Synnytysmietteitä

Mun vauva on kääntynyt eilen mahassa väärinpäin.. :( en tosin oo ihan varma, onko pää missä, mutta jalat on väärällä puolella ja alempana kuin ennen. Mä en ala! Lääkärikin vasta kahden viikon päästä.. olis paree olla takasin lähtökuopissa siihen mennessä :D

En kyllä itse edes harkitsisi perätilasynnytystä, vaan kyllä se olisi siinä tapauksessa sektion paikka. Esikoinen tuli avosuisessa tarjonnassa ja jo se aiheutti omat hankaluutensa, joten kyllä mä haluisin nyt ihan rehellisen oppikirjojen mukaisen synnytyksen :D

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Toivottavasti Snuu vauva ois vaan sellasessa linkkuveitsi-asennossa, mulla ainakin silloin potkut tuntuu tosi alhaalla vaikka pää onkin ihan oikeassa paikassa :)
 
Ja vauva voi käsilläänkin saada aikaa jo melkoiset "potkut". Ei kannata etukäteen stressata kun ei tarkkaan tiedä eikä toisaalta asialle voi mitään. Rento äiti -> rento lapsi ;)

Helpommin sanottu kuin tehty....

Tosin Snuu sulla on jo kokemusta, joten saatat ehkä tietääkin miten päin vauva oikeasti on.
 
Veljen vaimo synnytti juuri toisen lapsensa ja han on aivan loistava vertaistuki minulle! Puhuimme synnytyksesta ja vauva-arjesta. Nyt tuntui ensimmaisen kerran silta, etta kylla se tasta. Minua on jo ahdistanut muutamat tutut, jotka vain toistavat sita, miten ihanaa kaikki tulee olemaan, kuinka tulen niin muuttumaan ja kuinka joka hetkesta pitaa sitten nauttia. Veljeni ja hanen vaimonsa ovat yhta jalat maassa -tyyppeja kuin mina ja miehenikin, joten he ovat aivan loistava vertaistuki. :)

Ensi viikolla on katilon kanssa synnytyskeskustelu. Olemme laatineet "toivelistan" keskustelun pohjaksi ja vaikka etukateen ajattelin, etta miten ihmeessa sita osaa mitaan laittaa ylos, sen valmistelu olikin itseasiassa todella hyodyllinen keskustelu miehen kanssa. Ymmarramme toki molemmat, etta tosiasiassa kaikki voi menna toisin, mutta onpahan ainakin keskusteltu lapi se, etta "jos kaikki menisi putkeen, niin haluaisin, etta...".
 
Niinpä! Jokainen nauttikoon omalla tavallaan. Minullekin on nyt hoettu äitiysloman alkajaisiksi että "nyt lepäät ja otat omaa aikaa ja lataat akkuja". Mutta mitä jos on vielä erittäin energinen ja hyvinvoiva olo? Kyllä minä ajattelin tässä vielä jumppailla ja puuhailla. Kehoa kuunnellen lepään sitten kun siltä tuntuu.

Samaa toivon lapsivuodeajalta (kamala sana). Että itseäni, vauvaa ja miestä kuunnellen nautittaisiin ja välillä varmasti tulee tilanteita, jolloin ei nautita. Antakoot muut mitä ohjeita tahansa tai käskekööt nauttimaan jokaisesta sekuntista. Me mennään ja tehdään meidän tavalla :)
 
Mua huvitti, kävin "synnytystapa-arvioinnissa". Lääkäri katsoi kohdunsuun tilanteen ja puhuttiin siitä että jos vauva lähtee syntymään niin sitä ei estellä enään jne, ja kysyi haluanko että katsotaan vauvan painoarvio. lopuksi lääkäri sanoi: "Hyvää synnytystä, nähdään jälkitarkastuksessa." Lähdin ihan hyvillä mielin vastaanotolta mutta autoon istuessa hoksasin että muuten ei puhuttu synnytyksestä mitään, eikä lääkäri tehnyt mitään "arviota" minun mielestäni?
Joten mikähän oli tämän "synnytystapa-arvion" tarkoitus.. :D
Olen kyllä jo yhden lapsen alakautta synnyttänyt, mutta kuitenkin.. esikoisen kohdalla synnytystapa-arvio oli ihan toisenlainen, lääkäri kokeili lantion luita ja katsoi muutenkin että kaikki ok, kyseli pelottaako synnytys jne..ü

noh, näillä mennään! Mites teillä muilla?
 
Mahdollisimman luonnollinen ja helppo synnytys on varmaan monelle mieleinen, mutta valitettavasti olen itse nähnyt ja kokenut että ne kivut on vaan joskus liikaa ja kannattaa ottaa epiduraali. Yritän sinnitellä itse mahdollisimman kauan ilman mutta aika moni kaveri on päätynyt epiduraaliin. Toisaalta pitäisikö luottaa enemmän omaan kehoonsa, ja uskoa että se kipu ja tuntemukset vaan auttaa synnyttämään "paremmin", eli tuntisi selvästi esim. milloin ponnistaa.

Mua ahdistaa sairaalasynnytys, vesi on ollut minulle aina luonnollinen ja rauhoittava elementti, ja olisi ihanaa jos saisi synnyttää saunassa/vedessä, omaan tahtiin. Muutettiin juuri Turkuun niin en tiedä mitä mahdollisuuksia täällä on synnyttää.
Mä uskon että oma keho kyllä kertoo sitten milloin ja miten ponnistaa, ja ärsyttääkin hieman että sitten siinä on kätilö/kätilöitä opastamassa milloin ponnistaa, jne. kun haluaisin asioiden tapahtuvan omalla painollaan.
Luonnollista kotisynnytystä en uskalla kuitenkaan ottaa, koska haluan että vauvalle on apu lähellä jos kaikki ei menekään hyvin.

Liitoskipuja on ollut, ja takalistokin niin kauhean kipeä pehmetessään että uskon oman kehoni kyllä pystyvän synnytykseen oikein hyvin. Lantiokaan ei mistään pienimmästä päästä ole... :p Täällä on vko 33 ja vauva on nyt pää alaspäin, toivon ettei kääntyisi enää...
 
Taalla on hyvia uutisia, vauva oli kaantynyt paa alaspain viikonlopun aikana.
Toivottavasti pysyy nyt samoin pain viela 5-6 vkoa. Nyt on siis meneilla 35. vko.
 
Cattie, olen aivan samaa mielta, etta laakityshan on siella sen takia, etta tarvittaessa siihen voi turvautua. Synnytys on kuitenkin niin henkilokohtainen ja synnytyskohtainen, etta sita ei ikina voi tietaa, miten se menee. Kaikki varmasti toivovat oppikirjasynnytysta ja osa sellaisen saakin. :) Kivun sietaminen riippuu monista asioista esimerkiksi siita, kuinka vasynyt esimerkiksi on, tai kokeeko olevansa kivun herra vai toisin pain. Jos ei ole saanut nukuttua muutamaan yohon ennen synnytysta ja ensimmaisen vaiheen supistukset ovat kovat ja jatkuneet vaikka yon lapeensa eika yhtaan ole saanut nukuttua, niin kyllahan siina alkaa jo poikki jo muutenkin.

Ensisynnyttajana en osaa yhtaan sanoa, miten reagoin. Toivon, etta pystyisin paastamaan irti ja suhtautumaan synnytykseen vahan kuin maratoniin :), mutta voi olla, etta vaivun epatoivoon ja taistelen vastaan.
 
Tänään posti toi synnytyskertomuksen esikoisen ajoilta. Ponnistusvaihe olikin 8min ja näköjään on sydänäänten laskua ollut..
Vuotoa ollut mulla yhteensä 600ml, ei mitään hajua onko tuo paljon vai vähän? Niin ja istukassa ollut hieman kalkkia.
Paaaaljon hienoja sanoja mistä en ymmärrä yhtään mitään :D
 
Mymme: miks sait synnytyskertomuksen postissa?
Olis ihan mielenkiintosta lukea oma myös. :)

täällä moni puhunu kun ponnistusvaiheessa ei supistuksia tunne epiduraalit tms. takia, niin en itekkään niitä tuntenu mut ponnistelin summamutikassa, kätilöllä oli supistuskäyrä mut ei antanu mun sitä nähdä.. Mut hyvin siis kaikki meni ja joku vartissa oli ohi.

Mietin vaan et onko jollain ollu vaikea ponnistaa tai jotain oikeesti ongelmia tullu kun on ollu niin tunnoton?
 
Pitäiskö itekin pyytää, kuulostaa kivalta, et sais muistella läpi ekan synnytyksen :) Ja kun ei varmastikaan kaikkee edes muista...
 
32+3 Aloin lukemaan hypnosynnytyskirjaa viikonloppuna ja nyt olen jo saanut sen luettua. Harmi kun ne ohjatut tunnit ovat niin kalliita. Mielenkiintoista lukea ei-medikalisoidusta synnytyksesta ja miten pelko voi vaikuttaa synnytyksen kulkuun seka ajatus siita etta vauva tietaa parhaiten koska tulee ja aiti itse tietaa parhaiten kuinka synnyttaa. Olin aika yllattynyt siita etta eri maissa kasitys lasketusta ajasta vaihtelee ja WHO:n mukaan se on 37-42 viikkoa eika se 40 viikkoa, joka siis on keinotekoinen numero. Nyt taytyy alkaa tekemaan rentoutusharjoituksia joka paiva. Minulla on jo kokemusta itsesuggestiosta, joten uskon vahvasti siihen etta mieli vaikuttaa siihen kuinka vauvan siirtymisen synnytyskanavassa kokee ja tuntee. Mulle on tullut ajatus jopa kotisynnytyksesta, kun se olisi niin paljon luonnollisempi tilanne eika tarvitsisi kesken kaiken raahautua sairaalaan steriiliin hajuihin ja halinaan, joskin vesisynnytyshuoneet ovat kodinomaisempia sairaalassa.
 
Olen siis lukenut New Active Birth -kirjaa ja monet siina esitetyt asiat esimerkiksi synnytysasennoista tuntuvat minusta loogisilta. Aloitin siis sunnuntaina tekemaan kirjan suosittelemia jooga-asentoja, jotka valmistavat tiettyihin synnytysasentoihin, normaalin joogasarjani ja hengitysharjoitusten lomassa. Lihakset laittavat valilla vastaan, mutta oppimani hengitystekniikat oikeasti auttavat rentouttamaan. Tama on valanut minuun uskoa, etta teen ainakin jotain oikein.

Haluaisinkin siis pystya liikkumaan valitsemallani tavalla synnytyksen aikana enka halua ponnistaa makuullani tai puoli-istuvassa asennossa vaan mieluummin pysty/kyykkyasennossa. Taytyy vain todellakin harjoitella naita asentoja, paivittain.
 
Rv 33, vielä pt. Ja siis pitäisi tyypin mahtua kääntymään, mutta pylly on syvällä lantiossa. Pelottaa että kiinnittyy sinne väärinpäin ja sitten ei kai voida enää mitään. Nyt täytyy alkaa aktiivisesti yrittää kääntää tyyppiä. Vyöhyketerapia harkinnassa.

Sent from my HTC One mini using Vau Foorumi mobile app
 
Johannainen olen myos lukenut, etta voisi kokeilla erilaisia konttausasentoja useita kertoja paivassa vauvan kaantamiseen ja ennen vanhaan lattioiden luuttuaminen on auttanut tassa asiassa. :)
 
Kyllä ne kummasti mahtuu kääntymään jos ovat kääntyäkseen.. Jopa 5kg vauva alle viikko ennen syntymäänsä :) . Se oli kyllä tehnyt kipeetä odottajalle..
 
Lahdessa saa heti mukaan syn. kertomuksen "nykyään", edellinen syntyi 4/13 ja oli ollut kuulemma käytössä jo jonkun ainaa. Hauska lukea siitä tapahtumien kulusta kun siinä itse kuitenkin on ihan pihalla :) toivon että tämä olisi yhtä ripeä, kerkesimme olla sairaalassa 3,5h, ponnistus 2min.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top