Tannehan minun olisi pitanyt laittaa toisesta ketjusta se viestini. :)
No. Se, mita joskus ajattelinkin synnytyksesta todennakoisesti ei tule toteutumaan, koska synnytan Hollannissa enka Suomessa. Taalla on vasta viime vuosina muutettu suhtautumista esimerkiksi kivunlievitykseen ja synnytyksen aikana liikkumiseen, mutta suhtautuminen on edelleen vahvasti kulttuurisidonnaista: Se tehdaan, mika on tarpeen. Tarpeellisen maaritelma taas vastaa aikalailla Suomen minimia.
Toiveissani ei kuitenkaan ole luomusynnytys eika varsinkaan kotisynnytys, mutta on taysin mahdollista, etta sellainen tulee - tunnen naisia, jotka eivat ehtineetkaan sairaalaan (tama ei siis ole kaupunkilegenda, vaan taalla viela aika yleista). En haluaisi sektiota, mutta kai Hollannin jarjestelmassa on edes se hyva puoli, etta sita ei kylla taatusti tule saamaan kuin vasta viimeisena oljenkortena.
Minulla ei ole mitaan lukkoon lyotyja periaatteita, vaan yritan pitaa mieleni avoinna ja ottaa vastaan sen mita tulee. Harjoittelen rentoutumistekniikoita, erilaisia kivunhallintatekniikoita ja -asentoja, joista toivon olevan hyotya ennen sairaalaan lahtemista. Toivon, etta pystyn liikkumaan ja ottamaan eri asentoja myos sairaalassa, mutta kokemattomana on paha sanoa, miten tulen suhtautumaan. Toivon, etta voisin rentoutua ja antaa synnytyksen vieda, ja etta kaikki menisi putkeen kuin oppikirjoissa - dream on, right?! :) Ainoa mita ehdottomasti toivon on, etta katiloni selittaa minulle, missa vaiheessa synnytykseni on menossa ja mita tapahtuu.