Synnytys
- Ketjun aloittaja AamuElokuun
- Aloituspäivämäärä
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
Tossa onkin aika paljon jälkikäsittelemistä henkisesti. Ihan tuli kamalat muistot mieleen tosta kohdun painelusta, hyrrr!! Voimia palautumiseen! Toivottavasti ei tuu mitää jälkikomplikaatioita ja voitte aloittaa vauva-arjen!
Huh huh Ahven, onneksi se on ohi nyt!
Onnea minni ja ahven!
Minäkin voisin kirjoitella omasta synnytyksestä kun kuitenkin odottelen puolen yön lääkettä...
Tulin siis naikkarille kontrolliin verenpaineen takia viime to raskausviikolla 34+4. Napanuoravirtauksissa todettii blolkkeja ja vauva ei juuri ollut kasvanut. Olin osastolla seurattavana, verenpainelääkitystä nostettiin ja vauvaa seurattiin käyrillä aamuin illoin, ne ok. La seuraava ultra jossa virtaukset ok ja vauva vähän isompi.
Maanantaina verenpaineet edelleen nousseet ja proteiinia vähän virtsassa joten lääkäri päättää käynnistää synnytyksen. Saan ballongin venyttämään kohdunkaulaa ja olen tosi kipeä. Paine sattuu ja kaikki tekeminen sattuu, iltaa kohti helpottaa. Ti aamuna ballonki irtoaa ja saan cytotecia suuhun. Saan myös uuden kaksiosaisen ballongin, aukeamista on tapahtunut vähän mutta ei tarpeeksi. Tiistaina ei juuri satu. Keskiviikkona saan vielä kolmannenlaisen vielä isomman ballongin ja lisää cytotecia. Edelleenkään ei supistuksia tms.
Kolmas ballongi ehtii olla muutaman tunnin kunnes se poistetaan ja lääkäri puhkaisee kalvot. Tilanne on kohdussa edelleen epäkypsä. Vedet menee ja lääkäri kokeilee kohdunkaulaa ja toteaa samalla että vauvalla on käsi pään päällä - saa sen siirrettyä mutta toteaa että jos laittaa sen uudelleen sinne niin sektioksi menee. Lähes heti saan myös oksitosiinitipan tekemään supistuksia - olen liikkumiskiellossa ettei napanuora luiskahda kun vauva on vielö ylhäällä. Supistuksia ei tunnu ja lääkkeen määrää lisätään asteittain. Ei tunnu vieläkään mitän mutta vauvan sydänkäyrä reagoi käyrälle piirtyviin supistuksiin joten tippa pois hetkeksi. Tilanne rauhoitttuu ja yritetään uudelleen, nyt tunnen pieniä supistuksia jotka näkyy käyrällä (samanlaisia olen tuntenut viimeiset kolme päivää välillä satunnaisesti, välillä säännöllisemmin, ja kaikki lääkärit ja hoitajat on sanoneet että ne ei ole supistuksia...). Vauvan käyrä reagoi taas joten tipasta luovutaan. Lääkäri kertoo että sektio tehdään illalla klo 22 jotta ruokailusta kuluu 6 tuntia. Tähän tulee kuitenkin muutos seitsemän jälkeen kun vauvan sydänkäyrä on turhan tasainen. Minua aletaan valmistelemaan leikkaukseen, saan leikkauspaidan, antibioottia ja jotain muutakin lääkettä. Virtsakatetri. Tukisukat ja myssy ja minulle ja miehelle ohjausta että mitä tapahtuu.
Sitten leikkaussaliin. Mies on ohjattu vaihtamaan vaatteita ja odottelemaan muualle. Saan lisää jotain lääkkeitä, selkä putsataan ja saan puudutuksen joka tuntuu inhottavalta ja kyyneleet valuu mutta kipu kestää vain hetken. Verenpainemittari käteen, alapääkarvat ajellaan ja sitten pötkölleen. Mieskin pääsee paikalle.
Lääkäri kokeilee märällä tupolla vatsaa ja pitää kertoa tuntuuko kylmää. Tuntuu, ja saan muistaakseni kolmesti lisää puudutetta selkään. Kokoajan jalat puutuu enemmän tunnottomiksi ja lopulta mahakin. Väkeä on kuin pipoa. Juttelen miehen ja hoitajan kanssa kun vatsa avataan. Se ei satu mutta tuntuu painetta ja vääntelyä ja kiskontaa yms. Näin oli kerrottukin että tuntuu mutta kipua ei saanut tuntua. Vauva parkaisee ja häntä vilautetaan meille nopeaa, en ehdi nähdä. Kukaan ei ehtinyt katsoa oliko tyttö vai poika.
Minua aletaan kursimaan kasaan ja saan särkylääkettä kyynärtaipeeseen pari kertaa kun meinaa sattua. Mies haetaan katsomaan vauvaa. Tyttövauva syntyi vähän ennen yhdeksää rv 35+2.
Minut viedään heräämöön ja siellä otetaan verikokeita ja seurataan verenpainetta joka korkea.
Kohtua painetaan useasti, aluksi se ei satu mutta kun tunto alkaa palata niin se sattuu ihan helvetisti. Se on kuitenkin kuulemma pakko tehdä. Saan voimakkaita särkylääkkeitä. Haava tihkuttaa joten sitä tutkitaan ja päälle asetetaan hiekkapussi painoksi.
Kun haavan tihkutus saadaan loppumaan, huomataan että munuaiset ei toimi ja pissaa ei tule. Siihen kokeillaan useita lääkkeitä. Kipulääkkeet auttaa ja hoipun unen ja valveen rajalla. Olen saanut aiemmin miehen seuraksi ja oli ihana kuulla häneltä vauvan kuulumisia että kaikki on kunnossa.
Lopulta viiden aikaan pissa-asia on taas kunnossa ja pääsen osastolle. Kokeilen vielä viimeisillä voimilla käsin lypsämistä vauvatehon pyynnön mukaan ja saan pari tippaa aikaan. Mies menee vauvateholle nukkumaan. Minä käyn kuuden aikaan nukkumaan kunnes puoli kahdeksalta on herätys.
Vauva voi kokoajan hyvin. On vauvateholla seurattavana.
Tekstissä voi olla puutteita tai aukkoja kun kaikki ei ole ihan kirkasta mielessä.
Minäkin voisin kirjoitella omasta synnytyksestä kun kuitenkin odottelen puolen yön lääkettä...
Tulin siis naikkarille kontrolliin verenpaineen takia viime to raskausviikolla 34+4. Napanuoravirtauksissa todettii blolkkeja ja vauva ei juuri ollut kasvanut. Olin osastolla seurattavana, verenpainelääkitystä nostettiin ja vauvaa seurattiin käyrillä aamuin illoin, ne ok. La seuraava ultra jossa virtaukset ok ja vauva vähän isompi.
Maanantaina verenpaineet edelleen nousseet ja proteiinia vähän virtsassa joten lääkäri päättää käynnistää synnytyksen. Saan ballongin venyttämään kohdunkaulaa ja olen tosi kipeä. Paine sattuu ja kaikki tekeminen sattuu, iltaa kohti helpottaa. Ti aamuna ballonki irtoaa ja saan cytotecia suuhun. Saan myös uuden kaksiosaisen ballongin, aukeamista on tapahtunut vähän mutta ei tarpeeksi. Tiistaina ei juuri satu. Keskiviikkona saan vielä kolmannenlaisen vielä isomman ballongin ja lisää cytotecia. Edelleenkään ei supistuksia tms.
Kolmas ballongi ehtii olla muutaman tunnin kunnes se poistetaan ja lääkäri puhkaisee kalvot. Tilanne on kohdussa edelleen epäkypsä. Vedet menee ja lääkäri kokeilee kohdunkaulaa ja toteaa samalla että vauvalla on käsi pään päällä - saa sen siirrettyä mutta toteaa että jos laittaa sen uudelleen sinne niin sektioksi menee. Lähes heti saan myös oksitosiinitipan tekemään supistuksia - olen liikkumiskiellossa ettei napanuora luiskahda kun vauva on vielö ylhäällä. Supistuksia ei tunnu ja lääkkeen määrää lisätään asteittain. Ei tunnu vieläkään mitän mutta vauvan sydänkäyrä reagoi käyrälle piirtyviin supistuksiin joten tippa pois hetkeksi. Tilanne rauhoitttuu ja yritetään uudelleen, nyt tunnen pieniä supistuksia jotka näkyy käyrällä (samanlaisia olen tuntenut viimeiset kolme päivää välillä satunnaisesti, välillä säännöllisemmin, ja kaikki lääkärit ja hoitajat on sanoneet että ne ei ole supistuksia...). Vauvan käyrä reagoi taas joten tipasta luovutaan. Lääkäri kertoo että sektio tehdään illalla klo 22 jotta ruokailusta kuluu 6 tuntia. Tähän tulee kuitenkin muutos seitsemän jälkeen kun vauvan sydänkäyrä on turhan tasainen. Minua aletaan valmistelemaan leikkaukseen, saan leikkauspaidan, antibioottia ja jotain muutakin lääkettä. Virtsakatetri. Tukisukat ja myssy ja minulle ja miehelle ohjausta että mitä tapahtuu.
Sitten leikkaussaliin. Mies on ohjattu vaihtamaan vaatteita ja odottelemaan muualle. Saan lisää jotain lääkkeitä, selkä putsataan ja saan puudutuksen joka tuntuu inhottavalta ja kyyneleet valuu mutta kipu kestää vain hetken. Verenpainemittari käteen, alapääkarvat ajellaan ja sitten pötkölleen. Mieskin pääsee paikalle.
Lääkäri kokeilee märällä tupolla vatsaa ja pitää kertoa tuntuuko kylmää. Tuntuu, ja saan muistaakseni kolmesti lisää puudutetta selkään. Kokoajan jalat puutuu enemmän tunnottomiksi ja lopulta mahakin. Väkeä on kuin pipoa. Juttelen miehen ja hoitajan kanssa kun vatsa avataan. Se ei satu mutta tuntuu painetta ja vääntelyä ja kiskontaa yms. Näin oli kerrottukin että tuntuu mutta kipua ei saanut tuntua. Vauva parkaisee ja häntä vilautetaan meille nopeaa, en ehdi nähdä. Kukaan ei ehtinyt katsoa oliko tyttö vai poika.
Minua aletaan kursimaan kasaan ja saan särkylääkettä kyynärtaipeeseen pari kertaa kun meinaa sattua. Mies haetaan katsomaan vauvaa. Tyttövauva syntyi vähän ennen yhdeksää rv 35+2.
Minut viedään heräämöön ja siellä otetaan verikokeita ja seurataan verenpainetta joka korkea.
Kohtua painetaan useasti, aluksi se ei satu mutta kun tunto alkaa palata niin se sattuu ihan helvetisti. Se on kuitenkin kuulemma pakko tehdä. Saan voimakkaita särkylääkkeitä. Haava tihkuttaa joten sitä tutkitaan ja päälle asetetaan hiekkapussi painoksi.
Kun haavan tihkutus saadaan loppumaan, huomataan että munuaiset ei toimi ja pissaa ei tule. Siihen kokeillaan useita lääkkeitä. Kipulääkkeet auttaa ja hoipun unen ja valveen rajalla. Olen saanut aiemmin miehen seuraksi ja oli ihana kuulla häneltä vauvan kuulumisia että kaikki on kunnossa.
Lopulta viiden aikaan pissa-asia on taas kunnossa ja pääsen osastolle. Kokeilen vielä viimeisillä voimilla käsin lypsämistä vauvatehon pyynnön mukaan ja saan pari tippaa aikaan. Mies menee vauvateholle nukkumaan. Minä käyn kuuden aikaan nukkumaan kunnes puoli kahdeksalta on herätys.
Vauva voi kokoajan hyvin. On vauvateholla seurattavana.
Tekstissä voi olla puutteita tai aukkoja kun kaikki ei ole ihan kirkasta mielessä.
Kapris, jäikö sektiosta kuitenkin hyvä fiilis? Toi kohdun painaminen on pakko joo tehdä että se supistuu, mutta mulla se oli niin kipeä että piti laittaa jotain morfiinipitoista suoneen et sen pysty tekemään. Eikä ainakaan väkisin sais porukka tulla runnomaan 
Hurjat kertomukset kapris ja ahven. Varsinkin kun itsellä takana kaksi käynnistystä joissa vauvat tulleet ala kautta. Ekassa oli että voi mennä leikkaukseen niin olin syömättä. Ja taustalla just raskaus myrkytys epäily.
Jotenkin ainakin mä kummastakin tekstistä aistin niin se kivun, epävarmuuden ja tuskan. Eläydyin kyllä niin tekstiin että tuli ihan paha mieli teidän puolesta. Ja itselle tuli kyllä olo että en haluisi sektiota.
Voimia teille kummallekkin <3
Jotenkin ainakin mä kummastakin tekstistä aistin niin se kivun, epävarmuuden ja tuskan. Eläydyin kyllä niin tekstiin että tuli ihan paha mieli teidän puolesta. Ja itselle tuli kyllä olo että en haluisi sektiota.
Voimia teille kummallekkin <3
Hui, aika hurjat sektiokokemukset teillä molemmilla! Kyllä itsekin toivon mieluummin synnytystä alakautta. Pikaista toipumista teille molemmille, Ahven ja Kapris. <3 Kokemuksessa riittää varmasti paljon käsiteltävää jälkikäteen.
Kapris, jäikö sektiosta kuitenkin hyvä fiilis? Toi kohdun painaminen on pakko joo tehdä että se supistuu, mutta mulla se oli niin kipeä että piti laittaa jotain morfiinipitoista suoneen et sen pysty tekemään. Eikä ainakaan väkisin sais porukka tulla runnomaan
No kyllä mulle itse sektiosta jäi ihan hyvä mieli. Mää en tiedä mitä särkylääkettä sain siellä heräämössä, suoneen kanssa laitettiin jotain pari kertaa.
Sektion jälkeiset kivut oli enemmänkin yllätys ja ne vähän pelästytti ja olo oli aika epätoivoinen ja vauvakin oli niin kaukana. Eilen alkoi onneksi jo olo helpottaa.
Nyt taas vähän pelottaa kun juttelivat että mulla voisi olla tänään kotiutuspäivä et miten sitä pystyy kotona oleen. Ja toisekseen, jos mut kotiutetaan -> vauva siirretään Jorviin hoitoon.
En tiedä saako siellä sit olla itse 24/7, jos ei saa niin en tiedä miten sinne pääsisi kun en ole ajokuntoinen ja miehen oli tarkoitus olla ensi viikolla vielä töissä ja julkisilla matkaa tunti ja kilsa kävelyä ja kävely on itellä vielä tosi kipeää.
AamuElokuun
Puuhakas puhuja
Huhuh! Kapriksellakin aika hurja sektiokokemus. Saatiinko sun verenpaineet nyt kohdilleen? Jännää synnytyksis kyl, et vauvat voivat usein hyvin mutta äidit on niin romuna vielä kauan synnytyksen jälkeen. Oikein pikaista toipumista Kapris!
Täälläkin kaksi erittäin hyvin onnistunutta käynnistystä takana. Ekan syntymä oli väkivaltainen ja raju ja rytäkässä sulkijalihaskin katkesi mutta kivuista selvisi silti ihan panadol/buranakombolla, jotenki tuntuu että naisille taitaa tuo alapään kovaki kipu olla paljo tutumpaa ja helpompaa käsirellä. En oo ikinä ollut leikkauksessa ja tämä kyllä vahvistaa sen etten haluakkaan..
Kapris, miks vauva pitää siirtää, onpa tyhmää. Mies vaan pois töistä kun tämmönen "hätätapaus".
Mua ei päästetä vielä tänään pois enkä ois halunnut vielä lähteäkkään, ei kiinnosta näitä kipuja kärsiä kotona. Mulla vielä sellanen että noi vahvat morfiinipohjaset (en muista sitä oikeeta termiä) lääkkeet ei sovi mulle, tulee tosi paha kutina reaktio. En aluks tajunnu et se voi johtua lääkkeistä, luulin et sängyssä jotain materiaalia mitä mun iho ei kestä tai sit iho hikoilee tai jotain. Mulla ei siis oo herkkä iho eikä sitä koskaan kutita. No, kärvistelin sen ekan päivän yöhön kello kaks ja sit sanoin ohimennen kätilölle et hitsi mua kutittaa ihan hulluna niin selvis et se on oire lääkkeestä. Eilen kielsin tuomasta sitä vahvaa lääkettä koska mielummin haavakipu kun kutina. Oikeesti
Mua ei päästetä vielä tänään pois enkä ois halunnut vielä lähteäkkään, ei kiinnosta näitä kipuja kärsiä kotona. Mulla vielä sellanen että noi vahvat morfiinipohjaset (en muista sitä oikeeta termiä) lääkkeet ei sovi mulle, tulee tosi paha kutina reaktio. En aluks tajunnu et se voi johtua lääkkeistä, luulin et sängyssä jotain materiaalia mitä mun iho ei kestä tai sit iho hikoilee tai jotain. Mulla ei siis oo herkkä iho eikä sitä koskaan kutita. No, kärvistelin sen ekan päivän yöhön kello kaks ja sit sanoin ohimennen kätilölle et hitsi mua kutittaa ihan hulluna niin selvis et se on oire lääkkeestä. Eilen kielsin tuomasta sitä vahvaa lääkettä koska mielummin haavakipu kun kutina. Oikeesti
Verenpainelääkitys menee vielä ja paineet vähän seilaa eli lääkitystä viilaillaan.
Ja hei ton mun kertomuksen ei ollut tarkoitus pelästyttää ketään, eihän se mikään kukkainen pellavapilvinen synnytyskertomus ole mutta ehdottomasti paras ratkaisu jos tarve on ja hei nyt on lauantai, mut leikattiin ke ja vointi parantuu joka päivä potenssiin sata!
Operaatio itsessään oli tosi nopea ja kivunlievitystä sai tarpeen mukaisesti ja hyvää hoitoa.
Ja hei ton mun kertomuksen ei ollut tarkoitus pelästyttää ketään, eihän se mikään kukkainen pellavapilvinen synnytyskertomus ole mutta ehdottomasti paras ratkaisu jos tarve on ja hei nyt on lauantai, mut leikattiin ke ja vointi parantuu joka päivä potenssiin sata!
Operaatio itsessään oli tosi nopea ja kivunlievitystä sai tarpeen mukaisesti ja hyvää hoitoa.
Kaprikselle ja Ahvenelle nopeita toipumisia! Onhan sektio iso leikkaus ja kyllä siinä on osa aika kovilla, kun vauvaa ei heti jaksa välttämättä pidellä ja haava kipuilee. Olettehan heti neuvolaan/sairaalan henkilökuntaan yhteydessä, jos henkinen/fyysinen jaksaminen alkaa raahata. Huonot tunteet olisi aina tärkeä saada purettua mahdollisimman nopeasti (jos siis sellaisia on).