Synnytyskertomukset

Synnytyksestä jotain.. Tyttö syntyi ke 4.6. aamulla olin vielä neuvolassa eikä mitään tietoa synnytyksestä. Iltapäivällä tuli satunnaisia supistuksia, ajattelin että aika pitkiä on vaikka harvaksesltaan tulee. Illalla puoli kasin aikaan alkoi lapsivettä lirisemään jonkun verran ja supistuksia ihan muutamia epäsäännölliseti. Soitin synnärille ja kyselin ohjeita. Pyysivät tulemaan näytille mun synnytyshistorian takia(kaikki ollu nopeita). Automatkalla supistuksia tuli muutama ja noin puoli ysi oltiin synnärillä. Siellä varmistettiin että on lapsivettä, kohdunsuu 2cm auki ja käyrään. Supistukset alkoi säännöllistyä 5-8min välille. Niiden kans pärjäs ihan hengitystekniikalla. Klo:21.00 siirrettiin saliin ja 4cm auki. Puoli kymmenen kipu yltyi ja supistukset pitkiä ja KIPEITÄ. Kohdunsuu 5-6cm auki. Saatiin onneksi heti anestesialääkäri paikalle ja laitettin spinaali klo:21.45. Sen jälkeen olo kuin taivaassa:) Kivut loppui ja supistukset tuntui paineena. Tyttö syntyi sitte klo:22.19 ja ponnistus kesti 6min. Istukka ei sitte meinannu tullakkaan ulos. Kesti 43 min ennen ku kätilöt sai sen pois. Voin vaan todeta että mulla oli helppo synnytys ja jäi todella positiivinen fiilis:) Yhtään tikkiäkään ei tarvinnut.
Vauvan kans kotiuduttiin jo heti lauantaina aamupäivällä. Nyt sitte kotona harjoitellaan vauva arkea.
 
Noniin, nyt vihdoin ja viimein pääsin koneelle niin on mukavampi kirjoitella pisempiä tekstejä. Eli tiistaina minulla aloitettiin käynnistys cytotecilla (alkavan raskausmyrkytyksen takia, 36+6), pariin päivään ei tapahtunut tilassa mitään muutoksia. Torstaina sairaalassa iltakäyrällä vauva ei oikeastaan liikkunut vaan nukkui, eikä kätilö saanut mielestään tarpeeksi haluaamansa sykevaihtelua, syke oli kumminkin hyvä. Nukkumaan mentäessä alaselkää jomotteli, mutta se tosiaan saattoi johtua myös sairaalasängyssä makaamisesta niin pyysin panadolia avuksi. Heräilin yöllä muutaman kerran aivan hiestä märkänä, että oli pakko pyytää kätilöä vaihtamaan kerran sänkyyni lakanatkin, nukahdin aina uudelleen, kunnes neljän aikaan herätessä tuli olo että kaikki ei ole kunnossa nyt. Menin pyytämään lisää panadolia ja kätilö ehdotti että otettais käyrää ja suostuin siihen. Mentiin tutkimushuoneeseen ja käyrän aloituksen jälkeen kipeät supistukset alkoivat kuin tyhjästä ja muuttuivat heti säännöllisiksi, kätilö teki tutkimuksen ja olin 3cm auki, joten käski soittaa miehelle ja lähti ilmoittamaan minua synnytyssaliin siirrettäväksi. Pääsin synnytyssaliin 4.50 ja mies tulikin viiden minuutin päästä paikalle ja olin jo aika tuskainen supistusten takia. Taisi olla miehelle aika kova järkytys alkuun, kun näki minut samantien kovissa kivuissa. Lääkäri ja kätilö tutkivat minut ja selvisi että olin jo 8cm auki. Ultrasivatkin varuiksi,että näkivät että vauvalla kaikki kunnossa. Epiduraalin sain melkein heti ja se vei ehkä hetkeksi supistuksilta pahimman kärjen pois, mutta hyöty taisi olla minulle vähäinen, tässä vaiheessa niitä tuli jo 3min välein. Parin tunnin kärvistelyn jälkeen oli vuoron vaihto kätilöllä ja kun uusi tuli paikalle ja kurkkasi alakertaan, niin tokasi että jaahans pää vilahti, nyt aletaan ponnistamaan. Muistan kätilön sanoneen minulle kaksi kertaa ponnista ja kaksi kertaa älä ponnista ja vauva oli ulkona, ponnistusvaihe kesti sen 2min. Joku isompi taho taisi tietää kuinka pieni kipukynnys minulla on ja hoiti niin että synnytys oli mahdollisimman helppo, vaikka supistusten välissä kirosin että ei enää ikinä, niin ehkä kumminkin joskus vielä. Parasta tietenkin oli saada pieni prinsessa syliin, alkuun tuntui järkytykseltä kuulla kuinka pieni neiti onkaan (2485g ja 47cm, 37+2), mutta hienosti paino on lähtenyt nousuun ja ruokahalu valtava. Ollaan miehen kanssa pitkiä ja minä olen ollut 4kg vauva, jotenkin vaan luulin, että ei meille voi syntyä noin pientä rakkauspakkausta :Heartred
 
Tässäpä meidän :

Sunnuntaina noin klo17 mentiin käyrille tarkistamaan, että kaikki on vauvalla ok. Lääkäri myös ultrasi ja teki sisätutkimuksen. Tutkimuksen lopuksi lääkäri vähän pyöritteli ja provosoi kohdunsuuta josko supistukset voimistuisi ja vedet menisi kun paikat oli jo niin otolliset, viikot melkein täynnä, vauvalla reippaasti kokoa (arvio 4,2-4,3kg) ja matka kotiin pitkä. Sovittiin, että jään yöksi ja jos ei mitään tapahtuisi niin aamulla voitais käynnistää. Kipeitä supistuksia alkoi tulls melkein heti, noin klo18. Majottauduin osastolle ja seurailtiin tilannetta. Supistukset koveni koko ajan. Klo21 tarkistettiin tilanne. Noin 5cm auki ja kaulaa jäljellä pieni reuna. Mies lähti tuttavan luo lähistölle yöksi ja mulle laitettiin joku kipupiikki. Kirjasin ylös supistuksia 4min välein.

Parin tunnin päästä supistukset alkoi olla niin kovia, että tehtiin uus tarkistuskurkkaus. Kätilö/hoitaja oli sitä mieltä, että nyt saliin. Saliin siirryin noin klo 24.00 ja soitin miehen paikalle. Supistukset oli entistä kipeämpiä mutten saanut vielä kipulääkkeitä/puudutteita tms että ne ehtii sitten vaikuttaa syntymähetkellä. Lääkäri puhkaisi kalvot, että päästäis nopeesti tositoimiin. Sen jälkeen supistukset oli aivan järkyttävän kipeät. Kätilö soitti paikalle anestesialääkärin ja sain spinaalin. Kivut katosi ja supparit tuntui paineena. Ponnistusvaihe kesti 9min ja oli yllättävän helppo. Olin päättänyt synnyttää siinä perus puoli-istuvassa asennossa mutta kätilö ehdotti kylkiasentoa ja se toimi paljon paremmin kuin istuva asento. Kätilön mukaan kylkiasennossa vauva ei seilaa niin paljon edestakasin.

Vähän ennen puolta kolmea oli ihana tyttönen maailmassa. Vauva oli aluksi vähän pökerryksissä mutta voi hyvin. Mulle ei tullut paikattavia taisteluvammoja. Synnytys eteni vähän pidemmän kaavan mukaan kuin ekalla kerralla mutta itse syntymähetki meni sutjakkaammin. Ihan hyvä mieli jäi ja kyllä sitä ihminen vain paljon pystyy kestämään kun luvassa on näin ihana palkinto!

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Mahtavaa Persikka, että säästyit "taisteluvammoilta"! :)
Oliko vauvan painoarvio pitänyt paikkansa?
 
Syntymäpaino oli 3990g, että yläkanttiin meni arvio.

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Niinpä :) Vähän kyllä jännitti alkaa ponnistaan arvion mukaan yli 4kilosta kun esikoinen oli 3,2kg mutta kaippa joustaa toisella kerralla paremmin :wink

Sent from my GT-I9506 using Vau Foorumi mobile app
 
Josko itekkin nyt ehtis synnytyskertomuksen laittaa viimenään kun mies on isompien lasten kanssa anoppilassa ja vaaveli nukkuu :) kummasti aika laukkaa, kun yrittää saada rutiinit pyörimään kolmen alle nelivuotiaan kanssa.. Mutta asiaan.

En saanut synnytyspäivää edeltävänä yönä nukuttua kuin tunnin tai pari, kun isommat lapset kukkuivat molemmat ja minulle tuli kevyitä kipeitä supistuksia tasaiseen tahtiin. Aamulla herätin miehen lopulta seitsemän aikoihin, kun en jaksanut enää yksin valvoa ja siinä vaiheessa supistukset tulivat 3 minuutin välein. Kahdeksan jälkeen soitin äitini katsomaan isompia lapsia ja itse lähdin lenkittämään koiraa, että homma saisi vähän puhtia. Mietin pitkään, ett lähdetäänkö näytille vai ei, mutta sitten lopulta lähdettiin, kun on melkein tunnin ajo ja edellinen tuli maailmaan tosi nopeesti.

Synnärillä käyrille ja siellä kaikki ok. Seuraavaksi sisätutkimus ja siinä vaiheessa meinas itku tulla, en ollut kuin parille sormelle auki. Järkyttävää. Kätilö suositteli parin tunnin kaupungilla pyörimistä tai kotiin lähtöä. No mies tuumas, et ei täältä enää kotiin lähdetä ja lähettiin kävelylle siihen sairaalan maastoon. Käytiin myös syömässä ja parin tunnin päästä mentiin takasin näytille. Supistukset olivat koventuneet koko ajan, mutta tilanne ei ollut juurikaan edennyt. Kätilö suositteli ammetta. Amme hoputtaisi hommaa, jos synnytys oikeasti käynnissä tai veisi supistukset pois, jos ovat ns. turhia supistuksia. Hyppäsin ammeeseen ja hops, supistukset loppuivat siihen! Minä sanoin miehelle, että tunnin lillun täällä ja sitten lähdetään pois. Vartti ennen kuin tunti tuli täyteen, alkoivat järkyttävän kipeät supistukset. Siitä saliin ja kaksin käsin kiskomaan ilokaasua. Neljä tuntia jaksoin ilokaasun voimin, sitten oli pakko pyytää spinaali, sillä olin aivan poikki valvotun yön ja monen tunnin seisomisen ja kävelyn jäljiltä.

Spinaalin laitto ei kyllä meinannut onnistua ja lääkäri joutui pistämään monta kertaa ja monella eri neulalla. Selkä oli seuraavana päivänä arempi kuin alapää. Mutta spinaali antoi onnistuttuaan lopulta ihanan lepohetken ja auttoi avautumisessa. Loput 5 cm menikin sitten tunnissa. Omat supistukset kyllä loppuivat, mutta oksitosiini laitettiin tippumaan. Tipan kanssa tuli 4 supistusta ja viimeisellä oli jo niin järkyttävä ponnistamisen tarve että soitin jo paniikissa kätilöä paikalle. Kätilö kurkkasi ja tuumasi, että täällähän näkyy jo hyvä läntti tukkaa. Siinä vaiheessa kätilö puhkaisi kalvot ja minä mitään supistuksia jäänyt odottelemaan vaan tiukka rutistus ja vauva oli maailmassa.

Synnytyksen kokonaiskesto oli 5h 15min ja ponnistusvaihe 4min, istukkakin tuli ulos melkein heti vauvan perään. Itsestä synnytys tuntui paljon pidemmältä kuin tuo 5h mutta omaa hölmöyttä, kun tuli hätäiltyä sairaalaan lähdön kanssa. Olis pitänny vaan kotona olla paljon pidempään, mutta kätilö oli supermukava ja lapsi antoi nukkua onneksi ekan yön melkein kokonaan, niin sain levättyä :)
 
Sainpas kirjoiteltua. Pitkä on, kun itselleni muistoksi kirjoitin.
Synnytystarina
11.6.2014 rv 39+1
Aamulla jälleen pettymys, ei vieläkään tullut lähtöä yöllä. Toivoin jo kovasti pääseväni synnyttämään, olihan pojatkin syntyneet jo 38+5 ja 37+3. Olo oli kaikinpuolin tukala koko ajan, onneksi helteet olivat sentään helpottaneet ja sen myötä turvotus.
Päivä sujui normaalisti puuhaillessa, oli kuitenkin jotenkin tosi vetämätön olo koko ajan, mutta en pitänyt sitä minään synnytysoireena (joita olin jo kolme viikkoa googlaillut taukoamatta). Illan tullen laitettiin normaalisti pojat nukkumaan ja käytiin Teemun kanssa saunassa. Vähän iltapalaa ja sitten sänkyyn katselemaan telkkaria. Teemu siinä kovasti stimuloi minun rintoja, oltiin näes luettu, että se saattaisi edistää synnytyksen alkamista. Jotain pieniä tuntemuksia alkoi olla mahassa, mutta niitä nyt oli ollut joka ilta. Tuli yksi vähän kipeämpi supistus. Ja sitten jostain sisältä kuului *naks*. "Oh, puhkesikohan kalvot?" mietin, mutta mitään ei alkanut valumaan. Sitten tuli taas aikaisempaa vähän kipeämpi supistus. Oli pakko nousta kävelemään sen aikana. Kovasti alkoi pissattamaankin kun nousi. Ja sinne pönttöön ne vedet sitten meni klo 23:30. En aluksi ollut ihan varma, että tuliko multa vain tosi iso pissa, vai oliko se vettä, mutta hetken kuluttua seurasi taas kipeä supistus ja vuotoa tuntui tulevan. Ei ollut enää epäselvää. Alkoi jännittää ihan hurjasti. Teemu lähti hakemaan mun isää meille lapsenvahdiksi ja minä jäin soittamaan heille ja laittamaan kamoja valmiiksi. Isä ei vastaa. Äiti ei vastaa. Isä ei vastaa... Voi helvetti! Porukat oli molemmat vissiin laittaneet puhelimet yöksi äänettömälle vaikka hyvin oli tiedossa, että lähtö voi tulla milloin vain. Yritän soittaa molemmille, ei vastausta. Teemu on porukoitten pihassa, hakkaa ikkunoita ja tööttää auton torvea. Ei reaktiota sisällä. Nyt alkoi tosissaan vituttamaan. Teemu soitti sitten esikoisen kummitädille Marjolle, joka onneksi pystyi tulemaan poikia vahtimaan. Minua supistaa koko ajan kipeästi n. 10 minuutin välein ja pelottaa ja itkettää. Jos ei ehditäkän sairaalaan? Jos en saakaan kivunlievitystä? Mitä jos porukoille on oikeesti sattunut jotain, eikä he sen takia vastaa? Teemu tulee kotiin ja Marjo melkein heti perässä. Päästään lähtemään sairaalaan n. 00:10.

12.6 rv 39+2
Sairaalassa ollaan vähän ennen puolta yhtä. Kätilö ottaa minut vastaan ja mennään alkututkimuksiin. Klo 0.33 olen auki 3-4cm. Vasta! Kätilö arvioi vauvan painoksi 3400g (Hui apua! ei niin iso mahdu musta!). Koko ajan supistaa, onneksi ei tarvi lähteä takaisin kotiin, Teemu tulee seuraksi. Otetaan vähän aikaa käyrää, jolle ei piirry lainkaan supistuksia, mutta onneksi vauvan sydänäänet piirtyy hyvin ja vauva kestää hyvin supistuksia. Päästään saliin klo 00:45. Laitetaan musiikkia ja yritän ottaa supistuksia rentona vastaan. Muhun sattuu paljon. Tosi paljon. Toivon jo epiduraalia, mutta kätilö on mennyt jonnekin. Kätilö palaa 01:10 ja antaa mulle Somacin varmuuden vuoksi, jos pitää leikata. Ihan jees, mua närästikin vähän :wink. Kätilö laittaa vauvalle scalpin ja mulle tipan epiä varten klo 01:17. Tutkimuksessa olen edelleen sen 4cm auki. Alkaa pelottaa jos tämä synnytys venyykin tai jos vauva on väärässä asennossa, eikä sen takia ole auennut enempää. Kätilö soittaa anestesialääkärille klo 01:22. Olen tuskissani, kipu on aivan kauheaa! Ei se näin pahaa ollut aikaisemmin. Pelkään ja toivon kuolemaa samaan aikaan. Anestesialääkätri tulee, sama heppu joka laittoi edellisessäkin synnytyksessä. Pääsee äänetön "voi vittu, ei taas tota" Edelliskerrallahan lääkäri pisti joku 10 kertaa, ennenkuin oikea väli löytyi. Sama taitaa tostua, ronkkimista tuntuu ja sattuu. Koko aja supistaa ja mun tekee mieli vain itkeä ja huutaa. Sitten alkaa vähän työnnättää. En sano mittän, en usko sen vielä olevan mitään. Katetri saadaan selkään klo 01:40. Nyt pitäisi yrittää päästä selälleen ja toiselle kyljelle. En meinaa onnistua, nyt ihan oikeasti ponnistuttaa! Kätilö kurkkaa, ja kyllä, 10cm auki ja vauva koppia vaille. Käsken Teemun pääpuolelle kun alan ponnistaa, hänen ei tarvitse nähdä tätä osaa. Alan ponnistaa ja samaan aikaan anestesialääkäri painaa epiduraaliruiskunmännän pohjaan. Yksi supistus, yksi ponnistus, yksi minuutti ja meillä on vauva klo 01:44 :Heartred Vauva alkaa heti itkeä hienosti. Kätilö näyttää meille vauvan, ja se on TYTTÖ! Siis ihan oikeasti! Mikä ihana yllätys! Saan piene prinsessani paidan sisään. Nyt pitäisi vielä saada istukka ulos. Viime kerralla se oli kamalaa, joten nytkin hieman ahdistaa. Mutta homma olikin ihan helppo, kätilö kiskaisi vähän napanuorasta ja Plumps! Se oli siinä. Hetken päästä vauva hamuaa rintaa ja syökin todella hienosti. Epiduraali alkaa tässä vaiheessa vaikuttaa. Kätilö painelee kohtua, mutta onneksi ei tee kipeää, kiitos epiduraali :) Kohtu ei meinaa oiken alkaa supistua (kuulemma hyvin yleistä nän nopean synnytyksen jälkeen) joten saan Cytotecit haitariin. Yök. Pian pääsen suihkuun ja sitten saadaan syömistä. Vauva syö myös toiselta rinnalta hyvin. Kätilö mittaa ja punnitsee Mimmin, 3030g (huh, ei onneksi isompi), 47cm ja päänympärys 34cm. Tytyn lämpö on hieman alhainen, mutta se korjaantuu myöhemmin osastolla ihokontaktissa. Saturaatiot on vauvalla hyvät, joten päästään lähtemään osastolle n. klo 03:50 ja Teemu pääsee kotiin nukkumaan.
Hyvät fiilikset jäi synnytyksestä kokonaisuutena, vaikka periaatteessa ilman kivunlievitystä mentiinkin. Kestot: l-vaihe 2h13min, ll-vaihe 1min, lll-vaihe 4min. Rivakasti mentiin, mutta eihän se oo häpee olla nopee :wink
 
Nyt näyttäis olevan hyvä hetki yrittää. Maanantai illalla normaalisti (aloin siis olla jo sitä mieltä ettei jätkä tule itse ulos vaikka kuinka supistaa) alkoi taas supistaa, muttei ollut kivuliaita niin en jaksanut alkaa kellottaa. Mentiin nukkumaan n. puoli 12, mies tuli suihkusta sänkyyn vähän yli 12. Klo. 00.40 havahdun poksahdukseen mahassa ja tunnen että nyt tulee nestettä. Äijä hereille ja yhdessä hihkutaan että jee nyt se alkaa, soitto synnärille ja käskevät mennä samantien sinne. Meiltä ajaa tunnin tyksiin ni kamat kassiin ja menoks. Tyksissä oltiin 01.50, supistukset oli alkanut jo automatkalla, epäsäännöllisinä mutta kivuliaina, vettä valui koko ajan ulos jätkän syntymään asti ja se oli oikeesti limaa ei vettä :wink noh anyway, meijät laitettiin heti käyrille, ja supistuksetki muuttu säännöllisiks ja tuli n. 5 minuutin välein, ne alko olemaan vähän pahoja, mutta ne kesti vielä puhaltamalla. Käyrillä kun oltiin oltu n. puoli tuntia vaihtu meiltä kätilö, ja meijät siirrettiin saliin ja laitettiin anturi vauvan päähän. Ei ollu tavallisella käyrällä tarpeeksi vaihtelua. Samalla todettiin että olin 3 cm auki ja kaula kadonnut kokonaan, supistukset alkoi pahenemaan ja ilokaasu otettiin käyttöön. Tämän jälkeen mun ajantaju häviää, koska supistusten kipu ei laantunu niin paljoa edes epiduraalin kanssa. Yhdesssä vaiheessa mun todettiin olevan 5 cm auki, sitten 7 ja sitten yhtäkkiä 10 :D aloin ponnistelemaan passiivisesti, ja siinä kohtaa tulikin vuoron vaihto ja kätilö vaihtu. Muuten oli ihan kiva tämä uusikin, mutta mun mielestä olis saanu kertoa enemmän ensisynnyttäjällle mitä pitää tehdä. Painoarviossa oli viime viikon maanataina arvioitu heidän mukaan reilusti yläkanttiin että 3,9kg, mutta kas kummaa kun poju olikin hiukan päälle 4 kg :D pään ponnistaminen sattui aivan sairaasti, ja siitä sain yhden tikin sotamuistoksi. Loppu hyvin kaikki hyvin, jätkä näki päivän valon 17.6 klo 8.51 ja aloitti heti imemisen ja kaikki hyvin. :) huhhuh ku tuli tekstiä :D


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kiitos Katjus, Zeni ja Taistosi synnytystarinoista!

Oli mukavaa luettavaa ja saa jotenkin positiivista energiaa, että kyllä itsekin sitä tästä koettelemuksesta tulee selviämään, kun sen aika koittaa :grin
 
Kaipa mäkin voisin tänne kirjotella tarinaa :)

Sunnuntaina 25.5 heräsin kuuden aikaan aamulla siihen, että housuun lorahti märkää. Valkovuotoa oli aikasemmin lorahdellut niin tietysti ajattelin sen olevan sitä. Kävin siis vaan vessassa ja vaihdoin alushousut. Ehkä 10 min. Päästä lorahti uudestaan ja enemmän kuin edellisellä kerralla. Siinä vaiheessa kun sain itseni sängystä ylös tajusin että ei nyt tainnut olla valkovuotoa, kun reisiä pitkin valuu. Soittelin sitten synnärille ja käskivät tunnin päästä tulla.. Ei ollut kiirettä.

Kävin sitten tarkastuttamassa paikat ja saamassa varmistuksen, että valuva neste oli lapsivettä. Käskivät takaisin kotiin. Puolen yön aikaan piti palata sairaalalle. Mentiin sitten miehen kanssa laukku kainalossa. Tunti otettiin synnärille puolella käyriä ja laitettiin antibioottia suoneen. Siitä sitten yksinäni siirryin osastolle odottelemaan synnytyksen etenemistä.

No maanantaina oliki sitten melko hiljasta oireiden suhteen ja noin muutenkin. :D joskus kolmen neljän aikaan rupes alavatsassa ja selässä tuntumaan menkkajomotuksia. Enpä niitä sen kummemmin noteerannut, kun ei sattunut. Lääkäri kävi illalla johonkin aikaan kertomassa että tiistaina aamulla käynnistetään synnytys jos ei muuten rupea tapahtumaan.

Kymmenen maissa illalla menkkakipuilut tuntuivat enää selässä ja tunsin niiden voimistuvan. Pyysin jyväpussin, mutta eipä siitä apua ollut. Puolen yön aikaan soittelin hoitajan paikalle ja pyysin lääkettä. Supistukset rupesivat jo todella tuntumaan. Hän katsoi kohdunsuun tilanteen joka oli hyvin vähän edennyt. Otettiin taas käyrää ja sitten sain petidiiniä(?) kankkuun. Auttoi sen verran että sai supistusten välissä torkahdettua. Taisi olla melko vahva kipulääke.. Jalkeilla ollessa heitti päässä. Kokeilin vielä myöhemmin lämmintä suihkua ilman apua ja lopulta kävelin hoitajan kanssa synnärille 4 aikaan aamulla. Miehen soittelin paikalle. Hän nukkuu yleensä TODELLA sikeästi, mutta jostain kumman syystä vastasi puhelimeen heti :D

Kätilö ehdotti aqua-rakkuloita selkäkipuun. Niiden laittaminen sattui, mutta apu oli mitä mainioin! Siellä me sitten vietettiin aikaa ja kuunneltiin kun toisissa huoneissa huudettiin :D ei tossa vaiheessa ne muitten huudotkaan haitannut. Puoli kahdeksan maissa sain epiduraalin. Laittamista en tuntenut ollenkaan ja auttoi kyllä hyvin. Oli kerrassaan mainioita katsoa monitorista koska supistaa koska itse en niitä tuntenut. Sain vähän ennen kymmentä vielä toisen annoksen. Siinä sitten puolen päivän jälkeen rupes painetta tuntumaan ja kätilö käski ähkimään.(jälkikäteen mietittynä en tiedä miksi) 12:40 alkoi aktiivinen ponnistaminen. Siinä vaiheessa epiduraalista ei enää apuja ollut. Supistukset tuntuivat siis selän puolella ja oli todella inhottavaa kun joutui makaamaan paikallaan. Itselläni taisi olla ongelmia löytää oikeaa suuntaa ponnistukselle. Ponnistusvaiheen kestettyä yli tunnin pyydettiin lääkäri paikalle. Omat voimat olivat totaalisen lopussa joten päädyttiin imukuppiin. 13:56 oli kääpiö sitten maailmassa :)

En tiedä montako tikkiä episiotomian takia ommeltiin. Ulospäin näkyi 4, jotka kylläkin ovat jo sulaneet. Hieman jäi toi imukuppiin päätyminen harmittamaan, mutta muuten jäi pelkästään positiivinen muisto! Eikä traumojaan jäänyt :D 1vaihe 15:40 2vaihe 1h16min 3vaihe 26min

Mitat oli 3320g 49cm 36,5cm.
 
Muokattu viimeksi:
Mäkin voisin tulla kertoilemaan tästä mun kokemuksesta :)


14.6 aamulla 7 aikaan heräsin ja nousin sängystä ylös, ja siihen sängyn viereen holahti sitten lapsivedet. Sitä tuli kuin saavista kaatamalla... soittelin synnärille ja sieltä sanoivat että viimeistään 19 aikaan näytille, jos ei supistuksia kuulu. Supistukset olivat harvassa aluksi, mutta siinä 18 aikaan alkoi tulla viiden minuutin välein.

Karvan alta 19 oltiin synnärillä, silloin olin sormelle auki ja kohdunkaula kadonnut. Sain jonkun lihaspiikin niihin supistuskipuihin. Puoli yhdeksän aikaan olin 4,5 senttiä auki ja siirsivät synnytyssaliin.

Siellä tuikkasivat sitten epiduraalin ja antoivat ilokaasua. 23 mennessä olin 9 senttiä auki ja voi herranjumala miten paljon teki mieli vaan ponnistaa, laittoivat lisää epiduraalia, mutta siitä ei ollut kyllä enää mitään hyötyä siinä vaiheessa.

2 tuntia junnailtiin 9:ssä sentissä, sitten kutsuttiin lääkäri paikalle, kun epäilivät vauvan tarjontaa. Ultralla katsoivat ja vauva oli avosuisessa tarjonnassa pää vinossa. Tehtiin sektiopäätös, vauva ei mahtuisi alakautta, ja pää on niin syvällä ettei sitä asentoa mahdu korjaamaan.

Siinä yhden aikaan siirrettiin leikkaussaliin, missä ilmeni sitten uusia haasteita; vauvan pää oli pahasti jumissa ja piti hälyttää lisää lekureita sitä irrottelemaan. Kuitenkin, klo 01:22 vauva saatiin ulos, tuotiin rinnalle ja vietiin sitten osastolle isänsä kanssa, itse jäin kokoon kursittavaksi.

Leikkauksessa menetin 2,5litraa verta, ja jouduin olemaan monen monta tuntia erossa miehestä ja vauvasta kun ne verta tankkas ja kaiken maailman lääkkeitä lykkäsivät. Aamu kuudelta pääsin vihdoin itsekin osastolle, pihalla kuin käkikello kaikista lääkkeistä.

Voin kyllä sanoa, ettei tää synnytys mennyt ihan niin kuin ajattelin, mutta ei nyt sen suurempia traumoja jäänyt; pääasia että poika saatiin kunnossa pihalle :) hauska juttu tässä oli se, että olin 12.06 käynyt kokoarvioultrassa, jossa arvioivat että poika on 3700g, ja syntyessään 2,5päivää myöhemmin olikin sitten 4334g :D

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
No huh-huh!
Nyt oli kyllä arviointi pettänyt ja pahasti tuon painon suhteen :grin

Onneksi teillä meni kaikki hyvin vastoinkäymisistä huolimatta :Heartred
 
Minäkipä nyt kirjottelen, kun vauva nukkuu ja tylsää kyllä täällä osastolla. Oisin niiiin valmis kotiin.

Eli eilen, 18.6. (rv40+0) mulla oli neuvola aika klo 9 ja mulla oli jokin älyn väläys laittaa herätyskello soimaan klo 6, että käyn pissalla ja että riittää pissaa taas neuvolassa. (Ilman kelloa oisin ehkä saanu nukuttua pitempään, joten en suosittele.) Vessa reissulla tajusinki, että ompa kipiä maha, tuntu piitkältä supistukselta. Menin takas nukkumaan, mutta eipä siitä mitään tullut, kun alkoi supistelemaan pieniä vähän kipeitä supistuksia 5 min välein. Noh, menin sitten suihkuun ja siellä epäilin valuvan vähän lapsivettä. Taas yritin käydä nukkumaan, mutta supistukset muuttu kipeemmiksi klo 7 maissa ja välit noin 5-10 min. Klo 8 päätin, että lähtään sairaalaan ja herätin miehen. Tässä vaiheessa soitin neuvolaan, että en oo tulissa. :) Matkalla supistusten välit olikin enää jotain 4 min ja joka toinen oli jo tooosi kipeitä.

Sairaalassa oltiin klo 9. Paikat 4 cm auki, ei kaulaa, ehkä 10 min olin käyrillä ja päästiin saliin. Kätilö suositteli lääkärin antamaa kohdunkaulapuudutetta ja aattelin, että sama kokeilla. Lääkäri sanoi, että 5 cm auki ha laitto puudutteen. Laitettiin myös tipalla antibiootti streptokokkia varten. Puudute vei ehkä kivuliaamman kären pois supistuksilta, mutta ei vieny kaikkia kipuja. Ehkä noin 30 min kärvistelin ja pyysin lisää lääkettä. (Kätilö ois ollu sitä mieltä, että oisin voinu synnyttää ilman lisä lääkkeitä, kun eteni nopsaa, mutta halusin silti lääkettä.) Sainkin sitten heti spinaalin joka toimi jo toiseen supistukseen, ihana! Sitten pötköteltiin noin 30 min ja aloin tuntemaan ponnistustarpeen (onneksi, tätä vähän jännäsin, että tunnenko). Kätilö puhkaisi kalvot ja katedroi virtsarakon. Sitten neuvoi ponnistamaan kyljellään. Taas ajattelin, että samapa tuo kokeilla. Ehkä kolmella supistuksella kokeilin kyljellään, mutta en tuntunut löytävän suuntaa. Käännyin sitten puoli-istuvaan ja oho, heti ekalla ponnistuksella näky tukka! Sitten ponnistelin kätilön ohjeiden mukaan. En ois ikinä uskonu, että ois tullu ulos noin helpolla, tietty kyllä naama punasena sai ponnistaa, mutta nätisti ja nopeasti oli neiti maailmassa klo 11. :)

Neiti karju heti hienosti ja pienen pyyhkimisen jälkeen hengaili rinnalla noin tunnin. Heti alkoi hienosti syömään tissiä ja ei olla tarvittu lisämaitoa. :) Neiti oli täyden kympin tyttö, 3594 g, 48 cm ja pipo 36 cm. Ei muuten mahu esikoisen 44 cm vaatteet, osastolla 50 cm vaatteet just hyviä.

Kätilö merkkas, että synnytys alkanu kotona klo 6 supistuksilla joten 1. Vaihe 4h50min (avautuminen) 2.vaihe 8 min (ponnistus) 3.vaihe 12 min (istukka ulkona).
Mulla ei paikat revenny ja ilman tikkejä selvittiin. Vähän on kyllä turvotusta, mutta muuten on kyllä lähes normaali olo.
Tälläsen synjytyksen voisin toivoa kaikille. Kerkesin saada kipulääkkeet, mutta synnytys eteni sutjakkaasti, hyvä fiilis jäi. :)
 
Voih, kuulostipa positiiviselta kokemukselta Brjo ja nopeaa kehontoimintaa :)

Mistä muuten suihkussa päättelit, että olisi tullut lapsivettä?
Mä ite oon miettinyt, että huomasinko mitään, jos suihkussa menisi.
Esikoisen kohdalla se lapsivesi lorahti pönttöön, mutta mun muistaakseni en kuitenkaan varsinaisesti tuntenut, kun se tuli. Kuulin vain äänen :)
 
No siis se oli just ennen kun laitoin suihkun päälle. :) Lirahti jotain lattialle. Kätilökin oli kyllä sitä mieltä, että oli tihkunut jo ennen kalvojen puhkaisua.
 
Mulla yliaikaiskontrolli oli sovittu 13.6. 9:00 41+5 mutta 12.6. aamusta saakka alkoi mahaa polttelemaan. Päivän mittaan polttoja tuli tasaisesti, mutta eivät olleet vielä kivuliaita. Illalla joskus 11 aikaan alkoivat kipeytyä ja ajattelin mennä nukkumaan, jos saisi vielä levättyä. Supistuksia tuli kahteen saakka 10-15 min välein mutta sitten sain kyllä muutaman tunnin nukuttuakin. Viiden aikaan taas heräsin tunniksi, mutta jatkoin pötköttelyä seiskaan saakka. Seitsemän aikaan alettiin koko porukka heräilemään ja kasin aikaan lähdettiin viemään poikaa mummolaan hoitoon. Otettiin varmuuden vuoksi jo mun sairaalakassi ja pojan hoitokassi mukaan, mutta koska supistuksia ei taas aamulla tullut, niin ei vielä synnyttämään oltu lähdössä.

Ysiltä käytiin ensin kätilön luona verenpaineet katsomassa ja jäätiin odottelemaan lääkärille pääsyä. Siinä sitten miehelle sanoin, että alkoipa supistelemaan kovin ja ehti 20 min odottelun aikana tulemaan jo 4-5 napakkaa supistusta. Lääkärille mennessä sanoin, että alkoi juuri supistelemaan enemmän ja yölläkin supistellut. Tarkastisitten paikat ja sanoi, että voidaan mennä suoraan saliin, koska olin jo 4 cm auki. 10.30 aikoihin päästiin saliin ja 11.30 aikoihin otin ilokaasut käyttöön. 13 aikoihin pyysin kohdunkaulanpuudutetta ja sainkin sen heti. Ensimmäisellä yrityksellä ei osunut kuin toiselle puolen ja 13.45 aikoihin pyysin laittamaan uusiksi toiselle puolen. Se auttoi ja 14 kötilö puhkaisi kalvot, että päästäisi ponnistamaan. 14.20 alkoi ponnistuttamaan ja 14.28 oli tyttö maailmassa :) yksi tikki jouduttiin ompelemaan, mutta muuten ei suurempia vammoja normiturvotusta lukuunottamatta.

Synnytyksen kesto tosiaan 1. vaihe 5 h 20 min, 2. vaihe 8 min, kolmosvaiheen kestoa en nyt muista, mutta ei ollut pitkä sekään. Iso istukka oli kyllä, melkein 800 g. Tyttö nappasi heti tissistä kiinni, kun tuotiin lähelle ja viihtyikin siinä tunnin verran :) kaiken kaikkiaan jäi paljon kirkkaammat muistikuvat ja muistot tältä kerralta, vaikka samat lääkkeet oli viimeksikin käytössä. Ponnistaminen oli yhtä hirveää kuin viimeksikin, mutta nyt ainakin oli vain kolmanneksen pituudeltaan ja niin vaan se kipu katoaa, kun lapsi ulkona. Ja onhan se ihana tunne, kun saa oman lämpöisen vauvansa ensimmäistä kertaa viereensä :Heartred
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top