Synnytyspelot

Mulla ollu lievää synnytyspelkoa ja ehkä eniten pelkään sitä kipua. Muuta kun ei osaa pelätä ku ei tiedä mitä on tulossa :joyful: Tässä pitkin loppuraskautta oon yrittäny lukee mahollisimman paljo synnytyksestä ja äsken piti käydä tammikuisten puolella lukee synnytys kertomuksia :rolleyes:
Oikeestaan voin sanoo et mua ei pelota enää ollenkaa, ootan vaan millon pääsee ite tositoimiin :woot: Ainut mikä jännittää on et millon lähtee synnärille, ajomatkaa on tunti ja en halua lähtee liian aikasin ettei ne laita takas kotii... o_O
 
Mä alan olla jokseenki kauhuissani ja kaikki mahdolliset synnytykseen liittyvät kauhuskenaariot vilistää mun mielessä ku filmirulla. Ja pikakelauksella niin että mun aivot ei pysty pysäyttämään niitä ajatuksia ja järkeistämään että mitään pahaa ei tapahdu ja että synnyttäminen on ihan luonnollinen tapahtuma. Mä haluaisin vaan "hoitaa sen alta pois" että pääsen jälkeenpäin toteamaan itelleni että mun maalailemat pirut ei hypi seinillä ja että mä selvisin siitä kivusta hengissä niinku miljoonatbiljoonat muutki naiset ennen mua ja mun jälkeen. Nää yön pimeät tunnit ei sovi mulle....
 
Kokeile laittaa ne aivot narikkaan aina yöksi ni ei tarvii illalla ajatella yhtää mitää :)
 
Ei ne oikein taho sammua vaikka kuin takoo päätä tyynyyn... :confused:
 
Mashnu, mulla on aikalailla samat fiilikset! Että haluu kuitenkin kokee sen, että voi sit olla ylpee itestään "Mä tein sen!"- voittajafiiliksellä. Mutta nykyään mä heräilen yölläkin siihen että "eikai vielä pidä lähteä synnyttämään"..huhhuh
 
Sain nyt luettua kokonaan ton kirjan ja suosittelen sitä kyllä jokaiselle joka vähääkään pelkää synnytystä. Aivan paras kirja :gen014 ja voin sanoo et mua ei pelota enää itse synnytys ollenkaan:p, ainoastaan mietityttää se et osataan lähtee oikeeseen aikaan laitokselle ja miten lasken oikeen supistukset.
 

Liitteet

  • 20150118_202414.jpg
    20150118_202414.jpg
    271.5 KB · Katsottu: 39
^ Minäkin kävin lainaamassa tuon kirjan, kun sitä aiemmin kehuit. En tosin ole vielä aloittanut. En ole oikeastaan vielä juuri ajatellut synnytystä. Synnäritutustuminen pisti tietysti vähän miettimään, lähinnä riittääkö minun voimat ponnistuksiin loppuun asti. Sinällään ei pelota tai jännitäkään, mutta osa siitä johtuu varmaan siitä, että ajattelen siihen menevän vielä piiiitkään. Ajattelin, että tuo kirja mahtaa lähestyä aihetta lempeällä tavalla, ja siksi meinasin sen lukea. Kiitos vinkistä siis :)
 
Täällä oli kauan aikaa pt ja olin jo valmistautunut sektioon, mutta nyt vauva onkin kääntynyt ja edessä olisikin alatiesynnytys.

Kun sain tietää, olin muutaman päivän todella paniikissa ja ahdistunut enkä miettinyt muuta kuin synnytystä! Silloin kävin myös neuvolassa puhumassa asiasta ja sain ajan pelkopolille täksi viikoksi.

Nyt kun asiaa on ajatellut ja käsitellyt, on ajatuksetkin alkaneet selvetä. Olin jonkin aikaa jo aivan varma että haluan silti sektion ja vaadin sen millä hinnalla hyvänsä, mutta nyt olen taas tullut siihen tulokseen, että se alatiesynnytys on ehkä kuitenkin se mikä tässä on "tarkoitus" tapahtua.

Puran nyt sitten ajatuksiani ja pelkojani tänne, vaikka ne sekavia saattavatkin olla! Mutta saampahan omaa pääkoppaa selvemmäksi :D

- Kipu pelottaa melkeinpä eniten. En ehkä luota täysin kivunlievitysmenetelmiin. Pelkään että en kestä kipua.

- Pelkään että hajoan psyykkisesti kipujen vuoksi, enkä kykene etenemään synnytyksessä. Saatan myös hajota psyykkisesti vain pelonkin vuoksi? Kuka tietää.. Mitä jos kroppani meneekin niin lukkoon että synnytys ei vain etene, ja jään kärsimään kivuista? (--> tähän toki saatan saada avun siitä, että saan ns. varavaihtoehdon helpommin sektioon jos synnytyksessä ilmenee vähänkin ongelmaa)

- pelkään sitä jos minua sörkitään synnytyksen aikana paljonkin alapäähän, tähänkin voin kai esittää toivetta? Mutta vihaan kaikkia sisätutkimuksia ja muita sellaisia sörkkimisiä...en halua enää yhtäään ellei ole ihan ihan pakko

- pelkään sairaalaan lähtemistä, sitä miten reagoin kun tajuan että nyt se synnytys sitten alkaa. Mitä jos romahdankin jo silloin...

- uskon kuitenkin siihen että jokaisesta löytyy se voima ja tahto ja energia mitä synnytykseen tarvitaan. Alitajunnassani olen varma että kaikki menee hyvin.

- pienenä lisänä ällöttää tippa, piikittäminen, yleisesti koko sairaala........... onneksi ne on vain sivuseikkoja.

Onneksi menen pelkopolille, saan varmasti vahvistusta tiettyihin asioihin ja toivon mukaan myös luottamusta itseeni...
 
Sun kannattaa tehä sellanen synnytys toive lappu. Mulla lukee siinä ainakin toi et ei ei ylimääräisiä sisätutkimuksia, vain pakolliset.
 
Miuta on nyt kans alkanu pelottaa synnytys hirveesti. Vauveli on siis perätilassa ja istukassa ehkä häikkää, eli voi olla että sektioon joutuu. Niin pitää siis tietty tarkentaa et nimenomaan se sektio pelottaa kaikista eniten. Ja spinaalipuudutus. En oikeestaan ees tiiä miks pelkään sitä sektioo niin paljo, kai oon vaan aatellu et luonnollisesti pitäs mennä..
En osaa ees pelätä supistuskipuja ja synnytyskipuja muuten, tuntuu siltä et ne on luonnollisia ja niistä selviää kyllä. Haluun myös kokee alatiesynnytyksen ja tavallaan tuntuu jo siltä et oisin pettyny itteeni jos joudun sektioo. Se hidas paraneminen sektiosta pelottaa myös. Päällimmäisenä on ajatus, et jos alkavat puhumaan sektiosta ni en haluu mennä ees sairaalalle synnyttämään :/
 
Mulla on jo se toivelappu mutta en tajunnut tota asiaa siihen vielä laittaa ! :p
 
Voi newi, tuo sun kirjoitus kuvasi niiiiiiiiiiiin hyvin myös mun ajatuksia ja pelkoja! Aivan kuin olisin sen ite kirjoittanut! :eek: Muakin pelottaa kamalasti synnytyksen alkaminen ja ne kivut, pelkään että joudun paniikkiin jo siinä vaiheessa ja meen niin sekaisin kivusta että joudun shokkiin. Mulla oli tosi hyvä toi synnytyspelkopolilla käynti, yritän joka päivä aina muistella mitä siellä juteltiin ja kuinka helpottunut olo oli kun sieltä lähdin :) Mutta sitten kun kipu iskee päälle, niin epäilen vähän että muistanko siitä käynnistä mitään siinä vaiheessa :nailbiting: Hyvä että sullakin on polikäynti tulossa, toivottavasti saat sieltä apua synnytykseen! :Heartpink Tsemppii!!!
 
Tsemppiä hurjasti myös sulle Naksu! Eiköhän siitä selvitä (pakkohan se on) ja toivon mukaan on sit niiiin voittajafiilis synnytyksen jälkeen :) toki ainahan voi sattua vaikka mitä, mutta ehkä turhaa jossitella.
 
Kiitos :) juu pakko se on tästä selvitä! Joku(olikohan Mirkku) kirjoittikin tuonne jonnekkin toiseen ketjuun hyvän tsemppausviestin kätilöiden ammattitaidosta, joten siihen luotetaan ja uskotaan että kaikki sujuu hyvin! :happy:
 
Mulla yksi tuttu synnytti juuri esikoisensa samassa sairaalassa missä mä tulen synnyttämään, ja hän kehui kyllä sairaalan ja kätilöt niin maasta taivaisiin että kyllä siinä luottamus kohosi.. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top