Synnytyspelko/jännitys

Sansansaa

Näppärä viestien naputtelija
Elokuun äidit 2019
Ajattelin, että täällä voitaisiin jakaa kokemuksia ja tsempata toisia, jos synnytys pelottaa tai jännittää. :Heartred
 
Hyvä ajatus! Itsellä esikoisen syntymä oli aika rankka kokemus kaiken kaikkiaan ja sen vuoksi nyt itsellä aika selkeä ajatus siitä miten tulevan synnytyksen toivon menevän.

Ensinnäkin toivon, ettei tämä menisi yliaikaiseksi ja synnytystä jouduttaisi käynnistämään. Lisäksi en anna kenen tahansa puudutuksia laittaa, siitäkin jäi niin karmea muisto viime kerralta.
 
Tää nyt on ihan tyhmää mutta mua oikeesti jännittää tosi paljon kun nyt joudun synnyttämään eri sairaalaan kun kahdella edellisellä kerralla. Eikä sinne pääse edes tutustumaan
 
Tää nyt on ihan tyhmää mutta mua oikeesti jännittää tosi paljon kun nyt joudun synnyttämään eri sairaalaan kun kahdella edellisellä kerralla. Eikä sinne pääse edes tutustumaan
Mullakin vaihtuu sairaala esikoisen aikaisesta pienestä ja kotoisasta synnäristä suureen ja kiireiseen. Pelottaa kuinka sekava, kiireinen ilmapiiri siellä on ja kuinka paljon pitää taistella, että saa synnyttää oman mielensä mukaan. Haluaisin synnyttää rauhassa ja mielellään altaaseen, kun se mahdollisuus jäi käyttämättä esikoisen aikaan. Ei ole hyvä, että edes synnytyksen ajatteleminen stressaa pelkästään synnytyspaikan vuoksi.
 
Minä lähden tämän raskauden synnytykseen (jos siis sinne asti pääsen) nyrkkiä-pöytään-linjalla.

Esikoisen raskaudessa HUS viis veisasi yhdestäkään synnytykseen liittyvästä toivomuksesta (halusin lähimpään sairaalaan, eli NKL, Kätilöopisto, Jorvi, passittivat minut Hyvinkäälle), halusin kivunlievitystä, jota en saanut, koska kätilö kivenkovaan väitti ettei synnytys ole käynnissä ja oho, sitten lapsi olikin sylissä.

Seuraavaa synnyttäessä totean ykskantaan meneväni Naistenklinikalle, henkilökunta saa sitten päättää, synnytänkö salissa vai kahviossa, se on heidän aivan oma valintansa. Toiste en rupea pompoteltavaksi, pompottakoon jotain muuta tällä kerralla. Sinänsä luottamus kätilöihin on nolla, eiköhän se synnytys suju tasan yhtä hyvin siellä kahviossa kuin salissakin. Kahvioon saattaa jopa saada kätilönkin nopeammin paikalle kuin sinne saliin.
 
Minua ei sinänsä itse synnyttäminen pelota tai jännitä, mutta pitkä matka synnärille jännittää. Että jos onkin nopeampi synnytys kuin esikoisen, joka sekään ei mikään maratooni ollut niin miten ehtii perille jne. Ei tuo tosin vielä tässä vaiheessa niin paljoa ole mielessä kun ollaan näin alussa vielä.
 
Mä oon kans kaks edellistä synnyttänyt pienessä ja kotoisassa sairaalassa jossa oli aina tosi rauhallinen ilmapiiri ja tuntu että aina kätilöillä oli hetki aikaa kuunnella äidin huolia. Kakkonen oli tehostetussa valvonnassa muutaman päivän ja oli niin ihanaa kun sain itsekin asustaa samassa huoneessa. Isoissa sairaaloissa tämä ei taida olla mahdollista. Meillä tulee olemaan vähän reilu tunnin matka synnärille, kakkonen syntyi 3,5 tunnin päästä ekasta supistuksesta joten jos seuraava tulee nopeammin niin saa kyllä tosissaan alkaa heti soitella lapsenvahtia
 
Mua ihan tosissaan pelottaa synnytys. Esikoinen synty kiireellisellä sektiolla ku tää kroppa ei toiminu niinku piti. Lisäks mulla on kaks kertaa leikattu toinen lonkka mikä aiheuttaa omat riskinsä synnytykseen. Onneks pääsen automaattisesti synnytystapa arvioon ja melko varmasti myös lähetteen sype polille. Oon kyl melkein päättäny et lähen yrittää alateitse mielellään ilman vahvoja puudutteita mut pelkään et kroppa taas pettää ja tääki menee sektioon
 
(Vielä) ei pelota, koska kaikista kivuista, tuskista, tilanteista, ongelmista ja kuluneista tunneista huolimatta esikoisen synnytyksestä jäi ihana fiilis. Ehken heti olisi sitä uusiksi halunnut tehdä, mutta pian sen jälkeen tuli fiilis että vau, olipa siistiä kun kaikesta huolimatta mä pystyin siihen.

Mulla oli taustalla kyllä kauhea synnytyspelko, jonka vuoksi kävin sairaalassa siitä muutama kertaa juttelemassa. Tapasin paria kätilöä ja lääkäriä, joiden kanssa tehtiin suunnitelmaa ja mietittiin mitkä on mulle tärkeitä juttuja. Toki mieli muuttui monien toiveiden kohdalla kun synnytys lähti käyntiin, mutta ainakin mun toiveet ja tiedot oli siellä kätilöillä valmiina, ja tärkeimmät asiat he huomioivatkin sitten tosi hyvin.

Eli omasta puolestani ehdottomasti suosittelen synnytyspelkopolille hakeutumista, jos yhtään tuntuu että se pelko ei oo vaan "normaalia jännitystä".
 
Muakin pelottaa tuleva synnytys, vaikka ensimmäisestä on vain hyvät kokemukset. Kivunlievitys meni ihan nappiin ja hyvä fiilis jäi kaikinpuolin. Ehkä siks jännittää, kun tulee ajateltua et voiko tälläkin kertaa kaikki mennä niin hyvin.
 
Oon todella paljon kuullut sitä että yleensä ekan synnytyksen jälkeiset synnytykset on paljon nopeampia kuin se eka. Siskon naapuri synnytti ambulanssin paareille kun jäi liian pitkäksi aikaa kotiin odottelemaan, kun ajatteli että kestäis yhtä pitkään kuin ekassa.

Mua ei pelota oikeestaan ollenkaan. Eikä pelottanut ekallakaan kerralla. Sen verran kuitenkin kaikista tunneistaan huolimatta oli ensimmäinen kerta hyvä ja kun tietää jo miten osaavissa käsissä siellä kuitenkin on. Mulle osu ekalla kerralla ihan mielettömän ihana kätilö, oikein mieskin antoi kehut hänelle.
Sekin vaikka tietää nyt vielä kokemuksesta miten paljon se oikeasti sattuu, niin silti taas kun tietää miten ne kivut loppuu siihen paikkaan kun se pieni ulos mätkähtää:Heartred

Ainut mikä ehkä aavistuksen jännittää on jälkisupistukset. Ekan jälkeen niitä ei ollut niinkuin kai harvoin ekalla kerralla, mutta nyt tokalla on odotettavissa jälkkärit, varsinkin kun edellisestä on sen verran vähän aikaa.
Viimeks osu huonekaveri tulemaan vähän mun jälkeen jolla oli pari synnytystä takana ja siihen malliin tilaili buranaa, että vähän jännittää...

Toki voi mennä joku vikaan enkä haluisi sektiota mistään hinnasta, mutta se on otettava mitä tulee.
Ja kuitenkin kävi miten kävi, niin ei se lapsi onneks sisälle jää :grin
 
Miulla tosin esikoisen synnytys oli ihan kamala. Kätilöt ei kertoneet mistään mitään. Kyselin kaikkea, mutta en saanut mihinkään vastausta. Käynnistettiin ensin cytotegeilla vuorokauden vaikka olin jo 2cm auki ollut pidempään ja ne ei avanneet yhtään enempää. Lopulta puhkottiin kalvot 41+4 ja siitä 5h niin oli lapsi sylissä. Tosta ajasta 3h oli ponnistusvaihe. Pää 38,5cm ja tuli käsi poskella. Repesin ylhäältä alas asti kun lapsi ei ollut mahtunut edes laskeutumaan. Synnytyksen jälkeen leikkaussaliin, missä kirurgi aukoi päätään, mm: "nyt voi sanoa, että on vittu aivan vitun hajalla." Yli 60 tikkiä, IV-asteen repeämä. Leikkaussalista oli loppunut lanka, ja tikattiin kiinni sulamattomalla langalla. Tämä unohdettiin kertoa ja tikit tulehtui sisälle.

Tämä kaikki olisi vältetty, jos lääkärit olisivat ottaneet kantaa lapseen isoon päähän jo silloin viikolla 37. Silloin kysyin pään koosta, kun vastasi viikkoja 41+, että Mitenkäs tuo iso pää. Lääkäri vain vastasi, että suurempi ongelma olisi jos olisi isot hartiat. Tässä kaikki. Synnytyssalissa kätilö ei leikannut välilihaa ja sen takia repesi myös alapää sen verran pahasti, ettei nykyään ole toista sisempää häpyhuulta.

Onneksi seuraava lapsi oli helppo ja syntyi 2h. Mutta tuo esikoinen on jäänyt kaivelemaan.
 
Miulla tosin esikoisen synnytys oli ihan kamala. Kätilöt ei kertoneet mistään mitään. Kyselin kaikkea, mutta en saanut mihinkään vastausta. Käynnistettiin ensin cytotegeilla vuorokauden vaikka olin jo 2cm auki ollut pidempään ja ne ei avanneet yhtään enempää. Lopulta puhkottiin kalvot 41+4 ja siitä 5h niin oli lapsi sylissä. Tosta ajasta 3h oli ponnistusvaihe. Pää 38,5cm ja tuli käsi poskella. Repesin ylhäältä alas asti kun lapsi ei ollut mahtunut edes laskeutumaan. Synnytyksen jälkeen leikkaussaliin, missä kirurgi aukoi päätään, mm: "nyt voi sanoa, että on vittu aivan vitun hajalla." Yli 60 tikkiä, IV-asteen repeämä. Leikkaussalista oli loppunut lanka, ja tikattiin kiinni sulamattomalla langalla. Tämä unohdettiin kertoa ja tikit tulehtui sisälle.

Tämä kaikki olisi vältetty, jos lääkärit olisivat ottaneet kantaa lapseen isoon päähän jo silloin viikolla 37. Silloin kysyin pään koosta, kun vastasi viikkoja 41+, että Mitenkäs tuo iso pää. Lääkäri vain vastasi, että suurempi ongelma olisi jos olisi isot hartiat. Tässä kaikki. Synnytyssalissa kätilö ei leikannut välilihaa ja sen takia repesi myös alapää sen verran pahasti, ettei nykyään ole toista sisempää häpyhuulta.

Onneksi seuraava lapsi oli helppo ja syntyi 2h. Mutta tuo esikoinen on jäänyt kaivelemaan.

Hui kauhee!
Olikohan ne sit ajatellu vaan et ku pää on niin "pehmee" että mahtuu joustavuutensa takii hyvin tulemaan..?
Miä en ois uskaltanu varmaan tommosen kokemuksen jälkeen uudestaan alateitse synnyttämään edes! :bored:
 
Ja on kyllä kaikista pahinta ensikertalaisella epätietosuus ja jos ei saa vastauksia! Tommonen synnytys on kuitenkin AIKA iso asia!!
 
En tiedä miten uskalsin uuden tehdä alateitse. Kai vain toivoin, että kaikki menee hyvin. Ja jälkikäteen tuota synnytystä ei edes käyty kätilöiden kanssa läpi. Meni usko koko MKS:n. :banghead:
 
Sansansaa sulla on ollu kyllä hurja kokemus ensimmäisellä kerralla :eek: Siinä oot ihan oikeessa että epätietoisuus on kaikista pahinta. Miten sua ei nukutettu, kun noin pahasti repesi? :rolleyes:
 
Hui. On näköjään muillaki hirveitä synnytyksiä takana.
Ekan synnytin luomuna koska kätilöllä oli kasvanu tatti keskelle otsasuonta ja se väitti mulle jotaki käyriä katsomalla,et ei muo ole vielä kunnon supistuksia. Sit en enäö kereenny kelloa soittamaan ku se pää vaan jo tuli ulos. Loput vauvasta kätilö sit kerkes nappaamaan kii.
Toisen kohdalla oli ns oppikirjasynnutys paitsi viikkoja vaan 31+2 ja vauva oli nii pikkanen et en ees kereenny näkemään ku juoksutettiin jo pois salista. Vasta 3h myöhemmin kerrottiin myös et vauva kerkes käymään täs välis sydänleikkauksis jne ja on nyt teholla. Oli aortan laajentuma ja vaati välitöntä hoitoa. Oltiin 13 viikkoa sit viel sairaalas.
Ja nyt itekki menos iha uuteen paikkaan synnyttää....
 
Vaikka tokassa ne kivut oli ihan hirveet ni silti siitä jäi päällimmäisenä hyvä muisto. Spinaali oli mun pelastus, se vei kaiken kivun supistuksista. Ehittiin siis olla sairaalassa tunti ennen ku piti alkaa ponnistaa ja siitä viimeset puolituntia mä nukuin. Heräsin ku kätilö tuli tarkistamaan tilanteen ja totes että saa alkaa ponnistaa :grin
 
Alkaa oma kauhukokemus tuntua aika mitättömältä, kun näitä teidän synnytystarinoita lukee :eek:

Rouvamamma varmasti kamala tilanne kun ei tiedä minne oma vauva on viety. :sad001 Eikä sen hienompaa ole, kun omia tuntemuksia vähätellään. Minullakin kätilö oli sellainen, että vähätteli tuntemuksiani ja kannustavasti tokaisi "kyllä sinä selviät tästä yhdestä synnytyksestä, kun hänkin on selvinnyt neljästä" :mad:

Nyt en meinaa moista kohtelua sietää, vaan pyydän suoraan kätilön vaihtamista, jos kemiat ei kohtaa.
 
Sansansaa sulla on ollu kyllä hurja kokemus ensimmäisellä kerralla :eek: Siinä oot ihan oikeessa että epätietoisuus on kaikista pahinta. Miten sua ei nukutettu, kun noin pahasti repesi? :rolleyes:

En tiedä. Spinaalissa paikkasivat. Se vaikutti niin että en tuntenut mitään rinnoista alaspäin, mutta en myöskään saanut jalkoja liikkumaan moneen tuntiin. Olo oli kuin halvaantuneella. Kun sitten pääsin takaisin saliin (en tiedä miksi minut laitettiin sinne yöksi) ja tuotiin synttäriteet niin ne oli jo ihan kylmiä. Siinä purskahdin sitten itkuun ja kätilö tuli ihmettelemään miksi itken, kun kaikkihan on ihan hyvin.
 
Takaisin
Top