta..
Just tommonen mua itteeni pelottaa jos jättää liian myöhään sen tulon. Mun siskolle on neljäs vauva tulossa ja eilen just puhelimessa puhuttiin et miten voi käydä noin. Sanoin sit, et ne on kato varmaan soittanu synnärille et joko tullaan ja on sanottu että "käy suihkussa, ota panadol ja oottele vielä vähän aikaan" Niin kun aina. Me päätettiin et ei ees soiteta etukäteen, tai korkeintaan matkalla sairaalaan et nyt tullaan! :D Hittolainen sentäs. Ei ollu tarkotus ketään pelotella, mutta ite kauhistuin ja oli pakko päästä kertomaan että näin täällä.. Ja että ei nyt ehkä ihan kauheen kauan kannata ootella kotona, asia erikseen tietty jos on ensisynnyttäjä ni ei tartte niin nopiasti lähteä. Niin, ja kysyin tuolta tutulta kätilöltä siitä epiduraalista että voinko pyytää sen (jos vaan kerkee sen laittaa) kun en haluais spinaalia. Ja sano että tottakai, kerrot vaan miks et halua spinaalia.. Ja kun epiduraalia voi kuitenkin lisätä tipan kautta, spinaalia ei.. Mutta toiveeni siis on synnytyksen suhteen epiduraali ja se peräruiske, muulla ei niin väliä :) Ja Cava, olet aivan oikeassa, muistakaa pyytää niitä särkylääkkeitä. Jälkisupistukset oli mulla toisen jälkeen aikamoiset ja niitä odotellessa.. :P Jos nyt ne synnytyssupparit tulis kuitenkin eka :)
 
Olen katsonut nyt enemmän telkkarista "vauvaohjelmia" kuten Sydänääniä, Kätilöt, ulkomaiset vauvaohjelmat jne. Siltikin on pakko ajatella että oma synnytys on omanlaisensa - ei voi tietää miten käy ja miltä tuntuu. Olen päättänyt edelleen ottaa päivän kerrallaan ja katsoa mitä tulee.
JOS mahdollista, ainoa lievitykseni on lämpö (kaurapussit, lämmin vesi) ja ilokaasu emoticon Siitä sitten asteittain ja tilanteen mukaan.

En pelkää, lähinnä olen jännittyneen odottavaisella mielellä. Haluaisin tämän pikkumiehen jo maailmaan, enkä millään malttaisi enää odottaa (varsinkin kun lonkat on alkanu kipuilee, selkää jomottaa, maha painaa... puuh)
 
Itsekin olen enkuli menossa samaiseen Päksiin synnyttämään ja meille neuvottiin ihan suoraan synnytysvalmennuksessa ettei kannata soitella etukäteen ja kysellä saako jo tulla. Ja synnärille lähdön oikean hetken kerrottiin olevan silloin kuin itseä ei enää "naurata". Silloin on jo hyvä lähtä matkaan.
 
Aika hassua, meillä on kaisa sama laskettu aikakin :D Näinköhän törmäillään siellä sitten! ;)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top