Synnytyskertomukset

[brainfreeze]

Mullakin Marija  tuli neljännen asteen repeämä synnytyksessä vaikka poika oli rento 3 kg, ettei tarvi olla edes kovin iso lapsi, riippuu siitäkin miten se sieltä tulee. Mulla tuli käsi koukussa samassa syssyssä hartian ja pään kanssa, eli poika tuli maailmaan moikkaillen :) Ja myös mulla repesi sulkijalihakseen asti, lääkäri sanoi että koko lihas ilmeisesti meni kahtia! En tiedä vielä onko pidätysongelmia, mutta ei ainakaan pissan kanssa, ja suoli on toiminut vasta kerran kursimisen jälkeen. Pieruja on ainakin vielä vähän hankala välillä pidättää :) Ei muuta kuin kovaa treeniä lantionpohjaan ja kontrolli fysioterapeutilla kolmen kuukauden päästä.

 

[pumpkin]

Mulla alko synnytys supistuksilla tiistai yönä n. klo 3.00. Noin 7-10 minuutin välein tuli kipeitä supistuksia ja tätä jatku aina puoleenpäivään asti! En oikein tienny koska ois pitäny lähteä sairaalaan, kun esikoisesta meni noi supistukset paljo nopeemmiin tiheemmiks ja kipeemmiks.
Joskus yhen aikaan kuitenkin lähin sitte sairaalaan, vaikka ei ne ollu ihan hirveen kipeitä. No onneks lähin, koska heti kun pääsin sairaalassa käyrille, niin supistukset tiheni ja koveni tosi kipeiksi. Olin 4cm sillon auki. Siirryttiin sitten suoraan synnytyssaliin ja sain ilokaasua. Jossan 16-17 välillä sain epiduraalin ja oli kyllä ihanaa olla ilman kipua! Silloinkin olin vasta 4cm auki ja kätilö puhkasi kalvot. Alle tunti siitä, niin alko tuntumaan kauheeta ponnistamisen tarvetta ja olinkin jo täysin auki ja valmis ponnistamaan. ponnistamisvaihe kesti 4 minuuttia ja sitten sainkin tytön syliini klo 17.49 :)

 

[brainfreeze]

10.1. iltapäivän mittaan alkasi säännölliset supistukset, mutta en miehelle viitsinyt sanoa mitään kun en ollut varma onko ne niitä oikeita. Kellottelin supistuksia eikä olo ollut juurikaan tukala, supistusten väli oli alusta alkaen noin 6-10minuuttia.

11.1. Yöllä kahden aikaan en enää saanut nukuttua supistuksien kivuliaisuuden takia, joten makasin hereillä ja kellottelin, supistusten väli vaihteli edelleen 6-10 minuutin välillä. Aamukuudelta kävin kuumassa suihkussa joka kyllä helpotti oloa mutta sen jälkeen supistusten väli oli vain 4 minuuttia, joten lähdettiin laitokselle tarkistamaan tilannetta. Pääsin heti käyrille, hoitaja sanoi että otetaan 15 minuuttia käyrää, mutta loppujen lopuksi kärvistelin siinä sängyllä 45 minuuttia, syytä en tiedä miksi meidät unohtivat, mutta joka tapauksessa sisätutkimuksen yhteydessä katsottiin että olin jo 5 cm auki, joten sain mennä salin puolelle ja sain ilokaasut käyttöön. Ilokaasulla en päässyt pitkälle, joten saatiin kaurapussi, josta ei sitten olllut yhtään hyötyä, mulle ainakaan! Kymmenen maissa pyysin PCB:n, olin auki jo 7 cm (samalla päästettiin vedet) ja PCB:tä kyllä suosittelen muillekin, ei tuntunut yhtään enää kipeältä, mutta työntötarpeen tunnistin synnytyksen aikana hyvin. 11 ajoissa olin täysin auki ja sain alata ponnistamaan "omaan tahtiin". Kätilöt laittoivat tipan koska supistukset ei kestäneet kovin kauaa, ja sain ponnistella itsekseni noin 11:55 asti, jolloin alettiin tosityö :) "Virallinen ponnistusvaihe" kesti 14 minuuttia, ei ehditty tehdä epparia, ja poika syntyi toinen käsi koukussa (nyrkki poskella), joten paikat repesivät aika pahasti. Sain olla vauva rinnalla noin 50 min, jolloin hetki imetettiinkin, ennen kuin mut kärrättiin leikkaussaliin tikattavaksi.

Mies hoiti vauvaa ensimmäiset 4 tuntia kun olin korjattavana ja heräämössä. Repeämä oli 4. asteen, olin revennyt peräsuoleen asti, ja molemmat sulkijallihakset oli kärsineet vahinkoa, toinen repesi kokonaan ja toinen osittain. Alapää siis aika runneltu, ja pahimpana mulla on pelkona pystynkö koskaan enää normaaliin suolen toimintaan vai tippuuko tavara pyytämättä kintuille :( Lääkäri tosin lohdutteli että normaalinkin synnytyksen jälkeen pieruja ja alapään tuotteita on aluksi hankala pidättää. Oon yrittänyt nyt sitten vaan ahkerasti harjoittaa lantionpohjan lihaksia, ja tästä tulee puolen vuoden sisään kaksi eri kontrollikäyntiä jolloin testataan onko vahingot korjaantuneet vai ei. Ja täähän vaikuttaa nyt sitten siihen että jos toisen lapsen haluan, voi olla että en saa edes synnyttää alateitse.

Mutta, itse synnytys oli kokemuksena tosi positiivinen, en kokenut sitä mitenkään traumaattisena tai liiian kivuliaana, palvelu oli sairaalassa hyvää, vaikka annoinkin palautetta synnytyksessä olleesta lääkäristä, joka oli mielestäni pelottava ja hoiti hommansa kovakouraisesti eikä kertonut mulle mitään mitä aikoo tehdä, varsinkin siinä vaiheessa synnytyspöydällä, kun  hän tuli vielä tutkimaan repeämät. koin infernaalista kipua ja pelkoa, tuntui että kuolen. Sama lääkäri laittoi myös puudutteen ja sohaisi samalla emättimen reunaan niin että veri roiskui, oikeastaan pahinta koko synnytyksessä oli nimenomaan tuo puudutuksen laittaminen ja jälkikäteen repeämien tarkistaminen,

 

[Hemppa]

Perjantaina 13.päivä olin oksennustaudissa koko päivän. Siinä samalla tuli satunnaisia kipeitä supistuksia. Ilalla klo 19 alkoi supistukset tulla säännöllisesti vaikka olivat kestoltaan tosi lyhyitä. Klo 21 lähdettiin sairaalaan koska matkaa oli tosiaan se 100km. Perille kun päästiin, käyriä ensin vähän aikaa ja sitten tutkimus, EI MITÄÄN ollu tapahtunu kohdunsuulla, edellen kahdelle sormelle auki niinkuin keskiviikkona kontrolliultrassa.
Mentiin sit semmoseen lepohuoneeseen jossa mulle tiputettiin 2litraa nestettä, lääkäri epäili että supistukset johtuivat mahataudista. Siinä sit vielä oksenkin samalla.
Lähdettiin sitten kotiin kun mitään ei ollu tapahtunu, supistukset ei loppunu mut ei ne ollu vahvistunutkaan. Klo 2 oltiin kotona. Matkalla kotiin supistukset kuitenkin vahvistu aika kipeiksi ja kotona kerkesin olla tunnin kun päätin että nyt kyllä lähden sairaalaan, supistukset tuntui samalta kun esikoisen syntyessä joten arvelin että nyt on tosi kyseessä.

Soitin ampparin itselle että mies sai jäädä nukkumaan kun joudun sen kuitenkin soittamaan sitten jossakin vaiheessa paikalle.
Klo 5 pääsin sairaalaan ja suoraan saliin, sillon olin auki 3cm. Eikun miehelle soittoa että alkaa pikku hiljaa tulemaan. Sain heti myös epiduraalin koska en ollut nukkunu koko yönä enkä edellisenä päivänä ja se mahatautikin vielä. Sain sitten nukuttua jonkin aikaa.

Klo 7.30 mies tuli sairaalaan. Klo 8 vauvan sydänäänet alkoi heitellä, laskuja tuli paljon ja tippui 80-90 paikkeille välillä. Kontillaan ollessa sydänäänet oli normaalilla tasolla. Klo 9 lääkäri puhkaisia kalvot, tällöin olin 4cm auki. Ja otti samalla vauvan päästä mikroverinäytteen koska näitä sydänäänten laskuja oli, arvot kuitenkin hyvät, ei huolta. Klo 10 laitettiin oksitosiinitippa auttamaan supistuksia jotka tuli todella harvakseltaan. Klo 10.25 tunsin kovaa painetta peräsuolessa ja halusin pöntölle kokeilemaan, tuleeko kakka. Tiesin kyllä että vauva siellä tekee reittiään mut halusin "ängätä" siihen pöntölle siesaaltaan koska se helpotti keskittymään supistukseen.
Klo 10.35 sanoin kätilölle että nyt kyllä ponnistuttaa, en voi enää pidätellä ja eikun sängylle makaamaan. Täysin auki ja eikun ponnistamaan.

Klo 10.37 2 minuutin ponnistamisen jälkeen terhakka tyttö oli ulkona, äiti ja isi oli aivan myytyjä <3 Aaw! <3

Jälkeiset syntyi 10.47 täydellisinä. Yhtään repeämää ei tullut ja siltä kyllä tuntuukin. Tai tuntuu siltä kun ei olisi koskaan synnyttänytkään. Että näin onnekas tarina meillä.

Tyttö oli rinnalla noin pari tuntia ja sen jälkeen punnittiin. Heti imi hyvin ja saikin jotain rinnoista irti. Sitten punnittiin. Painoa siis oli se 3390g joten ei todellakaan niin pieni mitä veikkailivat. Tää oli isompi kuin esikoinen syntyessään, joka oli 3360g. Hassua miten samankokoisia olivat. :)

Noin kahden aikaan lähdettiin osastolle josta sainkin oman "perhehuoneen" mahataudin takia ettei kaikki muut äidit tulisi kipeiksi. Oli ihana olla vauvan kanssa kahdestaan omassa rauhassa, oli oma suihku ja vessa. Harmi tietysti jos joku perhe olisi huonetta tarvinnut mutta ei se olisi ollut kiva jos koko osasto olisi sairastanut mahatautia. :(

 

[Hannan]

Jos täss kerkiäisi jotain sepustamaan vauvan ja miehen nukkuessa.

Supistukset alkoi aivan yhtäkkiä 14.1 klo 00.00. Aluksi epäsäännöllisinä. Klo 3.00 supistusten väli 10 min ja klo 6.00 supistusten väli 3- 5 min, tässä vaiheessa supistukset kestivät kuitenkin vain n. 10-30 sekunttia. Klo 7.00 soitin äitiyspolille, että mitä mieltä ovat, lähdetäänkö tulemaan. Ensin kätilö sanoi, että olla kotona kun kestävät nuin lyhyen aikaa, mutta kun huomautin välimatkasta (n.200 km) olikin sitä mieltä että voidaan lähteä tulemaan. Lähdettiin siis Lks:ää kohti joskus kahdeksan aikaan ja klo 10.00 oltiin Rovaniemellä. Matka tehtiin siis omalla autolla ja molemmat oltiin yllättävän rauhallisia, jotenkin mulla oli sellanen olo, että joudutaan vielä kotiin.

Klo 10.00 päästiin sisään, tutkittiin kohdunsuun tilanne, tiukasti sormelle auki, kanava lähes hävinnyt. Viikko aiemmin neuvolassa tilanne oli ollut siis kiinni, kiinteä ja kanavaa 3cm, eli jotain oli kuitenkin tapahtunut. Minut laitettiin käyrille, supistuksia tuli edelleen sen viiden minuutin välein, mutta olivat teholtaan heikkoja ja lyhyitä. Kätilö oli sanoi, että saadaan itse päättää, jäänkö sairalaan vai lähdetäänkö kotiin. Päätettiin miehen kanssa että jäädään, koska oltiin tosi väsyneitä valvotun yön jäljiltä, eikä oltais jaksettu ajaa takaisin kotiin. Nukahdin pari tuntia ja herättyäni kaikki oli "ennallaan". Supistukset täysin loppuneet. Iltavuoron kätilö oli kuitenkin sitä mieltä, että en saa lähteä kotiin vaan hän antaa mulle uni- ja kipuläkkeen että saan yön nukuttua. Aamulla katsottaisiin tilannetta uudelleen.

15.1
Heräsin klo 4.00 supistuksiin. klo 7.00 tuli kätilö laittoi käyrille hetkeksi ja käski sitten mennä syömään aamupalaa. Sain juuri ja juuri syötyä kun supistukset alkoi vahvistua koko ajan. Klo. 8.00 olin 3 cm auki. Peräruiske ja siitä synnytyssaliin. Klo 10.00 5 cm auki, kalvojen puhkaisu. klo. 11.00 epiduraali Klo 13.45, täysin auki. Mutta kappas, älä silti vielä ponnista kun vuoro vaihtuu kohta! Uusi kätilö paikalle klo 14.00. Ponnistus vaihe alkanut 14.10. Tyttö syntyi 14.28. 

Epiduraalin lisäksi käytin myös  ilokaasua. Kätilö joutui hiukan saksilla leikkaamaan vauvalle lisää tilaa

Mies tuli mukaan n klo 9. Ja vaikka hän ei synnytyksessä auttamaan pystynytkään niin läsnäolo ja kädestä pitäminen oli paljon tärkeämpää kuin olisin ikinä pystynyt kuvittelemmaan. Ja mikä ihaninta päästiin sairaalan ainoaan perhehuoneeseen!!

Hassua myös se kuinka tarkasti terkkari osasi painon pelkällä ulkoapäin tunnustelemalla arvoida. n. viikko aiemmin hän nimittäin sanoi, että luulee vauvan painavan n.3200 ja syntymäpaino olikin tuon 3270 :)

 

[Susq87]

Jos sitä iteki sais jotain kirjoteltua nytku viimein päässy rauhottumaan tääl kotona.
Mä menin tiistaina 10pv äippäpolille kontrolliin, raskausmyrkytysepäily joten käynnnistettiin sitte suoraan, aloteltiin niil pillereillä ja siirryin osastolle. Supistukset alko kuuden maissa illalla ja koveni vaa kokoajan, silti edistystä avautumisen suhteen ei tapahtunu, kipulääkkeistä ei ollu apua ja olo oli kauhea, siinä sitte kärvisteltiin keskiviikko iltapäivään asti jolloin mut siirrettiin saliin, sain siellä lihakseen jotain kipuläkettä joka oli ihan yhtä tyhjän kanssa, olo oli ihan kauhea. Sitte ne päätti että koitetaan yöks saada ne supparit loppumaan ja sain siihen sitte jotain lääkettä, kylhän ne kolmeks tunniks sitte helpotti kunnes alko taas! No kuudelt aamulla olin sitte jo sen 4cm auki ja sain epiduraalin ja laitettiin tippa vauhittaa käynnistystä ja siitähän se sitte lähti. Viiden maissa iltapäivällä olin sen 10cm auki, mut vaava ei ollu viel kovin paljo laskeutunu ja neuvoks annettiin et ponnistaa saa aina ku silt tuntuu, siinä sitte pusailtiin, sitte se pikkuhiljaa sielt laskeutu ja päätettii puhkasta kalvot jotta tulis vähän vauhtia touhuun, epiduraali ei enää vaikuttanu ja kivut oli ihan kauheita! Tuntu et se ponnistusvaihe kesti ikuisuuden ja niinhä se kestiki sitte 18:49 tyttö näki päivän valon, jos se ei ois viimisellä ponnistuksella sielt tullu ni sit ois tullu puukkoa! Lapsi vesi oli vihreetä ja tyttö imettiin heti ja sit sain sen siihen rinnalle, kyl siin kivut ja kärsimykset unohtu! Synnytys oli tuskanen ja kivulia ja pitkä. Paikatki ilmeisesti repes jonkun verran ku niitä tunti parsittiin sitte yhteen. Ja päätin et tää oli ensimäinen ja viiminen lapsi, mut 5pv kulunu ja oon jo alkan ajettelee sit jos jokusen vuoden päästä teki tolle prinsessalle kaverin. :D <3 Mulla jälkivuoto on ollu vähästä, mut sitäki inhottavampaa on toi pissa juttu, ku ei tosiaan viel tunne sitä hätää ja tuntuu et lirahtelee vähän väliä siteeseen, kysyin tosta ja sanottiin et se voi muutaman viikon kestää. Eilen päästiin vasta kotia, kun pieni haki vähän vauhtia lastenosaston kautta alhasten sokereiden takia, mut nyt kaikki pitäs olla hyvin ja voidaan alkaa nauttii yhteisestä ajasta. :)

 

[Zaralyn]

Meillä meni näin su 15.1 päivällä supisteli samalla tavalla kun viimeiset 2 viikkoa on supistanut. Ei kipeitä mutta epämiellyttäviä. Niitä jatkui iltaan asti ja mietin et nää on taas näitä mitkä loppuu no ei loppunu vaan jatku yön yli mut mua ei missään vaiheessa sattunu ja ne ei ollu säännöllisiä. Maanantai aamulla kello kahdeksan sanoin miehelle, et käydään kattoo että onko kaikki kunnossa enne ku se lähtee töihin. Ei edelleenkään muuta kuin mahan kovettumista. Mut halusin varmistua ettei mies lähe liian kauas. Mentiin synnärille näytille oltiin siellä ennen ysiä. Ne katto mua ja sano et en näytä kovin kipeeltä no en ollu ni vaikee se oli näyttää :) Ja epäilivät sen olevan turha reissu. Sain ne suostuteltuu kattoo kohdunsuun tilanteen ja olin 3 cm auki.... Siis täh. Olin varma että meen kotiin takas. No saliin päästiin ja siinä kikkailin ja surffasin 2 tunti netissä ilman mitään kipuja kun tulivat taas kello oli 11 5 cm auki. No sanoin et haluun silti sen puudutteen et jos nää tästä yltyy niin en ehdi sitä saamaan. No se laitettiin heti. Sen jälkeen nukuin pari tuntia ihan onnellisena ja kätilöt sano et tällästä pariskuntaa ei ole koskaan ollu kun naureskelee vaan :) No sitten menin siinä enne kahta pissalle ja vähän kakattikin. No pytty tuli aivan täyteen verta. Katsoivat tilanteen ja olin 10 cm auki. Sitten vaan ponnistamaan ja 7 minsaa niin 14.03 poika ulkona. Ponnistus oli sitten eka kohta koko synnytyksessä kun mua sattui. Että Helpommalla ei vois päästä. Ei yhtään repeämää ei tikkejä. Alapää oli seuraavana aamuna kun ei olis ollenkaan synnyttänytkään... Siis mä en käsitä että pääsin näin helpolla kun ekaa synnyttäessä olin  ihan kuoleman porteilla. Ja siis mulla ei ollu koko synnytksen aikana supistukset säännöllisiä niitä oli 12min tai 3 min tai jopa 30 min välein. Että kyllä ne kivuttomat ja epäsäännollisetkin näköjään voi jotain saada aikaan. Vauvalla kaikki oli hyvin Ainoa että istukkaa ei meinattu saada irti. Mutta tällä kerralla jäi niin hyvä mieli synnytyksestä :)

 

[Arkimamma]

Zaralyn: Ensinnäkin onnea! Hulppea kertomus siitä, miten joskus voi käydä niinkin päin, ettei ole kipuja ei mitään ja just toi, että kukaan ei meinaa ottaa vakavasti. :D.. Mä ite asiassa ootan oikein sitä tuskaa näin ensimmäisen kohdalla.. sen tuskan jälkeen varmaan toivon itekin että jos seuraavan/-ia synnytän vielä, ettei enää tarvia sellasta tuskaa tuntea. :) Mut hauska kivuton synnytys sulla!

Onnee myös kaikille muille, jotka on täällä synnytyskertomuksiaan jakaneet. :) Mukava lukee etukäteen hieman kokemuksianne, kun ite synnytän kuitenkin varmaan porukasta vikana.

 

[PiiaM]

Meidän Prinsessa syntyi keisarinleikkauksella tasan viikon lasketunajan jälkeen, keskiviikkona 11.1.2012 klo 13.42

Painoa syntyessään oli 3615g ja pituutta 53,5cm. Apgar pisteitä tuli täydet 10..täyden kympin tyttö on tietysti vanhempienkin mielestä, oikein pieni sydäntenmurskaaja ja maailmanvalloittaja!!

Supistukset alkoivat maanantai-tiistai (9.-10.1.2012) välisenä yönä ja tiistain aikana sitten tihentyivät ja voimistuivat. Lopulta tiistaina illalla hieman ennen klo 21 menimme Tyksiin synnytysosastolle katsomaan mikä on tilanne. Tässä kohtaa supistuksia tuli 5-10min välein. Supistukset tuntuivat enemmän selän puolella joten laittoivat sairaalassa minulle selkään akupunktio neuloja. Tämä hieman rauhoittikin supistuksia. Kohdunsuu oli tässä kohtaa vasta 1cm auki, mutta ottivat kuitenkin meidät sisään osastolle ja antoivat lääkettä jotta saisin nukuttua hieman. Aamulla klo 6 tarkistettiin tilanne ja kohdunsuu oli auki 2,5cm. Pari tuntia myöhemmin oli avautunut kuitenkin jo 5cm eli etenemässä oltiin. Tuleva isä nukkui sitkeästi säkkituolien päällä sairaalan lattialla minun vieressä :) 

Yön aikana oli vauvan sykkeessä ollut pari notkahdusta ja tämän vuoksi aamulla asennettiin vauvan päähän STAN seurantalaite, jotta saatiin sykettä tarkkailtua hieman tarkemmin ja enemmän tietoja. Supistukset tulivat edelleen jokseenkin harvakseltaan. Vauvan syke alkoi kuitenkin pudota jokaisen supistuksen kohdalla, välillä todella alas. Pariin kertaan otettiin vauvan päästä mikroverinäytteet ja näistä jälkimmäisessä olikin sitten laktaatti-arvo koholla. Tämä kuulemma kertoo vauvan yleisestä kunnosta, hapenkuljetuskyvystä ja stressitilasta. Tämän myötä lääkäri tekikin päätöksen ettei enää voida odotella synnytyksen etenemistä, kohdunsuu tässä kohtaa auki 6-7cm, vaan pitää tehdä kiireellinen sektio. Siinä sitten ripeästi valmisteltiin kaikki kuntoon ja mentiin leikkaussaliin. Isä ei päässyt mukaan saliin vaan odotteli heräämössä.

Ensimmäiset puudutteet sain vasta leikkaussalissa kun epiduraali laitettiin, siihen asti olin selvinnyt supistusten kanssa keskittymällä olemaan rentona ja hengittämään rauhallisesti supistus kerrallaan. Tästä sainkin kovasti kehuja ja tsemppaamista myös kätilöltä. Apuna meillä olikin mitä ihanin kätilö!!

Sektiossa sitten selvisi että napanuora oli kiertynyt kertaalleen hartioiden ja kahteen kertaa tiukasti alaraajojen ympäri. Lisäksi vauva oli avosuisessa tarjonnassa eli naama ylöspäin tulossa. Nämä siis aiheuttivat nuo sykkeen putoamiset.."porkkanat" sykekäyrässä. Alatiesynnytys olisikin loppujen lopuksi ollut nämä seikat huomioon ottaen melkoisen haasteellista saattaa kunnialla loppuun, joten oli ehkä hyvä että päätettiin sektio tehdä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Leikkaus meni hyvin ja täysin terve tyttövauva saatiin ulos. Äiti toipuu aina kunhan vauvalla on kaikki hyvin :)

Sairaalassa toipuminen lähti hyvin etenemään ja vauva alkoi syömään rinnalta hyvin. Kipupumpun sain pois jo 2pvän kuluttua leikkauksesta ja siirryttiin suun kautta otettaviin kipulääkkeisiin. Haava on myös parantunut hyvin ja toipuminen etenee mukavasti. Kotiin päässimme maanantaina 16.1.2012

Nyt sitä on sitten kotosalla muutama päivä opeteltu eloa perheenä ja oikein mukavasti on lähtenyt käyntiin. Isukki on kyllä ihan super!! Sairaalassa jo kun itsellä meinasi iskeä hieman tunteet pintaan ja hätä pienen puolesta kun selvisi että sektioon mennään niin mies kyllä sai nopeasti äidin rauhoittumaan ja myös meitä heräämössä odottaessa piti itsensä loistavasti kasassa. :) Nyt kotona on isukki ollut todella avulias ja auttanut toipilasta äitiä kaikessa missä tarvitsee.

 

[Hemppa]

PiiaM, kiva että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin vaikka sektioon jouduittekin. Meilläkin siis salissa ollessa tuli yksi pitkä sykkeiden laskujakso ja toinen lyhyempi. Tämän takia vauvalta otettiin kahteen kertaan nämä mikroverinäytteet ja meitä jo peloteltiin leikkaukseen menemisestä. No, ekassa näytteessä ph-arvo oli hieman matala jonka takia tämä toinen koe otettiin, siinä kuitenkin molemmat arvot täydellisiä joten saatiin jatkaa synnytystä normaalisti. :) Ja meillä vauvalla oli napanuora kerran kaulan ympäri ja tämä aiheutti nämä sykkeiden laskut.

Muistona vauvalla päässään pieni rahka ja toinen "naarmu" jonka lääkäri vahingossa tehnyt sillä piikillään. :)

 

[SanetuS]

9.1. lähettiin tarjoutumaan saikulle, neukkutäti samana päivänä kehotti lähtemään jos vähänkään tuntuu siltä ku liki 3 senttiä alkoi olla paikat auki. No kahen aikaan lähdettiin sit saikulle kuuntelemaan supisteluja jotka ei vieläkään tuntunu kipeiltä, vaikkakin voimmakkaita olivat. Ilta kasiin asti niitä salissa kuunneltiin ja loppuivat ku seinään. Lähdettiin sit avokin kanssa kotiin vielä nukkumaan. Yöllä sit puol kolmen aikaan heräsin ensimmäiseen oikeeseen kipeään supistukseen, siitä seuraava tuli kolmen jälkeen ja siitä sit säännöllisesti noin 5 minsan välein. Puol neljältä päätettiin lähteä saikulle, matkalla vietiin vielä miun isompi lapsukainen isänsä hoiviin ja jatkettiin matkaa saikulle. Saikulla oltiin n. klo 5.20 ja kätilöllä tuli kiire laittaa kamoja valmiiks, gyne kävi kattoo tilannetta ja puhkas kalvot samantien ku paikat oli jo 8 senttiä auki ja päätti ettei kohdunkaulan puudutusta laiteta, gyne lähti ovesta ja samantien alko ponnistelut. 2 minsaa kesti ponnistusvaihe ja tyttö syntyi maailmaan klo 5.57. Synnytys oli nopee ja loppujenlopuks helppo, ilokaasua koitin vetää siinä suppareiden aikana mut ei tahtonu sekään onnistua ku tuntui lonkat räjähtävän. Elikkäs tyttö syntyi 10.1. klo 5.57, painoi 3665g ja pituutta 48cm luomuna ja nopeesti :) Tässäpä tälleen pikasesti tiivistettynä miun tarina, nyt täytyy lähtee jatkamaan vauva-arkea neitin kanssa :)

 

[Tinttura]

Kirjotellaaha ny itehi sinnepäi kertomus, hämärät muistikuvat mitä tapahtui. Elikä ma 9.1. oli ihme olo, siivoilin tallit päivällä valmiiksi, alkuillasta 20min välein kevyitä supparia, jonku tunnin päästä 15 min välein, illalla klo 23 meni vedet. Eiku ampparia tilaamaan ja synnärille (matkaa vajaa 120km). Ampparissa 5min välein suppareita.

Noh, perille päästyä laittovat saliin nukkumaan, osasto täynnä, "katellaan aamulla mikä tilanne". Aamulla verikokeet, puolelletoista sormelle auki, kaulaa vielä jälellä. Eiku ootellaan, tiistai menikin siinä sitten vain odotellessa. Taisivat tipan laittaa, antibiootit.

Keskiviikko aamuna 11.1. klo 9 antoivat ensimmäisen puolikkaan tapletin suppareita kiihyttämään, toisen 4h päästä, kolmatta eivät enää illalla antaneet, kun supparit kipeytyivät ja tulivat parin min välein. Edistys oli huimat parille sormelle. Verikokeita otettiin edelleen aamuin illoin, antibiootit tipasta. Yöksi ei mitään tapahtunut, joten parit kipulääke piikit yön aikana, jotta sai jotenkin torkuttua.

Torstai aamuna 12.1. lääkäri päätti vihdoin lisätä tipan kautta annettavan supparien vauhdittajan (nimiä en muista ollenka! sen verran tokkurassa rupesin olemaan), jonka jälkeen rupesi tapahtumaa. Aamupäivällä otettiin ilokaasu käyttöön, suihku ei auttanut mihinkään, pallo piälä tuska istuu, kunnes tenssi käyttöön kaasun kanssa. Olo oli jonkun aikaa taivaallinen! Illempana joskus klo 19 maita oiskohan ollu kunnes oltiin auki jo peräti 6cm kieppeitä, jonka jälkeen rupesi tapahtumaan, en muista missä välissä sain epiduraalin ja jotain puudutuksia. Maattiin letkuissa, tipoissa, antureissa ja verenpaine mittarissa. Tipat valui loppuu asti, samoin epi.

Jossain oisikohan ysin mait sain luvan alkaa ponnistelemaan omaan tahtiin, vihdoi päästiin asiaan, kätilöillä vauihtui vuorot samaan aikaan, yökkö tuli jossain välissä kaveriksi, toine kätilö vielä kaveriksi mahan piältä painamaan neitiä pyllystä, neiti saatiin pihale pienellä välilihan leikkauksella to 12.1. klo 21.59. Ponnistaminen ei ollut herkkua, kun väsymys painoi vahvasti, ja useamman päivän vietti neljän seinän sisällä.

Suihkuun siskoni avustuksella (tukihenkilönä/seurana nuo pitkät päivät), mikä nautinto oli pestä hiukset ja se lämmin valuva vesi! Raikasti kummasti. :) Sen jälkee sain vihdoin vähä palasta ja siirryimme neidin kanssa osastolle nukkumaan.

 

[Sikkuriini]

Jospa minäkin kertoilisin synnytyskertomukseni. Lopputulema korvaa tietysti kaiken kivun ja epämukavuuden, ja nyt kun viikko on jo mennyt niin mielikin alkaa parantua.
15.1 aamuyöstä alkoi supistukset - harvakseltaan, mutta selkeästi. Käytiin käveleskelemässä ja siivoilin siinä aamupäivällä. Iltapäivällä supistukset tiheni ja piteni, mutta eivät olleet vielä mitään kovin kivuliaita - epämukavia lähinnä. Kolmen jälkeen soittelin synnärille kun supistukset tuli 5min välein ja kestivät yli 30s. Käskettiin odotella kotona kunnes supistukset olis minuutin mittaisia. Viiden aikaan soitin sitten uudestaan kun supistukset oli yli minuutin ja väliä oli se 5min. No, synnärillä oli sulku kun kaikki huoneet oli täynnä. Kehottivat ottamaan panadolia ja menemään suihkuun ja soittamaan tunnin päästä uudestaan. Loppujen lopuksi 20 aikaan saatiin lupa tulla synnärille näytille kun supistukset oli jo aika kivuliaita.

Tyypillisesti sitten ensisynnyttäjälle kohdun suu ei ollut kuin 1cm auki, mutta kaula oli kokonaan kadonnut, joten ottivat osastolle kärvistelemään yöksi ja nukkumaan kipulääkkeiden kanssa. Onnistuin nukkumaan tunnin, mutta sitten supparit kävi niin kipeäksi, että klo 5 mut oli pakko viedä synnytyssaliin kun en pärjännyt osaston lääkkeillä. Ja kohdun suu ei ollu kuin 3cm auki. Pari tuntia hengittelin ilokaasua, mutta sitten kivut kävi niin koviksi, että oli pakko otta epiduraali kun henki ei kulkenut supistusten aikana. Paine tuntui erityisesti takapuolessa ja voin sanoa, että sitä kipua en unohda...

Yhdeksän aikaan olin auki 7-8cm ja silloin olen epiduraalihuumassani laittanut viestiä äidilleni, että pari tuntia vielä.. No siinä meni sitten vielä 7 tuntia kun supistukset laantuivat vaikka oksitosiinia laitettiin koko ajan isommalle. Ongelmana oli se, että epiduraalia jouduttiin antamaan monta kertaa lisää kun lapsi ei vaan laskeutunut ja edistystä ei tapahtunut vaikka supparit oli kipeitä. Loppujen lopuksi iltapäivällä 14 aikaan olin sit täysin auki ja sain alkaa ponnistelemaan aina kun siltä tuntui, jotta lapsi saataisiin alaspäin. Tässä vaiheessa kätilöt huomasivat, että lapsi on avotarjonnassa eikä tahdo millään tulla alaspäin - ei vain mahdu. Samaan aikaan supistukset lyheni lyhenemistään ollen enää noin 10 sekuntia. Jouduin sitten ponnistelemaan ihan miten sattui kun supistuksien aikana en ehtinyt ja olin jo niin väsynyt etten oikein tiennyt mitä teen. Melkein tunnin ähistin siinä ennen kuin lapsi oli niin alhaalla että saivat imukupin kiinni tytön päähän. Imukupilla repivät 3 kertaa, leikkasivat välilihan ja sitten kaikki oli ohi. Ihana pieni prinsessa (jonka painoarvio oli jo kuukausi sitten 3,3 kiloa ja synnytyspainoarvio lähellä 4kg) syntyi 3320g ja 50cm.

Onneksi ihmiskeho on rakennettu siten, ettei sitä lopun kipua muista ja ruumis parantaa haavansa suht nopeasti.

En voi sanoa että synnytyksestä olisi jäänyt mitenkään positiivinen kuva kun kivut olivat niin älyttömät noiden supistusten aikana, mutta onneksi henkilökunta oli ihana, mies oli tukena ja epiduraali antoi hetken aikaa hengähtää. Meillä oli paikalla myös koko ajan kätilöopiskelija, mikä oli ihan loistavaa - opiskelijalla oli aikaa jutella niitä näitä myös isän kanssa ja tarkkailla meitä koko päivän ajan. Hän jäi myös toisen kätilön kanssa ylitöihin, jotta saivat synnytettyä tämän lapsen kun koko työvuoro siihen oli mennyt. Opiskelija vielä teki vanhemman kätilön kanssa ompeleet mulle ja niitä ihastelivat sitten osastollakin (!!  ) kun olivat kuulemma sellaiset, joita enää harvoin näkee kun niin huolellisesti "piilo-ompeleilla" tehty :-)

No joo, mutta nyt jo tuntuu siltä, että ehkä sitä joskus voisi toisenkin tehdä: varsinkin kun kaikki sanovat, että toinen synnytys on monesti helpompi. Ja kun nyt tiedän, että niinkin voi käydä että lapsi on väärässä asennossa ja osaan siihenkin varautua.

Nyt ollaan 8 päiväisen prinsessan kanssa opeteltu tuntemaan toisiamme ja ihmetellään isänsä kanssa joka päivä, että miten tuo täydellinen otus on voinut meistä syntyä. Rakkauspakkaus..

 

[Susq87]

Sikkuriini: Mulla aika samat fiiliksetku sulla ja aika saman tyyppinen synnytys, jos voi sanoa et kiva kuulla et joku muu on koken saman tuskan. :)
Ja totta se on et aika kultaa muistot! Me ollaan nyt viikko oltu pienen kans kotona ja ainoa asia mikä synnytyksen kivuista muistuttaa on toi pakotus alapäässä, joka kuulemma viimenään kuukauden sisällä pitäs helpottua. Toivossa on hyvä elää. :)

 

[Just_Pam]

Ja tälläinen oli meidän synnytys:

La 21.1. klo 14-15: Makasin sohvalla ja olo oli huono, vatsa oli kipeä ja paineentunne oli voimakas. En kuitenkaan sanoisi että supisti. Olo muuttui kuitenkin menkkakivuiksi ja huvikseni kellotin niitä muutaman, väli oli 8-12min.

Klo 16: Menkkakivut muuttuivat laimeiksi supistuksiksi, väli oli sama 8-12min.

Klo 17.15: Lähdimme syntymäpäiväkutsuille, autossa väli supistui 6min mutta kipu oli hyvin siedettävä.

Klo 19: Päätimme lähteä käymään äippäpolilla, supistusten väli oli 6min mutta ne voimistuivat nopeasti.

Klo 19.30: Äippäpolilla, käyrillä. Supistukset 6min välein edelleen, kiputaso sama.

Klo 20.45: Tarkastetaan kohdunsuun tilanne, auki reilu 3cm, takana (?) kaulaa hieman jäljellä. Saliin.

Klo 21.30: Koska kaulaa oli takana hieman jäljellä ja kipu tuntui selässä suositeltiin akupunktioneuloja ja suihkua jotta saadaan kaula hävitettyä. Suostuin. Neulojen laitto sattui ainostaan oikealla (!) puolella ja vievät kivun selästä. Kipu siirtyi nivusiin ja alavatsaan. Klo 22 menin suihkuun.

Klo 22: Suihkussa. Supistusten väli lyheni 2min ja kesto oli 1min. Kipu oli jo todella kova. Sanoin miehelleni että kohta mun on tultava pois suihkusta tai en enää pääse saati ehdi saaada epiä.

Klo 22.40: Pois suihkusta. Pyysin saada lisää kivunlievitystä, kipu oli kova ja supistukset tiheitä. Otin ilokaasun käyttöön sekä lämmitetyn jyväpussin. Ei apua. Kohdunsuu oli 6cm, auki ei kaulaa ja kätilö sanoi että alkaa olla viime hetket ottaa epi koska nyt edistytään vauhdilla. Halusin epin mutta lääkäri olikin juuri menossa viereiseen huoneeseen laittamaan sitä. Menisi ainakin 30min ennenkuin saisin sen. Suostuin vaihtoehtoisesti ottamaan PCB:n koska en enää kestänyt kipua.

Klo 23: PCB puudute laitettiin. Alkuun supistukset hävisi 15 minuutiksi ja sain hengähtää mutta sitten räjähti. Vedet meni klo 23.15 ja supistukset jatkuivat voimakkaina. PCB puudute jäi toispuoleiseksi, oikea puoli jäi puutumatta! Kipu oli helvetillinen oikeassa nivusessa ja reidessä. Kätilö oli hieman huolissaan koska kipuun ei auttanut mikään.

Klo 23.45: Tarkistettiin kohdunsuun tilanne epiä varten. Täysin auki. Ei epiä. Puolittaisen PCB:n tukena ilokaasu.

Klo 00.00: Ponnistusvaihe alkaa. Tunnen huonosti ponnistamisen tarpeen sillä kipu vie kaiken huomioni. Oikean reiden lihakset eivät tottele minua ja koko kroppa tärisee ja olen kuin krampissa. Ponnistelen mutta tuntuu ettei vauva liiku ollenkaan. Siirryn kylkiasentoon ponnistamaan ja saadaan vauvaa alas vähitellen. Kipu on kamala. Kätilö ja mieheni paineleen kipupisteita supistusten ajan ja ne hieman helpottaa. Viimeiset ponnitukset huudan ja kiljun hysteerisesti! Kasvoissa on muistona satoja verenpurkautumia....

22.1. klo 00.33: Poika (3710g/52cm) syntyy täydellisessä avotarjonnassa napanuora kaulan ympäri. Pieni nirhauma (1cm) välilihassa.

Melkoinen urheilusuoritus mutta kyllä kannatti! Palkintona on täydellinen pieni poikanen <3.
Kätilö oli hämmentynyt ettei oikea puoli puutunut, esikoisesta myös epi jätti 2 kertaa puuduttamatta oikean puolen. Epäili että avotarjonta mahdollisesti vaikutti asiaan tai että kyseessä oli hermostollinen juttu. Tiedä häntä :).

 

[ammy]

Torstai 5.1. ja perjantai 6.1. voimakkaan hajuista valkovuotoa.

Perjantaina 6.1. illalla alaselkää kiristi muutamaan otteeseen oudosti. Puolenyön aikaan lievä ensimmäinen supistus.

Lauantai 7.1.

heräsin klo 6 supistukseen. Supistuksia tästä lähtien säännöllisesti, noin 10-20min välein. Eivät vielä mitenkään kipeitä, lähinnä menkkamainen tunne.

Noin kello 14 alkaen supistuksia alkoi tulla 5-7min välein ja kesto minuutin, ei vieläkään kovin kipeitä. Limatulppaa irtosi 14.30 ja 16.45.

klo 19 aikaan soitin Jorviin ekan kerran kun supistelua oli kestänyt ”jo niin kauan”. Sain ohjeeksi syödä panadolia ja mennä suihkuun. Menin tunniksi lämpimään suihkuun joka selvästi helpotti supistusten kestämistä.

Klo 21 otin toisen panadolin. Supistukset edelleen 5-6min välein ja nyt jo oli kestämistä. Jostain syystä en halunnut liikkua supistusten aikana, sohvalla vietin aikaa.

Klo 23 soitin uudestaan Jorviin jossa kehoittivat vielä kokeilemaan suihkua. Istuin taas tunnin suihkussa, klo 00 loppui lämmin vesi ja olin jo niin uupunut että yritin mennä nukkumaan.

Sunnuntai 8.1.

klo 00.15 lapsivedet menivät kun olin muutaman minuutin maannut sängyssä. Päätettiin lähteä Jorviin.

Klo 1 Jorvissa ja tutkimushuoneeseen käyrälle. Sain kipulääkkeen pakaraan. Oli ihan hirveää maata kyljellään supistusten aikana. Kaikki näytti olevan OK, olin sormelle auki ja paikat pehmeät. Kätilö oli tosi kannustava ja kiva vaikka arvioikin vauvan kooksi 4,3 kg!!! Kesken kaiken meidän piti lähteä pois tutkimushuoneesta kun sitä tarvittiin toiselle äidille käyttöön ja meidät siirrettiin miehen kanssa lepohuoneeseen jossa taas piti mennä makaamaan kyljelleen käyrälle, kamalaa!

Klo 4.00 sain lisää kipulääkettä suun kautta ja yritettiin miehen kanssa nukkua. Kyllä siinä jossain horroksessa pystyi olemaan.

Klo 7 supistukset alkavat taas tuntumaan kestämättömiltä. Käyn lepohuoneen suihkussa mutta se ei juurikaan auta. Uusi kätilö tulee ottamaan käyrää, nyt saan seistä ja heijata puolelta toiselle supistuksen tullessa, se todellakin auttaa!

Klo 9 synnytyssaliin. Auki 2 cm. Vauvan päähän pinni.

Klo 10.30 lopultakin epiduraali! Ennen sitä höngin ilokaasua supistuksiin, auttoi se nyt vähän mutta epiduraali toi taivaan. Pystyin rentoutumaan ja keräämään voimia.

Käyräkone hälyttää vauvan sydänäänistä klo 10 ja 13, taso on korkeampi kuin sairaalaan tullessa.

Toinen epiduraaliannos.

Klo 14.30 minusta otetaan verikoe, tulehdusarvot ovat koholla. Lämpöä on 37°C. Myös vauvan päästä otetaan näytepalat jotka ovat poikkeavia. Lääkäri haluaa ottaa uudet näytteet puolen tunnin päästä. Auki 5-6 cm, ollut jo useamman tunnin.

Klo 15 toiset näytteet vauvasta. Tilanne ei ole muuttunut. Lääkäri suosittelee kiireellistä sektiota koska supistukset eivät vie synnytystä eteenpäin tarpeeksi nopeasti ja sekä äidillä että vauvalla on kohollaan olevia arvoja. Synnytyskertomukseen on kirjattu ”Päädytään kiireelliseen leikkaukseen uhkaavan sikiön hapenpuutteen vuoksi” mutta tätä ei kyllä sanottu synnytyssalissa.

Klo 15.30 katetri asennettu ja leikkaussalikin on valmiina, mua lähdettiin kärräämään toiseen kerrokseen. Mies jäi odottamaan synnytyssaliin. Leikkaussalissa oli tehokasta, nopeasti laittoivat tipan myös toiseen käteen ja asensivat näköesteverhot ym. Sain epiduraali-pistoksen kautta puudutetta ja morfiinia. Oli jännä tunne kun käteen töpötettiin kylmällä lapulla ja sama lappu ei tuntunut yhtään kylmältä mahassa, tuntui vain kosketus. Tunsin koko leikkauksen ja kuuntelin lääkäreiden ähellystä mutta mikään ei sattunut. Kommentoinkin että luulin tulleeni itse ponnistelemaan sairaalaan enkä kuuntelemaan miten muut puhisee vauvaa ulos.

Klo 15.47 Syntymä! Minulle kerrottiin että poika tuli mutta vauva kiidätettiin heti lastenlääkärin tutkittavaksi. Pisteet olivat 8/9/10, ensimmäisestä minuutista meni pisteitä hengityksestä ja väristä. Leikkauksessa kävi ilmi että poika oli avosuutarjonnassa joka ilmeisesti hidasti avautumista.

Noin 15-20min myöhemmin pesty ja kapaloitu poika tuotiin mun nähtäväkseni ennen isän luokse viemistä. Sitten mua vielä karsittiin kasaan ja vietiin kahdeksi tunniksi heräämöön, poika oli isän rinnalla melkein 4 tuntia ennenkuin päästiin yhdessä perhehuoneeseen. Vasta perhehuoneessa kuulin pojan mitat, 3730g ja 53cm. Heräämössä oksensin muutaman kerran ja jatkoin oksentelua perhehuoneessa, jopa pojan ollessa imemässä.

 

[Lumikki84]

No niin jospa raapustaisin oman kertomukseni tänne, kun pieni nukkuu :)

Pe 20.1

Kello 01.00 heräsin supistuksiin. Jatkoin unia, mutta heräsin niihin jaktuvasti.

Kello 02.00 rupesin kellottamaan niitä ja niitä tuli tasaisesti n. 10 minuutin välein.

Kello 05.00 supistukset tihenivät niin, että niitä tuli 5 minuutin välein, en pystynyt enää olemaa sängyssä, vaan nousin ylös ja puuhailin supistusten välillä kaikkea.

Kello 6.00 edelleen jatkuvat supistukset 5 minuutin välein, mies lähtee koiran kanssa lenkille ja suihkuun, että kuulemma olisi freesimmän näköinen, kun lähtö tulee :D

Kello 07.00 soitan sairaalaan, käskevät vielä seurata muutaman tunnin ja jos jatkuvat--> Sairaalaan.

Kello 08.30 supistuksia tulee välillä 3 minuutin välein jo, mies haluaa lähteä sairaalaan. Olisin kestänyt kyllä vielä kotona, mutta ajateltiin käydä näyttäytymässä sairaalassa. 

Kello 09.00 Olemme sairaalassa, jossa sisätutkimuksessa selviää, että kohdunkaula kokonaan hävinnyt ja olen auki yhdelle sormelle. Siirryymme saliin, ja aloitan ilokaasun hengittelyn supistuksiin samalla kun odotan ammeeseen pääsyä.

Kello 10.00 pääsen ammeeseen ja olen siellä pari tuntia. Supistuksia tulee edelleen 5 minuutin välein.

Kello 12.00 Amme helpotti oloa. Pois ammeesta KTG:lle ja taas ilokaasulla ja lämpöpussilla selässä jatketaan.

Kello 15.20 Uusi vuoro alkaa, kätilö vaihtuu. supistukset muuttuvat kivuliaammiksi ja kivun lievitys vaihtoehdoista keskustellaan. Aquarakkuloita voisin ehkä kokeilla, mutta en saanut loppujen lopuksi niistä selvää vastausta. Opiskelija ehdotti niitä, mutta varsinainen kätilö ei kerennyt niistä puhua. Perjantaina oli kova ruuhka !  Vauvoja syntyi koko ajan... ainakin minusta tuntui siltä, kun viereisessä huoneessa kuului rääkäisyjä useamman kerran, ennen kuin meidän pieni päätti tulla ulos :)

Kello 16.30 Tarjoutuva osa hyvin laskeutunut, kohdun suu hyvin takana. Kohdun suun reuna oikein ohut ja myötäävä. Auki n. 2-3 cm :/!! Huh...

Kello 18.30 Olen todella väsynyt ja makoilen sängyssä, ottaen supistuksia vastaan ilokaasulla ja lämpöpusseilla.

Kello 19.00  Päätän ottaa epiduraalin, kipu selässä sietämätöntä jo lähes ja voimat loppu edellisen yön valvomisen jäljiltä.

Kello 20.00 Supistukset sietämättömiä lähes ja edelleen 5 minuutin välein. Anestesialääkäriä koitetaan hoputtaa. Sairaalassa todella kiire.

Kello 20.45 Saan epiduraalin ja hetken päästä kaikki kivut häviää ! Ihanaa !

Kello 21.45 Uusi vuoro jälleen alkaa. Todella mukava kätilö aloitta vuoron ! :) Epiduraali auttaa kipuihin hyvin. Lievää painontunnetta tuntuu

Kello 23.00 Olen torkkunut ja levännyt :) ! Supistukset ovat harventuneet, aloitetaan oksitosiini infuusio.

La 21.1.

Kello 00.14 Supistukset tehostuneet ja tuntuvat jo vähän enemmän, mutta epiduraali auttaa. WC käynnillä tulee verislimaista vuotoa ja ehkä se "limatulppakin" tuli bongattua.

Kello 1.21 Alkaa jo vähän ponnistuttaa, rakko täynnä, mutta virtsaus ei onnistu. Katetroidaan. Samalla kalvorakkulapussi on pullistunut itsestään ulos. Puhkaistaan se ja lapsivedet ulos. Kirkasta lapsivettä.

Kello 1.55 Käännyn kontilleni, kohdunsuu on auki täydet kymmenen joten voin ruveta rauhassa harjoittelemaan ponnistamista. Epiduraalipumppu laitetaan kiinni.

Kello 2.26  Siirryn kontiltani kyljelleen, vauvan tukkaa jo nähty

Kello 2.35 Siirryn puoli-istuvaan asentoon ja alan ponnistaa. Lapsi syntyy kuulemma hyvin.

Kello 2.53 Syntyy virkeä ihana pieni poika (3540g ja 53 cm) ! Napanuora oli meillä todella pitkä 95 cm ja kahdesti kaulan ympärillä, mutta ei onneksi tiukasti. Sydänäänet pojalla kuuluivat koko synnytyksen ajan hyvin!

Repeämiä ei tullut kuin pari pinnallista sisempään häpyhuuleen. Eli ei repeämiä eikä episitiomaa välilihaan :) Synnytyksestä jäi positiiviset fiiilikset, vaikka alku oli pitkä ja masentava hitaan avautumisen takia. Mutta lopussa kiitos seisoo. Sattuihan tuo, mutta kyllä siitä selvisi :) Henkilökunta oli upea ja pahaa sanottavaa ei ole KYS:stä. Ainut moitteen asia, oli epiduraalin odotusajan pituus, mutta selvittiin siitäkin.

 

[_nisupulla_]

18.1 eli laskettunaaikana alko siinä klo 22.30 aikaan supistella semmosen 15-10min välein joista tihenivät siihen 10-7min välein tuleviksi melko nopeasti..napakoita muttei kuitenkaan todellakaan sellasia että oisin tuntenu tarvetta lähteä laitokselle, mutta säännöllisyyden ja edellisen synnytyksen nopeuden vuoksi päätin soittaa synnärille ja kysyä mielipidettä mitä tehdä. Sieltä kehoitettiin lähtemään turhia viivyttelemättä sinnepäin koska edellinen syntyi niin rajussa tahdissa.( Selvennykseksi siis edellinen lapsi syntyi 09  vain 6 minuuttia synnärille saapusen jälkeen ja tuo 6min oli ponnistusaika. meinasi syntyä jo parkkiihalliin mutta mies sai hälytettyä ensiavusta miehiä paareilla mua kärräämään.)
 Noh kutsuttiin mummu ja ukki lastenvahdiksi ja lähdettiin sit ajelemaan kuopioon jonne matkaa vajaa 100km, koko matka supisteli samalla tavalla ja tahdilla kun kotonakin. Saavuttiin synnärille ja otettiin käyrää ja tutkittiin kohdunsuun tilanne. supistukset piirty tasaseen 10min välein ja auki olin kolmisen senttiä auki. Laitovat kammariin odottelemaan ja siel pötköteltiin miehen kans yö. Läpiyön supparit tuli samaan tahtiin ku aiemmin, eivät muutunu kivuliaammiksi eivätkä tihentyneet. Aamulla tutittiin taas tilanne ja oli sentin auennu lisää ja tuli verilimasta vuotoa. kokoyönä en saanu nukuttua kun supisteli tasaseen tahtiin niin päättivät että puhkastaan kalvot kun synnytys on selvästi käynnissä mutta ei oikein etene. No eiku saliin.
klo 9.45 puhkastaan kalvot
klo 9.55 tuntu jo napakampi supistus
klo 10 tulee jo KIPEÄ supistus
klo 10.25 käyrää ja mulla vähän huono olo, syke heikkenee supistellessa mut korjaa itestään.
klo 10.40 käyrä lopetetaan ja tutkitaan kohdunsuu, tilanne vähän edennyt. Supistukset ei tihene.
klo 11.00 käydään aulassa kävelyllä
klo 11.20  paineentunnetta supistellessa, kysäsen jotain lievitystä kipuun, sanovat et pitää tutkia eka ja sit katsotaan mitä otan.
klo11.25 tutkitaan kohdunsuu ja se on 7cm auki ja mulle ehdotetaan kohdunsuupuudutetta johon vastaan haluavani kokeilla, selälle lämmitetään geelipussia ja ootellaan et saan puudutteen.
klo 11.30 ei keretä antaa puudutetta kun alkaa ponnistuttaa
klo 11.35 tutkitaan ja kohdunsuulla pieni reuna joka pienen ponnistuksen aikana myötää tarjoutuvan osan taakse, kohdunsuu täysin auki. Ponnistelen omien tuntemuksien mukaan.
klo 11.46 Syntyy meidän rakas poika, saan vauvan rinnalle heti pienen lapsenkinan pyyhkäilyn jälkeen, mies leikkaa napanuoran jolla mittaa 50cm.
klo11.55 syntyy istukka
Poika oli virkeä ja huuteleva heti syntymän jälkeen, rauhottu sitten kun iholle pääsi. Imettelin ja poika oli ihokontaktissa klo 13.30 asti kunnes lähdin suihkuun ja poika meni isille keinutuoliin  pukemisen ja peittoon kapaloinnin jälkeen. Sitte lähdettiin osastolle pientä ihmisen tainta ihastelemaan.  Mies oli ihana oma itsensä synnytyksen aikana, hieroi mua selästä ja osasi lukea minusta sen mitä milläkin aikaa tarvitsin,oli se sitten hiljaisuus,kannustavat sanat tai vitsailu. :) Synnytys oli taas aivan erilainen kun yksikään aikasempi mutta kaikinpuolin hyvät fiilikset jäi :) Ja lopputulos oli kaiken kivun ja vaivan arvoinen, 3530g pojan pallero!! :D

 

[Aurinkoinen82]

Sun synnytyskertomus on tosi samanlainen, kun mun ensimmäinen oli.. Nyt jännitän miten toisen kanssa menee.. Pari iltaa ollut tosi kipeä lantio, nyt taas pitkästä aikaa hyvin nukuttu yö ja olo tuntuu suorastaan super hyvälle tällä hetkellä. Mulla on viimeinen äitipoli kontrolli viikolle 40+2 ja ymmärsin, että sillon viimestään käynnistetään ellen aiemmin synnytä.. Toivoisin spontaania käynnistymistä, mutta olen melko skeptinen sen suhteen, että käynnistyisi.  

 

[Nautiskelija]

Synnyttäminen taitaa olla aika yksilöllinen juttu, kun tuntuu ettei kahta kovin samanlaista tarinaa löydy… Näitä synnytyskertomuksia on ollut kiva lukea ennen ja jälkeen oman synnytyksen. Mun synnytys meni ponnistusvaiheeseen asti tosi sujuvasti, mutta viimeisen tunnin aikana kyllä tarvittiin uskoa ja voimia enemmän kuin olisin olettanut itsestäni löytyvän.

Ke 18.1. illalla aloin miettimään jos musta tihkuu lapsivettä. Jo edellisenä iltana (ti 17.1.) musta oli tullut pieni määrä vaaleanpunaista kirkasta nestettä. Soitin silloin Tyksin synnärille ja kätilö sanoi, että jos on lapsivettä niin sitä tulee sitten enemmän. No, tiistaina sitä ei tullut enempää, mutta sitten kun keskiviikkona vuotoa tuli taas, soitin uudelleen ja kehottivat tulemaan Tyksiin tsekkaamaan tilanteen. Olin käyrillä tunnin verran ja supistuksia tuli n. 10min välein. Vasta tuolloin opin tunnistamaan kunnolla supistukset. Pikatesti näytti että lapsivettä ei olisi vuotanut, mutta ottivat vielä lääkärin tarkastukseen kun viikkojakin oli tuolloin jo se 41+3. Tarkempi testi osoitti, että lapsivettä oli tihkunut, mutta kohdunsuu vielä vain sormelle auki ja kaulaa jäljellä. Jäin osastolle ja pääsin nukkumaan puolenyön aikaan.

Ke-to (18-19.1.) yöllä en saanut nukuttua. Supistukset voimistui ja n. 3 aikaan menin kysymään yöhoitajalta jos saisin kaurapussin tai jotain helpottamaan oloa. Koska supistukset olivat voimistuneet, hoitaja laittoi mut käyrille. Supistuksia muistaakseni tuli n. 5-8min välein, mutta en kokenut niitä erityisen kivuliana. Lähinnä mua harmitti, kun en saanut nukuttua. Kone hälytti lähes koko ajan, kun vauvan pulssi oli alle 110. Vauvan tilaa haluttiin tarkkailla ja mut siirrettiin synnytyshuoneeseen, jossa oli parempi seurantalaite. Koska pulssi oli kuitenkin tasainen, niin ymmärtääkseni mitään hätää ei ollut. Supistukset jatkui niin että en saanut nukuttua, mutta kivunlievitykseen riitti ihan hyvin kaurapussi.

To (19.1.) aamulla lääkäri tuli katsomaan tilanteen. Alun perin mut olis varmaan ollut tarkoitus viedä siitä takaisin osastolle, mutta olinkin 3cm auki ja supistukset alkoivat olla kivuliaita niin jättivät synnytyshuoneeseen. Aamupäivän aikana supistuksista tuli koko ajan tuskaisampia. Olin tunnin suihkussa, jonka aikana koin varmaan kivuliaimmat supparit. Kun hoitaja tuli puolenpäivän aikaan tarkastamaan kohdunsuun tilanteen, olin jo 6cm auki. Sain epiduraalin n. klo 13 ja nukuin pari tuntia.

To (19.1.) iltapäivällä, kun heräsin olin tosi pirteä. Menimme mun miehen kanssa vähän kävelemään. Kävelimme Tyksin portaita 12. kerrokseen ja alas. Sinä aikana alkoi paineen tunne tuntua alapäässä ja tunne supistuksista ”siirtyi” sinne.  Neljän jälkeen kätilö katsoi tilanteen ja meidän kaikkien yllätykseksi olinkin jo melkein 10cm auki. Siitä sitten vaan ponnistamaan. Aluksi synnytys eteni tosi ripeästi ja kätilö olikin sitä mieltä, että taidan tehdä koko homman alle puolessa tunnissa. Sitten jossain vaiheessa kuitenkin kaikki tyssäsi. Ei tapahtunut mitään edistystä, vaikka vaihdoin asentoa ja yritin ponnistella niin kovasti kuin pystyin. Oliskohan se ollut just se kohta kun olis pitänyt saada vauvan pää tai hartiat jostain kohdasta läpi. Sitten vielä supistukset loppuivat ja edes oksitosiinitippa ei saanut niitä palaamaan. Olin ihan poikki ja avuton. Olin yrittänyt tosi kovasti, mutta yli tunnin ponnistelujen jälkeen kroppa oli ihan finaalissa. Synnytyskätilön apuna oli toinen kätilö joka painoi mahasta, mutta sekään ei auttanut. Sitten paikalle kutsuttiin lääkäri. Kun lääkäri otti esiin imukupin, jostain ihmeestä sain kaksi supistusta joihin pistin kaiken lopun voimani ja sain kuin sainkin vauvan loppujen lopuksi itse ulos. Tyttäremme syntyi vähän kuuden jälkeen.

Pitkän ponnistusvaiheen hyvä puoli oli se, että paikat eivät menneet rikki. Palautuminen synnytyksestä on mennyt hyvin (ihmettelen, miten hyvin ihmiskroppa kestää tuon kaiken ja on sitten taas melkein normaali muutamassa päivässä). Saimme onneksemme perhehuoneen, jossa vietimme vähän yli kolme päivää. Ollaan tosi onnellisia ja nautiskellaan pienestä aarteestamme J