Synnytyskertomukset

Okei kiitos tiedosta :)

Mulle on veikattu että jos laskettuun menee ni just joku reilu 4 kg. Viikolla 36+2 oli ultrassa painoarvio 3248g. Silloin tuli jo itku kun oon aina aatellu et saisin just jotain sen kokosta olla synnyttää. Nyt on pitäny asennoitua kokonaan uudelleen. Ja kun tuntuu että kaikki nuo painoarviot menee aina ihan mettään ja ne vauvat on aina paljon isompia! Mun maha on yläkäyrällä kaikenaikaa ja vauva tuntuu NIIN isolta kun tuolla möyrii että olen satavarma että on isompi kun sen reilu 4 kg. Synnytys on alkanu pelottaa ja ahistaa.. Kiitos tosta vinkistä asennon suhteen, itestä tuntuukin kaikkein hankalimmalta ajatukselta että makoilis jotenki selällään...! Toi vois olla hyvä asento! Kauheeta kun ei vaan tiiä mitä se kipu tulee olemaan:sad001
 
Mullakin oli kova pelko tosta painosta ja kävin sen takii synnytyspelkopolilla. Mulla kuitenki ultrattii poika vielä perjantaina ya-kontrollissa ja sillo tuli arvioks just joku 4100 g. Eikä se kyllä paljoa siitä heittänykkää sillä poika paino 4110 g. :) että meillä toi painoarvio piti kyllä aika hyvin paikkaansa.

Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
 
Se painoarvio on 500g suuntaan tai toiseen ja mitä lähempänä laskettu aika, sitä vaikeampi on saada tarkkaa mittaa. Näin minulle on kerrottu. Mulla kokoarvioita tehtiin perätilan takia useita, 36+2 oli 3100g, 38+2 3600g ja 39+2 4100g. Kaksi ensimmäisestä samalta lääkäriltä ja kolmas eri lääkäriltä. Voi olla että viimeisten viikkojen herkuttelut nosti tuota painoa keskimääräistä enemmän tai sitten ekat kaksi arviota alakantissa. Arviot siis sen hetkisiä painoja. Sektio tehtiin 39+3 ja syntymäpaino oli 4035g eli viimeinen arvio oli yläkanttiin sellaisen 65g.

Minua stressasi ja pelotti tuon perätilan takia todella paljon ja vielä 37+6 neuvolassa laitettiin äitipolille pyyntö pelkopolista, joka sitten toteutettiin tuon 38+2 käynnin yhteydessä. Pitää siis rehellisesti sanoa mille tuntuu, niin saa tarvittavaa apua ja tukea. Näin ainakin meillä on toiminut sekä neuvola, äitipoli että synnytysosasto.

Lyhyesti mun synnytys:
Mentiin perätilakontrolliin 39+2. Eli maanantaina 11.8.
Perätilavauvaa ei saa yrittää synnyttää jos vauvan koko yli neljä kiloa. Lääkärin painoarvio 4,1kg, lisäksi lapsivesi vähentynyt ja verenpainessa nousua edelliseen viikkoon nähden, joten äitipolilta minut sitten siirrettiinkin laboratorion kautta suoraan synnytysosastolle odottamaan seuraavaan aamun sektiota. Olisin kai päässyt vielä kotiin, jos nuo verenpaineet olisi olleet paremmat ja lähtenyt sitten kotoa aamulla sektioon.

Maanantaina alkoi paasto 16:00. Iltaan saakka sain syödä nesteitä, eli laihaa sosekeittoa, jugurttia, mehukeittoja jne. Täysin ilman ravintoa ja nesteitä 8h ennen leikkausta. Lisäksi tehtiin suolentyhjennys. Tiistaiaamuna minut valmisteltiin leikkaukseen osastolla (tippa, katetri jne) ja sen jälkeen en noussutkaan sängystä ennen keskiviikko aamupäivää!

Leikkaus alkoi noin 8:00 spinaalipuudutuksessa ja 10/10 pisteen vauva parkaisi ensimmäisen kerran 08:25. Äitiä kursittiin kasaan vähän keskimääräistä pidempään ja heräämöön minut siirrettiin joskus yhdeksän jälkeen. Synnytysosastolla oli kiirettä (mm. kaksi kiireellistä sektiota) ja vauva ja isä viettivät aikaa keskenään, kunnes minut siirrettiin synnyttäneiden osastolle joskus puolenpäivän jälkeen. Normaalisti sektion jälkeen vauvat tulevat kätilön saattamana äidin luokse heräämöön vierailulle, mutta se ei ollut mahdollista, kun kukaan kätilöistä ei ennättänyt saattamaan. Oli varmaankin se helteen aiheuttama synnytysbuumi juurikin menossa, vauvoja oli osasto täynnä! Synnytin siis sairaalassa, jossa normaali määrä syntyviä vauvoja per vuorokausi on 0-6, joten kaksi kiireellistä sektiota samana aamuna on poikkeuksellista, näin ymmärsin.

Sängystä pääsin ylös ensimmäisen kerran keskiviikkona ja sen jälkeen toipuminen on mennyt hyvin. Tietysti sektion jälkeinen kipulääkitys oli alkuun melkoinen, neljää eri lääkettä ensimmäiset päivät ja näin viikko synnytyksen jälkeen edelleen panadol+burana kolme kertaa päivässä. Niin ja antibiootit tulehdusarvoihin, joiden nousemiselle ei löytynyt selkeää syytä, minun kroppani vaan ei tykännyt leikkauksesta. Kotiin päästiin lauantaina, eli vauvan ollessa 4pv vanha.

Harmistus siitä, ettei alatiesynnytystä nyt voitu edes harkita on suunnilleen hallinnassa, tähän oli iso apu niin leikkanneen lääkärin kun kaikkien kätilöidenkin kanssa keskusteluista. Pienessä sairaalassa oli myös ihanaa, kun pääasiassa hoitavat kätilöt pysyivät samoina ja muutkin hoitajat suunnilleen tiesivät missä mennään, jos soittokelloon ei ennättänyt oma kätilö vastata. Kuitenkin olin osastolla ma-la ja minusta vastuussa olleita hoitajia taisi kaikkiaan olla viisi-kuusi, joista kolmen kanssa eniten. Kolme vuoroa päivässä eli 15 vuoroa taisin olla sairaalassa.

Imetysneuvonta, vauvanhoito-opastus ja kaikki muukin meni tosi hyvin ja apua sai niin paljon kun pyysi. Tietysti sektion jälkeen apua on pakko saadakin, kun ei yli vuorokauteen edes pääse sängystä ylös. Jopa laitosapulaiset oli ihanan avuliaita mm. saattoivat antaa vettä tai muuttaa sängyn asentoa, jos pyysi heidän käydessään huoneessa. Vauvaan heillä ei ollut lupa koskea, en tiedä olisivatko saaneet antaa sitä vettäkään, jos ihan tarkkaan ohjeiden mukaan olisi menty. Varsinkin ekoina päivinä joka pikkuasiasta oli paljon apua, ja tuntui tyhmälle soittaa kätilö paikalle antamaan lasillista vettä, kun huoneessa oli jo valmiiksi joku henkilö, joka pystyi auttamaan.

Niin, mieheni aloitti isyysloman vasta kun päästiin kotiin, jotta ennättää olla pidempään kotona apuna. Siksi päivisin olin sairaalassa kätilöiden "armoilla". Eikä ollut ollenkaan huono juttu, että tultiin huonekavereiden kanssa toimeen (toinen samassa huoneessa ma-pe, toinen ti-la) ja tarvittaessa sai hetkellistä apua myös huonekavereilta.
 
Ova83: Mulla oli viikolla 35+jotain painoarvio 3200g ja arvioivat sillon että jos syntyy laskettuna niin paino olisi noin 3900g. Tyttö syntyi päivää ennen laskettua ja paino 3725g. Eli voi ne joskus lähellekin osua, eikä aina mene yli arviosta :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Niin ja mulla kasvo maha kanssa koko ajan ihan tasasesti siellä yläkäyrällä, eli sekään ei välttämättä tarkota mitään sen kummempaa :)

Mä pelkäsin kanssa synnytystä, mutta mun täytyy sanoa että vaikka ne kivut toki oli välillä aika armottomia niin ei se ollut niin kamalaa. Siinä jotenkin niin keskitty siihen tilanteeseen ja tekemiseen, että sen kivunkin kummasti kesti.

Mä oisin ollut tarvittaessa vaikka heti valmis synnyttämään uudestaan, vaikka ei ollut vielä edes aika kullannut muistoja. Kivusta ja kaikista peloista huolimatta (tai ehkä osittain niiden pelkoen takia?) se oli mulle kyllä kuitenkin positiivinen kokemus :)

Pelkäsin lisäksi epiduraalia tosi paljon, mutta en kyllä sekuntiakaan katunut kun päätin sen ottaa. Sen laittaminen ei tuntunut juuri miltään, ja se sen tuoma helpotus kipuihin oli jotain ihan sanoinkuvaamattoman ihanaa :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
lyhesti tiivistettynä minun tarina;

aamulla 9.30 yliaikakontrolli polilla (41+3), käyrillä olin ja sit lekurin puheille, totes et 4cm ollaa auki ja jos olen samaa mieltä nii vois pienellä murusella(jotakin?) kohdun kaulaa kypsytellä, olin jo valmistautunut jäämään, joten sinne jäin, iltapäivällä 1-2aikaan sain sen murusen, viiden aikaa alkoi kivuttomat supistukset 7min välein, kuuden aikaa ne alkoi jo kiristämään enemin mutta ei niinkään koskenut, seitsämän jälkeen alkoi voimistua ja odottelin miestä saapuvan miun seuraksi ( en kuvitellut vielä rupeevani synnyttämään kun miehen paikalle soitin) mies saapui kun olin suihkussa n.19.30. Sitten alkoi jo supistuksia tulemaan minuutin parin välillä ja nojasin seisaaltaan miestä vasten ja hengitin aina supistuksen aiikana rauhallisesti ja hiljaa syvään sisälle ja ulos ja pidin pientä matalaa ääntä( oli muuten tosii hyvä konsti sietää kipua, kannatti selata foorumeilta sopivia rentoutus keinoja itselleen) sitten aloin kaivata kaveriksi ilokaasua kun kätilö oli todennut olevani 6cm auki ja lähettäs salii heti kun saavat sen siivottua edellisen jäliltä. Saliin kävelin reippaana koska aina supistusten välissä en tuntenut minkäänlaisia kipuja. Sain ilokaasua hengitellä ponnistukseen asti ja tehos tosi hyvin. meinattiin antaa peräruiske mutta hoitaja halus viel tarkastaa tilanteen ennen sen laittoa ja toteskii et oon lähes täysin auki, siin vaihees saapu kätilö ja hetken pääst tarkasti hän niin totes et viimesetkii hävinnyt että saan ponnistella omien tuntemusten mukaan(klo 20.20) heti seuraavsn supistuksen aikana ponnistin ja lapsivedet meni hirmusella syöksyllä siinä vaiheessa, seuraavalla supistuksella kävin ponnistamaan ja tuntui kuin olisi kakkos hädällä mut kätilö tuumas et nyt syntyy pää, siihen tuntu loppuvat supistukset joten hetken pääst kätilö kannusti ponnistamaa ja sielt se vaaveli tuli kolmannella ponnistuksella pihalle, siinä tuli huuto ja tunne et vetäkää se ulos (klo 20.23) sain vaavin masun päälle ja ooteltii et napanuora sykkii loppuu. Mies sai sen sit leikata ja vaavi pääs paidan alle. Tippa laitettii et sai supistuksia istukan syntymistä varten. Se kun oli syntynyt sain yhden tikin ja sit saatii jäädä pitkäksi aikaa keskenää, vaavi kokeili tissittelyä ja me ihasteltiin tulokasta. Kätilö tuli jossain vaiheessa ja isi sai kylvettää ja pukea, itse pääsin suihkuun ja iltapalaa saatiin myös ennen osastolle menoa
voin sanoo et olin aika pöllästyny kuin "helpolla ja vähillä kivuilla" pääsin :) kokonaisuudessaan synnytys kesti 3h23min jostai kipua jouduin kestämään n 1-1,5h, miinus ne supistusten välit millo en tuntenut mitään pahaa
 
Muokattu viimeksi:
Kiitos kommenteista, vauvaa ei vieläkään kuulu mutta ONNEKSI huomenna/aamulla pääsen vielä ultraan missä tarkistetaan vauvan kokoa. Jännittää tosi paljon mitä paljastuu!!! :confused:
 
Huh, olipahan tuokin kokemus :D Pe 29.8. rv 39+6 meni alkoi suihkuta lapsivettä aamuyöstä alkaen ja neuvolasta passittivat sairaalaan (sattui olemaan nla-aika juuri tuona aamuna). Sairaalassa sanoivat minun olevan yhdelle sormelle auki ja kaulaakin suht lahjakkaasti jäljellä. Mulla oli streptokokkinäyte positiivinen joten 4:n tunnin välein piti laittaa antibioottia suoraan suoneen. Ottivat sitten samana iltana sisään. Supisteli, mutta lievästi ja lapsivettä sen kun tuli..Oli aika tuskastuttavaa kun ei tiennyt yhtään että mitä tapahtuu ja koska jne....... :confused: Lauantaina laittoivat sitten kohdunsuulle kahdesti lääkettä joka käynnistäisi synnytyksen..eipä mitään reaktiota..siinä vaiheessa alkoi jo jurppia enemmän ja ahdisti, mietin että jouluunko täällä nyt sitten ollaan... Sunnuntaina sitten VIHDOIN laittoivat iltapäivällä klo 16 oksitosiinitipan ja homma lähti käyntiin. Supistukset olivat tuskaisia ja ilokaasu ei siinä paljoa hyödyttänyt..saattoi se tyhjää parempi ollut mutta 4 h sain kärvistellä ennen kuin antoivat spinaalin ja epiduraalin, en kuulemma edelleenkään ollut auki kuin vähäsen. Siinä kohtaa mulla meinasi lähteä taju (olin vissiin vähän ilokaasuövereissä..:grin tjtn...) mutta ai että se oli kyllä ihan paras fiilis kun ne kivut loppuivat!!!!:p Siinä sitten odoteltiin ja välillä laittoivat lisää troppia. Mulla alkoi jossain vaiheeessa tulehdusarvot nousta ja kunnes hoksasivat että mulla oli 38,6 astetta kuumetta ja arvot sen kun nousivat niin päädyttiin kiireelliseen sektioon. Se oli mielestäni aivan karsea kokemus, olin aivan sekaisin valvomisesta ja lääkkeistä jo muutenkin, sitten puudutus tuli niin ylös, että tuntui ettei mulla ollut enää keuhkoja millä hengittää..siinä oli paniikki jo aika hyvin päällä, hoitsut sun muut sai vakuutella että kyllä mä koneiden mukaan edelleen hengitän. :grin 1.9.2014 klo 8 aamulla pikkuinen sitten näki päivän valon :Heartpink:Heartpink:Heartpink Kun vähän selvisin heräämössä ja rakas mieheni toi tyttäremme siihen luokseni niin voi luoja sitä tunnetta :love7:love7:love7 Terve tyttö 48 cm ja 3.8750 kg. Meni siinä 16 h supistuksien käynnistymisestä ja eilen päästiin sairaalasta kotiin. Luulimme että tulehdus oli syy sektioon, mutta juuri ennen kotiinlähtöä kuulimme lääkäriltä että pikkuinen oli ollut sellaisessa asennossa ettei olisi edes mahtunut alateitse syntymään..selvisipä tuokin sitten edes jossain vaiheessa meillekkin...eli pitkä synnytys, mutta palkinto oli enemmän kuin vaivan arvoinen!
 
Mulla alkoi supistukset säännöllisinä joskus 9 aikaan ehtoolla, 11 aikaan lähdettiin sairaalaan, kun kivut alkoi oleen niin kovat ettei kotona enää jaksanu. Oltiin 12 aikaan sairaalassa. Yhden aikoihin olin 3 senttiä auki, sainkipupiikin ja unilääkettä nukuin tunnin ja olin jo 7 senttiä auki ja päästiin synnytyssaliin. Kielsin selkäpuudutukset, koska mulla neulakammo, joten mentiin jonkun aikaa ilokaasulla. Kivut alkas olleen jo niin kovat, että suosituin kohdunkaulan puudutukseen, jonka laiton aikana otin ilokaasua käytännössä kokoajan. mutta kun puudutus alkoi vaikuttavan, niin kivut katos täysin, en tuntenut supistuksia enää ollenkaan. :) lääkäri laitto sit vielä pudendaalipuudutuksen. Ponnistus vaihe kesti 45 minuuttia, vaikka tuntui 15 minuutilta, tyttö syntyi klo 6.00. synnytys kesti yhteensä 9 tuntia 7 minuuttia. Synnytyksen jälkeen tuli vielä puoli litraa verta jostain syystä. Repesin jonkin verran, en tiedä montako tikkiä laitettiin, mutta jo seuraavana päivänä pystyin istumaankin jo lähes normaaslisti. Päästiin toisena päivänä kotiin. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top