Minulla kaikki kolme aikaisempaa synnytystä on käynnistetty, eka tulehdusriskin, toka raskausmyrkytysoireiden, ja kolmas nousevan verenpaineen vuoksi. Käynnistetyt synnytykset ovat kuulemma kipeämpiä, minä en oikein toki osaa verrata kun kaikki on käynnistetty. Käynnistyksien vuoksi on monet kivat synnytyshaaveet saanut kuopata, kun on ollut tippa kädessä ja anturi vatsan ylitse koko ajan. Tottakai minäkin olisin halunnut kokeilla vaikkapa vesisynnytystä, mutta ei ole oikein ollut sellaista mahdollisuutta käynnistyksien takia, ja ponnistusasennotkin on lähinnä päättänyt kätilö. Ekassa ja tokassa sain epiduraalin, ja sen kanssa ei juuri muuta jaksakaan kun maata sängyllä. Epäilen että jalat eivät edes olisi silloin kantaneet, kun supistuksiakin tuli reippaasti. Tokassa epiduraali vieläpä epäonnistui, lääkäri puudutti lähinnä virtsarakon ja synnytyssupistuksen tulivat ihan täydellä teholla oksitosiinin vauhdittaessa läpi.
Kolmannessa synnytyksessä sinnittelin kohdunkaulan puudutuksen ja ilokaasun varassa, lopulta tuntui että olisin sen epiduraalinkin voinut ottaa, mutta ennen kuin anestasialääkäri ehti paikalle tuli jo ponnistamisen tarve. Pikkuiseni syntyi avotarjonnassa ja melkoisen nopsalla tahdilla, kun paikalle rynnännyt henkilökunta kiritti. Ilmeisesti sydänäänissä oli jotain supistusten aikaan. Pikkuisellani oli napanuora kahdesti kaulan ympärillä. Noh, kolmas lapsi ja pienikokoinen sellainen syntyi kuitenkin muutamalla ponnistuksella, virkeänä ja hyvinvoivana. Melko kevyt syntymäpaino tosin teetätti sitten oman temppunsa, mutta niistä sitten lisää toisissa ketjuissa.
Nyt toivoisin että tuleva synnytys sujuisi mahdollisimman luonnollisesti, ehkäpä pääsisin nyt kokemaan itsestään käynnistyneen synnytyksen? Kivunlievitykseksi voisi riittää ilokaasu, kohdunkaulan puudutuksesta on myös hyvät kokemukset kun se laitetaan ajoissa (saa jopa nykäistyä lyhkäiset yöunet supistusten keskellä!). Voisi sitten liikkua vapaammin ja ehkä jopa kokeilla ammettakin... Uskon että neljäs syntyy melko helposti ja nopeasti, kun takana on useampi alatiesynnytys. Nyt kun tietää miltä synnytyskipu tuntuu omassa kropassa ja tuntee rajansa, niin uskaltaa ottaa sen vastaan paremmin.
Ekan synnytyksen jälkeen alapää oli melkoisen rusinana ja istuminen sattui pitkään. Seuraavista synnytyksistä olen toipunut nopeampaa. Edellisellä kerralla köpöttelin jo muutama tunti synnytyksen jälkeen tyytyväisenä tutkimassa osastoa. Olo oli mahtava kun oli vähemmän painoa eturepussa. Hoitajat komensivat minut kiukkuisesti takaisin sänkyyn, voi kuulemma pyörtyä.
Ensisynnyttäjille sanoisin, että on hyvä tehdä suunnitelmia, mutta pitää myös hyväksyä se että synnytys on arvaamaton tapahtuma. Kätilöt ovat ammattilaisia, he osaavat kyllä tarjota sopivaa kivunlievitystä kun sellaista tuntee tarvitsevansa. Ensimmäinen synnytys saattaa olla pitkä, joten on hyvä säästää voimiaan sitten ponnistusvaihetta varten.
Mulla on edelleen minipieni ikkuna raollaan alatiesynnytystä ajatellen mutta tarvitsen pelkopolilta paljon apua aiheeseen 
innolla odotan! Salainen tavoite on alatiesynnytys ilman kivunlievitystä, mutta en aivan väkisin aio sellaista toteuttaa, jos sektio tai kipulääkitys on aiheellinen.
