Synnytyspelko/jännitys

[Shooky90]

Shooky, sanoit jossain olevasi uudeltamaalta, niin mahdatko tarkoittaa sulkeutuneella synnärillä Porvoota? Sieltä siirtyi kuulemma iso osa kätilöistä Naikkarille, joten jos sinne oot menossa, voisi isolla todennäköisyydellä paikalla olla joku kaksikielinenkin kätilö. Samoin Tammisaaresta porukka siirtyi aikanaan Espooseen ja Lohjalle, ja ainakin Espoon sairaalassa kuulemma on useimmiten joku kaksikielinen paikalla.

Synnytykset on tietysti erilaisia ja ihmiset reagoi eri tavoin, mutta voihan se hyvin olla, että sunkin miehesti yhtäkkiä tosipaikan tullen pystyykin olemaan äänessä teidän molempien puolesta. Mä yllätyin omasta ukostani, miten kylmän viileesti se selvisi esikoisen synnytyksestä, vaikka siinä olikin kaikenlaista.

Porvoostapa hyvinkin. Me ollaan siis Kotkaan menossa kun asutaan sen verran taajamapuolella kuitenkin, ettävmatka Kotkaan on ylivoimaisesti helpoin autolla. Olen itse kuullut aika sekalaisia kokemuksia muilta tutuilta tuosta Kotkan kielitilanteesta, mutta toivotaan tosiaan että oma mies pysyy tarpeeksi skarppina kun h-hetki koittaa.

 

[KermaKannu]

Porvoostapa hyvinkin. Me ollaan siis Kotkaan menossa kun asutaan sen verran taajamapuolella kuitenkin, ettävmatka Kotkaan on ylivoimaisesti helpoin autolla. Olen itse kuullut aika sekalaisia kokemuksia muilta tutuilta tuosta Kotkan kielitilanteesta, mutta toivotaan tosiaan että oma mies pysyy tarpeeksi skarppina kun h-hetki koittaa.

Synnytetään siis samassa sairaalassa :)

 

[Putkilo]

Mua on alkanut vähän jännittämään synnytys nyt. Pääasiassa jännittää tietenkin se että kai kaikki menee hyvin, ja saanhan vauvan kunnossa syliin. Mutta mua myös hieman pelottaa millainen synnyttäjä olen. Mulla on ollut kaikennäköisiä kipuja nyt pari viikkoa, ja kipujen "'iskiessä" musta on tullut miehelle todella tyly ja ilkeäkin Pelkään että muutun supistuskivuissa ihan raivottareksi. Haluaisin olla "miellyttävä" muille synnyttäessäni, kun tietenkin kaikki yrittävät vain auttaa ja olla tukena. Mutta huomaan kyllä että kivuissa hermostun kauheasti ja käyttäydynkin sitten sen mukaan Toivottavasti osaisin synnytyksessä olla ainakin miehelle kiltti, koska hän ei ole muuta ollutkaan kuin paras tuki minulle

 

[Sirpaleina]

Mua on alkanut vähän jännittämään synnytys nyt. Pääasiassa jännittää tietenkin se että kai kaikki menee hyvin, ja saanhan vauvan kunnossa syliin. Mutta mua myös hieman pelottaa millainen synnyttäjä olen. Mulla on ollut kaikennäköisiä kipuja nyt pari viikkoa, ja kipujen "'iskiessä" musta on tullut miehelle todella tyly ja ilkeäkin Pelkään että muutun supistuskivuissa ihan raivottareksi. Haluaisin olla "miellyttävä" muille synnyttäessäni, kun tietenkin kaikki yrittävät vain auttaa ja olla tukena. Mutta huomaan kyllä että kivuissa hermostun kauheasti ja käyttäydynkin sitten sen mukaan Toivottavasti osaisin synnytyksessä olla ainakin miehelle kiltti, koska hän ei ole muuta ollutkaan kuin paras tuki minulle

Elä suotta sitä ressaa. Vaikka olisitkin ihan "hirviö" synnytystilanteessa niin sekin kuuluu asiaan toisilla toisaalta taas voikin käydä niin että vaivut "synnytyskuplaan" jossa ympärillä oleva maailma katoaa täysin. Uskon kuitenkin että osaat kaikista synnytyskivuista huolimatta arvostaa miehesi panosta synnytystilanteessa
Jo pelkästään se että hän on silloin paikalla on tärkeää ja miehellekkin maailmaa mullistava kokemus, jos nyt vähän ilkeilet niin se tuskin on se asia mikä hänelle jää päälimmäisenä synnytyksestä käteen

 

[Barbieq]

Ihan niin kuin Sirpaleina sanoikin, voi olla että synnytyskupla muuttaa kaiken, etkä ehkä edes huomaa miehen paikalla oloa. Voi myös olla, että synnytyskivut osaatkin ottaa vastaan aivan eri tavalla kuin muut kivut siihen asti.

Voisi olla hyvä kertoa tästä pelosta jo etukäteen miehellesi. Hän luultavasti tietääkin jo, että ilkeilysi johtuu vain ja ainoastaan kivuista, mutta sen voisi varmasti myös sanoa ääneen. Ehkä miehesikin olisi helpottavaa tietää jo etukäteen, että jos sinusta tulee raivotar synnyttäessä, vika ei ole miehessä ja että hän tekee kaiken ihan oikein ihan vaan jo siten että on sun tukenasi.

Jos käykin niin, että miehen joku tsemppaus tai selän taputtelu synnyttäessä ei tunnu hyvältä - tai tuntuu jopa ihan kauhealta, kannattaa siitä sanoa, eikä miehen siitä tarvitse ottaa itteensä. Synnyttäjä voi reagoida tosi yllättävillä tavoilla, eikä mies (etkä sinä!) mitenkään voi sitä ennakkoon tietää, jos vaikka joku kosketus ei tunnukaan hyvältä.

Silloin kun oot salissa puskemassa vauvaa ulos, maailmassa ei ole yhtään ketään, jonka miellyttämisestä sun pitäisi murehtia. :)

 

[Lapatius]

Mulla ei oo oikeestaan mitään pelkoa synnytyatä kohtaan. Mulla jännittää lähinnä se, et minkä kokonen Pööpö on ja miten synnytys etenee, selviinkö ilman lääkkeitä ja puudutteita vai joudunko (tilanteen pakottamana) niitä ottamaan, vaikka en haluais.