Näköjään eroja tuossa miten synnyttäjää autetaan kyljellään ollessa. Mun ei ole nimittäin tarvinnut kummallakaan kerralla kannatella jalkaa itse kun mun oli ihan mahdotonta keskittyä siihenkin. Kätilö siis kannatteli. 
Synnytysasento uudelleensynnytyksessä?
- Ketjun aloittaja Selah
- Aloituspäivämäärä
Munkaan ei tarvinnut kannatella jalkaa kyljellään. On vähän ehkä sekavat muistikuvat, mutta mielestäni siinä oli jossain vaiheessa jokin tyyny tms. jolla sain pitää jalkaa. En sitten tiedä oliko tyyny vain ponnistusvaiheen alussa ja vauvan syntyessä kätilö kannatellut, kun luulisi tyynyn olevan siinä tiellä.
Näköjään eroja tuossa miten synnyttäjää autetaan kyljellään ollessa. Mun ei ole nimittäin tarvinnut kummallakaan kerralla kannatella jalkaa itse kun mun oli ihan mahdotonta keskittyä siihenkin. Kätilö siis kannatteli.
Jännä! Varmaan kätilökohtaista, me kun ollaan molemmat synnytetty Hyvinkäällä.
Ponnistin ekaa 2,5h polvillaan ja puoli-istuvassa asennossa. Se oli huono kyllä ja tuli laskeuma(toki voi johtua muustakin) ja pieni repeämä.
Tokassa polvillaan mutta taas venyi ponnistus 1,5h, niin kätilö ohjasi jakkaralle. Siirto oli hankala mutta kätilö ja mies auttoivat ja sitten vauva tulikin heti ulos.
Seuraavassa jos vielä menisin niin olisin polvillaan siihen asti että vauva ei enää tule alemmas siinä ja sitten siirtyisin heti jakkaralle. Koska minulla taitaa aina olla pysähtynyt vauva samaan kohtaan kanavassa ja ilmeisesti se sitten johtuu noista asennoista.
Tokassa polvillaan mutta taas venyi ponnistus 1,5h, niin kätilö ohjasi jakkaralle. Siirto oli hankala mutta kätilö ja mies auttoivat ja sitten vauva tulikin heti ulos.
Seuraavassa jos vielä menisin niin olisin polvillaan siihen asti että vauva ei enää tule alemmas siinä ja sitten siirtyisin heti jakkaralle. Koska minulla taitaa aina olla pysähtynyt vauva samaan kohtaan kanavassa ja ilmeisesti se sitten johtuu noista asennoista.
Ensimmäisen synnytin puoli-istuvassa epillä. Ponnistus oli muistaakseni ehkä 19min. Tuli repeämää, mutta paranin ihan nopsaan. Vauva oli isoin mun vauvoista 4,2kg.
Tokan ponnistus alkoi jakkarralla, mutta siitä ei oikein tullut mitään niin siirryin seisomaan vasten sänkyä, sitten pyysin että sänky lasketaan ja kavutessani sängylle vauvan pää syntyi. Loput vauvasta tuli ulos sängyllä maatessa. Pisin ponnistus yli 20min. Pienin vauva ja kivunlievityksenä minispinaali. Hiukan repeämää. Parantui hyvin. Tokan jälkeen pientä laskeumaa, palautui jälkitarkastukseen mennessä.
Kolmas syntyi veteen, kun olin ns. etunojassa altaan reunaa vasten. 9min ponnistus. Hiukan repeämää. Parantui hyvin. Laskeumaa tästäkin, tod.näk. rektoseele, eikä ole vielä palautunut kunnolla, synnytyksestä 8kk.
Tokan ponnistus alkoi jakkarralla, mutta siitä ei oikein tullut mitään niin siirryin seisomaan vasten sänkyä, sitten pyysin että sänky lasketaan ja kavutessani sängylle vauvan pää syntyi. Loput vauvasta tuli ulos sängyllä maatessa. Pisin ponnistus yli 20min. Pienin vauva ja kivunlievityksenä minispinaali. Hiukan repeämää. Parantui hyvin. Tokan jälkeen pientä laskeumaa, palautui jälkitarkastukseen mennessä.
Kolmas syntyi veteen, kun olin ns. etunojassa altaan reunaa vasten. 9min ponnistus. Hiukan repeämää. Parantui hyvin. Laskeumaa tästäkin, tod.näk. rektoseele, eikä ole vielä palautunut kunnolla, synnytyksestä 8kk.
Aaltokukka
Supliikin supersankari
Tammikuiset 2023
Helmikuiset 2023
Tammikuiset 2025
Helmikuiset 2025
Ja jos karjunta ei auta niin tyynyä voi myös purra...Lisään tohon kontillaan olon hyviin puoliin, kun ite en sattuneesta syystä enää kerennyt saada mitään kivunlievutystä niin siinä oli helppo tunkea naama tyynyyn ja karjua kipu sinne
Minä synnytin esikoisen "potalla", eli sillä jakkaralla, ja todellakin toivon, että jos vielä raskaudun, synnytän seuraavankin samalla tavalla.
Olin pelännyt synnytystä tosi kovasti, ja etenkin sitä että kätilö jotenkin pakottaisi siihen puoli-istuvaan asentoon selälleen (olin lukenut asennon haitoista, ja myös siitä että ko asentoon ohjaaminen on ainakin historiassa ollut joku standardi). Yllätys oli aikamoinen, kun kätilö toikin avautumisvaiheen päätteeksi saliin portatiivin ja totesi, että hän on kannustanut ainakin aloittamaan ponnistelua tämän kanssa (olin kyllä myös kertonut hänelle selällään ponnistamisen pelostani).
Vaikka mulla oli epiduraalia varmaan maksimit alla, tunsin ponnistusvaiheen aikana kävellessä vessahädän kaltaista tunnetta (ei tuntunut esim istuessa eikä varmana olisi tuntunut myöskään pitkällään ollessa). Siihen jakkaralle oli tosi näppärä istahtaa, ja kävi ilmi, että ponnistaminen on aika samanlaista kuin vessassa käynti.
Pystyasennossa ponnistaessa painovoimasta oli myöskin apua. Supistusten välissä nousin aina pystyasentoon ja kätilö painoi lämpötyynyä jalkojen väliin (olin lukenut, että lämpö rentouttaa/auttaa paikkoja venymään ja pyysin sitä itse).
Synnytin toki pienehkön vauvan (n. 2,5kg), mutta ainakin haluan uskoa, että myös asennolla oli merkitystä siinä, että sain ainoastaan ensimmäisen asteen repeämän (ei muita synnytysvaurioita). Kokemuksesta jäi myös tosi positiivinen fiilis, ja isolta osin varmasti siksi, etten vain maannut passiivisena, vaan olin tilanteessa todella toimintakykyinen ja aktiivinen - kävelin ja nousin seisomaan ponnistusten välissä jne.
Olin pelännyt synnytystä tosi kovasti, ja etenkin sitä että kätilö jotenkin pakottaisi siihen puoli-istuvaan asentoon selälleen (olin lukenut asennon haitoista, ja myös siitä että ko asentoon ohjaaminen on ainakin historiassa ollut joku standardi). Yllätys oli aikamoinen, kun kätilö toikin avautumisvaiheen päätteeksi saliin portatiivin ja totesi, että hän on kannustanut ainakin aloittamaan ponnistelua tämän kanssa (olin kyllä myös kertonut hänelle selällään ponnistamisen pelostani).
Vaikka mulla oli epiduraalia varmaan maksimit alla, tunsin ponnistusvaiheen aikana kävellessä vessahädän kaltaista tunnetta (ei tuntunut esim istuessa eikä varmana olisi tuntunut myöskään pitkällään ollessa). Siihen jakkaralle oli tosi näppärä istahtaa, ja kävi ilmi, että ponnistaminen on aika samanlaista kuin vessassa käynti.
Pystyasennossa ponnistaessa painovoimasta oli myöskin apua. Supistusten välissä nousin aina pystyasentoon ja kätilö painoi lämpötyynyä jalkojen väliin (olin lukenut, että lämpö rentouttaa/auttaa paikkoja venymään ja pyysin sitä itse).Synnytin toki pienehkön vauvan (n. 2,5kg), mutta ainakin haluan uskoa, että myös asennolla oli merkitystä siinä, että sain ainoastaan ensimmäisen asteen repeämän (ei muita synnytysvaurioita). Kokemuksesta jäi myös tosi positiivinen fiilis, ja isolta osin varmasti siksi, etten vain maannut passiivisena, vaan olin tilanteessa todella toimintakykyinen ja aktiivinen - kävelin ja nousin seisomaan ponnistusten välissä jne.