Synnytysajatuksia

Keskustelun 'Laskettu aika huhtikuussa 2015' aloitti fashionhunny, 17 marras 2014.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Tässä aletaan pian olla puolessa välissä, joten alkaa tulla mieleen, että synnyttääkin taas pitäisi. Millaisia ajatuksia herättää? Katselin äsken mielenkiintoista dokumenttia kädellisten historiasta ja ihmisen erityispiirteistä koskien myös synnyttämistä. Ahdas lantio on kuulemma hinta siitä, että selkärankamme on suoristunut ja kävelemme pystyasennossa. :) aion vedota tähän miehelle taas, että mun synnytysurheuden takia säkään et kävele neljällä jalalla. :)))))
    No edellisestä kerrasta on tosi vähän aikaa joten plääh, ei paljoa huvittaisi, mutta pitää vaan luottaa taas kerran, että hyvin menee! Onko muut jo alkaneet miettiä?
  2. Jandel Peruskäyttäjä

    Täällä yksi! Mitä synnytykseen tulee niin kun ensimmäistä tässä odotellaan niin vähän jänskättääkin ja tullut mietittyä sitä sun tätä kipuja, kivunlievityksiä yms.:p
  3. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Meillä kolmas tulossa ja kaksi aikaisempa mennyt tosi kivasti. Silti se aina mietityttää et mitä jos nyt sit tuleekin joku juttu. Jotenki nyt on ihan erilailla kiinnittäny huomioo noihin dokkareihinki, miten niissä puhutaan. On se jännittävä tapahtuma vauvallekin kun pitää tulla kapeasta kohdasta ja kahdella rotaatiolla että mahtuu näppärästi. Muistan kun nauratti jälkeenpäin esikoisen jälkeen kun olin niin hormonipäissäni synnytyksessä että aloin sääliä vauvaa. Kun se on niin rankkaa sille ja se on niin pieni. Mies oli ihan että:" haloo, et oo tosissas!! Näyttää että itelläs on aika rankkaa." :-D
    • Tykkää Tykkää x 2
  4. 1EsiKoinen2015 Aloittelija

    Täl hetkel ainaki tuntuu et haluun kaiken maailman pillerit ja kivunlievitykset mitä vaan on mahdollista saada :)
    Ehkä eniten kuitenki huolestuttaa se et joutuu valvoo pitkään ^^
  5. Maatunen Tuttu foorumilla

    Täältä löytyy yks stressaava hermokimppu! :D Ensimmäistä odotellessa ei ole mitään hajua, mitä odottaa synnytykseltä. Oon lukenut synnytyksestä ja katsellut videoita, miettinyt asentoja ja kivun lievitystä... Ensin olin ehdottomasti sitä mieltä, että haluan kaikki saatavilla olevat piikit ja mömmöt, mulle voisi diagnosoida jonkin asteisen synnytyspelon. Luin kuitenkin useita synnytyskertomuksia, joissa synnytys oli mennyt pahasti pieleen juuri kivunlievityksen takia... alkoi mietityttämään, että pitäiskö sitä koittaa selvitä ammeella ja muilla luomu keinoilla. Ainakin mahdollisimman pitkälle... ehkä? Mutta mitä jos en kestäkään sitä kipua.
  6. Varpunen78 Peruskäyttäjä

    Toinen tulossa ja kauhulla odotan synnytystä! Esikoista odottaessa en osannut pelätä, en oikeastaan liiemmin edes jännittää. Ajattelin vain, että eihän meitä ihmisiä voisi olla tässä maailmassa näin paljon, jos se synnyttäminen olisi jotenkin ylitsepääsemättömän vaikeaa tai sietämättömän kivuliasta. Mutta mutta... kyllä se vaan aika kivuliasta oli. Paljon kivuliaampaa kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Sietämätöntä x 100. Epiduraali auttoi kyllä, mutta nosti myös korkean kuumeen, aiheutti pistelyä raajoissa ja todennäköisesti myöskin hidasti avautumista. Silti ilmankaan en olisi voinut olla, en olisi selvinnyt. Traumoja jäi ja siksi olenkin jo ilmoittanut neuvolassa haluavani mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pelkopolin asiakkaaksi. Katsotaan, saavatko siellä valettua muhun uutta uskoa. Alatiesynnytystä kohtaan tuntemastani pelosta huolimatta, en haluaisi synnyttää sektiollakaan. Leikkaus on kuitenkin aina leikkaus.
  7. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Minä olen saanut molemmat lapseni alateitse ja he olivat yli nelikiloisia molemmat. Eli kyllä se on lantion sisämitasta aika paljon kiinni ja synnytyksen kulusta. Kummassakaan ei tullut mitään repeämiä ja käppäilin itse suihkuun. Tällä haluan vain valaa ensikertalaisiin uskoa. Minulla epiduraali ei hidastanut kumpaakaan synnytystä, joista eka oli kolme tuntia ja toka seitsemän. Tokassa luulen kyll että kun ne lauttoi ennen epiduraalia spinaalin, se vaikutti, koska supostukset loppui hetkeksi. Vinkki jonka kuulin luomujoogahörhöopettajalta: jos synnytys joudutaan medikaalisesti käynnistämään syystä tai toisesta, älä kieltäydy medikaalisesta kivunlievityksestä. Kun synnytys alkaa luomuna, keho erittää ne omat adrenaliinit sitä kipua varten ja sen voi luomuilla läpi jos menee muuten hyvin. Lääkkeellisessä käynnistyksessä keho ei tähän ehdi valmistautua, joten ei siitä irtopisteitä jaeta jotta sen luomuna sitten vetäisi läpi. Mielestäni hyvin sanottu asiantuntijalta joka muuten hyvin luonnonmukainen aatteiltaan. Mut jokainen keho ohjaa parhaiten äitiä tekemään niitä omia valintoja. Itsellä eka käynnistettiin lääkkeillä ja tokassa puhkaistiin kalvot mutta molemmissa otin epiduraalin. Ihan hyvin meni. Silti kolmas jännittää...
    • Tykkää Tykkää x 1
  8. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Ja leikkaus on minunkin mielestä todella viimoinen vaihtoehto. Hyvä ystäväni on sektiosalissa töissä ja olen aikoinaan häneltä kuullut niin paljon. Jokainen leikkaus kun on erilainen ja kohdussakin isot suonet on kaikilla vähän erilailla... Mutta tärkeintä on vauvan ja äidin terveys. Eli mikä on missäkin tapauksessa se turvallisin vaihtoehto. Jos sektio olisi se vaihtoehto niin sitten siihen pitäisi vaan asennoitua.
  9. P_K Peruskäyttäjä

    Mulla on yksi kaikinpuolin positiivinen kokemus takana ja jo ennen sitä koitin ajatella tätä synnytysasiaa niin, että koska en kuitenkaan itse pysty asiaan mitenkään vaikuttamaan, vaan se etenee sitten omalla painollaan, niin turha sitä on liikaa stressata etukäteen. Joo tiedän helppo se on sanoa, koska mä olen itsekin sellanen kauhee etukäteen suunnittelija ja stressaaja, mut kyllä mä lopulta pystyin toimimaan noin, ainakin viime synnytyksessä. Jätin turhan murehtimisen pois, päätin luottaa siihen, että luonto hoitaa ja jos ei luonto niin sit hoitohenkilökunta.

    Ja muistuttaisin teitä ekakertalaisia varsinkin, et vaikka kuinka haluttaisi lukea niitä muiden synnytyskertomuksia netistä, niin älkää tehkö sitä, niistä saa usein enempi just sellasen negatiivisen kuvan asioiden kulusta. Ja sehän johtuu siitä, et naiset kirjottaa nettiin enempi niitä negatiivisia synnytyskokemuksia kuin niitä positiivisia. Ei monikaan jaksa hehkuttaa kuinka hienosti ja helposti kaikki meni, mut jos kaikki on menny päin persettä niin siitä kyllä jaksetaan kirjottaa, kun halutaan sitä lohtua hakea ehkä sitten sieltä netistäkin. Eli jos luette niin suhtautukaan niihin varauksella ja pitäkää mielessä, et on niitä hyviäkin tarinoita, niitä ei vaan välttämättä kirjoteta sinne nettiin!
    • Tykkää Tykkää x 3
  10. Suski.81 Ihastunut foorumiin Syyskuiset 2021

    Mä oon ensikertalainen, mut ei mulla ole kyl mitään kauhuajatuksia synnytyksestä. Olen katsonut kaikki maailman synnytyssairaalaohjelmat jo vuosia (mitä telkkarista tulee) ja kuullu kavereilta kokemuksia (hyviä ja huonoja), ja tullu siihen tulokseen et me ollaan jokainen omia yksilöitä ja meillä jokaisella on omat synnytyksemme. Ja vaikka olis jo mones lapsi ni silti jokainen kokemus voi olla ihan erilainen.
    Yritän olla mahdollisimman luomusti sen tilanteen, sitä miehenikin toivoo - jo pelkästään kulttuuritaustansa vuoksi. Jos kerta kehitysmaissa synnytetään ilman mitään niin miksi meidän pitäisi doupata ittemme täyteen mömmöjä.
    Tietenkin kukin saa tehdä miten tekee, en tuomitse ketään, ja voihan olla että itselläkään ei onnistu luomuna, never know..
    Toivotan vaan tsemppiä tulevaan itse kullekin ja keinolla millä hyvänsä, koska ei se lapsi sinne vatsaan jää, kävi miten kävi :)
    • Tykkää Tykkää x 1
  11. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Nostan tätä jos tänne saisi ajatuksia jaettua...
  12. pookkana Naimisissa foorumin kanssa Huhtikuunmammat 2015 Joulukuun mammat 2017

    Jostain kumman syystä itseäni ei pelota synnyttäminen vaikka lapsi on ensimmäinen ja ei ole mitään kokemusta. Lähinnä jännittää, että millainen kätilö omalle kohdalle sattuu. Entäs jos en tulekkaan kätilön kanssa alkuunkaan juttuun ja hän ei ymmärrä minua?
    Vähän olen päässä hahmotellut, että haluaisin mahdollisimman luomuna synnyttää. En kyllä kiellä itseltäni mitään kivunlievityskeinoja, jos siltä tuntuu. Kun en voi vielä tietää kuinka paljon sattuu ja miten tulen kestämään kipua. Kipuakin on niin monenlaista, toista sietää hyvin ja toista hyvin vähän. Ilokaasua ja niitä vesikuplia olin ajatellut ensiksi kokeilla ja siirtyä sitten niihin ''kovempiin kamoihin'' jos on tarvetta. Toivon myös, että kätilö olisi tosi hyvä ja kokenut ja että osaisi hyvin neuvoa minua mitä kannattaa tehdä ja milloin. Vedessä synnyttäminen kuullostaa teoriassa kivalta, mutta saattaahan se olla jotain ihan muuta.
    On noita synnytysohjelmia ja dokkareita tullut aika paljon ennen raskautta ja sen aikana kateltua. Pitäs varmaan näyttää vähän tulevalle iskällekkin! Ettei sitten järkyty meidän synnytyksessä!:D En varmaan jaksaisi alkaa synnyttämisen lisäksi huolehtia miehen hyvinvoinnista tai vastailla ''tyhmiin'' kysymyksiin.
    Eniten ehkä mietityttää se väsymys. Olen todella huono valvomaan ja jos supistuksia on todella kauan enkä pysty nukkumaan, niin jaksako sitten ponnistella siinä lopussa. :confused: On se jännää ensimmäistä lähteä synnyttämään, kun ei ole mitään kokemuspohjaa kivulle tai koko prosessille!
    • Tykkää Tykkää x 1
  13. Nodde Ihastunut foorumiin Helmimammat 2018

    Vähän sekavat fiilikset itsellä ja ens kerralla neuvolassa pitääkin ottaa puheeksi nämä ajatukset.....esikoinen tulossa ja tuntuu välillä että miehen into on tähän touhuun "laantunut" eli oppaita olen lukenut, mutta miestä ei tunnu ne kiinnostavan...sanoi kyllä heti että leikkaus on vaarallinen ja ajattelin tietenkin, että helppohan se on noin sanoa kun ei itse tartte synnyttää. Enkä edes tahtoisi miestäni synnytyssaliin mukaan, koska en usko että on tarpeen hänen siinä seisoskella kun ei nytkään tunnu kiinnostavan tämä raskaus...Perhevalmennukseen ei töiden takia päästy ollenkaan ja kaveriporukassa ei muita synnyttäneitä.... Pelkoja on ja suurin niistä kipu ja sen kestäminen, varsinkin jos kestää useamman tunnin...jos nyt saisin valita niin tahtoisin teleportatoida lapsosen maailmaan ja toisena vaihtoehtona leikkaus, vimppana vasta synnytys.
    Synnytys altaassa kuullostaa ehkä "helpoimmalta" ja se voisi olla vaihtoehto, muttaku kaikkihan ei aina mene suunnitelmien mukaan ja eikai kaikilla synnäreillä ole edes allasta? Itsellä tammikuussa tutustuminen synnärille ja sittenhän sekin asia selviää....mutta välillä tuntuu että pelot ottavat totaalisen vallan ja välillä ajatus synnyttämisestä tuntuu ihan hyvälle ja naisethan ovat aina synnyttäneet, miksi en itse siitä selviytyisi?
    :smiley-ashamed004
  14. BabyBlues Tuttu foorumilla

    Pookkana, itsellä nyt toinen kerta, mutta ekan kohdalla oli samat fiilikset. Paras on just kun ei stressaa eikä suunnittele etukäteen, kun ei se kuitenkaan ole niitä asioita mitä pystyy elämässä kontrolloimaan. Katsoo vaan mitä tuleman pitää ja toimii sen mukaan. Asentojen ja muiden valinta on etukäteen vähän turhaa ainakin ekan kohdalla, kun ei sitä oikein tiedä mikä sitten loppujen lopuks tuntuu parhaalta. Hyvissä käsissä täällä ollaan, ja siihen kun luottaa niin ei pitäis suurempia ongelmia tulla(kohta joku lyttää tän kertomalla oman kauhutarinansa, mutta todellisuudessa ne kauhutarinat on harvinaisia, niitä tänne purkavat tietysti kokevat suurempaa tarvetta pitää itsestään ääntä kuin sellaiset, joilla on kaikki sujunut hyvin tai ihan ok normaalisti).

    Nodde: kivun kestää(ottaa vaan kaikki tropit mitä tarjotaan) koska se on niin tilapäistä. Tässä tilanteessa tieto ei lisää tuskaa, nimittäin tieto siitä, ettei se nyt viikkoa kestä eikä ole vaarallista itselle eikä vauvalle vaikka helvetinmoista onkin. Elämää vaan.
    • Tykkää Tykkää x 1
    • Olen samaa mieltä Olen samaa mieltä x 1
  15. BabyBlues Tuttu foorumilla

    Ps. monet luulee että leikkaus on 'kivuton vaihtoehto'. No jaa. Molemmat kokenut läheinen ei viitsi asiasta edes keskustella, jälkihoito on kuitenkin ihan eri juttu. Toki palautuminen on yksilöllistä, mutta fakta on, että keskimäärin huomattavasti heikommassa kunnossa ovat leikatut ja merkittävästi pidempään. Raskaampi alku se on vauvanhoitoa ajatallenkin, jos on itse ihan toipilas. Puhumattakaan nyt riskeistä joita leikkauksiin AINA liittyy, mukaanlukien keisariLEIKKAUKSEEN, joka on siis leikkaus, eikä vain pikkutoimenpide niin kuin jotkut näillä palstoilla antavat ymmärtää. Tämä siis vuosikymmenien kokemuksen omaavan alan erikoislääkärin suusta, joka kokemuksensa lisäksi on ajan tasalla maailmalla tehdyistä alan tutkimuksista.
  16. Vimpa Tuttu foorumilla

    Itselleni tuleva synnytys on neljäs. Kaikki kolme olen synnyttänyt alakautta ja hyvä kokemus on kaikista jäänyt. Kätilöt ovat kyllä heti tarjonneet apua ja vaihtoehtoja kivunlievitykseen, että itsellä ei ole tarvinnut ns. Olla vailla mitään vaan joka kerta olen saanut mielestäni riittävästi tukea ja huomiota synnytyksieni aikana. Nyt minulla todettiin että istukka on kohdunsuun päällä ja jos se ei siitä siirry niin edessä on sektio. Toivon todella että se siirtyisi ja saisin synnyttää tämänkin alakautta. Rv 28 on kontrolli ultra missä tod.näk selviää onko tuo sektio edessä. Siihen saakka koitan nyt olla murehtimatta asiaa ja toivoa vain parasta. Ensikertalaisille voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että synnytyksen kuvitteli paljon kivuliaammaksi, kuin se oli. Pitkiä synnytyksia kaikki olleet, ensimmäinen yli 32h toinen 12 ja kolmas 13 tuntia. Kertaakaan en vaihtaisi tai muuttaisi, hienoja kokemuksia kaikki.
  17. Vimpa Tuttu foorumilla

    Itselleni tuleva synnytys on neljäs. Kaikki kolme olen synnyttänyt alakautta ja hyvä kokemus on kaikista jäänyt. Kätilöt ovat kyllä heti tarjonneet apua ja vaihtoehtoja kivunlievitykseen, että itsellä ei ole tarvinnut ns. Olla vailla mitään vaan joka kerta olen saanut mielestäni riittävästi tukea ja huomiota synnytyksieni aikana. Nyt minulla todettiin että istukka on kohdunsuun päällä ja jos se ei siitä siirry niin edessä on sektio. Toivon todella että se siirtyisi ja saisin synnyttää tämänkin alakautta. Rv 28 on kontrolli ultra missä tod.näk selviää onko tuo sektio edessä. Siihen saakka koitan nyt olla murehtimatta asiaa ja toivoa vain parasta. Ensikertalaisille voin ainakin omalta kohdaltani sanoa, että synnytyksen kuvitteli paljon kivuliaammaksi, kuin se oli. Pitkiä synnytyksia kaikki olleet, ensimmäinen yli 32h toinen 12 ja kolmas 13 tuntia. Kertaakaan en vaihtaisi tai muuttaisi, hienoja kokemuksia kaikki.
  18. fashionhunny Tuttu foorumilla Huhtikuunmammat 2015

    Se on juuri noin. Lääkärilankoni kauhistelee leikkaushypettettäjiä ja ystäväni on sektiosalissa töissä. Hänellä itsellään oli todella pitkä synnytys, muttei antanut leikata itseään siinäkään koska on nähnyt niin paljon sektioita joissa vauva tai äiti tarvitsee erityishoitoa. Tyrä-ja veritulppariski kuulemma pahimmat. Lisäksi kaikilla kulkee kohdussa suonet kuitenkin hiukan omalla tavallaan joten ikinä ei voi olla sata varma, jos tuleekin suurempi verenvuoto. Sektio on ihan hyvä vaihtoehto aina kun terveydestä(vauva/äiti) kyse mutten huvinpäiten sitä teettäisi.
    • Tykkää Tykkää x 3
  19. Vimpa Tuttu foorumilla

    Voi ei tuplana näky tulevan tuo mun juttu..
  20. Tökkönen Rakastunut foorumiin Huhtikuunmammat 2015 Huhtimammat 2017

    Jep, itselläni ensimmäinen kerta päätyi kiireelliseen sektioon, enkä todellakaan olisi sitä toivonut. Varsinkaan kun olin kestänyt avautumisvaiheen supistuksineen 18h... Mutta noita juttuja ei voi suunnitella ja hyvä fiilis synnytyksestä silti jäi.

    Tällä kerralla toivon voivani synnyttä alateitse. Toipuminen kesti tosiaan aika kauan, sairaalassakin 5 yötä ja ilman perhehuonetta olisin joutunut soittamaan kätilön paikalle aina syötölle tai vaipanvaihdolle. En siis todellakaan suosittele tuota vaihtoehtoa, menetin myös aikalailla verta leikkauksessa ja se todella tuntui pitkään.

    Eräällä tutullani tuli todella pahat komplikaatiot sektiosta, joiden jälkihoito kesti 5kk. Onneksi nämä tapaukset tietenkin harvinaisia ja olen valmis hyväksymään myös sen, jos joudun uuteen leikkaukseen. Mutta, kuten jo aiemmin sanoin, minulla vain ja ainoastaan positiivinen olo ekasta synnytyksestä, synnytyssairaalankin ohi ajaessani tulee suorastaan haikea olo :)
  21. jaica Tuttu foorumilla

    23+5
    Tänään istuin pikkujoulujen jälkeen yksin saunan lauteilla kun pojat olivat jo pesulla ja aloin miettimään synnytystä.
    Jokseenkin nyt rauhallinen ja odottava olo.
    Maha painaa jo, ja alkaa olemaan hieman tiellä, ja toki olisi ihanaa kun tämä loppu aika menisi nopeasti.

    Esikko syntyi sektiolla ja synnytyksestä ei ole mitään tietoa.
    Paikat oli auki sen 4,5 cm kun leikkaukseen lähdettiin perätilan takia.
    siihen saakka kaikki meni todella hyvin ja helposti, joten alun tiedän mutta mutta..
    Sektiota en enää haluaisi, ja todella toivon että pääsen nyt synnyttämään.
    • Tykkää Tykkää x 1

Jaa tämä sivu