Synnytysasento uudelleensynnytyksessä?

Selah

Luottohahmo langoilla
Helmikuiset 2024
Syyskuiset 2026
Jos oletettavasti synnytys olisi nopea kun paikat on ensimmäisellä kerralla "avattu" niin mikähän asento olisi järkevä että välttyisi repeymiltä, mutta lapsi pääsee maailmaan suht helposti? Ykköstoive on amme, mutta haluan jonkun selkeän varasuunnitelman. Lääkkeellistä kivunlievitystä pyrin välttämään.

AI:n mukaan puoli-istuva ei ole ollenkaan hyvä. Kylkiasento ehkä paras juurikin siihen että on jo kerran synnyttänyt sujuvasti. Konttaus/polvillaan/jakkara voi olla liian syöksy ja paikat revetä turhaan. Onkohan näin? Onko asentoa helppo vaihtaa kuivalla maalla kesken ponnistusvaiheen? Kuulostaa kivuliaalta verrattuna veteen.

Saa antaa myös muita vinkkejä tai kertoa mikä yllätti seuraavalla kerralla kun oletuksena nopeahko synnytys. Itsellä ensimmäinenkin meni melko "helposti".
 
Minä synnytin toisen kyljellään. Suht nopea synnytys, mentiin sairaalaan klo 20 ja lapsi syntyi reilu kolme tuntia myöhemmin. Ei repeämiä, lapsi oli kyllä meidän kolmesta pienin. Ei tosin kolmannestakaan tullut, vaikka oli isoin, ekasta leikattiin eppari.

Kylkiasento oli parempi/mukavampi kuin puoli-istuva. Olen lukenut, että siinä lantio pääsee liikkumaan luonnollisemmin kuin puoli-istuvassa, jossa alaselkä lukittuu sänkyä vasten. Mies kannatteli ylempää jalkaa, joten ei tarvinnut itse kannatella kuin vähän.

Minulla on luonnostaan pitkät supistusten välit ponnistusvaiheessa, joten olen pystynyt vaihtamaan asentoa ihan ok kuivalla maalla.
 
Ekan synnytin perinteisesti puoli-istuvassa asennossa, se tuntui jotenkin turvallisimmalta ja tutulta (ehkä koska sitä näkee eniten tv yms?). Testasin siinä myös kylkiasentoa, mutta se tuntui ihan luonnottomalta ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti tunnin.

Toinen oli syöksysynnytys, kun pääsin saliin, pää oli jo näkyvillä ja siinä meni täysin vaistoilla konttausasentoon sängylle, en osaa selittää miksi. Ponnistus kesti noin 10min. Sain ihan pienet repeämät ulko ja sisäpuolelle, ja palautuminen oli paljon nopeampaa kuin ekasta, mut siihen nyt varmasti vaikuttaa muutkin asiat kuin asento.
 
Ekan synnytin puoli-istuvassa ja ponnistus kesti 40 minuuttia ja koin sen todella raskaana. Tuli pientä repeämää, joka vaati tikit. Varmaan johtui toki siitäkin että oli ensimmäinen.
Tokan ja kolmannen synnytin kyljeltään. Kummassakin ponnistusvaihe oli nopea 5 ja 10 minuuttia. Tokasta tuli pientä repeämää, joka vaati tikit. Kolmannesta pikku nirhauma jota ei tarvinnut edes tikata. Kolmannen kohdalla yrittivät ehtiä puuduttamaan kun olin sitä toivonut. Olisin kuitenkin joutunut vaihtamaan hetkeksi makuulle kun ponnistus oli jo käynnissä. Asennon vaihtaminen tuntui liian kamalalta, joten menin mieluummin ilman puudutetta.
Mutta kestoon on tosiaan varmasti vaikuttanut ihan se onko ollut eka vai jo toka/kolmas lapsi, koska jokainen synnytyskin on ollut edellistä nopeampi
 
Ekan synnytin puoli-istuvassa jalat telineissä imukupilla. Sitä ennen pari tuntia puoli-istuvassa koetin puristaa muksua tuloksetta ulos. Hirveintä ikinä, mua sattui selkään enemmän tossa supistusten väleissä kuin niiden aikana. Oli kamalin asento ikinä, mutta kätilö ohjasi siihen enkä osannut kyseenalaistaa.

Tokassa synnytyksessä mun ainut toive oli, että selälläni en halua synnytyksen aikana olla hetkeäkään. Synnytin lopulta kyljellään, se oli ihan mukava asento ja tällä kertaa kävi suht helposti puolen tunnin ponnistusvaiheella. Synnyttäisin uudelleenkin kyljellään, mulle se toimi ihan hyvin. Kätilö oli pitelemässä siinä jalkaa ylhäällä.

Mulla olis molemmissa synnytyksissä intuitiivisesti haluttanut ponnistaa polviltaan, mutta ei kummallakaan kerralla toteutunut, koska ilmeisesti en siinä saanut riittävästi edistettyä ponnistamista kätilön mielestä.

Musta kaikki liikkuminen tossa synnytyksen loppumetreille on ollut sekä fyysisesti että henkisesti todella vaikeaa. Kantsii tietty senkin takia etukäteen miettiä asentotoiveita, koska voi olla loppumetreillä enää vaikeaa tuoda niitä ilmi.
 
Toisen kohdalla olin kyljellään kätilön ehdotuksesta. En jotenki yhtään osannut ponnistaa siinä 🧐 en jotenki hahmottanut miten siinä saan ponnistettua. Kokeilin muutaman kerran. Käännyin selälleen puoli-istuvaan ja 5min myöhemmin lapsi oli ulkona. Helppo oli vaihtaa asentoa siitä kesken kaiken
 
Molemmat olen synnyttänyt kontillaan sängyssä. Ekassa tuli vain pieni pinnallinen, tikattava haava. Esikoisen ponnistus oli 9min ja tokan 3min ja kontillaan hänkin. Mitään vauriota ei tokasta tullut, koska oli pieni. Ekassa käytin ilokaasua, tokassa en mitään. En olisi mitenkään pystynyt olemaan selällään, se olisi ollut täysin mahdotonta. Kyljelläänkään ei pystynyt olemaan.

Molemmissa oli toive mennä ammeeseen, mutta en kerennyt. Esikoisesta olin juuri menossa ja vesi oli jo laskettu kunnes sängystä noustessa tunsin että nyt vauva luisuu alas.

Mulla oli paljon kipuja, mutta seisaallaan ja kontillaan ne olivat hieman siedettävämpiä. En ollut suunnitellut olevani kontillaan ennen synnytyksiä.

Tässä nykyisessä tuskin edes pyydän ammetta, kun kahdesti en ole sinne kerennyt niin koen etten varmaan edes osaisi siellä olla 😅
 
Lisään tohon kontillaan olon hyviin puoliin, kun ite en sattuneesta syystä enää kerennyt saada mitään kivunlievutystä niin siinä oli helppo tunkea naama tyynyyn ja karjua kipu sinne 🤣🤣🤣
 
AI:n mukaan puoli-istuva ei ole ollenkaan hyvä. Kylkiasento ehkä paras juurikin siihen että on jo kerran synnyttänyt sujuvasti.
Mä synnytin 5kk sitten esikoisen kylkiasennossa hyvinkin sujuvasti, ponnistusaika 11min ja pieni haava + jotain pientä nirhaumaa. Kätilö kehoitti kylkiasentoon ja kun itsellä ei mitään varsinaista toivetta asennosta ollut, niin kokeilin ja olen tyytyväinen. Ja jos vielä uudelleen tulen synnyttämään, niin varmaan tuota kylkiasentoa kokeilen, jos ei mitään esteitä ole.
 
Muokattu viimeksi:
Olen ehkä puolittain jäävi, kun esikoinen syntyi lopulta sektiolla. Toisaalta ehdin kuitenkin aueta siinäkin synnytyksessä täysin ja yrittää ponnistaa. Sain alkuun olla kyljelläni, mutta jossain vaiheessa ohjattiin selälleni. Jo sillä kokemuksella kyljellään ponnistaminen tuntui paljon paremmalta. Selällään ei vaan tuntunut toimivan eikä synnytys edennyt (perätilakin kyllä varmaan vaikutti asiaan). Kuopuksen synnytin kyljelläni ja se tuntui paremmalta kuin esikoisen yrittäminen selälläni. Eli kyljellään vs. selällään vaihtoehdoista valitsisin ehdottomasti kyljellään. Muita en ole kokenut.
 
Takaisin
Top