Synnytyskertomukset

Rustaillaas nyt pikainen (ehkä jopa hiukan tylsä) synnytys kertomus:)
Eli rv 40 aamu yöllä alko verensekainen limainen vuoto ja alamaha/selkä kivut, supistelemaan alko vasta siinä 9-10 aikaan mutta suunnattoman epäsäännöllisesti kunnon supparit alkokin sit 5 tienoolla ja 6 lähdettiin sairaalaan päin kun supistukset alko tulemaan melkeinpä taukoamatta ja todella kipeänä. Sairaalaan kun päästiin, oli tie suoraan saliin ja 3cm auki eikä kaulaa ollut enää ollenkaan ja joka supistuksella lapsi painautui alemmaksi ja alemmaksi, epiduraalin sain 19.30 ja silloin oltiin 5 cm auki. Odotettiin että puudute alkaa kunnolla vaikuttaa ja puhkaistiin kalvot. Ponnistamaan ruvettiin 23.40 ja tyttö sylissä klo 00.00 syntymäpäiväksi merkattiin 26.5. Kaikki meni aikalailla ohjekirjan mukaan ilman suurempia ihmeitä:).Tänään olisi tarkoitus päästä jo kotiin jahka hoitaja tarkastaa vauvan, lääkäri sano että voitais päästä mutta koska tyttö pullautteli lapsivettä haluavat vielä hetken seurata tilannetta... hoitajaa odotellessa;)
 
Elikkäs...17.5 iltapäivästä alkoi kipeät mutta siedettävät säännölliset supistukset noin 15-20 minuutin välein. Olin pari tuntia aikasemmin tylsistyneenä hieronu jalkojen synnytyksen käynnistymistä edistäviä akupisteitä ja pumppaillu rintoja, en sit tiedä vaikuttiko nuo asiaan. Siitä ne supistukset sit tiheenty ja muuttu kivuliaammaksi ja about 23.00 älysin että kyllä se tänä yönä on lähdettävä. Miehen passitin nukkumaan,itse en kivuilta pystynyt. Yhden aikaan yöllä soitin synnärille ja kyselin että kuinkahan pitkään uskallan kotona olemaan ja sanoivat että koska matka ei oo pitkä niin sitten kun kivut käy sietämättömäksi niin tervetuloa, merkkaavat minut sinne jo valmiiksi. Noh, en sitten suihkun ja jumppapallon voimin enää kestäny kotona kun puoli kolmeen jolloin mies oli jo herätetty ja lähettiin tayssille. Supistuksia tuli jo parin minuutin välein. Siitä sitten päivystykseen käyrille pötköttämään, 5 cm olin auki ja tutkimuksen jälkeen meni vedet. Supistukset senkun koveni ja tiheni ja salia kohti. Ilokaasun voimin kestin noin tunnin ja sitten karjuin jo epiduraalia, 8 cm olin auki ja kun sain viimein epiduraalin, niin voi luoja sitä helpotusta! Nopeesti olinkin jo täysin auki, mutta beibe veti kanavassa vähän takapakkia ja hieman piti akrobaattisia liikkeitä tehdä sängyn selkänojaa vasten että laskeutui takaisin. Sitten vaan ponnistamaan ja puolen tunnin äherryksen jälkeen poika näki päivänvalon. Synnytyksen kesto oli n. 16 tuntia. Avautuminen vähän päälle 15 h, ponnistus 30 min ja jälkeiset 13 min. Repeämiä tuli ihan rattoisasti kun eivät kerenny välilihaa leikkaamaan, mut nepä paranee ajan myötä. Kaikki meni kätilöiden mukaan oppikirjan mukaisesti ja ensisynnyttäjältä oikein sujuvasti. Vähän sieppas vaan se, kun molemmilla ( yö ja aamu) kätilöillä oli harjoittelijat mukana, niin kaikki ronkkimiset ois pitäny tehdä kahteen kertaan. Välillä piti kyllä kieltää kun oli niin kovat kivut. Ja ymmärtäähän tuon että kun on opetussairaala niin siellä niitä harjottelijoita on...Mutta, hyvä kokemus oli, vaikkakin ihan älyttömän kivulias:grin
 
Ihan muuten vastaisuuden varalle, aina voi sanoa että ei saa koskea kun vaan kätilö, varsinkin jos todella kipiä! Esikon kanssa meillä oli sali täynnä kätilöä, lääkäriä sekä opiskeliaa... et se ronkkiminen oli kyl jotain ihan kamalaa! Tokan kanssa ilmoitin jo suoraan et vaan kätilö tekee sisätutkimuksen! Tietysti kun esikko oli se pt niin olihan se hyvää opetus matskuu mut ei ollu kivaa olla opetus materiaalia O.o tämmönen tuli siis vaan mieleen tosta irkun viestistä:)
 
Miulla oli semmonen astetta erikoisempi ensimmäinen synnytys. Perjantaina alkoi supistella kovaa ja säännöllisesti illalla. Yöllä lähettiin synnärille kun ei enää kotona kestänyt, auki olin 4 cm. Loppu yö ja seuraava päiväeni supistellessa. Säännöllisiä ja kovia, vaan ei tarpeeksi etene. Sain epiduraalin aamulla. Illalla kokeiltiin vauhdittaa oksitosiinilla. Miulle tuli jo päivällä tosi huono olo, oksentelin ja tuntui etten kestä tajuissani. Lauantain vaihtuessa sunnuntaiksi pyysin taas lisää epiduraalia, mutta kätilö tuumaskin et ruvetaan vihdoin ponnistamaan. Tunnin verran ehin tehä töitä kunnes menin tajuttomaksi. Kouristelin eikä kätilöt saanut herätettyä. Olivat auttaneet tytön ulos imukupilla, tehty episiotomia ja silti repesin. Tajuihini palailin noin tunnin päästä, aamuyöstä tai aamusta miulla ei kuitenkaan oo muistikuvia.
Salissa oli ollut kaikki sunnuntaiyönä paikalla ollut henkilöstö, kätilöä, lääkäriä, anelääkäriä, neurologia ja lastenlääkäriä. Miulla epäiltiin aivoverenvuotoa, mutta mitään kouristuskohtausta selittävää ei löydetty. Seuraavana päivänä kävi osastolla miuta tenttaamassa kaiken maailman psykiatrit ja sosiaalityöntekijät. Kuitenkaan loppujen lopuksi asiaa ei sittemin ole yritetty selvittää.
Tyttö lähti salista teholle huonon hengittämisen vuoksi. Pääsin häntä tapaamaan vasta vajaan vuorokauden päästä ensimmäisen kerran.
Kokonaiskesto 36h josta ponnistus 2h.
 
Ohhoh todellakin astetta "erikoisempi" synnytys miki ! :o kuvasko ne sun päätä tai mitään kun aivoverenvuotoepäilys kerta oli? :o
 
miki olipa synnytys alhamdulillah kaikki hyvin. mult meni kans taju salis epiduraalin jälkee ja syy poissaolokohtaus ku mul epilepsia. kuvat ok. johtu väsymyksest ja stressist
 
Miki huh huh, onpa ollut hurja synnytys sinulla! :o onhan kaikki nyt hyvin? <3
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top