Synnytys

NAom, kuulostaa upealta synnytyskokemukselta! :happy: Mulla on edelleen minipieni ikkuna raollaan alatiesynnytystä ajatellen mutta tarvitsen pelkopolilta paljon apua aiheeseen :sorry:
 
Minä vähän pelkäsin synnytystä etukäteen. Olisin siitä huolimatta antanut melkein mitä vain, että synnytys olisi tapahtunut täysiaikaisena ja vauva jäänyt eloon. Se kuitenkin käynnistyi jo toisen kolmanneksen alkupuolella.

Jos tässä surun keskellä jotain hyvää keksii, niin enää en pelkää palata synnytyssaliin, jos sinne asti joskun vielä iloisemmissa merkeissä pääsen. En ollut ehtinyt saada muuta synnytysvalmennusta kuin vuosien varrella kavereilta kuulemani kokemukset sekä erilaiset tosi-tv:n synnytysohjelmat.

Kätilöt kuitenkin opastivat ja tsemppasivat mahtavasti. Ja keho tiesi, mitä tekee. Ei tarvinnut itse osata muuta kuin muistaa hengittää. Miehen tuli ja läsnäolo auttoi myös valtavasti.

Kesken sen kivun hämmästyin, kun kätilö kehui reippauttani. Se antoi valtavasti lisävoimaa ja rohkeutta.

Toki aion, jos ensi kerta tulee, mennä valmennukseen. Lisätieto ei varmastikaan ole haitaksi. Mutta tunnen nyt, että olen turvassa siellä sairaalassa.
 
Minä vähän pelkäsin synnytystä etukäteen. Olisin siitä huolimatta antanut melkein mitä vain, että synnytys olisi tapahtunut täysiaikaisena ja vauva jäänyt eloon. Se kuitenkin käynnistyi jo toisen kolmanneksen alkupuolella.

Onnenomena, paljon voimia surun keskelle. Pienen poikanne menetys on varmasti todella raskasta. Viestiesi perusteella sinulla on ihmeellisen hieno asenne :Heartred

Sanat eivät paljoa auta tai lohduta tuossa tilanteessa, sen tiedän. Meillä on takana keskenmeno ennen esikoista ja toinen keskenmeno ennen nykyistä raskautta, tosin varhaisemmilla viikoilla (ehkä henkisesti helpompaa). Vain aika on auttanut asian käsittelyssä. Ja uusi raskaus on meillä alkanut nopeasti, mikä on auttanut hyväksymään sen tosiasian, että keskenmenoja vain tapahtuu ja niistä huolimatta lapsia siunaantuu. Ja ennustehan keskenmenon (useidenkin) jälkeen onnistuneelle raskaudelle on erittäin hyvä. Mutta laiha lohtuhan tämä on menetyksen keskellä.
 
Otan osaa onnenomena, tuo on kauhea kokemus. Upea asenne sinulla, itse muistan kun aikoinaan kävin läpi saman rv 19+6
 
Ilmoittauduin tän tekstin luettuani heti kahdelle Manipuran kurssille :joyful: innolla odotan! Salainen tavoite on alatiesynnytys ilman kivunlievitystä, mutta en aivan väkisin aio sellaista toteuttaa, jos sektio tai kipulääkitys on aiheellinen.
Mä kans toivon lääkkeetöntä alatietä (ilokaasu poislukien), mutta jos on vaikka väärä tarjonta kuten esikoisella, niin se voi muuttaa suunnitelmia :)
 
Minulla kaikki kolme aikaisempaa synnytystä on käynnistetty, eka tulehdusriskin, toka raskausmyrkytysoireiden, ja kolmas nousevan verenpaineen vuoksi. Käynnistetyt synnytykset ovat kuulemma kipeämpiä, minä en oikein toki osaa verrata kun kaikki on käynnistetty. Käynnistyksien vuoksi on monet kivat synnytyshaaveet saanut kuopata, kun on ollut tippa kädessä ja anturi vatsan ylitse koko ajan. Tottakai minäkin olisin halunnut kokeilla vaikkapa vesisynnytystä, mutta ei ole oikein ollut sellaista mahdollisuutta käynnistyksien takia, ja ponnistusasennotkin on lähinnä päättänyt kätilö. Ekassa ja tokassa sain epiduraalin, ja sen kanssa ei juuri muuta jaksakaan kun maata sängyllä. Epäilen että jalat eivät edes olisi silloin kantaneet, kun supistuksiakin tuli reippaasti. Tokassa epiduraali vieläpä epäonnistui, lääkäri puudutti lähinnä virtsarakon ja synnytyssupistuksen tulivat ihan täydellä teholla oksitosiinin vauhdittaessa läpi.

Kolmannessa synnytyksessä sinnittelin kohdunkaulan puudutuksen ja ilokaasun varassa, lopulta tuntui että olisin sen epiduraalinkin voinut ottaa, mutta ennen kuin anestasialääkäri ehti paikalle tuli jo ponnistamisen tarve. Pikkuiseni syntyi avotarjonnassa ja melkoisen nopsalla tahdilla, kun paikalle rynnännyt henkilökunta kiritti. Ilmeisesti sydänäänissä oli jotain supistusten aikaan. Pikkuisellani oli napanuora kahdesti kaulan ympärillä. Noh, kolmas lapsi ja pienikokoinen sellainen syntyi kuitenkin muutamalla ponnistuksella, virkeänä ja hyvinvoivana. Melko kevyt syntymäpaino tosin teetätti sitten oman temppunsa, mutta niistä sitten lisää toisissa ketjuissa.

Nyt toivoisin että tuleva synnytys sujuisi mahdollisimman luonnollisesti, ehkäpä pääsisin nyt kokemaan itsestään käynnistyneen synnytyksen? Kivunlievitykseksi voisi riittää ilokaasu, kohdunkaulan puudutuksesta on myös hyvät kokemukset kun se laitetaan ajoissa (saa jopa nykäistyä lyhkäiset yöunet supistusten keskellä!). Voisi sitten liikkua vapaammin ja ehkä jopa kokeilla ammettakin... Uskon että neljäs syntyy melko helposti ja nopeasti, kun takana on useampi alatiesynnytys. Nyt kun tietää miltä synnytyskipu tuntuu omassa kropassa ja tuntee rajansa, niin uskaltaa ottaa sen vastaan paremmin.

Ekan synnytyksen jälkeen alapää oli melkoisen rusinana ja istuminen sattui pitkään. Seuraavista synnytyksistä olen toipunut nopeampaa. Edellisellä kerralla köpöttelin jo muutama tunti synnytyksen jälkeen tyytyväisenä tutkimassa osastoa. Olo oli mahtava kun oli vähemmän painoa eturepussa. Hoitajat komensivat minut kiukkuisesti takaisin sänkyyn, voi kuulemma pyörtyä.

Ensisynnyttäjille sanoisin, että on hyvä tehdä suunnitelmia, mutta pitää myös hyväksyä se että synnytys on arvaamaton tapahtuma. Kätilöt ovat ammattilaisia, he osaavat kyllä tarjota sopivaa kivunlievitystä kun sellaista tuntee tarvitsevansa. Ensimmäinen synnytys saattaa olla pitkä, joten on hyvä säästää voimiaan sitten ponnistusvaihetta varten.
 
Minulla kaikki kolme aikaisempaa synnytystä on käynnistetty, eka tulehdusriskin, toka raskausmyrkytysoireiden, ja kolmas nousevan verenpaineen vuoksi. Käynnistetyt synnytykset ovat kuulemma kipeämpiä, minä en oikein toki osaa verrata kun kaikki on käynnistetty. Käynnistyksien vuoksi on monet kivat synnytyshaaveet saanut kuopata, kun on ollut tippa kädessä ja anturi vatsan ylitse koko ajan. Tottakai minäkin olisin halunnut kokeilla vaikkapa vesisynnytystä, mutta ei ole oikein ollut sellaista mahdollisuutta käynnistyksien takia, ja ponnistusasennotkin on lähinnä päättänyt kätilö. Ekassa ja tokassa sain epiduraalin, ja sen kanssa ei juuri muuta jaksakaan kun maata sängyllä. Epäilen että jalat eivät edes olisi silloin kantaneet, kun supistuksiakin tuli reippaasti. Tokassa epiduraali vieläpä epäonnistui, lääkäri puudutti lähinnä virtsarakon ja synnytyssupistuksen tulivat ihan täydellä teholla oksitosiinin vauhdittaessa läpi.

Kolmannessa synnytyksessä sinnittelin kohdunkaulan puudutuksen ja ilokaasun varassa, lopulta tuntui että olisin sen epiduraalinkin voinut ottaa, mutta ennen kuin anestasialääkäri ehti paikalle tuli jo ponnistamisen tarve. Pikkuiseni syntyi avotarjonnassa ja melkoisen nopsalla tahdilla, kun paikalle rynnännyt henkilökunta kiritti. Ilmeisesti sydänäänissä oli jotain supistusten aikaan. Pikkuisellani oli napanuora kahdesti kaulan ympärillä. Noh, kolmas lapsi ja pienikokoinen sellainen syntyi kuitenkin muutamalla ponnistuksella, virkeänä ja hyvinvoivana. Melko kevyt syntymäpaino tosin teetätti sitten oman temppunsa, mutta niistä sitten lisää toisissa ketjuissa.

Nyt toivoisin että tuleva synnytys sujuisi mahdollisimman luonnollisesti, ehkäpä pääsisin nyt kokemaan itsestään käynnistyneen synnytyksen? Kivunlievitykseksi voisi riittää ilokaasu, kohdunkaulan puudutuksesta on myös hyvät kokemukset kun se laitetaan ajoissa (saa jopa nykäistyä lyhkäiset yöunet supistusten keskellä!). Voisi sitten liikkua vapaammin ja ehkä jopa kokeilla ammettakin... Uskon että neljäs syntyy melko helposti ja nopeasti, kun takana on useampi alatiesynnytys. Nyt kun tietää miltä synnytyskipu tuntuu omassa kropassa ja tuntee rajansa, niin uskaltaa ottaa sen vastaan paremmin.

Ekan synnytyksen jälkeen alapää oli melkoisen rusinana ja istuminen sattui pitkään. Seuraavista synnytyksistä olen toipunut nopeampaa. Edellisellä kerralla köpöttelin jo muutama tunti synnytyksen jälkeen tyytyväisenä tutkimassa osastoa. Olo oli mahtava kun oli vähemmän painoa eturepussa. Hoitajat komensivat minut kiukkuisesti takaisin sänkyyn, voi kuulemma pyörtyä.

Ensisynnyttäjille sanoisin, että on hyvä tehdä suunnitelmia, mutta pitää myös hyväksyä se että synnytys on arvaamaton tapahtuma. Kätilöt ovat ammattilaisia, he osaavat kyllä tarjota sopivaa kivunlievitystä kun sellaista tuntee tarvitsevansa. Ensimmäinen synnytys saattaa olla pitkä, joten on hyvä säästää voimiaan sitten ponnistusvaihetta varten.

Mulla myös takana vain käynnistettyjä synnytyksiä mut oon kyllä seisoskellut epiduraalinkin laiton jälkeen. Nojailin eva-telineeseen ja heijailin lantiota joka tuntui hyvältä.
 
Oikeastaan.. odotan jo synnytystä! Kuluisipa aika nopsaan elokuuhun. :) Sairaalassa on aikaa keskittyä ihan itseen, omaan oloon ja lopulta vauveliin.
 
Ma aion yrittaa alateitse jalleen vaikka 2 kiireellista sektiota takana. Laakari klinikalla sanoi arven katsottuaan ettei estetta.

Ainoa huoli on miten lapset parjaa ilman minua kun nyt kuunellut jo vaikka mita toisen naisen tuomisesta tanne perhetta hoitamaan ihan toiseen aarilaitaan. Kun vois kotona synnyttaa mutta on liian korkea riski ongelmille.
 
Minun vakipuuskahdus on "En ymmärrä miten selviätte sitten elokuussa sen viikon (niin kauan minulla on yleensä sairaalassa mennyt) ilman minua!", kun tuntuu että täällä ei tapahdu mitään ilman että minä osallistun siihen vähintään kirittämään muita ja neuvomaan kädestä pitäen et miten hommapitäis hoitaa. 1- ja 3-vuotiaat ova melkoisia menijöitä jo, ja isi ei ehdi aina ihan ajan tasalle. Tokihan kun olen hoitanut näitä kotona jo vuosia niin arki on paremmin hanskassa, kuin miehellä joka tekee päivätöitä samalla.

Viimeksi anoppi tuli pariksi kolmeksi viikoksi tänne auttelemaan, miehelle se oli luontevin ratkaisu työpariksi tähän sirkukseen. Paljon auttoi sekin kun toka vierasti häntä sen verran kovasti ettei uskaltanut juuri kiukutella tai riehua. Saapa nähdä että kuinka tällä kertaa sitten menee. Toka on jo reipastunut kummasti, ja kolmas ei vierasta mummoa ollenkaan. Mies onneksi sai koko elokuun kesälomaksi. Nyt vaan pitää pitää siitä kiinni etteivät ehdottele loman siirtoa myöhempään.

Oma koreografiansa on myös anopin saaminen tänne. Ei haluta laittaa häntä julkisiin näin korona-aikoina, joten mies saa lähteä häntä saman tien hakemaan kun ollaan varmoja että synnytys on lähellä. Eihän se ole kuin n. 500km... Noh, ehkä miehen veli voi lähteä tuomaan vastaan. Saapa nähdä että kuinka sitten meille käy.
 
Muokattu viimeksi:
Ilmoittauduin tän tekstin luettuani heti kahdelle Manipuran kurssille :joyful: innolla odotan! Salainen tavoite on alatiesynnytys ilman kivunlievitystä, mutta en aivan väkisin aio sellaista toteuttaa, jos sektio tai kipulääkitys on aiheellinen.

oletko jo käynyt, koitko hyödylliseksi? Minullakin oli tavoitteena synnytys ilman puudutteita, mutta tosiaan ei missään nimessä mikään ehdottomuus. Sama tavoite nytkin
 
NAom, kuulostaa upealta synnytyskokemukselta! :happy: Mulla on edelleen minipieni ikkuna raollaan alatiesynnytystä ajatellen mutta tarvitsen pelkopolilta paljon apua aiheeseen :sorry:

En tiedä oletko kirjoittanut johonkin toiseen topiciin tästä jo, mutta kävitkö pelkopolilla? Mikä fiilis tällä hetkellä synnytyksestä?
 
En tiedä oletko kirjoittanut johonkin toiseen topiciin tästä jo, mutta kävitkö pelkopolilla? Mikä fiilis tällä hetkellä synnytyksestä?

Kätilöllä kävin joo viime kuussa, ens viikolla sypelääkäri :) Fiilikset vaihtelee ihan laidasta laitaan, hetki sitten mietin että jospa uskaltautuisi alakautta kokeilemaan mikäli käynnistyy spontaanisti, sitten yhtenä aamuna heräsin pää täynnä pelkoa että "ei ei ei apua en pysty!!". Luultavasti pyydän sektiopäivän jokatapauksessa kalenteriin ja kerään rohkeutta siihen että jos käynnistyy sitä ennen niin saa tulla alakautta.

Tilaamani Rento synnytys -verkkokurssi on kyllä ollut mielenkiintoinen vaikka keskittyykin vahvasti alatiehen :)
 
Kätilöllä kävin joo viime kuussa, ens viikolla sypelääkäri :) Fiilikset vaihtelee ihan laidasta laitaan, hetki sitten mietin että jospa uskaltautuisi alakautta kokeilemaan mikäli käynnistyy spontaanisti, sitten yhtenä aamuna heräsin pää täynnä pelkoa että "ei ei ei apua en pysty!!". Luultavasti pyydän sektiopäivän jokatapauksessa kalenteriin ja kerään rohkeutta siihen että jos käynnistyy sitä ennen niin saa tulla alakautta.

Tilaamani Rento synnytys -verkkokurssi on kyllä ollut mielenkiintoinen vaikka keskittyykin vahvasti alatiehen :)

Kiva kuulla ja kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta Pitää osata tosiaan kuunnella itseään ja tehdä valinnat sen mukaan (toki aina ne omat valinnatkaan ei tässä tapauksessa aina toteudu edes ).

Ai siellä nykyään verkkokurssikin vaihtoehtoina! Varmaan tämä Korona aika tuonut myös uusia vaihtoehtoja Ja kiva jos olet kokenut sen hyväksi, alatiesynnyttykseen se varmasti tosiaan painottuu.
 
Takaisin
Top