Synnytys

[Star4]

Mun täytyy myöntää, et minä en käyny yhdessäkään synnytysvalmennuksessa ja enkä tule nyttenkään menemään. En jaksanut alkaa valmistautumaan synnytykseen,kun siinä on niin monta "liikkuvaa osaa", aattelim, että ulos se muksu tulee jokatapauksessa tavalla tai toisella. :D

Mulla oli tää sama ajatus, et kyllä mun kroppa hoitaa, eikä siihen ylimääräsiä valmennuksia tarvi ym. Mutta, nyt kyllä aivan eri ääni kellossa, koska synnytys teki niin kipeetä, enkä mä vaan kyennyt liikkuu tai vaihtaa asentoa supistusten välissä. Nään synnytyksen nyt ihan erilailla ja aijon käydä valmennuksessa ja lukea kaiken mahdollisen jotta olisin "valmiimpi" sekä rauhallisempi että tuntisin oman kehon paremmin tämän seuraavan synnytyksessä.

 

[iloinenodottaja]

Ja vaikka sulla olis toiveita, niin aina niitä ei ehdi huomioida. Mulla oli ensimmäiseen synnytykseen jonkin verran toiveita ja lopputulos oli se, että yhtään toivetta en ehtinyt miettiä/esittää synnytyksen aikana. Synnytys oli melko nopeasti etenevä, mutta sitten sydänäänet laski ja vauva jäi jumiin. Lopulta imukupilla otettiin ulos. Kaiken kaikkiaan synnytyksestä jäi hyvin sekava kuva ja kivunlievitykset jäi melko minimiin kiireen takia.

 

[Rouva V.]

Totta että toiveet voi joutua heittää romukoppaan koska mitä tahansa voi tapahtua..mieluummin niin että varautuu kaikkeen

 

[Talvitintti]

Mäkään en käyny synnytysvalmennuksessa. Esikoisen odotusaikana piti mennä, mut mulla oli just sinä päivänä kipeitä harjoitussupistuksia ja muutenkin kolotti ja särki joka paikkaa, niin jätin menemättä kun olotilan takia ei kiinnostanu.

 

[Aamutorkku]

Me käytiin Tampereella Vauvantain valmennuksessa, joka oli kyllä huippu.

Synnytystä ei voi suunnitella, mutta ainakin itsestäni siihen valmistautuminen ehdottomasti kannatti. Ja toiveethan ei tarkoita, että synnytyksen pitäisi edetä jonkun tietyn kaavaan mukaan, eikä sitä kannatakaan odottaa. Itsellä toiveissa oli mm että haluan, että minulle kerrytaan ja kysytään kaikista toimenpiteistä etukäteen, jotta tiedän mitä tapahtuu ja voin halutessani vaikuttaa asioihin. Halusin myös, että, jos mahdollista, niin minua ei ohjata tiettyyn asentoon, vaan voin itse etsiä minulle sopivimmat asennot. Lisäksi halusin, että jos mahdollista, niin salissa olisi mieluiten hämärä valaistus. Ja että kivunlievityksen osalta lääkkeitä annettaisiin vain pyydettäessä, mutta epiduraalin osalta kerrottaisiin milloin on viimeinen hetki ottaa.

 

[naps]

Itse olen mennyt joka kerta synnytykseen ihan sillä asenteella että niillä mennään mitä vastaan tulee. Kätilöt oikeastaan on päättänyt mun puolesta kivunlievityksen, tosin tosikosta en ehtinyt saamaan mitään :) luottavaisin mielin ole tulevastakin synnytyksestä. Oma kokemus on että käynnistetty on kipeämpi, joten toivottavasti lähtee käyntiin tällä kertaa ilman käynnistelyjä!

 

[Kata88]

Mulla takana 3 elävän lapsen synnytystä. Yhteistä näille on hidas käynnistyminen, mutta nopea loppu. 2 kertaa on sairaalasta laitettu pihalle ja saman päivän aikana on kuitenkin vauva syntynyt. Viimeisin taisi syntyä noin 5 tunnin päästä siitä, kun piti sairaalasta lähteä. Tunnin kerkesin olla takaisin sairaalassa, mut mitään puudutteitahan siinä ei sit enää kerennyt saada, joten pelkällä ilokaasulla mentiin, eikä siitä oikein apua ollut. Viimeisin "synnytys" oli 2kk sitten, kun meidän enkeli syntyi rv 18. Siinä supistuksia kerkes olla n 3 tuntia ennen pienen syntymää.

 

[MrsH]

Mulla takana kkm tyhjennys kotona mikä oli ihan kauhea ja sit kiireellinen sektio esikoisesta mikä oli tosi nopea mut kyl siitä jäi avoimia kysymyksiä todella pitkäksi aikaa.

 

[Turquoise]

Mulla synnytys kesti joku 13 tuntia siitä kun tultiin sairaalaan, ponnistusvaihe 18 minuuttia. Lähti hyvin aluks käyntiin eikä ollut kovin pahoja supistuksia, mut sitten tyssäs ja piti puhkasta kalvot ja vauhdittaa vielä oksitosiinilla. Sitten alkoikin supistukset tuntua. :D Eppari tehtiin ja tuli myös pieni repeämä, ja se epparihaava oli kyllä tosi kipee monta viikkoa. Kolmeen viikkoon en tainnu istua kunnolla. Lisäks menetin verta aika paljon ja hemoglobiini oli jotain 70 synnytyksen jälkeen, en päässy ees vessaan ilman taluttajaa kun meinasin pyörtyä. Sain sitte verta tiputuksella seuraavana päivänä.
Mut ei jääny traumoja, ihan hyvillä mielin taas synnyttämään.

 

[Edlyn]

Mulla oli esikoinen kyllä helppo vaikka eppari jouduttiin sydänäänien takian tekemään. Koko kestoksi taisi tulla 7h, siitä kun ekakerran supisteli siihen kun lapsi oli rinnalla. Avauduin sairaalssa joku 7cm kahdessa tunnissa Välissä yksi kkm jonka "synnytys/tyhjentyminen" oli aika karsea episodi.
Nyt sitten jos kaikki menee hyvin ja pikkuinen pysyy matkassa niin, vähön jännittää miten paljon nopeampi tämä yksikö on kuin esikoinen

 

[Äippä96]

Osaatteko sanoa että pystyiskö doula vahtia lasta synnytyksen ajan?

 

[Alppitähti]

Mulla esikoisen synnytys kesti lähes 28h. Käynnistelemään alettiin koska lapsivedet meni mut supistukset ei alkaneet itsestään. Tosin ehdin saada vain 1/4 tabletin jostain (?) mut lähtikin siitä tosi nopeesti sit etenemään. Supistuksia tuli lähes alusta asti 2 min välein ja oli kipeitä. Epiduraalin sain heti kun päästiin osastolta saliin, ja sen jälkeen vielä 2 lisäannosta. Ennen saliin menoa sain jonkun kipupiikin (?) joka teki olon niin huonoksi että voin pahoin lähes koko synnytyksen ajan Ponnistusvaihe kesti vähän reilun tunnin, jonka jälkeen lapsi autettiin imukupilla ulos ja eppari jouduttiin tekemään. Lapsi syntyi lähes elottomana ja vietiin kiireesti tehohoitoon jossa joutui muutamia tunteja viettämään. Yllättävän nopeasti kuitenkin toivuin, istuin jo 3 pv:n päästä synnytyksestä normaalisti jne ja synnytys oli hyvän kivunlievityksen takia suht kivuton. Pienet traumat silti jäi, ja toivoisin että voisin tällä kertaa olla kotona mahdollisimman pitkään (enkä odotella osastolla käynnistymistä), voisin olla liikkeessä enemmän ja pidempään ilman tujuja kipulääkkeitä. Ja ennen kaikkea et saisin vauvan syliin suoraan salissa ja kuulisin ensiparkaisun.

 

[Niittipyssy]

Alppitähti kylläpäs paranit nopsaan epparista huolimatta mulla meni melkeinpä se koko 4vko jonka mies oli meidän kanssa kotona ennen kuin pystyin istahtumaan edes sohvalle ilman supervarovaista ensin toinen kankku ja sitten toinen -tyylillä toki mulla tuli pari tikkiä myös epparihaavan "juureen".

 

[Aamutorkku]

Osaatteko sanoa että pystyiskö doula vahtia lasta synnytyksen ajan?

Tarkoitatko, että seurata syntyvän lapsen vointia vai vahtia jo olemassa olevaa lasta/lapsia synnytyksen aikana?

 

[Arielle]

Mun täytyy myöntää, et minä en käyny yhdessäkään synnytysvalmennuksessa ja enkä tule nyttenkään menemään. En jaksanut alkaa valmistautumaan synnytykseen,kun siinä on niin monta "liikkuvaa osaa", aattelim, että ulos se muksu tulee jokatapauksessa tavalla tai toisella. :D

Mä valmistauduin esikoisen synnytykseen vaikka miten, ja sitten en ikinä edes päässyt synnytyssaliin käyttämään niitä hienoja rentoutusmenetelmiä tai testaamaan ammetta ja jumppapalloja ja ilokaasua. Kyllä valmistautuminen kannattaa, mutta kannattaa valmistautua myös käynnistykseen ja sektion mahdollisuuteen. Kokemuksesta voin kertoa, että ne on aika ikäviä kun ihan yllättäen tulevat vastaan vaikka suunnitelmat ja toiveet oli aivan toisenlaiset.

 

[Arielle]

Osaatteko sanoa että pystyiskö doula vahtia lasta synnytyksen ajan?

Joillain doulilla on lastenvahtipalvelu synnytyksen ajaksi tarjolla, mutta se sama doula ei sitten tietenkään voi auttaa sinua synnytyksessä vaan siihen tarvitaan sitten toinen doula. Mutta aika kätevää, että tällaisia palveluita löytyy. :) Voihan synnytys kestää useamman päivänkin, eikä kaikilla ole tukiverkkoja lähellä auttamassa.

 

[elokuun mamma]

Osaako kukaan sanoa saisko synnytystä käynnistettyä viikkoa tai paria viikkoa ennen laskettua aikaa sen vuoksi ettei vaavi pääsisi kasvamaan liian isoksi alatiesynnytyksessä? Omalla äidilläni ollut hankalaa synnyttää isokokoisia vauvoja ahtaan lantion vuoksi ja saanut traumat ”isojen” operaatioiden ja piitkän synnytyksen vuoksi. En haluaisi millään kokea samaa tuskaa ja ensimmäistä vauvan elinkuukautta kärsiä omien kipujen keskellä.

 

[Arielle]

Osaako kukaan sanoa saisko synnytystä käynnistettyä viikkoa tai paria viikkoa ennen laskettua aikaa sen vuoksi ettei vaavi pääsisi kasvamaan liian isoksi alatiesynnytyksessä? Omalla äidilläni ollut hankalaa synnyttää isokokoisia vauvoja ahtaan lantion vuoksi ja saanut traumat ”isojen” operaatioiden ja piitkän synnytyksen vuoksi. En haluaisi millään kokea samaa tuskaa ja ensimmäistä vauvan elinkuukautta kärsiä omien kipujen keskellä.

Saattaa olla mahdollista, mutta varmaan ennemmin ehdottavat synnytyspelkopolilla käyntiä jossa ultrataan ja synnytystapa-arviota, jossa koko taas tarkistetaan. Ensisynnyttäjillä 30-40% käynnistyksistä päättyy kiireelliseen tai hätäsektioon, ja ennenaikaiset käynnistykset ovat muutenkin helposti vaikeita, pitkiä ja jopa traumaattisia, omallakin kokemuksella.

Kaikki on myös mahdollista, itsekin pelkäsin äidin kokemuksista että saan jättivauvan, ja alkuun vauva kasvoikin pluskäyrällä yli neljän kilon syntymäpainoennusteella, mutta syntyikin 36+2 alle 2,5-kiloisena. Meni ihan hukkaan pelko isosta vauvasta. Traumat tuli tosin pienenkin vauvan kanssa huonosti hoidetussa käynnistyksessä. Kiireellinen sektio sentään sujui hyvin.

Löytyy niitä hyviäkin käynnistyskokemuksia kyllä muilta, mutta suosittelisin että hankit ajat sypepolille ja yrität stressata vauvan kokoa ja käynnistystä vasta lähempänä synnytystä kun vauvan koko ultrissa tarkentuu

 

[NAom]

Täällä kanssa käyty ennen esikoisen syntymään yksityisessä synnytysvalmennuksessa ja se oli kyllä miljoona kertaa hyödyllisempi kuin neuvolan järjestämä! Paljon hyödyllistä tietoa :) mekin käytiin tuolla Manipurassa, Mallan järjestämällä 2 päivän kurssilla. Voin suositella!

synnytyksestä annoin 9/10. Esikoinen syntyi 41+2 ja oli vähän päälle 4kg. Olimme ostaneet TENsin omaksi ja käytin sitä jo kotona ja läpi synnytyksen. TENsin lisäksi käytin ilokaasua. Onneksi pystyin seisomaan ja vaihtelemaan asentoja paljon (liike lievitti kipuja selkeästi). Synnytys eteni hyvin ja ponnistusvaihe kesti 17min. Ponnistusvaiheessa muistan miettineeni, että miten hel**tissä se oikeasti muka mahtuu tuolta mutta kyllähän se mahtui ja ulos tuli. Koen että oli iso hyöty siitä, ettei tarvinnut käyttää puudutteita, vaikka olin varautunut, että niihin joutuu turvautumaan.

 

[Emby]

Täällä kanssa käyty ennen esikoisen syntymään yksityisessä synnytysvalmennuksessa ja se oli kyllä miljoona kertaa hyödyllisempi kuin neuvolan järjestämä! Paljon hyödyllistä tietoa :) mekin käytiin tuolla Manipurassa, Mallan järjestämällä 2 päivän kurssilla. Voin suositella!

synnytyksestä annoin 9/10. Esikoinen syntyi 41+2 ja oli vähän päälle 4kg. Olimme ostaneet TENsin omaksi ja käytin sitä jo kotona ja läpi synnytyksen. TENsin lisäksi käytin ilokaasua. Onneksi pystyin seisomaan ja vaihtelemaan asentoja paljon (liike lievitti kipuja selkeästi). Synnytys eteni hyvin ja ponnistusvaihe kesti 17min. Ponnistusvaiheessa muistan miettineeni, että miten hel**tissä se oikeasti muka mahtuu tuolta mutta kyllähän se mahtui ja ulos tuli. Koen että oli iso hyöty siitä, ettei tarvinnut käyttää puudutteita, vaikka olin varautunut, että niihin joutuu turvautumaan.

Ilmoittauduin tän tekstin luettuani heti kahdelle Manipuran kurssille innolla odotan! Salainen tavoite on alatiesynnytys ilman kivunlievitystä, mutta en aivan väkisin aio sellaista toteuttaa, jos sektio tai kipulääkitys on aiheellinen.