Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Air4M
- Aloituspäivämäärä
CiCaDo
Puuhakas puhuja
Noniin, pientä synnytyskertomusta. Herkät ja synnytyspelkoiset älkää lukeko 
Elikkäs tultiin jorviin tarkastukseen joskus yhentoista maissa ja yhen aikaan lääkäri suostui laittamaan ballongin vaikka oli puhelimessa vähän muuta sanonutkin. Itse ballongin laitto ei tuntunut ollenkaan ja aiheutti pientä kuukautiskipumaista poltetta alaselkään ja vatsaan ja joskus neljän kieppeillä ballonki tuli ulos ja päästiin saliin kalvojen puhkasuun. Saliin mennessä lääkäri sanoi että kohdunkaulakanavasta on vielä vähän reunaa jäljellä ja auki olen noin kaksi senttiä. Pian kalvojen puhkasun jälkeen alkoi tulla säännöllisiä mutta lyhyitä ja suht mietoja suppareita. Kasin maissa kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen joka oli edelleen sama eli 2cm auki ja reunat jäljellä joten päätettiin laittaa oksitosiini tippumaan. Oksitosiini teki kyllä niin kipeet supistukset mutta yhdentoista maissa tilanne oli vasta 5cm auki ja helvetin kipeet supistukset jatku noin 2-3min välein ja kesti noin minuutin jolloin pyysin ilokaasua josta oli hetken apua. Supparit voimistu voimistumistaan javähän ennen puoltayötä pyysin taas tarkistusta eikä mitään edistystä joten päätin ottaa epiduraalin. Kun anestesia lääkäri tuli ja rupes etsimään hyvää pistokohtaa niin ekan kerran sattu miin paljon että itkin ja huusin ja samalla tuli tunne että ihan kuin ponnistuttais. Kätilö tsekkas tilanteen ja edelleen se saatanan 5cm auki mutta sentäs reunat kadonnu. Itkin kivusta ja epätoivosta. Anestesialääkäri yritti KOLME kertaa tuikata sen neulan mun selkään ja aina meni väärään paikkaan jaun kivut vaan ylty vaikka kuvittelin ettei enään niin voi tapahtua. Tässä kohtaa huudan jo niin kovaa että varmaan kaikki muut synnyttäjät pelästyy ja jälleen tulee ponnistus tarve mutta nyt se on jo niin jumalaton että tunnen kuinka pää työnty pikkuhiljaa ulos ja huusin että nyt se kyllä syntyy ja kätilö tarkastaa ja toteaa yllättyneenä että niimpä näyttää :) ilokaasun oton olen lopettanu sillon ku anestesia lääkäri rupes ettii pistopaikkaa koska kivit oli niin jumalattomia etten enään kyennyt hengittämään oikein supparin aikana vaan huusin niin paljon ku ääntä lähti. Tyttö syntyi lopulta muutamalla supistuksella ja työnnöllä ja kipu vihdoin ja viimein loppu! Voi sitä onnen tunnetta 
Summa summa rum oksitosiini aiheutti kauheita kivuliaita suppareita jotka oli liian lyhyitä tehdäkseen mitään mutta sit ku mun kroppa vihdoin lähti hommaan mukaan ni rupes etenee rytinällä ja tämäkin synnytys katsotaan kestäneeksi vain 1,5h eli syöksysynnytys rävähdin 5 sentistä ponnistukseen alta vartin. Sillä aikaa kun anestesialääkäri yritti laittaa epiduraalia! Eli ns "luomuna" synnytin paitsi et suppareita tehostettiin oksitosiinilla, ikinä en kerinnyt sitä epiduraalia saamaan yhtään mutta neulan sain rankaan kolmesti ja nyt on selkä kipee .. Tää oli ehdottomasti mun synnytyksistä kivuliain ja kauhein. Tuli ihan tajuton epätoivo kun kätilö kurkkas joskus kahelttoist rööriin ja totee että ollaan vaan 5cm auki vaikka on ollu jo useempi tunti tosi kipeitä supistuksia. Mut jätettiin hyvin pitkälti muutenkin "yksin" ja Mies oli mun pelastus en olis selvinny ilman sitä! mutta nyt se on onneks ohi ja olo etten kyllä synnytä enää ikinä vaikka palkinto on mitä parhain minun pieni blondi tyttönen
Elikkäs tultiin jorviin tarkastukseen joskus yhentoista maissa ja yhen aikaan lääkäri suostui laittamaan ballongin vaikka oli puhelimessa vähän muuta sanonutkin. Itse ballongin laitto ei tuntunut ollenkaan ja aiheutti pientä kuukautiskipumaista poltetta alaselkään ja vatsaan ja joskus neljän kieppeillä ballonki tuli ulos ja päästiin saliin kalvojen puhkasuun. Saliin mennessä lääkäri sanoi että kohdunkaulakanavasta on vielä vähän reunaa jäljellä ja auki olen noin kaksi senttiä. Pian kalvojen puhkasun jälkeen alkoi tulla säännöllisiä mutta lyhyitä ja suht mietoja suppareita. Kasin maissa kätilö tarkisti kohdunsuun tilanteen joka oli edelleen sama eli 2cm auki ja reunat jäljellä joten päätettiin laittaa oksitosiini tippumaan. Oksitosiini teki kyllä niin kipeet supistukset mutta yhdentoista maissa tilanne oli vasta 5cm auki ja helvetin kipeet supistukset jatku noin 2-3min välein ja kesti noin minuutin jolloin pyysin ilokaasua josta oli hetken apua. Supparit voimistu voimistumistaan javähän ennen puoltayötä pyysin taas tarkistusta eikä mitään edistystä joten päätin ottaa epiduraalin. Kun anestesia lääkäri tuli ja rupes etsimään hyvää pistokohtaa niin ekan kerran sattu miin paljon että itkin ja huusin ja samalla tuli tunne että ihan kuin ponnistuttais. Kätilö tsekkas tilanteen ja edelleen se saatanan 5cm auki mutta sentäs reunat kadonnu. Itkin kivusta ja epätoivosta. Anestesialääkäri yritti KOLME kertaa tuikata sen neulan mun selkään ja aina meni väärään paikkaan jaun kivut vaan ylty vaikka kuvittelin ettei enään niin voi tapahtua. Tässä kohtaa huudan jo niin kovaa että varmaan kaikki muut synnyttäjät pelästyy ja jälleen tulee ponnistus tarve mutta nyt se on jo niin jumalaton että tunnen kuinka pää työnty pikkuhiljaa ulos ja huusin että nyt se kyllä syntyy ja kätilö tarkastaa ja toteaa yllättyneenä että niimpä näyttää :) ilokaasun oton olen lopettanu sillon ku anestesia lääkäri rupes ettii pistopaikkaa koska kivit oli niin jumalattomia etten enään kyennyt hengittämään oikein supparin aikana vaan huusin niin paljon ku ääntä lähti. Tyttö syntyi lopulta muutamalla supistuksella ja työnnöllä ja kipu vihdoin ja viimein loppu! Voi sitä onnen tunnetta Summa summa rum oksitosiini aiheutti kauheita kivuliaita suppareita jotka oli liian lyhyitä tehdäkseen mitään mutta sit ku mun kroppa vihdoin lähti hommaan mukaan ni rupes etenee rytinällä ja tämäkin synnytys katsotaan kestäneeksi vain 1,5h eli syöksysynnytys rävähdin 5 sentistä ponnistukseen alta vartin. Sillä aikaa kun anestesialääkäri yritti laittaa epiduraalia! Eli ns "luomuna" synnytin paitsi et suppareita tehostettiin oksitosiinilla, ikinä en kerinnyt sitä epiduraalia saamaan yhtään mutta neulan sain rankaan kolmesti ja nyt on selkä kipee
.. Tää oli ehdottomasti mun synnytyksistä kivuliain ja kauhein. Tuli ihan tajuton epätoivo kun kätilö kurkkas joskus kahelttoist rööriin ja totee että ollaan vaan 5cm auki vaikka on ollu jo useempi tunti tosi kipeitä supistuksia. Mut jätettiin hyvin pitkälti muutenkin "yksin" ja Mies oli mun pelastus en olis selvinny ilman sitä! mutta nyt se on onneks ohi ja olo etten kyllä synnytä enää ikinä vaikka palkinto on mitä parhain minun pieni blondi tyttönen
Muokattu viimeksi:
äityli85
Satasella mukana keskusteluissa
10.11 vähän jälkeen klo 15 kuului vessassa käynnin yhteydessä mahasta iso poks ja samassa alkoi lapsiveet valumaan. Ja melkein samantien alkoi lievät supistelut. noin klo 18 saavuimme mieheni kanssa oyssiin jossa jouduin heti käyrille tutkimus huoneeseen jossa sitten lorahti loputkin lapsiveet,auki olin n.3 cm tässä vaiheessa. Supistuksia tuli siihen malliin että päästiin samantien saliin ja taas käyrille makaamaan. Supistuksia tuli todella paljon ja tasaisesti, mutta puudutusta en saanu, koska paikat eivät olleet edelleenkään kuin 3 cm auki. Sitten vaihtuikin kätilö,joka toi sitten lämpöpussit mahalle ja selälle. Tässä vaiheessa supistukset olivat jo yhtä helevettiä, mutta eivät vielä katsoneet alakerran tilannetta. Nousin sängystä että menen vessaan,tällä reissulla tuli varmaan 20 supistusta ja kätilö joutui auttamaan minut vessasta takaisin sängylle koska tuli niin hirveä ponnistuksen tarve. Sängylle päästyäni rukoilin jo puudutusta, kätilö kurkkasi alakertaan ja tuumasi että enää ei puudutusta ehditä laittaa, rupea vaan ponnistaa. Muutamalla ponnistuksella sitten syntyikin ihana rakas pieni poikamme repeämiä ei tullut onneksi yhtään. Kätilökin ihmetteli todella nopeaa avautumista! Synnytys oli kipeä, mutta nopea ja myös ihana
repeämiä ei tullut onneksi yhtään. Kätilökin ihmetteli todella nopeaa avautumista! Synnytys oli kipeä, mutta nopea ja myös ihana 
Tässä pientä synnytyskertomusta...
Eli 22 (1.12) aikaan alkoi supistelemaan säännöllisesti 15 min välein ja 23 aikaan alkoi tulemaan 5-10 min välein, ja synnärille lähdettiin 2 aikaan! Jolloin olin auki 4cm ja kohdunkaula oli kokonaan sulanut pois. 5 aikaan meni vedet ja olinkin 6 cm auki.
Klo 6 pistettiin epiduraali ja kivut katosivat klo 9 olin täysin auki..
Ponnistus vaihe kesti 8min ja tyllerö oli sylissä isoin synnyttämäni rakkaus pakkaus :)
Tyttö syntyi rv 39+5
Eli 22 (1.12) aikaan alkoi supistelemaan säännöllisesti 15 min välein ja 23 aikaan alkoi tulemaan 5-10 min välein, ja synnärille lähdettiin 2 aikaan! Jolloin olin auki 4cm ja kohdunkaula oli kokonaan sulanut pois. 5 aikaan meni vedet ja olinkin 6 cm auki.
Klo 6 pistettiin epiduraali ja kivut katosivat klo 9 olin täysin auki..
Ponnistus vaihe kesti 8min ja tyllerö oli sylissä
isoin synnyttämäni rakkaus pakkaus :) Tyttö syntyi rv 39+5
ennika
Oman äänensä löytänyt
Tarjolla positiivinen tarina käynnistyksestä! Mähän olin sitä etukäteen hirveesti jännittänyt ja ihan varma että siitä tulee tosi hankalaa..
Tiistaina tultiin sovitusti ysiltä äitiyspolille, jossa lääkäri vielä kysyi mun omaa mielipidettä käynnistykselle, mikä oli tosi kiva juttu ja mähän olin siihen suostuvainen jännityksestä huolimatta. Mulla oli siis todettu raskaushepatoosi, mutta lääkkeiden avulla sappiarvot oli palautunut normaaleiksi. Lääkäri oli silti käynnistyksen kannalla.
Sain kympiltä puolikkaan Cytotecin, ja ohjeet siirtyä ruokailun kautta osastolle jossa saisin neljän tunnin välein aina uuden annoksen Cytotecia.
Osastolla jouduttiin ihmettelemään aulassa pari tuntia ja sinä aikana alkoi tulla jo jonkun verran supistuksia mutta ei mitenkään kipeitä. Yhden jälkeen vietiin käyrälle jossa huomattiin, että vauvan sykkeet yli 170 melkein koko ajan joten hoitajan piti näyttää lääkärille käyrä ja varmistaa saako klo 14 antaa uuden Cytotecin. Lupa tuli mutta supistukset oli ehtinyt muuttua sen verran napakoiksi, että hoitaja päätti jättää Cytotecin antamatta ja jatkettiin käyrällä oloa. Vauvan sykkeet laski siinä ollessa normaaleiksi ja mulla tuli supistuksia n 3 min välein. Sain siirtyä huoneeseen ja tarkotus oli mennä kävelemään jos se vähän helpottaisi. Pääsin aulaan, mutta pitikin mennä heti takasin pyytämään kipulääkettä kun ei siitä kävelystä tullut mitään. Sain para-tabsia ja oxynormia, lisäksi hoitaja katsoi kohdunsuun tilanteen, olin 3 cm auki siinä kohtaa. Lääkkeet ei auttanut yhtään ja kivut vaan paheni niin sain luvan siirtyä synnytyssaliin. Kokeilin ilokaasua pari kertaa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Pää meni välillä vähän pyörälle, mutta ei mitenkään hyvällä tavalla. Olin ilmoittanut etten halua esim kipupiikkejä vaan suoraan epiduraalin kun vaan sopiva hetki sille. Sen sainkin suht nopeasti ja niin kun kaikki sanoo: voi vitsi, mikä helpotus se olikaan, kun taivas maan päällä! Sain epiduraalia parin tunnin päästä uuden annoksen ja siinä puoli seitsemän maissa olinkin jo 8 cm auki. Kasin jälkeen alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta, mutta en ollut vielä täysin auki. Sain vielä epiduraalia sekä oksitosiinitipan. Ponnistusvaihe alkoi 21:15 mutta mähän en sen epiduraalin takia tuntenut yhtään niitä supistuksia joten ei hajuakaan millon piti ponnistaa. Tämän takia ponnistusvaihe sitten venähti aika pitkäksi ja allekirjoittaneelta meinasi usko loppua jo jossain kohtaa (ehdotin mm kätilöllle siirtymistä leikkaussaliin mutta ei suostunut :D), lopulta tyttö syntyi klo 22:37 .
Tiistaina tultiin sovitusti ysiltä äitiyspolille, jossa lääkäri vielä kysyi mun omaa mielipidettä käynnistykselle, mikä oli tosi kiva juttu ja mähän olin siihen suostuvainen jännityksestä huolimatta. Mulla oli siis todettu raskaushepatoosi, mutta lääkkeiden avulla sappiarvot oli palautunut normaaleiksi. Lääkäri oli silti käynnistyksen kannalla.
Sain kympiltä puolikkaan Cytotecin, ja ohjeet siirtyä ruokailun kautta osastolle jossa saisin neljän tunnin välein aina uuden annoksen Cytotecia.
Osastolla jouduttiin ihmettelemään aulassa pari tuntia ja sinä aikana alkoi tulla jo jonkun verran supistuksia mutta ei mitenkään kipeitä. Yhden jälkeen vietiin käyrälle jossa huomattiin, että vauvan sykkeet yli 170 melkein koko ajan joten hoitajan piti näyttää lääkärille käyrä ja varmistaa saako klo 14 antaa uuden Cytotecin. Lupa tuli mutta supistukset oli ehtinyt muuttua sen verran napakoiksi, että hoitaja päätti jättää Cytotecin antamatta ja jatkettiin käyrällä oloa. Vauvan sykkeet laski siinä ollessa normaaleiksi ja mulla tuli supistuksia n 3 min välein. Sain siirtyä huoneeseen ja tarkotus oli mennä kävelemään jos se vähän helpottaisi. Pääsin aulaan, mutta pitikin mennä heti takasin pyytämään kipulääkettä kun ei siitä kävelystä tullut mitään. Sain para-tabsia ja oxynormia, lisäksi hoitaja katsoi kohdunsuun tilanteen, olin 3 cm auki siinä kohtaa. Lääkkeet ei auttanut yhtään ja kivut vaan paheni niin sain luvan siirtyä synnytyssaliin. Kokeilin ilokaasua pari kertaa, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Pää meni välillä vähän pyörälle, mutta ei mitenkään hyvällä tavalla. Olin ilmoittanut etten halua esim kipupiikkejä vaan suoraan epiduraalin kun vaan sopiva hetki sille. Sen sainkin suht nopeasti ja niin kun kaikki sanoo: voi vitsi, mikä helpotus se olikaan, kun taivas maan päällä! Sain epiduraalia parin tunnin päästä uuden annoksen ja siinä puoli seitsemän maissa olinkin jo 8 cm auki. Kasin jälkeen alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta, mutta en ollut vielä täysin auki. Sain vielä epiduraalia sekä oksitosiinitipan. Ponnistusvaihe alkoi 21:15 mutta mähän en sen epiduraalin takia tuntenut yhtään niitä supistuksia joten ei hajuakaan millon piti ponnistaa. Tämän takia ponnistusvaihe sitten venähti aika pitkäksi ja allekirjoittaneelta meinasi usko loppua jo jossain kohtaa (ehdotin mm kätilöllle siirtymistä leikkaussaliin mutta ei suostunut :D), lopulta tyttö syntyi klo 22:37 .
Mama85
Jostain jotain jo tietävä
22.11.15 (sunnuntai) kävin aamupäivällä reippaalla kävelylenkillä klo 10-11. Kävelin pienen pissahädän kanssa, sillä kaverini sanoi että se tuo supistuksia. Pääsin kotiin hirmuisen pissahädän kanssa ja vessareissun jälkeen alkoikin sitten menkkakipuiset supistukset. Aluksi aattelin, että hyvä jos nää paikkoja pehmentää ja pääsen viikon sisään synnyttää :) Menkkamaiset supistukset alkoivat siis 11.30 ja siitä lasketaan alkaneeksi synnytys. Parin tunnin ajan supistukset tihenivät ja kovenivat. klo 13 jälkeen niitä alkoi tulla jo 2 min välein ja kestoltaan 30-45s. Soittelin anopin hoitamaan esikoista ja lähdimme sairaalaan.
En ollut pakannut sairaalakassia, sillä aattelin et ei tämä tonttu aikasemmin tule. Mulla siis laskettuaika oli 1.12. Nooh, supistuskivuissa pakkasin tarvittavat kamat äkkiä kassiin ja siitä Tyksiin käyrille. Käyrille mentäessä kätilö sanoi et tuskin ovat avaavia supistuksia, kun eivät kestä minuutia. Sanoin miehelleni, että nämä kyllä tuntuu...mutta kestän hyvin. Eihän nää luonnolliset supistukset ollu mitään verrattuna esikoisen oksitosiinisupistuksiin!! Puolen tunnin käyrällä olon jälkeen kätilö tutki ja olin 4-5cm auki. Siitä sitten synnytyssaliin.
Meillä oli harjoittelijakätilö myös synnytysessä, joka oli kiva juttu. Hän tsemppasi koko ajan :) Synnytyssalissa katsottiin käyrää, join pillimehun ja sitten puhkaistiin kalvot. Sain kohdunkaulanpuudutteen ja ilokaasua. Eipä mennyt kauaa niin olinkin jo 10cm auki! kolmella ponnistuksella Taavi syntyi klo 17.22 täyden kympin poikana Virtsaputken viereen tuli yksi ommel ja välilihaan pieni nirhauma. Oli ihanaa kun pystyi istumaan synnytyksen jälkeen ja oli hyvä olo! Esikoisen synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia ja repesin pahasti...
Koin, että tämä synnytys oli helppo ja nopea. Synnytys oli kaikenkaikkiaan 6h laskettuna ekasta supistuksesta. Olin traumatisoitunut esikoisen synnytyksestä, joka käynnistettiin väkisin oksitosiinilla kun vuosin verta. Lopuksi esikoinen tuli väärässä tarjonnassa ja lääkäri auttoi imukupilla...tästä pahat repeämät, joista kyllä toivuin. Juoksin jo lenkkejä 2kk synnytyksestä :) Olin kuitenkin hyvin väsynyt esikoisen synnytyksen jälkeen...Taavin synnytys oli ihan erimaata :) toivoin juuri luonnollisesti käynnistyvää synnytystä.
Olen onnellinen, että sain kokea näin ihanan synnytyksen uskallan ehdottomasti mennä vielä uudestaan, jos saamme kolmannen joskus!
Taavi syntyi 38+5
En ollut pakannut sairaalakassia, sillä aattelin et ei tämä tonttu aikasemmin tule. Mulla siis laskettuaika oli 1.12. Nooh, supistuskivuissa pakkasin tarvittavat kamat äkkiä kassiin ja siitä Tyksiin käyrille. Käyrille mentäessä kätilö sanoi et tuskin ovat avaavia supistuksia, kun eivät kestä minuutia. Sanoin miehelleni, että nämä kyllä tuntuu...mutta kestän hyvin. Eihän nää luonnolliset supistukset ollu mitään verrattuna esikoisen oksitosiinisupistuksiin!! Puolen tunnin käyrällä olon jälkeen kätilö tutki ja olin 4-5cm auki. Siitä sitten synnytyssaliin.
Meillä oli harjoittelijakätilö myös synnytysessä, joka oli kiva juttu. Hän tsemppasi koko ajan :) Synnytyssalissa katsottiin käyrää, join pillimehun ja sitten puhkaistiin kalvot. Sain kohdunkaulanpuudutteen ja ilokaasua. Eipä mennyt kauaa niin olinkin jo 10cm auki! kolmella ponnistuksella Taavi syntyi klo 17.22 täyden kympin poikana
Virtsaputken viereen tuli yksi ommel ja välilihaan pieni nirhauma. Oli ihanaa kun pystyi istumaan synnytyksen jälkeen ja oli hyvä olo! Esikoisen synnytyksessä jouduttiin käyttämään imukuppia ja repesin pahasti...Koin, että tämä synnytys oli helppo ja nopea. Synnytys oli kaikenkaikkiaan 6h laskettuna ekasta supistuksesta. Olin traumatisoitunut esikoisen synnytyksestä, joka käynnistettiin väkisin oksitosiinilla kun vuosin verta. Lopuksi esikoinen tuli väärässä tarjonnassa ja lääkäri auttoi imukupilla...tästä pahat repeämät, joista kyllä toivuin. Juoksin jo lenkkejä 2kk synnytyksestä :) Olin kuitenkin hyvin väsynyt esikoisen synnytyksen jälkeen...Taavin synnytys oli ihan erimaata :) toivoin juuri luonnollisesti käynnistyvää synnytystä.
Olen onnellinen, että sain kokea näin ihanan synnytyksen
uskallan ehdottomasti mennä vielä uudestaan, jos saamme kolmannen joskus!Taavi syntyi 38+5
Muokattu viimeksi:
Faline
Vauhtiin päässyt keskustelija
3.12. meille syntyi maailman ihanin poika, 40+0
Hommahan alkoi vesien tiputtelulla, jonka johdosta 12h kohdalla lähdettiin sairaalaan. Siihen mennessä supistuksia oli ollut jo 5h ja ne kävi kokoajan kovemmiksi. Sairaalassa olin kuitenkin vain sormelle auki ja kanavaakin oli jäljellä. Tämän jälkeen odoteltiin synnytyksen käynnistymistä vielä 12h, kipeitä supistuksia 5-10min välein. Sitten 8h käynnistettiin ties millä aineella ja jatkuvasti todettiin ettei synnytys etene ja vauvan sykkeet laski liikaa supistusten kohdalla. Lopulta päädyttiin vauvan turvallisuuden vuoksi sektioon. Olin siis supistellut tiukkoja jo 26h putkeen, joista 8h helvetin tuskaisia oksitosiinilla. Parhaimmillaan pääsin auki 3cm, mutta kanava ei hävinnyt. Sektiossa kävi ilmi, että vauva oli niin pahasti nuorassa kiinni, ettei pystynyt laskeutumaan ja supistusten kohdalla joutui ahdinkoon.
Nyt kaikki kuitenkin kunnossa. Sektio sujui hyvin ja vauva voi erinomaisesti :)
En ikinä kuvitellut omaa ensisynnytystä tällaiseksi kärsimykseksi, mutta niinhän se vain on ettei etukäteen voi tietää mitä tulevan pitää.
Tsemppiä kaikille vielä koitosta odottaville! Me nautitaan nyt täysillä meidän uudesta tulokkaasta
Edit: ilokaasua vahvempaa en missään vaiheessa saanut ja sektiotutkimusten takia sekin piti ottaa pois
Hommahan alkoi vesien tiputtelulla, jonka johdosta 12h kohdalla lähdettiin sairaalaan. Siihen mennessä supistuksia oli ollut jo 5h ja ne kävi kokoajan kovemmiksi. Sairaalassa olin kuitenkin vain sormelle auki ja kanavaakin oli jäljellä. Tämän jälkeen odoteltiin synnytyksen käynnistymistä vielä 12h, kipeitä supistuksia 5-10min välein. Sitten 8h käynnistettiin ties millä aineella ja jatkuvasti todettiin ettei synnytys etene ja vauvan sykkeet laski liikaa supistusten kohdalla. Lopulta päädyttiin vauvan turvallisuuden vuoksi sektioon. Olin siis supistellut tiukkoja jo 26h putkeen, joista 8h helvetin tuskaisia oksitosiinilla. Parhaimmillaan pääsin auki 3cm, mutta kanava ei hävinnyt. Sektiossa kävi ilmi, että vauva oli niin pahasti nuorassa kiinni, ettei pystynyt laskeutumaan ja supistusten kohdalla joutui ahdinkoon.
Nyt kaikki kuitenkin kunnossa. Sektio sujui hyvin ja vauva voi erinomaisesti :)
En ikinä kuvitellut omaa ensisynnytystä tällaiseksi kärsimykseksi, mutta niinhän se vain on ettei etukäteen voi tietää mitä tulevan pitää.
Tsemppiä kaikille vielä koitosta odottaville! Me nautitaan nyt täysillä meidän uudesta tulokkaasta
Edit: ilokaasua vahvempaa en missään vaiheessa saanut ja sektiotutkimusten takia sekin piti ottaa pois
Muokattu viimeksi:
pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Onnea vauvoista! :)
Huutelen tuolta syyskuisten ryhmästä, mutta pakko kommentoida Falinen synnytystä. Mulla kävin ihan samalla tavalla! Tosin pääsin 5cm asti, joka oli jo kun sairaalaan mentiin. Supistuksia tuli tiheästi ja ne oli kipeitä, mutta ne ei saaneet paikkoja riittävästi auki. Ja vauvan sykkeet ei kestäneet tarpeeksi voimakasta lisäoksitosiinia. Vähän vajaa 12h oltiin sairaalassa, kun mentiin sektioon. En ollut minäkään kuvitellut itselleni tällaista synnytystä, mutta eipä niitä voi ikinä etukäteen ennustaakaan. Pikaista paranemista! Kyllä se helpottaa, vaikka aluksi ei ehkä siltä tunnukaan. Liikkuminen auttaa! :)
Huutelen tuolta syyskuisten ryhmästä, mutta pakko kommentoida Falinen synnytystä. Mulla kävin ihan samalla tavalla! Tosin pääsin 5cm asti, joka oli jo kun sairaalaan mentiin. Supistuksia tuli tiheästi ja ne oli kipeitä, mutta ne ei saaneet paikkoja riittävästi auki. Ja vauvan sykkeet ei kestäneet tarpeeksi voimakasta lisäoksitosiinia. Vähän vajaa 12h oltiin sairaalassa, kun mentiin sektioon. En ollut minäkään kuvitellut itselleni tällaista synnytystä, mutta eipä niitä voi ikinä etukäteen ennustaakaan. Pikaista paranemista! Kyllä se helpottaa, vaikka aluksi ei ehkä siltä tunnukaan. Liikkuminen auttaa! :)
pilvikirsikka
Foorumin legenda
Syyskuunmammat 2015
Joulukuun äidit 2019
Helmikuiset 2022
Huhtikuiset 2024
Mulla oli kiireellinen sektio ja koska vauvalla ei kuitenkaan hengenhätää ollut, tehtiin sektio puudutuksessa. Silloin jos tulee kiire niin ilmeisesti mennään hätäsektioon, joka tehdään nukutuksessa.
Faline
Vauhtiin päässyt keskustelija
Pilvikirsikka, kiva kuulla sinunkin tarina. Mulla tehtiin sektio ihan puudutuksessa, kun ei ollut vauvalla hengenhätää päästä otettujen verikokeiden perusteella. Oli tosi helpottava tunne kun pitkä taistelu loppui nopeasti, päätöksestä vauvan syntymään meni 40min ja heti heräämössä sain vauvan rinnalle imuttamaan :)
Pakko kommentoida :) mun eka poika joka kohta 9v syntyi hätäsektiolla joka tehtiin puudutuksessa..traumat jäi..syntyi 32+3...lääkärin kommentteja puudutuksen laiton jälkeen: "en oo koskaan ennen leikannu mut voin kokeilla.. " ja kun sai vauvan ulos niin ekat sanat "ai tää on poika..no nää ei yleensä selviä.." :O
Äityli x 4
Kommentoinnin ninja
No niin minulla limatulppa irtosi maanantaina (30.11.) aamulla. Illalla meni vedet klo 19.30, soitin sairaalaan ja pyysivät tulemaan ihan rauhassa sinne. Supistukset puuttuivat, joten vuodeosastolle. Siellä ke 2.12. Klo 13 antoivat jonkun lääkkeen että supistukset alkaisivat . Siitä tuli vaan kivuliaat supparit ilman mitään muuta. Klo 22 päättivät siirtää kuitenkin saliin ja tippaan. Tunnin oli rajuja suppareita ja 2 cm auki, ottivat tipan pois klo 23, jonka jälkeen alkoikin omat supparit. Klo 00.30 sain kohdunkaulanpuudutuksen ja ihanaa ei tuntunut supparit enää, ainut mikä tuntui oli ponnistuksen tunne supistuksen aikana. Klo 01.45 olin täysin auki ja ponnistusvaihe kesti 25 min. Se oli pisin ponnistusvaihe mulla ja kesti niin kauan kohdallani, koska vauvan kasvot oli sivullepäin. Kätilö sanoi, että mulla tilava lantio, että kaikki ei saa vauvaa tuossa asennossa ponnistettua ulos. Neiti syntyi klo 02.10 ja äiti sai tuosta tarjonnasta kolmannen asteen repeämän ja siirtyi suoraan leikkaussaliin, jossa alapäätä ommeltiin 1,5 tuntia puudutuksessa. Kaikki on jo hyvin, hieman arka alapää, mutta istumaan jo pystyy. Ja parasta on nyytti kainalossa :)
Solavi
Vauhtiin päässyt keskustelija
Lauantaina 5.12 klo 16 tuli ensimmäinen kipeä supistus joita lähti tulemaan säännöllisesti heti 7min välein.
Illalla klo 20 alkoi tulla veristä vuotoa josta tiesin, että synnyys on lähellä.
Klo 22 soittelin synnärille josta toivottelivat tervetulleeksi, kun itsestä alkaa siltä tuntua.
Klo 23 supistukset alkoi kuitenkin hiipua ja harventua jolloin otin panadolin ja yritin nukkua.
Klo 01 supistukset alkoi uudelleen, mutta edelleen ainoastaan 7min välein, mutta kestoltaan jo 1minuutin.
Yö meni suihkun ja sängyn väliä mennessä ja arpoessa hetkeä lähtöön.
Klo 04 päätettiin lähteä jottei tyttö vaan synny kotia.
Saikulla olin auki 4cm ja sain avukseni ilokaasun.
Pyysin ammeen jossa lilluin ilokaasun kanssa 1,5h.
Sieltä noustua kipu oli jo tosi kova vaikka kohdunsuu oli auennut vain 5cm.
Kätilö kutsui anestisialääkärin ja rupesi valmistelemaan minua epiduraalin laittoon.
Se oli taivas, kun sen sain :-)
Lääkitykseen laitettiin kipupumppu annostelemaan lääkettä synnytyksen loppuun asti.
Puudutuksen jälkeen en enää tuntenut, kun harkkasupistuksen kaltaisia puristuksia js niitäkin harvakseltaan ja pieniä.
Kätilö päätti auttaa synnytystä puhkasemalla kalvot. Kolmella tikulla tökittyä se luovutti, kun kalvot oli niin tiukat.
Jäätiin siis odottaa lääkäriä joka tulisi homman hoitamaan.
Tunnin päästä lääkäri tuli jollon olin 7cm auki.
Lääkäri koitti kanssa tökkiä kalvoja kunnes huomasi ettei siellä niitä enää edes ole.
Nyt sit mietittiin, missä on lapsivesi?? Ei ollut tihkunut aikasemmin ja koko synnytyksen sidekin oli kuiva.
Noh kalvoja ei ollut eli ei auttanut, kun odotella.
Aika pian siitä kätilö rupesi reinoja työntelemään sivuille kohdunsuulta ja pyysi pieniä koeponnistuksia työntämään.
Muutaman ponnistuksen jälkeen tyttö saapui maailmaan napanuora kaulanympäri ja piti vielä kädessäkin jottei olisi tarvinnut syntyä.
Kaikki siis meni hyvin.
Tyttö syntyi rv 39+4 klo 11.36.
Mitat oli 3200g ja 49cm.
Suihkuun nousun jälkeen paljastui myös lapsiveden kohtalo.
Tyttö oli ollut niin alhaalla js tiukkana korkkina kohdunduulla ettei lapsivesi päässyt valumaan. Lapsivesi oli tullut tytön perässä ja löytyi altani, kun nousin suihkuun.
Ihana synnytys ja kätilöt.
Auttoivat ja kuuntelivat kaikki tarpeeni
Tytöllä oli pieni notkahdus hapetuksessa jonka vuoksi lääkäri halusi seurata vauvaa teholla.
Kaikki oli kuitenkin hyvin ja päästiin vierihoitoon osastolle.
Täällä on tosiaan nakuviikot ja pullot piiloon kampanja eli pulloja ei ole vaan lisämaito annetaan muilla keinoin.
Vauvoilla ei myöskään ole vaatteita eikä sänkyjä vaan vauvat ovat masutuubissa äidin paidan sisällä.
Ihana kampanja
Illalla klo 20 alkoi tulla veristä vuotoa josta tiesin, että synnyys on lähellä.
Klo 22 soittelin synnärille josta toivottelivat tervetulleeksi, kun itsestä alkaa siltä tuntua.
Klo 23 supistukset alkoi kuitenkin hiipua ja harventua jolloin otin panadolin ja yritin nukkua.
Klo 01 supistukset alkoi uudelleen, mutta edelleen ainoastaan 7min välein, mutta kestoltaan jo 1minuutin.
Yö meni suihkun ja sängyn väliä mennessä ja arpoessa hetkeä lähtöön.
Klo 04 päätettiin lähteä jottei tyttö vaan synny kotia.
Saikulla olin auki 4cm ja sain avukseni ilokaasun.
Pyysin ammeen jossa lilluin ilokaasun kanssa 1,5h.
Sieltä noustua kipu oli jo tosi kova vaikka kohdunsuu oli auennut vain 5cm.
Kätilö kutsui anestisialääkärin ja rupesi valmistelemaan minua epiduraalin laittoon.
Se oli taivas, kun sen sain :-)
Lääkitykseen laitettiin kipupumppu annostelemaan lääkettä synnytyksen loppuun asti.
Puudutuksen jälkeen en enää tuntenut, kun harkkasupistuksen kaltaisia puristuksia js niitäkin harvakseltaan ja pieniä.
Kätilö päätti auttaa synnytystä puhkasemalla kalvot. Kolmella tikulla tökittyä se luovutti, kun kalvot oli niin tiukat.
Jäätiin siis odottaa lääkäriä joka tulisi homman hoitamaan.
Tunnin päästä lääkäri tuli jollon olin 7cm auki.
Lääkäri koitti kanssa tökkiä kalvoja kunnes huomasi ettei siellä niitä enää edes ole.
Nyt sit mietittiin, missä on lapsivesi?? Ei ollut tihkunut aikasemmin ja koko synnytyksen sidekin oli kuiva.
Noh kalvoja ei ollut eli ei auttanut, kun odotella.
Aika pian siitä kätilö rupesi reinoja työntelemään sivuille kohdunsuulta ja pyysi pieniä koeponnistuksia työntämään.
Muutaman ponnistuksen jälkeen tyttö saapui maailmaan napanuora kaulanympäri ja piti vielä kädessäkin jottei olisi tarvinnut syntyä.
Kaikki siis meni hyvin.
Tyttö syntyi rv 39+4 klo 11.36.
Mitat oli 3200g ja 49cm.
Suihkuun nousun jälkeen paljastui myös lapsiveden kohtalo.
Tyttö oli ollut niin alhaalla js tiukkana korkkina kohdunduulla ettei lapsivesi päässyt valumaan. Lapsivesi oli tullut tytön perässä ja löytyi altani, kun nousin suihkuun.
Ihana synnytys ja kätilöt.
Auttoivat ja kuuntelivat kaikki tarpeeni
Tytöllä oli pieni notkahdus hapetuksessa jonka vuoksi lääkäri halusi seurata vauvaa teholla.
Kaikki oli kuitenkin hyvin ja päästiin vierihoitoon osastolle.
Täällä on tosiaan nakuviikot ja pullot piiloon kampanja eli pulloja ei ole vaan lisämaito annetaan muilla keinoin.
Vauvoilla ei myöskään ole vaatteita eikä sänkyjä vaan vauvat ovat masutuubissa äidin paidan sisällä.
Ihana kampanja
Muokattu viimeksi:
Meille syntyi perjantaina 4.12. 19:46 3710g ja 50cm poika :)
Torstai-iltana irtoili limatulppaa. Yöllä kävin kolmen aikaan vessassa ja kun olin kiipeämässä takasin sänkyyn niin vedet meni ja vettähän tuli ja lorotteli koko ajan lisää, ei siis voinut itse erehtyä että mitä tapahtui. Onneksi hulahtivat just ennen kun kiipesin sänkyyn niin ei sinne tullut. Ekana menin suihkuun ja sit alkoikin ihmettely että soitanko kaverille joka kyydiksi lupautunut että saattaa tulla lähtö yön aikana vai soitanko sairaalalle vai mitä teen, supistuksia ei tuntunut yhtään. Noh kaverille soitin, ei vastannut aluksi. Sitten soitto varmuudeksi vielä sairaalalle josta ohjeistettiin että mene takaisin nukkumaan, mutta varmista että lapsi liikkuu ennen kuin menet nukkuun. Vatsa muuten muuttui tosi paljon vesien menosta, pieneni ja pinkeys lähti.. Oli jotenkin painavan olonen. Siinä sitten mietin miten muka nukkua kun vettä tulee koko ajan lisää ja tuntui etten suihkusta pääse pois tuon ongelman takia.. Noh sain kun sainkin itseni makkariin ja sängyn vuorattua kosteussuojalla pyyhkeillä ja vaikka millä. Kävin makuulle ja aloin varmistamaan että lapsi liikkuisi, noh ei liikkunut.. Ei vaikka kuinka hytkyttelin mahaa. Siis uusi soitto synnärille ja sieltä sanottiin et tsekkaukselle mentävä. Kaveri olikin tossa välissä soittanut jo takas ja soitin nyt siis uudestaan et mennään. Sain itteni vuorattua vaikka ja millä pyyhkeillä mitä tungin housuihin ja sit lopuksi pitkä hame päälle ettei näyttänyt ihan idiootille
Sairaalassa laittoivat käyrille ja sanoivat että luultavasti päästään vielä kotiin kun lapsen sykkeet kuului ja liikkumista alkoi tapahtua. Tunnin käyrillä olon jälkeen selvisi kuitenkin että sykkeessä on laskuja ja tulisi jäädä sittenkin sairaalaan. Päästiin miehen kanssa huoneeseen jossa oli parisänky telkkari jne odottelemaan tapahtumien kulkua.
Ainiin nyt pakko mainita kun valitin sitä miehen juomista ja ymmärtämättömyyttä aikaisemmin, noh sehän oli vetänyt edellisenä iltana ittensä hirveeseen humalaan josta onneksi kerennyt vähän selvitä siinä ennen kuin sairaalaan mentiin, sairaalalla siis ei huomioitu että ois ollut humalassa. Mut hirveestä krapulasta hän kärsi ja oksenteli siellä aamun. Onneks sitäkään ei huomattu ja itse pienesti jopa nautin tilanteesta, tuli sellainen "siitäs sait kun et uskonut mua" fiilis
Käyrille laitettiin taas aamusta uudestaan ja sykkeissä näkyi edelleen laskuja.. Lopulta jouduin käyrille koko aikaisesti enkä siis voinut helpottaa supistuksia liikunnalla tai suihkulla tai ammeella.. Olo alkoi käydä tuskaiseksi.. Synnytyssaliin mentiin muistaakseni kolmen aikaan päivällä, kivut oli ihan mielettömät enkä saanut olla kuin kyljellään, lopulta enää vain oikealla kyljellä kun vasemmalla laskut olivat huomattavampia, kirosin sitä tilannetta.. Miksi ei saanut liikkua miksi ilokaasusta tuli vain huono olo miksi supistukset eivät tehneet mitään muuta kuin sattuivat ihan liikaa ja miksi sen piti nyt mennä niin.. Eli siis kohdun suu ei lähtenyt avautumaan supistuksista huolimatta. Halusin epiduraalin, mutta sekin oli kuulemma liian aikaista laittaa.. Toivo alkoi mennä koko homman suhteen, itkin ja olin hädissäni ja kirosin vielä lisää koko tilannetta. Kätilö totesi että kysyy erikoislupaa epiduraaliin kun tilanne oli mitä oli. Noh lupa saatiin ja kun lääke alkoi vaikuttamaan olin vihdoin helpottunut. Kivut olivat poissa mutta tunsin supistukset paineen tunteena. Reilun tunnin päästä kohdun suu oli alkanut avautumaan mutta liian hitaasti sykkeen laskuihin nähden, joten päättivät laittaa oksitosiinitipan kiihdyttämään tilannetta. Tipan laitosta meni vartti kun kohdun suu olikin kokonaan auki ja tuli hirveä tarve ponnistaa, vähän epäuskoisesti mainitsin kätilölle että tuntuu kyllä että lapsi olisi tulossa nyt kun en olisi uskonut että niin nopeasti tapahtuu. Mies oli just hakemassa teetä sillä hetkellä. Kaksi muuta kätilöä juos kiireesti avuks ja laittoivat jotkun jalkatuet sänkyyn kiinni ja sanoivat että pitää imukupilla avittaa niiden sykkeiden takia, noh 6min ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla ja episiotomialla avustettuna lapsi oli ulkona 19:46. Olin hämmentenyt kuinka nopeasti se tulikin ulos kaiken odottelun jälkeen, mies kerkesi just paikalle myöskin. Lapsesta ihan ekana mentiin katsomaan jotain oisko niitä sykkeitä just, et ihan suorilta ei päässyt rinnalle. Mut hetken päästä tuotiin ja sitten oltiikin tosi onnellisia. Jälkeiset tuli tosi helposti ja tikkaus onneksi oli myös kivuton. Sykkeiden laskulle ei mitään erityistä syytä löytynyt, arvelivat jos lapsi oli maannut napanuoran päällä..
Eli terve lapsonen kaikesta huolimatta saatiin, meidän pieni töhöttäjä
Torstai-iltana irtoili limatulppaa. Yöllä kävin kolmen aikaan vessassa ja kun olin kiipeämässä takasin sänkyyn niin vedet meni ja vettähän tuli ja lorotteli koko ajan lisää, ei siis voinut itse erehtyä että mitä tapahtui. Onneksi hulahtivat just ennen kun kiipesin sänkyyn niin ei sinne tullut. Ekana menin suihkuun ja sit alkoikin ihmettely että soitanko kaverille joka kyydiksi lupautunut että saattaa tulla lähtö yön aikana vai soitanko sairaalalle vai mitä teen, supistuksia ei tuntunut yhtään. Noh kaverille soitin, ei vastannut aluksi. Sitten soitto varmuudeksi vielä sairaalalle josta ohjeistettiin että mene takaisin nukkumaan, mutta varmista että lapsi liikkuu ennen kuin menet nukkuun. Vatsa muuten muuttui tosi paljon vesien menosta, pieneni ja pinkeys lähti.. Oli jotenkin painavan olonen. Siinä sitten mietin miten muka nukkua kun vettä tulee koko ajan lisää ja tuntui etten suihkusta pääse pois tuon ongelman takia.. Noh sain kun sainkin itseni makkariin ja sängyn vuorattua kosteussuojalla pyyhkeillä ja vaikka millä. Kävin makuulle ja aloin varmistamaan että lapsi liikkuisi, noh ei liikkunut.. Ei vaikka kuinka hytkyttelin mahaa. Siis uusi soitto synnärille ja sieltä sanottiin et tsekkaukselle mentävä. Kaveri olikin tossa välissä soittanut jo takas ja soitin nyt siis uudestaan et mennään. Sain itteni vuorattua vaikka ja millä pyyhkeillä mitä tungin housuihin ja sit lopuksi pitkä hame päälle ettei näyttänyt ihan idiootille
Sairaalassa laittoivat käyrille ja sanoivat että luultavasti päästään vielä kotiin kun lapsen sykkeet kuului ja liikkumista alkoi tapahtua. Tunnin käyrillä olon jälkeen selvisi kuitenkin että sykkeessä on laskuja ja tulisi jäädä sittenkin sairaalaan. Päästiin miehen kanssa huoneeseen jossa oli parisänky telkkari jne odottelemaan tapahtumien kulkua.
Ainiin nyt pakko mainita kun valitin sitä miehen juomista ja ymmärtämättömyyttä aikaisemmin, noh sehän oli vetänyt edellisenä iltana ittensä hirveeseen humalaan josta onneksi kerennyt vähän selvitä siinä ennen kuin sairaalaan mentiin, sairaalalla siis ei huomioitu että ois ollut humalassa. Mut hirveestä krapulasta hän kärsi ja oksenteli siellä aamun. Onneks sitäkään ei huomattu ja itse pienesti jopa nautin tilanteesta, tuli sellainen "siitäs sait kun et uskonut mua" fiilis
Käyrille laitettiin taas aamusta uudestaan ja sykkeissä näkyi edelleen laskuja.. Lopulta jouduin käyrille koko aikaisesti enkä siis voinut helpottaa supistuksia liikunnalla tai suihkulla tai ammeella.. Olo alkoi käydä tuskaiseksi.. Synnytyssaliin mentiin muistaakseni kolmen aikaan päivällä, kivut oli ihan mielettömät enkä saanut olla kuin kyljellään, lopulta enää vain oikealla kyljellä kun vasemmalla laskut olivat huomattavampia, kirosin sitä tilannetta.. Miksi ei saanut liikkua miksi ilokaasusta tuli vain huono olo miksi supistukset eivät tehneet mitään muuta kuin sattuivat ihan liikaa ja miksi sen piti nyt mennä niin.. Eli siis kohdun suu ei lähtenyt avautumaan supistuksista huolimatta. Halusin epiduraalin, mutta sekin oli kuulemma liian aikaista laittaa.. Toivo alkoi mennä koko homman suhteen, itkin ja olin hädissäni ja kirosin vielä lisää koko tilannetta. Kätilö totesi että kysyy erikoislupaa epiduraaliin kun tilanne oli mitä oli. Noh lupa saatiin ja kun lääke alkoi vaikuttamaan olin vihdoin helpottunut. Kivut olivat poissa mutta tunsin supistukset paineen tunteena. Reilun tunnin päästä kohdun suu oli alkanut avautumaan mutta liian hitaasti sykkeen laskuihin nähden, joten päättivät laittaa oksitosiinitipan kiihdyttämään tilannetta. Tipan laitosta meni vartti kun kohdun suu olikin kokonaan auki ja tuli hirveä tarve ponnistaa, vähän epäuskoisesti mainitsin kätilölle että tuntuu kyllä että lapsi olisi tulossa nyt kun en olisi uskonut että niin nopeasti tapahtuu. Mies oli just hakemassa teetä sillä hetkellä. Kaksi muuta kätilöä juos kiireesti avuks ja laittoivat jotkun jalkatuet sänkyyn kiinni ja sanoivat että pitää imukupilla avittaa niiden sykkeiden takia, noh 6min ponnistusvaiheen jälkeen imukupilla ja episiotomialla avustettuna lapsi oli ulkona 19:46. Olin hämmentenyt kuinka nopeasti se tulikin ulos kaiken odottelun jälkeen, mies kerkesi just paikalle myöskin. Lapsesta ihan ekana mentiin katsomaan jotain oisko niitä sykkeitä just, et ihan suorilta ei päässyt rinnalle. Mut hetken päästä tuotiin ja sitten oltiikin tosi onnellisia. Jälkeiset tuli tosi helposti ja tikkaus onneksi oli myös kivuton. Sykkeiden laskulle ei mitään erityistä syytä löytynyt, arvelivat jos lapsi oli maannut napanuoran päällä..
Eli terve lapsonen kaikesta huolimatta saatiin, meidän pieni töhöttäjä
Voi ei mikä ihana! Sydän sulaa 
Paljon onnea vielä :)
Paljon onnea vielä :)
Lauantaina alkoi tulla kipeitä supistuksia kymmenen aikaan kun olin menossa nukkumaan. Yö meni valvoessa ja torkahdellessa supistusten välillä. Aamun tullessa supistukset kuitenkin lakkasivat. Päivällä tuli ehkä kerran tunnissa lievästi kipeä supistus ja vatsa tyhjeni. Illan tullen (19) supistuksia alkoi taas tulemaan ja ne muuttuivat kipeiksi. Päätettiin viedä pojat isovanhemmille, varmuuden vuoksi. Päätin hyödyntää sen, että lapsivedet eivät olleet menneet ja siirryin kylpyyn. Istuin pari tuntia kylvyssä, olo oli melko mukava, enkä halunnut vielä sairaalaan. Koko muu Suomi katsoi varmaan samaan aikaan linnanjuhlia .Kello 11 lähdimme sairaalaan. Supistukset eivät olleet vieläkään mahdottomat ja sanoin meidät sisäänkirjaajalle, että tulimme liian aikaiseen. Sisäänkirjauksessa meni aikaa ja saimme oman kätilön vasta kello 12. Kätilö katsoi tällöin tilanteen ja olin auki 5-6cm, mutta pää oli edelleen ylhäällä ja kalvot ehjät. Pääsimme saliin ja minä jumppapallonpäälle. Seuraavat supistukset olivat uskomattoman tehokkaat ja kipeät. Pyysin epiduraalin ja sitä alettiin valmistelemaan. Tunsin joka supistuksella miten pää laskeutui. Näitä kovia supistuksia oli ehkä kymmenen. Minut pyydettiin sängylle epiduraalin laittoa varten. Kun kapusin sängylle kalvot puhkesivat ja tunsin ponnistuksen tarvetta. Kätilö kurkkasi alakertaan ja totesi, että nyt ei enää mitään puudutuksia ehditä antaa. Menin ihan paniikkiin, mutta kätilö ja mieheni sai minut rauhoitettua. Aloin työntämään lasta ulos, pää syntyi viidellä työnnöllä. Tämän jälkeen supistukset lakkasivat. Kätilö oli sitä mieltä, että supistusta olisi odotettava. Muistikuvat ovat hämäriä, mutta ilmeisesti olin erimieltä ja halusin ponnistaa tytön ulos ilman supistusta. Kätilö totesi, että työnnä sitten ja loput tytöstä syntyi muutamalla työnnöllä. Onneksi tyttö oli aika sirorakenteinen. En ikinä ajatellut synnyttää ilman mitään kivunlievitystä, mutta niin siinä kävi. Ei jättänyt kamalaa traumaa ja toipuminen on ollut nopeaa.