Synnytyskertomuksia, lue omalla vastuulla!

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kyfi86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tässä oma kertomukseni kopioituna suoraan 2014 toukokuisista. Itsekin mukava muistuttaa mieleen tarkemmin kuinka homma eteni...

Josko sitä kerkiäisi runoilemaan oman synnytyskertomuksen. Sunnuntaina 11.5. (Äitienpäivä) koko päivän supisteli varsin rajusti. Kellotettaessa taajuus vaihteli puolesta tunnista kahdeksaan minuuttiin ja kesto puolesta minuutista kahteen. Soittelin synnärillekin, mutta kehottivat vielä olemaan kotona. Illalla menin nukkumaan yhdentoista aikaan ja heräsin yhdeltä rajuun suoistukseen. Näitä 0-10 asteikolla 5 tason suppareita tuli melko taajaan ja puoli kolme siirryin suihkuun. Aina supistuksen aikana päästin kuumaa vettä alavatsalle ja synnytyslauloin omaa mölinääni. Mieskin heräsi, söi ja panikoi pesuhuoneen oven takana. Käskin nukkumaan ja sanoin, että kuudelta lähdetään, vaikkei taajuus olisikaan vielä viittä minuuttia, koska kipu supistuksissa oli jo kova. Lopulta puoli kuuden aikaan lähdettiin kohti sairaalaa ja vähän ennen seitsemää pääsin käyrille. Piirtyi nättejä pitkiä supistuksia, mutta edeleen aika harvaan. Olin neljä senttiä auki. Koska olo oli hyvä, lähdettiin miehen kanssa sairaalan ruokalaan aamupalalle.

Aamupalalta palattiin yhdeksän aikaan edelleen kovissa, mutta harvoissa (n. 15min välein) supistuksissa. Olin kuitenkin auki jo viisi senttiä, joten mut siirrettiin synnytyssaliin. Kello 12 asti homma eteni hienosti suihkussa, pallolla ja keinutuolissa. Selkäkipuja helpotti hienosti TENS-laite ja muuten supistuskivut kestin ilman mitään. Sitten homma tyssäsi kokonaan. Avautuminen pysähtyi ihan totaalisesti 7cm päästyään. Klo15 puhkaistiin kalvot, laitettiin kohdunduun puudute ja tipalla oksitosiinia. Sen jälkeen alkoikin tuskien taival. Supistukset olivat todella kipeitä, 12h hereilläolo alkoi tuntua päässä ja kropassa, eikä synnytys tosiaan edennyt ollenkaan!

Puoli seitsemältä laitettiin epiduraali, joka helpotti hetkeksi, hieman jälkeen yhdeksän toinen annos. Samalla meillä vaihtui kätilö. Uusi kätilö ei ollut ollenkaan mun makuun! Hän oli sellainen "lässyttäjä", mikä ärsytti suunnattomasti siinä vaiheessa. Yhdentoista aikaan pyytelin uutta annosta epiduraalia, mutta sain sen vasta puolen yön aikaan. Se vuorokauden viiminen tunti oli elämäni kamalin. Mä tärisin kivusta ja väsymyksestä ihan koko ihminen, en pystynyt puhumaan, huutamaan, olemaan paikallani tai liikkumaan. Mies oli aivan hysteerinen, koska näki kuinka pihalla mä olin. Lopulta sain sen kolmannen epin ja nukuinkin noin vartin. Kello 18 lähtien oksitosiinin määrää oli kasvatettu 12-24-36-42-56-60 milliä/tunti, eli maksimeilla mentiin.

Lopulta puolen yön aikaan kohdunsuu aukesi 7 sentistä 10 senttiin reilun tunnin aikana. Olin siis 7cm auki yli kahdeksan tuntia! Ponnistusvaihe alkoi yhden aikaan yöllä ja kesti tunnin. Aluksi ponnistin kylkiasennossa, mkä oli tpdella epämukavaa, mutten älynnyt pyytää asennon vaihtoa. Lopulta huono asento johti siihen, etten pelännyt enää supistuskipuja, vaan supistusten välillä kramppaavaa selkää! Mulla kesti ponnistusvaihe sen takia melko kauan, että mun supistukset ei missään vaiheessa tulleet 5min välein, vaan 8min, mutta kesto oli joka kerta melkein kaksi minuuttia. Kun kätilö pyysi lopulta mua kääntymään selälleni, niin alkoikin tapahtua! Ponnistaminen oli paljon helpompaa, eikä selkäkrampit haitanneet niin paljoa. Lopulta poju syntyi tiistaiaamuna 01.59 ja jälkeiset 6min myöhemmin. Jos se kätilö olisi vielä kerrankin silittänyt mun reittä ja kehunut hienosta ponnistuksesta, niin mä olisin paiskannut sitä istukalla!

Repe oli syntyessään 3990g painava, 52cm pitkä ja pään ympärys oli 37cm. Alkuun hengitys oli hiukka ponnistavaa, väri ja ärtyvyys heikkoja, joten pisteet 7/8. Mulle tuli II-asteen repeämiä pari, jotka tikattiin puudutuksessa.

Positiivista: kipu oli kestettävissä ilman lääkkeitä niin kauan, kun ei laitettu oksitosiinia, synnytys olisi ollut jopa helpohko, jos avautuminen olisi jatkunut samaa tahtia koko ajan, mua kuunneltiin tosi hyvin ja mulla oli koko ajan turvallinen olo.

Negatiivista: kiire synnärillä välillä myöhästytti toimenpiteitä, esim. Lisäpuudutteen saamista, osastolle päästyäni klo5 aamulla vauva nostettiin mun viereen, mulle annettiin särkylääkkeet ja toivotettiin hyvää yötä. Ensisynnyttäjänä yli vuorokauden hereilläolon ja pitkän synnytyksen jälkeen koin tämän melko rajuna toimenpiteenä. En tiennyt mitään mistään, missä ja milloin vaihdan vaipan, koska imetän, mistä saan ruokaa... Aamullakin näihin kysymyksiin vastasi kämppikseni eikä suinkaan henkilökunta.

Olipas romaani! Ja sekavakin! Noh, nyt ei pysty parempaan...
 
laitetaanpa omakin synnytysrepertuaari jakoon :)

1. synnytys:
vko 38-39(en muista tarkoin) th alkoi epäillä että vauva perätilassa. Kiireellisenä laittoi lähetteen OYSiin, jonne sain vajaan viikon päähän ajan. Yritettiin kääntää ja magneettikuvattiin ja tutkittiin ja ultrattiin. Kääntymään ei enää saatu, olisin kyllä halunnut vielä uudelleen yritettävän (eka kerta piti pysäyttää kun alkoi niin henkeä mulla ahdistaa) mutta lääkäri ei enää suostunut. Tutkimusten perusteella todettiin että voin synnyttää alakautta ellei mitään erikoista ilmene. 3.9. eli 40+jotain oli sovittu yliaikaiskontrolli. Edellisenä iltana sanoinkin vauvalle että sieltä ei sitten kotiin tulla enää kohdun sisäpuolella. Illalla nukkumaanmennessä kellottelin supistuksia, mitkä oli voimakkaita mutta ei kipeitä. Lopulta puol1 aikaan päätin että parempi alkaa nukkumaan, ei nämä kuitenkaan mitään meinaa. 4 aikaan heräsin vessahätään. Vessasta palasin ja yritin sänkyyn mutta alkoi tuntumaan tosi voimakkaita supistuksia. Miehen siinä herätin(muistan edelleen millanen t-paita hällä oli päällä :D ) eikä hän meinannut sitten housuissaan pysyäkkään. Sanoin meneväni suihkuun ettei vielä minnekkään mennä. Suihku rauhoittikin mukavasti, huomaamatta 2 tuntia siellä aikaa vierähti. Mies sillä aikaa keräsi eväitä ja lienee pyöriny kämppää ympäri tohkeissaan :D OYSiin päästiin ja suoraan saliin tuon perätilan vuoksi. Tutkivat, olin 4cm auki. Mies siinä hieroskeli selkääni ja lähes heti kun jättivät meidät keskenämme, alkoi tuntumaan ponnistamisen tarvetta. Vikisin miehelle että ponnistuttaa! paina sitä nappia! mies vähä pöllämystyneenä että en paina paina ite :D epäröin hetken mutta painoin ja hetkessä oli kätilöjä pari ja olisko ollu myös lääkäri huoneessa. sisätutkimus: 6cm auki ja jalat tuntuivat ekana. Antoivat kiireellä pahoinvointi- ja esilääkkeet ja heti saliin. Ah sitä auvoa kun mut oli siirretty(muistaakseni ei itellä pitänyt siirtyä) leikkauspöydälle ja sain puudutuksen! tunsin vielä kun tuli vesiä ja kyselivät että onko tullut aikasemmin ku oli niin vähä, en ainakaan tunnustanut :P liekkö suihkussa tullut,en oo huomannu mitään. Leikkauksesta en muista juurikaan enää (lähes 6v aikaa), sen vain kun petyin ettei vauvaa mulle näytetty, rääkäsi muistaakseni kuitenkin. ja ajattelin että jaa nytkö ne itkut piti itellä tirauttaa ja krokotiilin kyyneleet pullautin pihalle :D :D :D ompelusta aiheutunut mahan vellominen teki pahoinvoivaksi ja se tärinä alkoi! selittivät että se tulee lähes jokaiselle(muistaakseni) ja on aivan normaalia. Heräämössä köllöttelin suht virkeänä, yritin vähän nukkuakkin. Ehkä tunnin päästä lastenhoitaja toi vauvan näytille, yritettiin vähän rinnalle mutta vauva ei herännyt siihen tarpeeksi. Vauva lähti isän luo ja hetken vielä pötköllelin että puudute lakkaa. Osastolle sitten siitä. 1. päivä meni täysin pedissä ja oli kiva vaan olla. kun sai hyvät kipupiikitkin. Toisena päivänä piti jo nousta vähä ylös, oli kyllä alkuun kävely kipeää vatsalle mutta jo puolen päivän aikaan nousin itsekseni sängyltä vauvaa nojatuoliin imettämään. Imetys lähti tosi luontasesti käyntiin. Sektio ei jäänyt harmittamaan ollenkaan, mitä pelkäsin vielä ennen synnytyksen käynnistymistä.

2.synnytys:
jännitin tosi paljo että onnistuuko alatiesynnytys, mietin vain että petyn tosi paljo jos en saa sitä kokea. 25.11. aamupäivällä alkoi supistelee, pikkuhiljaa voimistuen. Aika nopsaa ne siitä voimistu ja esikoisen kanssa värkkäilin kotona, mies oli töissä. Puolen päivän aikaan varmaan soittelin miehelle että kyllä tää on nyt käynnissä. Esikoiselle tais tulla hoitaja ennen ku mies kerkesin töistä 1/2tunnin ajomatkan päästä. Synnärille lähettiin aika pian kun oli asiat järjestyksessä. Olin 4cm auki ja käyrille odottelemaan potilashuoneeseen. pyöriskelin huoneessa käyrien jälkeen ja alkoi pikkuhiljaa tuntuu salkkareitten alun aikaan että vois ottaa jo kivunlievitystä. Saliin veivät salkkareiden mainostauon aikaan( hassuja mielikuvia jää :D ). salissa peräruiske ja wc:ssä istuessa olisin halunnu miehen mukaan vessaan pitämään kädestä mutta ihme kyllä ei suostunu :D :D takaisin sitten synnytyspöydälle ja nopeaa avautu paikat. Tilattiin jo anestesialääkäri, jota odotellessa lääkäri laittoi kondunsuupuudutteen. Anestesialääkäri tuli mutta kätilö tuumasi että laitetaampa eka tuo kondunkaulan puudute että ehdit jotain saamaan. Olin kai 8cm auki. Noi pienet puudutteet vei ihanasti huiput pois supistuksilta mutta kävivät silti kipeää. koin kuitenkin että sain hieman levähtää. No, spinaalia ei sitten ehditty laittaa ennen ponnistusvaihetta. ja tyttö tuli vähän jälkeen klo 20 maailmaan. Traumaksi jäi tuo kun en ehtinyt sitä spinaalia saamaan mutta kätilö kertoi myöhemmin että ko anestesialääkäri vaatii niin rauhallisen ilmapiirin toimenpiteen ajaksi että tod näk hän ei olisi sitä suostunut laittamaankaan minulle siinä tilanteessa. joten sen vuoksi hän halusi ensin pienemmän puudutteen laittaa, josta lähes heti sitten alkoi ponnistuttaa. Kätilö vaihtui tuossa ennen lääkitsemistä. Ensin ajattelin että mitä tuokin partavedelle lemuava hihhuli tuli tuohon hillumaan mutta oli kyllä tosi ammattitaitonen mieskätilö!! tykkäsin! monta viikkoa mietin päässäni ja tuskailin kun jäi kokemuksena synnytys huonona mieleen. Lopulta yks ilta nousin sängystä ja kävin tapahtumat läpi kohta kohdalta päiväkirjan tyyliin. kun olin valmis, oli aloituksesta mennyt jo 3h ja tekstiä oli tullut paperille koko ajan! mutta se helpotti! sen jälkeen en enää sitä pyöritellyt mielessä.

3.synnytys:
olin päättänyt että lähden heti sairaalaan kun alkaa kipeät supistukset. Lapset hoitoon jo 2. supistuksesta ja olin 4cm auki kun laitokselle päästiin, jonne meiltä matkaa 1km. käyrillä supistukset sitten loppu. Pääsin potilashuoneeseen jossa ei supistuksia enää tullut. Mies lähti iltayöstä kotiin. Aamulla lääkärikierrolla itkin etten kyllä jaksa lähteä enää kotiin kun rv 39+4 ja kotona 2 pientä lasta. Laittoivat sitten oksitosiinitippaan joka tiputteli päivän, välillä nostettiin annosta, yht 2 kertaa. Seuraavana yöllä 3. aikaan alkoi supistella niin etten enää sängyssä malttanu olla mutta tosi harvakseltaan. Käveleskelin käytävillä ja siinä sitten alkoi vauvojen itkun kuuluessa maito valua rinnoista :) imetin vielä ensimmäisen raskauskuukauden edellistä lastamme kunnes tajusin olevani raskaana, joten maidontuotanto ei välissä tyyliin loppunut ollenkaan. kokoajan supisteli tosi verkkasesti ja aamuyöstä pääsin saliin missä oli taas suolentyhjennys. katetroivat vielä, ettei täys rakko haittaa synnytystä. mini-spinaalin pyysin lähes samantien ku saliin mentiin ja sainkin sen aika nopeaa. Olin varmaan 6cm auki. Tosi rauhallinen synnytys edelliseen verrattuna! sanoinkin puudutteen jälkeen että jos mä vähän huilaan, mihin kätilö naurahti että ei tässä enää huilaamaan ennätä :D puudute vaan tosin nousi tosi ylös, korvanlehtiä myöten. Kätilökin taisi sitä hieman säpsähtää. Sain jonku hetken päästä luvan kokeilla ponnistamista. Oli tosiaan vaikea aluksi tunnistaa supistus kun ei tuntenut mitään. Rauhassa, pitkiä ponnistuksia sain tehtyä. Tuijotin aina ponnistaessa lavuaarin yläpuolella olevaa käsidesi-ohje-sarjakuvaa kätilöiden takana ja yritin saada selvää mitä siinä luki, se oli mun tapa keskittyä ponnistamiseen :D supistukset tuli loppuun asti tosi verkkasesti mutta ponnistusvaihe ei tietääkseni venyny kuitenkaan. varmaan 15min. rauhallinen synnytys, kävellä en pystynyt potilashuoneeseen kun alkoi niin heikottaa, kuten edellisenkin synnytyksen jälkeen. ärsytti oikeen ku melkeen huoneen ovelle asti pääsin mutta tulivat sitten sängyn kanssa siirtämään huoneeseen kun ei vaan pystyny nousee kyykystä ylös. Koko sen 2 päivää mitä sairaalassa olimme synnytyksen jälkeen, nukuttiin vauvan kans ne ajat kun ei syöty! ihmettelinki miten mulla unta riitti. siksi tinkasin jo 2.yön päästä luvan kotiutua kun oli niin virkeä olo 2vrk nukkumisen jälkeen ja vauva ja minä voitiin hyvin :)

jännällä tätä 4. synnytystä odottelen.. toisaalta toivoisin käynnistystä ettei menisi yliaikaseksi (vauvalla iso pää) mutta hirvittää jos yhtä laiskasti etenee synnytys ku kolmaskin. Tosin toi 2. synnytys oli henkisenä kokemuksena rankempi. jännä että noita synnytyssupistuksia jo oikeen odottaa :D kai tässä on se taika että silloin tietää todella jotain tapahtuvan! :) mutta se etu meän vauvoilla ollut, kun yliaikaisia, että ei oo ollu esim keltasuutta. tosin eihän se täysin yliaikaisuuskaan kerro keltasuuden ilmenemisestä!

ja pakko vielä kertoo että kaikki meän lapset syntyneet perjantaina! jotenkin oletan että tämäkin nyt sitten syntyy perjantaina :'D
 
Aika hauska, että jokainen syntyny samana viikonpäivänä ja joka kerta ollu 4cm auki ku synnärille oot menny :D
 
Mäkin jo ihan ootan synnytystä! Kunhan mun äiti vaan eka ehtii meille tulla (14.4) esikoisen hoitajaks (siitä kuukaus eteenpäin on meillä auttamassa) niin on neidillä lupa tulla etuajassa :grin
 
Ai että musta on ihana lukea näitä! Lisäää! :D yks välikysymys, minkälainen operaatio tuo katetrointi on? Mulla ei oo mitään hajua miten se tehdään ja onko se kivuliasta?
 
katetrointi ei oo paha! ehkä saatat sen tuntea, mut mulla ei ainakaan ole se koskaan sattunut ja olen itsekin katetroinut eikä sitä kokemusta.. mut kuulostaa ajatuksenakin pahemmalta mitä todellisuudessa on! yleensä niissä on puudutetta hieman mukana ja liukastetta. ja ihan lyhytkestonen juttu, selinmakuulteen toimitetaan.

kestokatetrin(jätetään virtsarakkoon putki josta keräytyy virtsa pussiin vartalon ulkopuolelle) poistosta en oo ite tykännyt kun ehtinyt ehkä limakalvot kuivua poistoon mennessä. Lähinnä synnytyksen yhteydessä sektion ajaksi laitetaan. mulla siitä tullut yleensä virtsatieinfektio mt kerran se kirpasee sanottasko näin tuossakin.. mutta tämänkään paikallaanollessa sitä ei huomaa kyllä tai ainakin nopeaa tottuu..

että ei kannate alkaa jännittää etukäteen :)
 
nonni. nyt viimein tietkoneen ääressä niin viittii alkaa näppäileen omasta synnytyksestä. epäilemättä tullee kuitenki pitkän puoleinen tarina vaikka ei mitään erikoista sattunutkaan :)

no ihan alkuun, rv39+2 tuntu jotenki ihmeellinen tunne alapäässä, pieni holahdus. no vessaan ja totesin että jotain vähän taisi lirahtaa, mutta valkovuoto oli kuitenki tehny samanlaista tuntemusta joten kuvittelin siksi. saunassa kuitenki mainittin miehelle asiasta ja jäi vaivaan itteäki ja lopulta ramppasin vessan ja lauteiden väliä levottomana :D lopulta istuin alushousuissa side paikallaan lauteilla, jotta pysty paremmin havainnoimaan ett tapahtuuko jotaki vai kuvittelinko :D totesin, että kyllä sieltä jotain tihkuu tasasen varmasti tosin vähän kertaansa. lopulta sitte soitin synnärille, ehkä oli nippanappa se tunti menny siinä tilannetta seuratessa ja omaksi yllätykseksi sieltä käskettiin tulla heti, mutta että ei nyt sinänsä kiirettä. Olisko se ollu sitte lopulta noin klo 23 ko oltiin sairaalassa ja mitään muuta ei ollu tapahtunu, ku sitä pientä vesien tiputtelua. Sain sairaalakamppeet ja tutkittiin paikat ja että se tosiaan oli lapsivettä jota tiputteli. hoitaja otti käyrälle, lääkitti b-streptokokin vuoks antibiootilla ja sitte saatto huoneeseen ja jäätiin seuraamaan tilannetta. Yön aikana ei tapahtunu mitään muuta, ku normaaleja kivuttomia supistuksia mutta eihän siinä ensisynnyttäjällä uni tullu. mies nuokkui ja hetki siinä kapeassa sängyssä kahestaan lopulta torkahettiinki, ehkä just 45min... käyriä otettiin vissin paristi yöllä.. aamulla alettiin lääkitteen että alkais supistuksia tuleen ku tavote oli saada 24-48h sisällä vauva syntyyn kun kerran vedet menneet.. no aamuvuorolaisen aikana se lääkitteminen jäi vähän vaiheeseen ku joku synnytyshässäkkä kiireellisempänä oli käynnissä. Iltavuorolainen sitte "tarjoili" peräruiskeet ja tujummat annokset lääkkeitä. Välillä mulla taisi jotain vähän kipeämmän puoleisia supistuksia tulla päivän aikana, mutta ei todellakaan mitään niihin oikeisiin synnytyssupistuksiin nähen. päivällisen jälkeen eli joskus klo16 meät saateltiin synnytysssaliiin kun oli useampi vapaana ja tosiaan yrittivät ihan tietosesti saada minut synnyttämään sille vuorokaudelle. kävelyllä käytiin aina aika ajoin ja pikkusen jo selkäpuolella poltteli niin pidin jyvähaudetta.. välillä hoitaja tutki avautumistilannetta mutta ennen 19.30 olin avautunu vaan 4cm, tullessa oli ollu 2cm.. no tuollon 19.30 hoitaja sitte passitti käveleen pitkin äkytäviä, että josko vauva vähän pyörähtäs parempaan asentoon ja supistuksiin tulis paremmin tehoa ku vauvan pää painais paremmasta asennosta. No tehtiin työtä käskettyä ja viis vaille 8 istahdin takasin synnytyssalin keinutuoliin kännykän kanssa. KAveri oli tiedustellut joko vauva oli syntynyt ja kirjoitin vastaukseksi että "ei toivoakaan", ku oma olo oli tosiaan ihan kaikkea muuta ku että ois ollu synnyttämässä ;D no sain viestin lähetettyä ja samalla sekunnilla kännykkä lensi kaaressa miehelle syliin viereen, ku alko ne OIKEAT supistukset. ja siitä ei sitte paluuta enää ollu. ensin hengittelyä rauhallisesti, sitte kaveriks ilokaasua, lopulta noin 1,5h menny ja olin saanu kohdunkaulan puudutteet ja spinaalin ja olo oli taas hyvä, eli kello oli jotain 21.30. siihen mennessä olin jo 8cm auki eli rytinällä sitte se toiset 4cm eteni tilanne ku homma lähti oikeasti käyntiin... kätilö meillä ehti vaihtua justiin ennen ko alko ponnistaminen mutta kätilö oli kuitenkin sama joka edellis iltana oli meät ottanu vastaan. sitte vaan ruvettiin ponnisteleen ja 22.39 tyttö syntyi, 24min ponnistusvaiheen jälkeen. kaikinpuolin rauhallinen ja helppo synnytys jäi omaksi mielikuvakseni. Jälkeiset tuli samantien ja siinäkään ei mitään kummempaa ollut. Vauva nostettiin heti mulle käsiin vatsanpäälle ja mies leikkasi napanuoran, sitte nostettiin paidan sisään ja heti tarjoiltiin myös rintaa. reippaasti tyttö ottiki imuotetta ja imutteli "tyhjää tissiä" pitkän tovin. Istukka meille esiteltiin sitte jossain vaiheessa myös ja minua siinä tikkailtiin. jonkulaisia repeämiä tuli mutta se minun kätilö oli jotenki tosi vaisu niistä eikä halunnu puhua tai mainostaa minkäverran tikkaili ym... jälkeenpäin sitte kävi ilmi, että kyllä siellä alhaalla niitä tikkejä vähän useampi oli, mutta kätilö ei ilmeisesti siellä salissa halunnu viedä huomiota epäoleellisiin seikkoihin muuten niin ihanassa tilanteessa. vauva kun oli isällä keinutuolissa sylissä, niin radio soitti juha tapion ja anna puun kappaletta "planeetat ja enkelit ja kuu" vai mikä sen nimi nyt onkaan. mutta siinä lauletaan että "huoneessamme kokoontuivat, vuoteellemme laskeutuivat planeetat ja enkelit ja kuu. ne ihmetellen katsoi meitä toisillemme löytyneitä ja kuiski tässon onni eikö juu. tässon onni...
" Kamalinta oli sitte se 2.5vrk osastollaolo ennen ku pääsi kotiin. vihasin sitä aikaa! siitäki voisin toisen romaanin kirjoittaa, mutta se olkoon, kun kyse vaan omasta huonosta asenteesta. pääpointtina kuitenkin mainittakoon, että en nukkunut su-to aikana kuin korkeintaan 10h ja paristi migreenikin kiusasi... halusin vain kotiin lepäämään..
 
Aloinpa pohtimaan että missä asennoissa olette synnyttäneet? Itse esikoisen synnytin tuossa "huonoimmassa mahdollisessa" eli puoli-istuvassa ja nyt mietinkin että miten onnistuu esim kontallaan tai synnytysjakkaralla jos on vaikka epiduraali tai yleensä letkuissa kiinni :think005 Jos hieman helpottuisi tuo ponnistus vaihe kun itsellä siinä meni kuitenkin aika kauan
 
Mulla kävi niin, että jakkaralla kivut yltyivät sietämättömiksi ja menin vähän paniikkiin... Kyljellään sain muutaman hyvän työnnön aikaseksi, mutta lopulta ainut mahdollinen asento mulle oli juurikin tuo puoli-istuva. Mutta mun ponnistusvaihe kestikin sen 48min. :confused:
 
Mä olin tosiaan siinä puoli-istuvassa johon en siis halunnut päätyä. :grin Mutta en pystynyt olemaan "mukavasti" kuin siinä niin sillä mentiin. Toisaalta mussa olikin niin paljon kaikkia antureita ja letkuja kiinni ettei kovin moneen asentoon olisi pystynyt taipumaankaan... :rolleyes:
 
tuota just mietin että taipuuko siinä oikeen mihinkään jos on enempikin niitä letkuja, itselläkin oli esikoista synnyttäessä ne anturit mahan ympärillä, happiletkut nenässä, epi laitettu..liekö jotain muutakin ollu:rolleyes::grin ei sillä en siinä vaiheessa hirveesti kyllä mihinkään halunnutkaan enää liikkua mutta nyt vaan mietiskelin että voisihan sitä kokeilla jotain muutakin, esim kontallaan siinä sängyllä tai jotain :think005 jos siis jaksaa/pystyy:grin
 
Saako Kyfi86 kysyä, että miks oli noin monta letkua? Johtuiko ne just ton epin laittamisesta vai pidetäänkö noita antureita esim. ihan vakiona? Jotenkin oon saanu sen käsityksen, että monesti kytketään kaiken maailman laitteisiin, jotka ei olis ihan välttämättömiä kuitenkaan oikeasti. En sit tiedä kuinka pitää oikeasti paikkaansa, voi varmaan vaihdella vähän sairaalankin mukaan..?
 
Ne anturit seuras lapsen sykkeitä ja sitten jossain vaiheessa ponnistusten kestäessä sykkeet taisi lapsella tippua niin minulle laitettiin ne happiletkut lisäksi ja tosiaan siinä oli koko ajan pienesti varauduttu myös sektioon
 
Mulla on molemmilla kerroilla ollut kanyyli jo ennen epiä oksitosiinin takia, mut oon käsittänyt, et se laitetaan joka tapauksessa jos epin haluaa? En kyllä muista miks. Mahan ympärillä olevien anturien vaihtoehto on kai pinni vauvan päässä, mulla on ollut se myös molemmissa synnytyksissä. Siitähän lähtee sellainen vahva johto jalkovälistä sinne laitteeseen eli sekin vähän häirittee liikkumista :P Siitä kun pääsi niin tilalle tuli katetri, leikkaussalissa vielä sormessa oli se hapetusmittari vai mikä lie ja tosiaan ne happiviikset. Itsekin koin liikkumisen "hitusen" hankalaksi aiemmissa synnytyksissä, mutta syynä oli varmasti myös ne kivut ja väsymys.
 
Eikös epiä laiteta lisää kanyylin kautta, jos lisäannosta tarvii? Tai niin mä ainakin edellisessä synnytyksessä luulin. :D
 
Mä käsitin, et sitä epiä menee lisää sen selkäletkun kautta. Jaa, pitääpä googlata :D
 
Pikaisella googlauksella; epiduraalia menee selkäletkun kautta, mutta tippa laitetaan käteen ainakin siltä varalta, jos verenpaineet laskee epiduraalin laittamisen takia. Kai siitä saadaan sit nopeasti muita lääkkeitä sisään. Mä sain sektioissa ainakin morfiinia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top