Synnytyspelko/jännitys

En tiedä. Spinaalissa paikkasivat. Se vaikutti niin että en tuntenut mitään rinnoista alaspäin, mutta en myöskään saanut jalkoja liikkumaan moneen tuntiin. Olo oli kuin halvaantuneella. Kun sitten pääsin takaisin saliin (en tiedä miksi minut laitettiin sinne yöksi) ja tuotiin synttäriteet niin ne oli jo ihan kylmiä. Siinä purskahdin sitten itkuun ja kätilö tuli ihmettelemään miksi itken, kun kaikkihan on ihan hyvin.

Synnytyksen jälkeen kun muutenkin on vähän herkillä niin kyllä kätilöitten pitäisi olla vähän mukavampia. Muistan kun esikoisen synnyttyä itkin yhtenä päivänä, eikä edes ollut mitään kovin ihmeellistä syytä, niin kätilö tuli halaamaan :Heartred Se hetki ei edes kaivannut mitään sanoja, tuli heti sellainen olo että joku välittää. On oikeasti tosi ikävää että tuo ihana pieni synnäri on nyt suljettu
 
En tiedä. Spinaalissa paikkasivat. Se vaikutti niin että en tuntenut mitään rinnoista alaspäin, mutta en myöskään saanut jalkoja liikkumaan moneen tuntiin. Olo oli kuin halvaantuneella. Kun sitten pääsin takaisin saliin (en tiedä miksi minut laitettiin sinne yöksi) ja tuotiin synttäriteet niin ne oli jo ihan kylmiä. Siinä purskahdin sitten itkuun ja kätilö tuli ihmettelemään miksi itken, kun kaikkihan on ihan hyvin.

Ei ole mikään ihme, että itku tulee jo tuossa kohtaa. Mutta tosiaan itse työskentelen leikkaussalin puolella ja meillä ainakin on tapana nukuttaa silloin, kun pahasti revennyt paikat. Toki spinaali on hyvä vaihtoehto myöskin ja anestesialääkäri sen päätöksen viime kädessä tekee. :rolleyes:
 
Alkaa oma kauhukokemus tuntua aika mitättömältä, kun näitä teidän synnytystarinoita lukee :eek:

Rouvamamma varmasti kamala tilanne kun ei tiedä minne oma vauva on viety. :sad001 Eikä sen hienompaa ole, kun omia tuntemuksia vähätellään. Minullakin kätilö oli sellainen, että vähätteli tuntemuksiani ja kannustavasti tokaisi "kyllä sinä selviät tästä yhdestä synnytyksestä, kun hänkin on selvinnyt neljästä" :mad:

Nyt en meinaa moista kohtelua sietää, vaan pyydän suoraan kätilön vaihtamista, jos kemiat ei kohtaa.

Mul ekan kohdal kätilö huus viel viimesel käynnil ennen ku tuli ottaa vauvan loppuun saakka ulos, et ei se varmaan tekohetkel sattunu ni pitäis samaa ajatella nytki,et ei se satu, ku kirpasee vaan.
Ja juuri nimenomaan se kun ei tienny mihkä mein pikkanen vietiin tai miks...se tuntui pahalta. Kerkesin jo pelkäämään et koht ne sanoo et se kuoli tms.
 
Voi että mä olen niin pahoillani kaikkien puolesta joilla on huonoja synnytyskokemuksia! :sorry:
Mulle kun osui ihan maailman ihanin kätilö, eikä mitään pahoja repeymiä(häppäreissä vaan pikkiriikkisiä jotka ei välttämättä olis edes tarvinnu tikkaamista) niin en voi ees kuvitella millanen trauma voi huonosta kokemuksesta jäädä. :oops:

Toivon kaikille parempaa seuraavaa kertaa! Ja kivoja kätilöitä. :Heartred
 
Mul ekan kohdal kätilö huus viel viimesel käynnil ennen ku tuli ottaa vauvan loppuun saakka ulos, et ei se varmaan tekohetkel sattunu ni pitäis samaa ajatella nytki,et ei se satu, ku kirpasee vaan.
Ja juuri nimenomaan se kun ei tienny mihkä mein pikkanen vietiin tai miks...se tuntui pahalta. Kerkesin jo pelkäämään et koht ne sanoo et se kuoli tms.

Järkyttävää, miten kätilö voi tollasta edes ääneen sanoa. :mad: Monesti ite miettiny jälkikäteen, että oispa sitä uskaltanut avata suunsa. Mutta tietämättömänä, sitä vaan aatteli, että pakko vaan sietää tällainen kohtelu. :sad001

Itsellä sinänsä huonosta kokemuksesta kypsyi ajatus lähteä itse opiskelemaan hoitoalalle. Vaikkei minusta kätilöä tullutkaan, pääsen silti tuoreita äitejä ja vauvoja hoitamaan. :) Yksi parhaita asioita omassa työssä :Heartred

Rouvamamma toivottavasti tällä kertaa saat sellaisen synnytyksen, että sitä saat sitten lämmöllä muistella. :)
 
Hui kamala mitä kokemuksia teillä on :nailbiting: Ei tollasta sais olla! Seuraavaks kännykällä kuvaatte, jos alkais käytöstapoja löytyä :wink

Mulla on ollu tosi mukavia ihmisiä synnytyksissä, mut valitettavasti tämänkin kaupungin synnäri on suljettu. Nyt saa valita Tyksin tai Lohjan välillä ja tahtoisin ehkä Lohjalle juurikin sen takia että on pienempi. Mutta ilmeisesti sinne on kova tunku...
 
Apiaani sen verran ikää tullut lisää, että nyt sitä saa suunsa auki, jos jokin asia ei miellytä. Toki tietämyskin on lisääntynyt, kun hoitoalalla työskentelee, eikä tuommoset kommentit todellakaan kuulu hoitotyöhön.
 
Kuopuksen kun kesäkuussa synnytin, spinaalipuudutuksen sain, mutta siitä lähti vaikutus kriittisimmällä hetkellä. Viimeisen tunnin kärvistelin ilman mitään puudutusta, kun viimeiset pari senttiä ei meinannut millään aueta.Se sattui! Siltikään en jännitä tulevaa..(ainakaan vielä)..
 
Mulla on molemmat aiemmat synnytykset vaatinu täysillä oksitosiinia, joten en edes tiedä miltä tuntuis normaalit supparit. Voi ku tämä olis sen myötä luonnollisempi. Mun omat supistukset on ollu tosi voimattomia, eikä synnytys oo sit edenny itsestään vaikka vedetkin on menny.
Sit oon jämähtäny aina 3cm ku kivut on käyny niin koviksi, et oon vaan tärissy mut onneks on annettu epiduraali jo siinä vaiheessa ja sit on alkanu etenemään.
Esikoisesta ehti vaikutus loppua just ku piti alkaa ponnistaa ja mun voimat oli ihan loppu, mut sydänäänet pysyi hyvinä ni sain rauhassa pakertaa sen tunnin. Toka tulikin sit neljällä ponnistuksella :wacky:

En usko että omia suppareita tulee tässäkään, mut olishan se kiva. Ja että menis muutenkin hyvin.
 
Mä taas toivon että omat supparit ei olis tässä synnytyksessä ihan niin tehokkaat. Sairaalaan on kuitenkin reilun tunnin matka ja lapsenvahtikin pitäs ehtiä saada paikalle. Ja mielummin synnyttäisin sairaalassa kun autossa moottoritiellä
 
Esikoinen syntyi toukokuussa -17 kiireellisellä sektiolla perätilan vuoksi.
Suunniteltu sektio oli varattu 5pv päähän, mutta jätkä halusi alkaa syntyä jo aikasemmin :shy:

Jänskättää jo, että tuleeko tällä kertaa alatie synnytys ja miten homma etenee :grin

Ja mieshän jo sanoi, ettei voi tulla mukaan, kun pyörtyi viimeksikin leikkaussalissa :joyful::wtf:
 
Mä taas toivon että omat supparit ei olis tässä synnytyksessä ihan niin tehokkaat. Sairaalaan on kuitenkin reilun tunnin matka ja lapsenvahtikin pitäs ehtiä saada paikalle. Ja mielummin synnyttäisin sairaalassa kun autossa moottoritiellä
Mää kattelin netistä jo kotisynnytysvaihtoehtoa, kun pitää synnyttää kuitenkin tien päällä. :woot: Sairaalasta varmasti sanotaan, että ei tarvi tulla ennen kuin supistukset on kunnolla käynnissä, mutta toisen kohdalla voi homma mennä sen verran nopiaa, että tunnin automatkalla synnyttää jo kerran jos toisenkin. Eikä paljon kiinnosta olla sidottuna auton penkkiin synnyttäessä.
 
Mulla puolittu synnytyksen kesto tokaa synnyttäessä siitä mitä eka kesti. Jos taas puolittuis ni ehtisin just sairaalaan jos heti lähtee :grin
 
Mää kattelin netistä jo kotisynnytysvaihtoehtoa, kun pitää synnyttää kuitenkin tien päällä. :woot: Sairaalasta varmasti sanotaan, että ei tarvi tulla ennen kuin supistukset on kunnolla käynnissä, mutta toisen kohdalla voi homma mennä sen verran nopiaa, että tunnin automatkalla synnyttää jo kerran jos toisenkin. Eikä paljon kiinnosta olla sidottuna auton penkkiin synnyttäessä.


Saisko teille kotiin kätilön jos tietää jo etukäteen että on riski syntyä autoon?
 
Saisko teille kotiin kätilön jos tietää jo etukäteen että on riski syntyä autoon?
Jos on riski, että lapsi syntyy liian nopeasti, silloin synnytys käynnistetään sairaalassa, jotta lapsi syntyy hallitusti.
 
Saisko teille kotiin kätilön jos tietää jo etukäteen että on riski syntyä autoon?
Riski on tuskin niin suuri terveydenhuollon porukan mielestä, että mitään toimenpiteitä tarvitaan. Ihan normaaliahan tuo on täällä pohjoisemmassa nykyään, että synnytetään matkalla sairaalaan.
 
Mulla ainakin on käynnistys tiedossa erittäin nopean synnytyksen vuoksi. Ja synnärille ku on meiltä matkaa lähes 100km.
 
Riski on tuskin niin suuri terveydenhuollon porukan mielestä, että mitään toimenpiteitä tarvitaan. Ihan normaaliahan tuo on täällä pohjoisemmassa nykyään, että synnytetään matkalla sairaalaan.

Pelkopolin kautta voisi ehkä tuossa tilanteessa saada käynnistyksen. Pitää sitten vaan saada lääkäri vakuutettua että pelottaa tosi paljon. Mun toka synnytys kesti sen 3h15min, ei siinäkään sairaalassa kauaa keritty olla, onneksi kuitenkin sen spinaalin ehti saada
 
Muakin jännittää ennemmin se matka sairaalaan kuin se itse synnytys. Meiltä about tunnin matka sinne eikä se nyt sinänsä hurjan pitkä matka näin ensisynnyttäjälle ole, mutta kun vielä muutama vuosi sitten löytyi hyvä synnytysosasto ihan 20 minuutin päästä... Nyt menen synnyttämään sairaalaan joka jopa kuuluu eri sairaanhoitopiiriin ja sekin tuo ne omat juttunsa tähän tilanteeseen. Oma kipukynnyksenikin on aika korkea aiempien kuukautis-/vatsavaivaongelmien takia, mikä jännittää sitten siinä mielessä että tajuaako sitä itse ajoissa lähteä sinne sairaalaan. Olen siis jo 12 vuotiaana käynyt spesialistilla mittaamassa "supistuksia"/kuukautiskramppeja sairaalassa ja ihmettelivät jo silloin miten edes pystyin kävelemään lääkäriin. On sitä myös tullut sammuttua lattialle kotona kun IBS-vaivat saivat vatsan pahasti turpoamaan ja siinä sinnittelin kotona niin pitkään että yksi vatsalihas repytyi irti. Oops. :confused:

Jännittää tietenkin myös nämä kieliasiat; eli itse koen että äidinkieleni on ruotsi/olen kaksikielinen ja ruotsi on se vahvempi. Mieheni taas puhuu vain ruotsia, ymmärtää tosin suomea aika hyvin. Jännittää vaan koko se synnytystilanne jos jostain syystä en itse pysty jotain sanomaan ja mies menee niin lukkoon ettei suomen kieli suju. Mitäs sitten tehdään? Englanniksiko sitten pitäis alkaa asioita vääntämään? Harmittaa kun se aiemmin mainitsemani suljettu synnytysosasto oli vahvasti kaksikielinen. :sorry:
 
Shooky, sanoit jossain olevasi uudeltamaalta, niin mahdatko tarkoittaa sulkeutuneella synnärillä Porvoota? Sieltä siirtyi kuulemma iso osa kätilöistä Naikkarille, joten jos sinne oot menossa, voisi isolla todennäköisyydellä paikalla olla joku kaksikielinenkin kätilö. Samoin Tammisaaresta porukka siirtyi aikanaan Espooseen ja Lohjalle, ja ainakin Espoon sairaalassa kuulemma on useimmiten joku kaksikielinen paikalla.

Synnytykset on tietysti erilaisia ja ihmiset reagoi eri tavoin, mutta voihan se hyvin olla, että sunkin miehesti yhtäkkiä tosipaikan tullen pystyykin olemaan äänessä teidän molempien puolesta. Mä yllätyin omasta ukostani, miten kylmän viileesti se selvisi esikoisen synnytyksestä, vaikka siinä olikin kaikenlaista.
 
Takaisin
Top