Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Nitti
- Aloituspäivämäärä
S
Suzanna
Vieras
Omalta fiilis/muistipohjalta kerrottuna: Vaavi ilmoitti itestään pienillä vaal.pun vuodoilla ja lorahduksilla torstai-iltana. Perjantaina tarkastukseen sairaalaan ja lapsivedethän sieltä jo valui 35+6. Suoraan synnytysosastolle seurantaan käynnistyykö itellään ja antibioottitiputteluihin. Tapahtumaan alkoi sunnuntain vastasena yönä kun supistukset oli kipeitä eikä jättäny yhtään rauhaan. Lämpöpussia avuksi ja kun kohdunsuulla ei juuri mitään tapahtumaa nii kipulääke ja rauhoittava jos uni tulis. No ei mitään vaikutusta. Viideltä aamulla miehen soitto paikalle, aamupalan (klo8?) jälkeen saliin ilokaasulle ja tarkastuksessa 4cm auki. Mies tuki kovasti ja ajattelin et puudutusta en ota ennen kuin pakko on ettei ainakaa hidasta etenemistä. No siinä vaiheessa kun taju kirjaimellisesti lähti kivun takia olikin jo 9cm auki. Lääkäri laitto vissiin häpyhermon puudutuksen, mut ei tuntunut vaikutusta paitsi supistuksista loppu vauhti ja täyty ponnistaa ilman. Vauhditus tipalla ja lopulta välilihan leikkuu et pääsee vauva ja äiti pinteestä. Tyttö oli maailmassa 10.46 aamulla ja siinä vaiheessa alko jo muistot synnytyksestä kultaantuun. Täydellinen pikku ihminen löysi tissille heti eikä vaikuttanu olevan rytyytyksestä moksiskaan. :)♡
S
Suzanna
Vieras
uppailen tätä kun alkaa jo muitakin elokuisia olla syntynyt, jos jakselette tarinoitanne kertoa :)
Miun synnytyskertomusta on hyvin tuolla synnytys ketjussa.. Mutta lyhyesti: synnytys alkoi 22. Päivä klo 03.00 aikoihin kun alkoi tihkua lapsivettä. Sairaalaan menimme seitsemäksi.. Siitä synnytyssaliin odottamaan supistuksia. Siitä ne sitten koveni ajan kanssa.. 21 aikoihin sain epiduraalin. Olin vasta sen 3cm silloin auki, joten sain tippaa joka nopeuttaisi etenemistä. Sain siinä sitten nukuttua, kunnes vuorokauden vaihduttua alkoi tuntua hanurissa ikävälle. Sitten päästiinkin ponnistamaan. Episiotomia miulle tehtiin ja 16min ponnistettua vauva oli jo ulkona. :) 1-vaihe kesti sen n. 15h, 2-vaihe 16min ja 3-vaihe 28min. Tyttö sai pisteet 9-9-8. Rakas on vielä teholla, epäkypsien keuhkojen takia, mutta päivä päivältä menemme parempaan 
Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my Nexus 4 using Vau Foorumi mobile app
Muokattu viimeksi:
Superkärttyinen äiti kiukutteli kotona koko keskiviikon 30.7. Illalla puolenyön aikaan ukkosen seuraksi käynnistyi supistukset suoraan melko säännöllisenä n 10min välein. Yöllä pari supistusta jäi välistäkin. Jotenkin ei tuntunut etenevän, joten kotona odoteltiin ja isännän annoin nukkua. Aamulla puoli seiskan aikaan suihkun kautta ylös ja supistukset tiheni huomattavasti melkein jatkuviksi. Yhdeksän aikaan aamulla sairaalalla, suoraan synnytyssaliin kun 3cm auki. Epiduraali, joka oli erittäin ihana ja toimiva, heti eli ensimmäinen annos puoli 11.Sitten kalvojen puhkaisu ja olinkin jo 5-6cm auki. Toinen epiannos puolen päivän aikaan ja viimeinen vielä yhdeltä. Yhdeltä täysin auki ja siitä pikkuhiljaa ponnistelemaan. Varsinainen Ponnistusvaihe reilun puolentuntia. Homma valmis kahdelta. Vaivaiset kolme ommelta. Nyt ollaan osastolla ja totutellaan uuteen elämänvaiheeseen :) jäi hyvä kokemus. Eihän se kivutonta ollut, mutta siedettävää ja hengissä siitä selvisi. Osui ihana kokenut kätilö meille, ponnistamassa oli myös erikoistuva lääkäri harjoittelemassa. Ensisynnyttäjäksi olin kuulemma esimerkillinen ja koko tapahtuma kuin suoraan oppikirjasta.
Kaipa voisin tännekin päivittää, vaikka muistikuvia ei paljoa olekaan, joudun pääosin luottamaan miehen muistiin tästä päivästä. :D
1.8 aamu/iltapäivällä alkoi siis tulemaan näitä säännöllisen epäsännöllisiä vatsakipuja, joita tuolla oireita-ketjussa ihmettelinkin. Illasta jo hetken luulin niiden loppuneen, mutta jatkuivat sitten entistä kipeämpinä. Noin 23.30 ne muuttuivat säännöllisiksi, ja 01.00 lähdettiin sitten sairaalaan. Tässä vaiheessa supistuksia tuli 6 min välein, kestosta ei ole mitään havaintoa.
Sairaalassa todettiin, että 2cm auki ja jäätiinkin sitten sairaalahuoneeseen odottelemaan että aukeaisin enemmän. Kello oli noin 03.30 Tässä vaiheessa käytössä oli lämmin kauratyyny ja suihku, kummastakaan ei ollut sen suuremmin iloa. :D Sen jälkeen sain jonkunnäköisen kipupiikin (tramal? tms) eikä sekään vähentänyt kipuja. Sitten siirryttiin 05.00 synnytyssaliin, jossa pääsin hengittelemään ilokaasua. Se olikin ensimmäinen helpottava aine. :D
Noin yhdeltätoista sain toisen kipupiikin jotain vahvempaa kipulääkettä. Sen jälkeen sain jopa hetken nukuttua.
Noin puoli kolmelta olin vihdoin tarpeeksi auki (5cm) ja sain epiduraalin. Kolmelta puhkaistiin kalvot. Sen jälkeen nukuinkin parisen tuntia ja sitten alkoikin jo ponnistusvaihe, joka kesti 48min. Jossain välissä kätilö ehti tehdä episiotomian, josta ainoa muistamani asia on kätilön kommentti, ettei isä nyt katso tänne.
2.8 klo. 17.48 meille syntyi kaikkien ihmetykseksi 3365g ja 48cm POIKAvauva.
Ilmeisesti muutamalla tikillä selvittiin tästä, tarkkaa määrää en tiedä. :D Paljon oli turhia pelkoja synnytyksen suhteen, ja kokemuksena tämä oli (ainakin näin jälkeenpäin)ihan mukava.
Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
1.8 aamu/iltapäivällä alkoi siis tulemaan näitä säännöllisen epäsännöllisiä vatsakipuja, joita tuolla oireita-ketjussa ihmettelinkin. Illasta jo hetken luulin niiden loppuneen, mutta jatkuivat sitten entistä kipeämpinä. Noin 23.30 ne muuttuivat säännöllisiksi, ja 01.00 lähdettiin sitten sairaalaan. Tässä vaiheessa supistuksia tuli 6 min välein, kestosta ei ole mitään havaintoa.
Sairaalassa todettiin, että 2cm auki ja jäätiinkin sitten sairaalahuoneeseen odottelemaan että aukeaisin enemmän. Kello oli noin 03.30 Tässä vaiheessa käytössä oli lämmin kauratyyny ja suihku, kummastakaan ei ollut sen suuremmin iloa. :D Sen jälkeen sain jonkunnäköisen kipupiikin (tramal? tms) eikä sekään vähentänyt kipuja. Sitten siirryttiin 05.00 synnytyssaliin, jossa pääsin hengittelemään ilokaasua. Se olikin ensimmäinen helpottava aine. :D
Noin yhdeltätoista sain toisen kipupiikin jotain vahvempaa kipulääkettä. Sen jälkeen sain jopa hetken nukuttua.
Noin puoli kolmelta olin vihdoin tarpeeksi auki (5cm) ja sain epiduraalin. Kolmelta puhkaistiin kalvot. Sen jälkeen nukuinkin parisen tuntia ja sitten alkoikin jo ponnistusvaihe, joka kesti 48min. Jossain välissä kätilö ehti tehdä episiotomian, josta ainoa muistamani asia on kätilön kommentti, ettei isä nyt katso tänne.
2.8 klo. 17.48 meille syntyi kaikkien ihmetykseksi 3365g ja 48cm POIKAvauva.
Ilmeisesti muutamalla tikillä selvittiin tästä, tarkkaa määrää en tiedä. :D Paljon oli turhia pelkoja synnytyksen suhteen, ja kokemuksena tämä oli (ainakin näin jälkeenpäin)ihan mukava.
Sent from my GT-I9295 using Vau Foorumi mobile app
hanski_
Puuhakas puhuja
Ihan kiva kyllä kuulla näitäkin tarinoita mistä on jäänyt positiivinen kuva synnyttäjälle itselleen kun olen aika paljon kavereilta kuullut näitä kun asiat ei olekaan mennyt niinkun Strömsössä! Ja siksi ehkä vähän ristiriitaisin ajatuksin kun kaikki nämä asiat ovat sattuneet samassa paikassa minne itsekin menossa synnyttämään.. No ei pitäisi miettiä!
Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
hanski_ ehkä niihin ikävämpiin synnytyskokemuksiin tulee yleensä kiinnittäneeksi enemmän huomiota. Varmasti myös ikävän synnytyskokemuksen kokeneilla on tarve käsitellä omaa synnytystä ystävilleen puhumalla, joten helposti voi tulla sellainen olo itselle, että yksi jos toinenkin synnytys on ollut traumaattinen.
Käsitykseni mukaan kuitenkin suurin osa synnytyksistä sujuu ilman sen suurempaa tramatiikkaa tai ongelmia. Eihän se kivaa puuhaa kenellekkään varmasti ole, mutta kuitenkin yksi maailman luonnollisin asia.
Itselläni ensimmäinen synnytys meni monella tapaa sinne traumaattisen puolelle. Silti ajattelen, että tämän toisen kohdalla on suurempi todennäköisyys hyvälle ja energiselle synnytykselle kuin ensimmäisen toistolle, siksi yritän imeä itseeni toisten hyviä kokemuksia ja ajatella, että tuo on itsenikin kohdalla täysin mahdollista.
Samaan aikaan mielestäni on silti tärkeää kuunnella ja tukea niitä, joiden kokemukset synnytyksestä ovat olleet ikävät. Itse olen ainakin oman synnytyskokemukseni kanssa kokenut kurjana, jos ihmiset minun kokemukseni kuultuaan ajattelevat, että haluan vain lietsoa pelkoa muille. Sitä en halua. Uskon, että kaikenlaisilla tarinoilla on oikeus tulla kerrotuksi ja kuulluksi.
Käsitykseni mukaan kuitenkin suurin osa synnytyksistä sujuu ilman sen suurempaa tramatiikkaa tai ongelmia. Eihän se kivaa puuhaa kenellekkään varmasti ole, mutta kuitenkin yksi maailman luonnollisin asia.
Itselläni ensimmäinen synnytys meni monella tapaa sinne traumaattisen puolelle. Silti ajattelen, että tämän toisen kohdalla on suurempi todennäköisyys hyvälle ja energiselle synnytykselle kuin ensimmäisen toistolle, siksi yritän imeä itseeni toisten hyviä kokemuksia ja ajatella, että tuo on itsenikin kohdalla täysin mahdollista.
Samaan aikaan mielestäni on silti tärkeää kuunnella ja tukea niitä, joiden kokemukset synnytyksestä ovat olleet ikävät. Itse olen ainakin oman synnytyskokemukseni kanssa kokenut kurjana, jos ihmiset minun kokemukseni kuultuaan ajattelevat, että haluan vain lietsoa pelkoa muille. Sitä en halua. Uskon, että kaikenlaisilla tarinoilla on oikeus tulla kerrotuksi ja kuulluksi.
della_79
Asioista perillä oleva
samaa mieltä Sinitähden kanssa, että turha pelätä synnytystä! mulla kans esikoisen synnytys kuuluu kansioon horror-synnytykset enkä mä lähde siitä juuri kertomaan, jollei joku halua ehdottomasti kuulla. ja ensisynnyttäjille oon sanonu, ettei mun synnytyskokemus oo välttämättä se paras mahdollinen kuulla ennen synnytystä.
ja vaikka mullaki on taustalla tuo esikoisen kaamea synnytys, ei mua siltikään pelota synnyttää uudelleen vaikkapa samalla tavalla käynnistyksen kautta ja isoa vauvaa. pääsin kuitenkin nopeasti takaisin tolpilleni ja toivuin nopeasti synnytyksestä ja aikakin kultasi muistot. kipu varmasti kuuluu osana kaikkiin synnytyksiin, mutta onneksi siihen on saatavilla kaikenlaista lievitystä.
ja vaikka mullaki on taustalla tuo esikoisen kaamea synnytys, ei mua siltikään pelota synnyttää uudelleen vaikkapa samalla tavalla käynnistyksen kautta ja isoa vauvaa. pääsin kuitenkin nopeasti takaisin tolpilleni ja toivuin nopeasti synnytyksestä ja aikakin kultasi muistot. kipu varmasti kuuluu osana kaikkiin synnytyksiin, mutta onneksi siihen on saatavilla kaikenlaista lievitystä.
Jahas, nyt kun vielä muistaa jotain... Mulla alkoi siis synnytys niin kuin elokuvissa, vedet tuli ihan yhtäkkiä ilman yhtään supistusta ennen sitä. Olin vaan nukkunut tosi huonosti ja luulin olevani kipee kun teki pahaa ja närästi. Lauantaiaamuna sit kuitenkin tuli vedet ennen kahdeksaa, soittelin TAYSiin ja sieltä sanottiin että kun oon ensisynnyttäjä niin saan varmaan olla iltaan asti kotona. Parin tunnin päästä oli sit supistusten väli jo 5 min ja soitin uudelleen että kun meillä on tunnin ajomatkakin niin joko lähdetään, mutta edelleen käskettiin olla kotona kunnes ei kivuilta enää pysty oleen.
Siinä sit sinniteltiin ja välillä vähän huudettiin kivusta muutaman tunnin ajan kotona, kävin lämpimässä suihkussa ja anoppi toi kaurapussin jota pidin alaselällä, parasetamoli ei tehnyt mitään eroa kipuun. Lopulta tuli niin kivulias supistus että oksensin sen aikana ja totesin että nyt lähdettiin. Tunti siis köröteltiin Treelle ja mulla tuli suppareita 3-5 min välein koko matkan. Kun lopulta päästiin ilmottautuun noin 15.20 niin en pystynyt kunnolla puhuun, ja sit kun kätilö tutki niin totesi että 5 cm ollaan jo auki, ihmetteli miten pitkään olin ensisynnyttäjäks sinnitellyt kotona... Mutta kun mä vaan tottelin mitä puhelimessa oli käsketty tehdä
Sain ensin vaan ilokaasua, mutta siinä vaiheessa sattui jo niin paljon ettei se auttanut. Tehtiin kohdunkaulan puudutus, mutta se epäonnistui toiselle puolelle, joten sit tunsin vaan toisella puolella supistukset. Sit laitettiin aika pian jo epiduraali kun en kestänyt enää. Sen jälkeen sain hetken levättyä kun ei sattunut enää, koko päivänä kun en ollut pystynyt 7 minuuttia pidempään edes ummistaan silmiä.
En tiedä yhtään koska aloin ponnistaa, en nähnyt kelloa, mutta aika kauan jouduin ponnistamaan. Episiotomia jouduttiin tekeen ettei mikään repeisi ja lopulta otettiin mies painamaan mahan päältä vauvaa ulospäin kun kätilöt otti vastaan ja työnsi mun jalkoja. Sieltä se poika sitten putkahti 19.14, 49 cm ja 3280 g eli suht siro, tietysti kun viikkojakin oli vaan 37+4. Mietin vaan että kuinka yhtään isompi olla edes mahtunut pihalle...
Loppujen lopuksi ihan OK fiilikset synnytyksestä, pääasiassa koska oli suhteellisen lyhyt episodi. Naurattaa että se ensimmäinen täti jolle aamulla puhuin puhelimessa, arveli, että voidaan tulla sairaalaan illalla 19-21 ja sit tää poju tulikin maailmaan jo siihen aikaan
Siinä sit sinniteltiin ja välillä vähän huudettiin kivusta muutaman tunnin ajan kotona, kävin lämpimässä suihkussa ja anoppi toi kaurapussin jota pidin alaselällä, parasetamoli ei tehnyt mitään eroa kipuun. Lopulta tuli niin kivulias supistus että oksensin sen aikana ja totesin että nyt lähdettiin. Tunti siis köröteltiin Treelle ja mulla tuli suppareita 3-5 min välein koko matkan. Kun lopulta päästiin ilmottautuun noin 15.20 niin en pystynyt kunnolla puhuun, ja sit kun kätilö tutki niin totesi että 5 cm ollaan jo auki, ihmetteli miten pitkään olin ensisynnyttäjäks sinnitellyt kotona... Mutta kun mä vaan tottelin mitä puhelimessa oli käsketty tehdä
Sain ensin vaan ilokaasua, mutta siinä vaiheessa sattui jo niin paljon ettei se auttanut. Tehtiin kohdunkaulan puudutus, mutta se epäonnistui toiselle puolelle, joten sit tunsin vaan toisella puolella supistukset. Sit laitettiin aika pian jo epiduraali kun en kestänyt enää. Sen jälkeen sain hetken levättyä kun ei sattunut enää, koko päivänä kun en ollut pystynyt 7 minuuttia pidempään edes ummistaan silmiä.
En tiedä yhtään koska aloin ponnistaa, en nähnyt kelloa, mutta aika kauan jouduin ponnistamaan. Episiotomia jouduttiin tekeen ettei mikään repeisi ja lopulta otettiin mies painamaan mahan päältä vauvaa ulospäin kun kätilöt otti vastaan ja työnsi mun jalkoja. Sieltä se poika sitten putkahti 19.14, 49 cm ja 3280 g eli suht siro, tietysti kun viikkojakin oli vaan 37+4. Mietin vaan että kuinka yhtään isompi olla edes mahtunut pihalle...
Loppujen lopuksi ihan OK fiilikset synnytyksestä, pääasiassa koska oli suhteellisen lyhyt episodi. Naurattaa että se ensimmäinen täti jolle aamulla puhuin puhelimessa, arveli, että voidaan tulla sairaalaan illalla 19-21 ja sit tää poju tulikin maailmaan jo siihen aikaan
No niin, nyt kun on kotiuduttu niin voisin kanssa kertoa omasta kokemuksesta vähän lisää. Vähän sitä oonkin tuolla muissa ketjuissa jo avannut.
Mulla torstai iltana ekan kerran alko supistukset (joita en tosin tajunnut supistuksiksi). Niitä tuli noin 5 minsan välein about kello 19-02. Vähän ennen tota kahta otin panadolin ja sen jälkeen nukahdin.
Aamulla olo oli ihan normaali, mutta tuli vähän limasta veristä vuotoa. Joskus 12 aikaan supistukset (ei en edellenkään ollut varma onko ne niitä) alko uudestaan. Koko päivän tuli noin 5-8 minuutin välein, mutta ei kovin kipeitä, koska pystyin ihan normaalisti olemaan. Joskus kuuden aikaan illalla käytiin vielä keskustassa vähän nauttimassa illasta ja syömässä jätskiä. Kotiin tullessa alko ihan selvästi irrota limatulppaa aika vauhdilla ja veristä vuotoakin tuli jonkun verran ja kipu alko muuttua selvästi voimakkaammaksi.
Mentiin nukkumaan joskus kymmenen aikaan ja annoin miehen nukahtaa vaikka itellä ei ollut enää toivoakaan nukkumisesta. Supistuksia tuli about 3-6 minuutin välein ja panadolista ei ollut mitään hyötyä. Joskus kahden aikaan soitin Taysiin ja tarkistin, että pitikö nyt tuijottaa kelloa vai kipuja. Käskivät tulla vasta kun ei kivuilta kestä kotona...
Lämmittelin kaurapussia itelleni, siitä ei ollut mitään hyötyä. Sit menin lämpimään suihkuun ja se yllättäin toimi aika hyvin aluksi. Istuin siellä ehkä suunnilleen kello 04 jonka jälkeen teki niin kipeetä, ettei suihkustakaan ollut enää hyötyä. Vaikka noi supistukset tuli koko ajan kipeemmäksi, niin suihkun aikana ne myös hiukan harveni ja tuli enää noin 5-10 minsan välein. Ehdin jo miettiä että tähänkö tää loppu, mutta teki kyllä jo todella kipeetä. 10 aikaan aamulla päätin, että vaikka mä periaatteessa vielä kestäsin kotona, niin nyt lähdetään sairaalaan, kun haluun tietää onko nää nyt supistuksia vai ei ja tapahtuuko jotain. Että lähettäkööt sitten takasin kotiin, jos niikseen tulee.
Taysilla todettiin, että kaulaa ei enää ole ja oon 3 cm auki. Valitsin alkuun kivunlievitykseen sen TENS-laitteen (vai mikä sen nimi nyt oli?). Käsky kävi olla takasin käyrillä kello 12 ja sitä ennen saisi odotella sairaalassa tai käydä ulkona..mentiin vähän jalottelemaan ulos. Alkuun toi TENS toimi ihan hyvin, mutta joskus puolen aikaan sen teho lakkas oikeestaan kokonaan.
Kello 12 käyrillä todettiin että oon 4-5 cm auki ja meidät siirrettiin synnytyssaliin. Siellä päätettiin kokeilla alkuun kohdunkaulan puudutetta, koska epiduraali edelleen pelotti mua. Sen laittaminen oli musta ihan hirveetä. Sen kanssa oli jotain ongelmia, se sattu ja vedetkin siinä sitten meni (spontaanisti kyllä). Toiselle puolelle sitä ei saatu edes ihan kohdilleen. Vei kyllä hyvin kivun pois muuten, mutta mulla iski jo tässä supistusten yhteydessä voimakas ponnistamisen tarve. Olin kuitenkin vasta sellanen 7 cm auki.
Ton puudutuksen teho valitettavasti ei mulla kestänyt kovin kauaa, tunnin päästä kivut oli takasin ja mulla päällä sellanen kestosupistus että edellinen ei ehtinyt loppua ennen kun seuraava alko. Ja se ponnistamisen tarve oli ihan mieletön. Kokeilin ilokaasua, mutta en huomannut siitä mitään hyötyä ja sen aiheuttama olo oli inhottava. Tässä vaiheessa päätin, että otan sen epiduraalin nyt heti kiitos. Kas näin voitin pelkoni :D
En oikeen edes muista sitä lääkäriä, joka tuli epiduraalin laittamaan, muistan vaan sen lakkaamattoman kivun. Sen epiduraalin valmistelu vei aika kauan ja lääkäriä jouduttiin odottamaan. Tää oli pahin väli koko aikana, mutta se epiduraali toimi nopeesti. Sekään ei vienyt pois ponnistamisen tarvetta ja olin edelleen vaan 7cm auki. Supistukset kyllä sattu edelleen (en tajua miten toiset pystyy nukkumaan :D) mutta silti tuntu, että olin ihan taivassa, kun se helpotti niin paljon niitä supistusten välejä.
Rentoutuminen autto ja vajaan puolen tunnin päästä olin 10cm auki ja vauvan hiukset näky jo. Eli mulla epiduraali ja sen tuoma rentoutuminen edisti synnytystä. Ponnistusvaiheen alku oli tosi helppo, koska epiduraali vaikutti vielä hyvin ja mulle oli valtava helpotus kun vihdoin sain antaa periksi sille tunteelle ja alkaa ponnistaa. Alku etenikin nopeesti, mutta kun vauvan pää oli jo vähän ulkona niin homma pysähty. Mitään ei tapahtunut eikä vauva liikkunut mihinkään puoleen tuntiin.
Sykkeet säily hyvänä kuitenkin ja koska mä jaksoin, niin jatkettiin sitkeesti yrittämistä. Puolen tunnin jälkeen kätilö totes, että nyt on kyllä niin ahdasta että leikataan vähän. Myöhemmin selvis että just ennen kun kätilö leikkas, niin vauva liikahti eteenpäin. Eli ei leikattu, mutta repesin vähän. Tuli kuitenkin vaan neljä tikkiä ja kätilö totes että leikkaamalla ois tullut varmasti enemmän. Ja sieltä meidän pieni ihme tuli maailmaan :)
Pahoittelut pitkästä tekstistä, mä en osaa kirjottaa lyhyesti. Ja aion jatkaakin vielä
Eli mullekin jäi kaikkineen tosi positiivinen fiilis kokonaisuudesta vaikka etukäteen pelkäsin synnytystä. Kipu ois voinut olla pahempaakin ja vaikka kaikkineen touhu kesti aika kauan, niin melkein koko ajan edistyttiin. Hassua on, ettei mua lopuksi edes väsyttänyt vaikka en ollut nukkunut silmäystäkään about 32 tuntiin enkä syönyt mitään yli 24 tuntiin :D..Jaksoin vielä hyvin siirtyä osastolle odottelemaan pariksi tunniksi ja siitä sitten potilashotelliin, ilman että nukuin yhtään. En vaan malttanut.
Vieläkään ei oo väsy iskenyt vaikka oon nukkunut vaan parin tunnin pätkiä. On tää niin ihmeellistä vaan
ps. Se mistä yllätyin, oli kun kuulin ettei mulle laitettu oksitosiinia lainkaan. Oon luullut että se laitetaan epiduraalin kanssa ihan rutiinilla?
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Mulla torstai iltana ekan kerran alko supistukset (joita en tosin tajunnut supistuksiksi). Niitä tuli noin 5 minsan välein about kello 19-02. Vähän ennen tota kahta otin panadolin ja sen jälkeen nukahdin.
Aamulla olo oli ihan normaali, mutta tuli vähän limasta veristä vuotoa. Joskus 12 aikaan supistukset (ei en edellenkään ollut varma onko ne niitä) alko uudestaan. Koko päivän tuli noin 5-8 minuutin välein, mutta ei kovin kipeitä, koska pystyin ihan normaalisti olemaan. Joskus kuuden aikaan illalla käytiin vielä keskustassa vähän nauttimassa illasta ja syömässä jätskiä. Kotiin tullessa alko ihan selvästi irrota limatulppaa aika vauhdilla ja veristä vuotoakin tuli jonkun verran ja kipu alko muuttua selvästi voimakkaammaksi.
Mentiin nukkumaan joskus kymmenen aikaan ja annoin miehen nukahtaa vaikka itellä ei ollut enää toivoakaan nukkumisesta. Supistuksia tuli about 3-6 minuutin välein ja panadolista ei ollut mitään hyötyä. Joskus kahden aikaan soitin Taysiin ja tarkistin, että pitikö nyt tuijottaa kelloa vai kipuja. Käskivät tulla vasta kun ei kivuilta kestä kotona...
Lämmittelin kaurapussia itelleni, siitä ei ollut mitään hyötyä. Sit menin lämpimään suihkuun ja se yllättäin toimi aika hyvin aluksi. Istuin siellä ehkä suunnilleen kello 04 jonka jälkeen teki niin kipeetä, ettei suihkustakaan ollut enää hyötyä. Vaikka noi supistukset tuli koko ajan kipeemmäksi, niin suihkun aikana ne myös hiukan harveni ja tuli enää noin 5-10 minsan välein. Ehdin jo miettiä että tähänkö tää loppu, mutta teki kyllä jo todella kipeetä. 10 aikaan aamulla päätin, että vaikka mä periaatteessa vielä kestäsin kotona, niin nyt lähdetään sairaalaan, kun haluun tietää onko nää nyt supistuksia vai ei ja tapahtuuko jotain. Että lähettäkööt sitten takasin kotiin, jos niikseen tulee.
Taysilla todettiin, että kaulaa ei enää ole ja oon 3 cm auki. Valitsin alkuun kivunlievitykseen sen TENS-laitteen (vai mikä sen nimi nyt oli?). Käsky kävi olla takasin käyrillä kello 12 ja sitä ennen saisi odotella sairaalassa tai käydä ulkona..mentiin vähän jalottelemaan ulos. Alkuun toi TENS toimi ihan hyvin, mutta joskus puolen aikaan sen teho lakkas oikeestaan kokonaan.
Kello 12 käyrillä todettiin että oon 4-5 cm auki ja meidät siirrettiin synnytyssaliin. Siellä päätettiin kokeilla alkuun kohdunkaulan puudutetta, koska epiduraali edelleen pelotti mua. Sen laittaminen oli musta ihan hirveetä. Sen kanssa oli jotain ongelmia, se sattu ja vedetkin siinä sitten meni (spontaanisti kyllä). Toiselle puolelle sitä ei saatu edes ihan kohdilleen. Vei kyllä hyvin kivun pois muuten, mutta mulla iski jo tässä supistusten yhteydessä voimakas ponnistamisen tarve. Olin kuitenkin vasta sellanen 7 cm auki.
Ton puudutuksen teho valitettavasti ei mulla kestänyt kovin kauaa, tunnin päästä kivut oli takasin ja mulla päällä sellanen kestosupistus että edellinen ei ehtinyt loppua ennen kun seuraava alko. Ja se ponnistamisen tarve oli ihan mieletön. Kokeilin ilokaasua, mutta en huomannut siitä mitään hyötyä ja sen aiheuttama olo oli inhottava. Tässä vaiheessa päätin, että otan sen epiduraalin nyt heti kiitos. Kas näin voitin pelkoni :D
En oikeen edes muista sitä lääkäriä, joka tuli epiduraalin laittamaan, muistan vaan sen lakkaamattoman kivun. Sen epiduraalin valmistelu vei aika kauan ja lääkäriä jouduttiin odottamaan. Tää oli pahin väli koko aikana, mutta se epiduraali toimi nopeesti. Sekään ei vienyt pois ponnistamisen tarvetta ja olin edelleen vaan 7cm auki. Supistukset kyllä sattu edelleen (en tajua miten toiset pystyy nukkumaan :D) mutta silti tuntu, että olin ihan taivassa, kun se helpotti niin paljon niitä supistusten välejä.
Rentoutuminen autto ja vajaan puolen tunnin päästä olin 10cm auki ja vauvan hiukset näky jo. Eli mulla epiduraali ja sen tuoma rentoutuminen edisti synnytystä. Ponnistusvaiheen alku oli tosi helppo, koska epiduraali vaikutti vielä hyvin ja mulle oli valtava helpotus kun vihdoin sain antaa periksi sille tunteelle ja alkaa ponnistaa. Alku etenikin nopeesti, mutta kun vauvan pää oli jo vähän ulkona niin homma pysähty. Mitään ei tapahtunut eikä vauva liikkunut mihinkään puoleen tuntiin.
Sykkeet säily hyvänä kuitenkin ja koska mä jaksoin, niin jatkettiin sitkeesti yrittämistä. Puolen tunnin jälkeen kätilö totes, että nyt on kyllä niin ahdasta että leikataan vähän. Myöhemmin selvis että just ennen kun kätilö leikkas, niin vauva liikahti eteenpäin. Eli ei leikattu, mutta repesin vähän. Tuli kuitenkin vaan neljä tikkiä ja kätilö totes että leikkaamalla ois tullut varmasti enemmän. Ja sieltä meidän pieni ihme tuli maailmaan :)
Pahoittelut pitkästä tekstistä, mä en osaa kirjottaa lyhyesti. Ja aion jatkaakin vielä
Eli mullekin jäi kaikkineen tosi positiivinen fiilis kokonaisuudesta vaikka etukäteen pelkäsin synnytystä. Kipu ois voinut olla pahempaakin ja vaikka kaikkineen touhu kesti aika kauan, niin melkein koko ajan edistyttiin. Hassua on, ettei mua lopuksi edes väsyttänyt vaikka en ollut nukkunut silmäystäkään about 32 tuntiin enkä syönyt mitään yli 24 tuntiin :D..Jaksoin vielä hyvin siirtyä osastolle odottelemaan pariksi tunniksi ja siitä sitten potilashotelliin, ilman että nukuin yhtään. En vaan malttanut.
Vieläkään ei oo väsy iskenyt vaikka oon nukkunut vaan parin tunnin pätkiä. On tää niin ihmeellistä vaan
ps. Se mistä yllätyin, oli kun kuulin ettei mulle laitettu oksitosiinia lainkaan. Oon luullut että se laitetaan epiduraalin kanssa ihan rutiinilla?
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
Emildes
Jostain jotain jo tietävä
Mulla oli kaikin puolin positiivinen synnytyskokemus, vaikka pelkäsin ja osasin odottaa vain pahinta
2.8. Käytiin päivällä miehen kanssa pyörälenkillä. Olin niin tuskastunut raskaana olemiseen ja himassa kököttäniseen. Illalla alko olla jotenkin huono olo ja selkä kipeenä. En silti odottanut mitään tapahtuvan kun kipuja ja "tuntemuksia" oli ollut jo useamman päivän ajan... Kunnes, makoilin sängyllä telkkaria tuijottaen, vaihdoin asentoa ja hups jotain lorahti pöksyyn. Puolijuoksu vessaan ja lapsivettä lorisi runsaasti pitkin ja poikin. Samalla kun tieto synnytyksen käynnistymisestä oli helpotus niin alkoi myös jännittää. Nyt se olisi menoa Kivuliaita supistuksia ei kuitenkaan alkanut kuulumaan mutta vauvan liikkeet harveni. Lähettiin käymään päivystyskontrollissa käyrillä, kaikki hyvin; lapsi alkoi liikkumaan taas normaalisti, olin sormelle auki ja kaulaa vielä jäljellä. Takas himaan ja nukkumaan.
3.8. (Laskettu päivä) Puolilta päivin kontrollikäynti käyrillä, ei muutoksia. Synnytys ei kunnolla ollut alkanut vieläkään
3.8. Illalla klo 20, paluu synnärille. Kohtuu Kipeitä supistuksia noin 6min välein. Auki parille sormelle mutta synnytys ei vieläkään ollut kunnolla käynnissä. Kirjautuminen osastolle yöksi, aamulla käynnitys jos homma ei lähtisi käyntiin.
3.8. - 4.8 Helvetillinen yö kipujen kanssa, ensin pari tabua kipuun ja puoliltaöin kipupiikki. Kätilö aivan ihana 02-06 supparit kipeytyivät koko ajan. Pystyin istumaan vain kiikkustuolissa puuskuttaen ja kelloa tuijottaen. Aamulla kätilö teki sisätutkimuksen auki 4cm! Jes, vihdoin. Synnytys käynnissä ja siirtyminen synnytyssaliin. Mies lähti kotoa mukaan kannustamaan.
4.8. 07:00 synnytyssalissa ilokaasun opettelua (ei iloa) kiikkustuolissa heilumista hetken. Kätilö vuoron vaihto. Sain synnytykseen aivan upeen kätilön Jalat maassa, kannustava ja ammattitaitoinen:)
Supparit paheni, nojailin sänkyyn. Ekat "huudahtelutkin" pääsi. Supparin jälkeen heti nolona pyytelin anteeks mun möngerrystä
Noin yhdeksän jälkeen muistaakseni tuli anestesialääkäri laittamaan epiduraalikatedrin, jolla alkuun laitettiin vain kipulääkettä. Tuolloin n 5cm auki. Lääke auttoi reilun tunnin kunnes kivut alkoi muuttua paineen tunteeksi. Nyt ei enää naurattanut yhtään vaan olin tosi kipeä. Sainkin sitten sopivasti epiduraalipuudutuksen ja tunnin sisään olin jo täysin auki. Voin kertoo, että täydellinen ajoitus eikä ainakaan mun kohdalla vaikuttanut ponnistusvoimiin vaan toimi täydellisesti kivunlievittäjänä myös ponnistuksessa (21min). Ponnistusvaihe olikin siksi kai synnytyksen helpoin hetkin omalla kohdalla puudutuksesta johtuen. Tytöllä oli napanuora kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympärille ja siksi väri hieman sinertävä. Siitä yksi pisteen menetys; 9-10-10. Pari lievää repeämää, yht4 tikkiä.
Hyvä positiivinen kokemus, hyvä fiilis jäi eritoten henkilökunnasta ja heidän toimistaan Rankkaa ja kivuliasta mutta kliseisesti sanottuna todellakin sen arvoista:) Ei jäänyt minkäänlaisia traumoja
2.8. Käytiin päivällä miehen kanssa pyörälenkillä. Olin niin tuskastunut raskaana olemiseen ja himassa kököttäniseen. Illalla alko olla jotenkin huono olo ja selkä kipeenä. En silti odottanut mitään tapahtuvan kun kipuja ja "tuntemuksia" oli ollut jo useamman päivän ajan... Kunnes, makoilin sängyllä telkkaria tuijottaen, vaihdoin asentoa ja hups jotain lorahti pöksyyn. Puolijuoksu vessaan ja lapsivettä lorisi runsaasti pitkin ja poikin. Samalla kun tieto synnytyksen käynnistymisestä oli helpotus niin alkoi myös jännittää. Nyt se olisi menoa
Kivuliaita supistuksia ei kuitenkaan alkanut kuulumaan mutta vauvan liikkeet harveni. Lähettiin käymään päivystyskontrollissa käyrillä, kaikki hyvin; lapsi alkoi liikkumaan taas normaalisti, olin sormelle auki ja kaulaa vielä jäljellä. Takas himaan ja nukkumaan.3.8. (Laskettu päivä) Puolilta päivin kontrollikäynti käyrillä, ei muutoksia. Synnytys ei kunnolla ollut alkanut vieläkään
3.8. Illalla klo 20, paluu synnärille. Kohtuu Kipeitä supistuksia noin 6min välein. Auki parille sormelle mutta synnytys ei vieläkään ollut kunnolla käynnissä. Kirjautuminen osastolle yöksi, aamulla käynnitys jos homma ei lähtisi käyntiin.
3.8. - 4.8 Helvetillinen yö kipujen kanssa, ensin pari tabua kipuun ja puoliltaöin kipupiikki. Kätilö aivan ihana
02-06 supparit kipeytyivät koko ajan. Pystyin istumaan vain kiikkustuolissa puuskuttaen ja kelloa tuijottaen. Aamulla kätilö teki sisätutkimuksen auki 4cm! Jes, vihdoin. Synnytys käynnissä ja siirtyminen synnytyssaliin. Mies lähti kotoa mukaan kannustamaan.4.8. 07:00 synnytyssalissa ilokaasun opettelua (ei iloa) kiikkustuolissa heilumista hetken. Kätilö vuoron vaihto. Sain synnytykseen aivan upeen kätilön
Jalat maassa, kannustava ja ammattitaitoinen:)Supparit paheni, nojailin sänkyyn. Ekat "huudahtelutkin" pääsi. Supparin jälkeen heti nolona pyytelin anteeks mun möngerrystä
Noin yhdeksän jälkeen muistaakseni tuli anestesialääkäri laittamaan epiduraalikatedrin, jolla alkuun laitettiin vain kipulääkettä. Tuolloin n 5cm auki. Lääke auttoi reilun tunnin kunnes kivut alkoi muuttua paineen tunteeksi. Nyt ei enää naurattanut yhtään vaan olin tosi kipeä. Sainkin sitten sopivasti epiduraalipuudutuksen ja tunnin sisään olin jo täysin auki. Voin kertoo, että täydellinen ajoitus eikä ainakaan mun kohdalla vaikuttanut ponnistusvoimiin vaan toimi täydellisesti kivunlievittäjänä myös ponnistuksessa (21min). Ponnistusvaihe olikin siksi kai synnytyksen helpoin hetkin omalla kohdalla puudutuksesta johtuen. Tytöllä oli napanuora kiertynyt kaksi kertaa kaulan ympärille ja siksi väri hieman sinertävä. Siitä yksi pisteen menetys; 9-10-10. Pari lievää repeämää, yht4 tikkiä.
Hyvä positiivinen kokemus, hyvä fiilis jäi eritoten henkilökunnasta ja heidän toimistaan
Rankkaa ja kivuliasta mutta kliseisesti sanottuna todellakin sen arvoista:) Ei jäänyt minkäänlaisia traumoja
Muokattu viimeksi:
onnea :)
Millier
Sanavalmis juttuseppä
Kiva lukea näitä teidän synnytyskertomuksia kun ei itsellä tosiaan ole moisesta mitään kokemusta. Ainoastaan ne mitä telkussa on nähnyt ja ne eivät ilmeisesti tosiaankaan ole todenmukaisia :D Ensin valahtaa saavillinen lapsivettä, sitten alkaa supistukset, vauhdilla laitokselle ja suoraan saliin ponnistamaan ja koko homma ohi puolessa tunnissa Mistähän lie nämä tv-ohjelmien ohjaajat ovat saaneet päähänsä sen olevan noin helppoa
Mistähän lie nämä tv-ohjelmien ohjaajat ovat saaneet päähänsä sen olevan noin helppoa
Millier
Sanavalmis juttuseppä
7.8 iltapäivällä kahden aikaan alkoi tulla epäsäännöllisen säännöllisiä suppareita. Alkuillasta niissä alkoi jo olla vähän rytmiä ja tuli jokseenkin märkä olo. Illalla klo 19.50 meni sitten lapsiveet. Ja voin kertoa, ettei sitä voinut olla huomaamatta! Alapäässä tuntui poksahdus ja sitten lorahti desi tai pari pöksyihin. Ja siitä eteenpäin sitä lorahteli vähän väliä. Soitin synnärille ja käskivät lähteä tulemaan. 20.30 oltiin perillä. Heti käyrille ja kohdunsuu oli 4-5cm auki ja siitä suoraan saliin. Mulle annettiin peräruiske ja taas käyrille. Sain ilokaasua josta ei ollut mitään hyötyä. Tuli vaan huono olo Ja supparit oli jo aika pahoja. Ootin epätoivoisesti epiduraalia ja 22.40 sainkin sen. Puolen tunnin päästä se jo vaikuttikin ja olin jo 9cm auki. Tästä aloin pikku hiljaa ponnisteleen. Aluksi oli vähän vaikeaa kun ei ollut sitä paineen tunnetta, mutta vauvan painuessa enemmän ulospäin, alkoi sekin tuntua jo aika ikävälle. Kätilö leikkasi välilihankin. Itsestä tuntui, ettei siitä ponnistamisesta ollut mitään hyötyä, mutta niin vain neiti putkahti 8.8 klo 00.11 ulos :) sitten vauva rinnuksille, 4tikkiä alapäähän ja uutta tulokasta ihaileen
Ja supparit oli jo aika pahoja. Ootin epätoivoisesti epiduraalia ja 22.40 sainkin sen. Puolen tunnin päästä se jo vaikuttikin ja olin jo 9cm auki. Tästä aloin pikku hiljaa ponnisteleen. Aluksi oli vähän vaikeaa kun ei ollut sitä paineen tunnetta, mutta vauvan painuessa enemmän ulospäin, alkoi sekin tuntua jo aika ikävälle. Kätilö leikkasi välilihankin. Itsestä tuntui, ettei siitä ponnistamisesta ollut mitään hyötyä, mutta niin vain neiti putkahti 8.8 klo 00.11 ulos :) sitten vauva rinnuksille, 4tikkiä alapäähän ja uutta tulokasta ihaileen Meillä synnytys lähti käyntiin supistuksilla jo lauantai iltana. Aluksi ne tuntui hennoilta kuukautiskivuilta ja niitä tuli epäsäännöllisesti, mutta sunnuntai-iltana ne alko selvästi tihenemään ja kipeytymään. Soitettiin ekan kerran synnärille noin kahdeksan aikoihin illalla, jolloin totesivat vielä että kotona voi olla niin kauan kun pystyy. Noin kello 22 meni lapsivedet ja sen jälkeen supistukset alko myös kipeytyä ja alettiinki lähteä kohti sairaalaa.
Sairaalassa oltiin hetke aikaa käyrillä ja tutkimuksen jälkeen todettiin että olin sen 3 cm auki. Ennen synnytyssaliin menoa halusin kokeilla ammetta kivunlievityksenä ja mentiikin eka huoneeseen missä amme oli. Se ei tosin helpottanu kipuja vaan päinvastoin, tihensi supistusten väliä ja kovensi niitä. Tunnin olin ammeessa ja sen jälkeen siirryttiin synnytyssaliin.
Saliin tullessa kivut alkoi olemaan todella tuskasia ja pyysinki siinä vaiheessa epiduraalin. Yritin hengitellä ilokaasua välissä kun odotin puudutetta, mutta se ei tuntunut kovin helpottavan. Samoin supistukset alkoi taas tihenemään ja tuntui siltä että kun ensimmäinen loppui niin seuraava alkoi. Lopulta kuitenkin sain epiduraalin ja voi että sitä helpotuksen määrää! Sain synnytyksen aikana kolme annosta epiduraalia ja tämän lisäksi vielä ponnistusvaiheessa puudendaalinpuudutuksen.
Ponnistusvaiheessa alkoi myös epiduraalin vaikutus mennä ohi ja sen kyllä huomasikin. Ilokaasuakin tuli siinä vaiheessa vedettyä sen verran että kätilö joutui ottamaan sen pois kesken kaiken. Ponnistusvaihe kesti n. 24 min ja poika syntyi klo 8.34. Pienet repeämät tuli, mutta ne on pienin murhe. :)
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
Sairaalassa oltiin hetke aikaa käyrillä ja tutkimuksen jälkeen todettiin että olin sen 3 cm auki. Ennen synnytyssaliin menoa halusin kokeilla ammetta kivunlievityksenä ja mentiikin eka huoneeseen missä amme oli. Se ei tosin helpottanu kipuja vaan päinvastoin, tihensi supistusten väliä ja kovensi niitä. Tunnin olin ammeessa ja sen jälkeen siirryttiin synnytyssaliin.
Saliin tullessa kivut alkoi olemaan todella tuskasia ja pyysinki siinä vaiheessa epiduraalin. Yritin hengitellä ilokaasua välissä kun odotin puudutetta, mutta se ei tuntunut kovin helpottavan. Samoin supistukset alkoi taas tihenemään ja tuntui siltä että kun ensimmäinen loppui niin seuraava alkoi. Lopulta kuitenkin sain epiduraalin ja voi että sitä helpotuksen määrää! Sain synnytyksen aikana kolme annosta epiduraalia ja tämän lisäksi vielä ponnistusvaiheessa puudendaalinpuudutuksen.
Ponnistusvaiheessa alkoi myös epiduraalin vaikutus mennä ohi ja sen kyllä huomasikin. Ilokaasuakin tuli siinä vaiheessa vedettyä sen verran että kätilö joutui ottamaan sen pois kesken kaiken. Ponnistusvaihe kesti n. 24 min ja poika syntyi klo 8.34. Pienet repeämät tuli, mutta ne on pienin murhe. :)
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
Ova83
Oman äänensä löytänyt
Kiitos näistä synnytyskertomuksista, näitä on todella mielenkiintoista lukea kun itse vielä odottaa hämmentyneenä h-hetkeä!
Rsnn, mua kanssa kovasti kiinnostaa tuo pudendaalipuudutus kun olen kuullut niin kovasti kehuja sen yhdistämisestä epiin. Ystäväni synnyttänyt näin kaksi lasta ja ei ole kuulemma sattunut ponnistusvaiheessa ollenkaan ja kuvaili jopa synnytystä tosi ihanaksi! :) Mua kiinnostaa miten se laitetaan ja minne..? Ymmärsin että alapäähän ni tuntuu toki aika hurjalta että jos sinne piikitetään... Sattuiko kovasti..?
Ja kertokaa toki muutkin enemmän näitä tarinoita, myös nuo kiireelliset sektiot ym kiinnostaa, itseä pelottaa että joudun juuri sellaiseen vielä kun raskausdiapetes ja isokokoinen vauva ja pelkään synnytyksessä eniten että lapsi tulee kärsimään hapenpuutteesta ja vammautuu tai muuta ihan kamalaa käy. Ja etten vain yksinkertasesti jaksa ponnistaa isoa vauvaa ulos kja joudun siihen hätäsektioon.
Rsnn, mua kanssa kovasti kiinnostaa tuo pudendaalipuudutus kun olen kuullut niin kovasti kehuja sen yhdistämisestä epiin. Ystäväni synnyttänyt näin kaksi lasta ja ei ole kuulemma sattunut ponnistusvaiheessa ollenkaan ja kuvaili jopa synnytystä tosi ihanaksi! :) Mua kiinnostaa miten se laitetaan ja minne..? Ymmärsin että alapäähän ni tuntuu toki aika hurjalta että jos sinne piikitetään... Sattuiko kovasti..?
Ja kertokaa toki muutkin enemmän näitä tarinoita, myös nuo kiireelliset sektiot ym kiinnostaa, itseä pelottaa että joudun juuri sellaiseen vielä kun raskausdiapetes ja isokokoinen vauva ja pelkään synnytyksessä eniten että lapsi tulee kärsimään hapenpuutteesta ja vammautuu tai muuta ihan kamalaa käy. Ja etten vain yksinkertasesti jaksa ponnistaa isoa vauvaa ulos kja joudun siihen hätäsektioon.
Se puudendaalipuudutus laitetaan hermoon mikä sijaitsee emättimessä. Sillon kun se laitettiin ni toki mulla vielä vaikutti vähän toi epiduraali eikä se tuntunu oikeestaa miltää kun se laitettiin. :) Mulla itellä kyllä se ponnistusvaihe sattui mutta tosiaan se johtu varmasti siitä että epiduraalin vaikutus alkoi heikkenemään.
Minkä kokosta kokoarvioo oot ova83 lapsesta saanu? Meille synty reilu neljä kilonen ja ite ponnistin pojan ulos polviltaa sängyllä nii että nojasin sängyn päähän mikä oli nostettu ylös. Se tuntu itestä ainaki tosi hyvältä asennolta ponnistaa ja tuntu siltä että siinä asennossa oli hyvin työntövoimaa. Lisäks kätilö pysty tukemaan välilihaa siinä niin hyvin että sain tosiaa vain toisen asteen repeämän mikä on suht normaali ensisynnyttäjälle. :)
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app
Minkä kokosta kokoarvioo oot ova83 lapsesta saanu? Meille synty reilu neljä kilonen ja ite ponnistin pojan ulos polviltaa sängyllä nii että nojasin sängyn päähän mikä oli nostettu ylös. Se tuntu itestä ainaki tosi hyvältä asennolta ponnistaa ja tuntu siltä että siinä asennossa oli hyvin työntövoimaa. Lisäks kätilö pysty tukemaan välilihaa siinä niin hyvin että sain tosiaa vain toisen asteen repeämän mikä on suht normaali ensisynnyttäjälle. :)
Sent from my GT-I9300 using Vau Foorumi mobile app